22.6.2017

Vuoden pisin päivä

Ja sen kunniaksi nappasin kameran mukaan lämppälenkille siinä iltayhdeksän maissa vielä. Hyvää juhannusta kaikille :) 



13.6.2017

Kohti Lappeenrantaa

Kesän ajanlasku on virallisesti käynnistynyt, koska laumamme manageriosasto on aloittanut lomailunsa mökillä. Porukat tahtoivat pikkumustikin ottaa mukaan tuossa viikko sitten ja sehän sopii kyllä, ennen kaikkea Natille, joka rakastaa niin paljon mökkiä, ettei lähtisi sieltä ollenkaan pois. Onhan siellä käpyjä suorastaan rajoittamaton määrä kanneltavaksi. Tällä hetkellä minulla siis pyörii mukana vain tuo harmaa ääliökaksikko. Rakkaat toopet <3





Viikonloppuna kirmaillaankin sitten taas kaksi päivää oransseissa. Seuran koosta, medikoirakkojen määrästä ja meidän yli puolen vuoden kisatauosta huolimatta Java oli valittu toisiksi parhaimmilla pisteillä medijoukkuueeseen, joka oli jokseenkin yllättävää. Minä kun meinasin joukkuehakemuksen laittaa sisään sillä ajatuksella, että saisi ainakin edustusoikeuden siirron. No, kivampihan se on sitten oman seuran väreissä kirmata tuttujen kanssa.

Majoituksenkin olin onneksi buukannut jo hyvässä ajoin la-su, tosin sillä oletuksella, että tokihan me startataan taas ekana, kun on liiton "venäläinen arvonta". Suurin yllätys minulle siis rankingpohjainen lähtölista, jossa ensimmäisen kerran ikinä pääsemme Javan kanssa johonkin muuhun, kuin ensimmäiseen rataantutustumisryhmään! Naureskelin tuossa tällä viikolla FB:n muistutellessa aiempien vuosien päivityksiä mm. lähtöpaikoista 1-3-5-8. Arvonta on siis ihan jees, jos se on oikeesti arvonta, eikä joku jumialgoritmi, jolla samat koirakot laitetaan aina samoille paikoille. Vähäisestä kisaamisesta huolimatta lähdemme puolilämpimässä ryhmässä kuusi, joten kerrankin saan syödä itseni halki hotellin aamupalalla. First things first!



Meidän valmistelut ovat olleet aika minimaaliset, kun minulle nämä ovat kisat muiden joukossa. Vähän huoltoa fyssarilla, lepoa, pientä täsmätreeniä. Onneksi muutamat kisat ollaan ehditty juoksemaan, jotta sitäkin tatsia saa käpälään. Hitsin kivasti se kyllä kulkee, vaikka välillä putket houkuttelee liikaa ja välillä liian vähän. Sunnuntaina kävin Riihimäellä asti taas olemassa oikein oman elämäni sankari ja ehdin sitten radan aikana nostella omia housujakin KAHDESTI ja silti Java pinkoi nollan vieläpä kakkospaikalle. Ihan kohtuullista rimahäiriötreeniä, ko kippari kohentelee trikoitaan siinä juostessa. Ei se mitään, vaikka ohjaussuunitelmakin muuttuu lennosta.

Nämä kisakuvat on meidän ekalta radalta saikun jälkeen <3 (Kuva: Koirakuvat, kopioitu luvalla)

Nyt siis tiedän viikonlopusta sen verran, että saa nukkua pitkään ja mitä housuja ei ainakaan oteta mukaan. Siinä on minun mielestäni jo aikalailla riittävästi infoa lähteä rennoin mielin liikenteeseen. Kaikenkaikkiaan meille nämä tämän kesän kisat on jo itsessään  niin iso bonari, että ylipäästään starttiviivalle päästiin. Leikkauksen jälkeen kukaan kun ei uskaltanut toipumisvauhdista luvata mitään, etenkin kun otin isot takapakit leikkauksen aikana ja haavan kanssa myöhemmin. Vaan niin se tämänkin vähän viritelty ihmisruho kipittää, vaikka alle puoli vuotta sitten vielä köpötellyt kepeillä.



Meillä ei siis ihan oikeasti ole mitään hävittävää ja jo pelkällä osallistumisella olemme jo voittaneet. Java rrrrrakastaa aksaa ihan yhtälailla treeneissä ja kisoissa ja minusta sen kanssa on kyllä niin siistiä mennä. Son vähä hönö, eikä mitenkään kovin pedantti, ni ehtii sattua ja tapahtua tuollaisen 30-40 sekuntin suorituksen aikana. Sellaista se javality :) Parasta sinne mennään tekemään ja katsellaan sitten mihin se riittää. Mitenkään megatikissä tässä ei ole kumpikaan kauden käänteistä johtuen, vaan ei anneta moisten pikkuseikkojen häiritä.



Tänä vuonna me saadaan myös paras kety mukaan, joten eiköhän tästä tule kaikinpuolin hauska viikonloppu. Hurjasti siis tsemppiä matkaan kaikille kisoihin lähteville, muistakaa hymyillä koirallenne radan jälkeenkin -kävi miten kävi ja nauttikaa, että ylipäätään saatte kisata!

7.6.2017

Hupsista.

Näköjään ahkera lomailu ja ei-mitäänniä -ohjelman suorittaminen johtaa samantien tehokkaaseen tuloksen tekemiseen. Koska aikataulut oli vähän haastavat kaikkien kolmosen kisojen kanssa, ilmoitin sitten Pepiinin kisaamaan Sipooseen sunnuntai-iltapäiväksi parin agiradan verran. Sieltäkin oli vähän kiire kotio, kun vieraita tulossa kylään illaksi, joten kalenteritunkemisen maailmanennätys kyseessä.

Sitä ennen kuitenkin sunnuntaiaamuna upeassa kesäkelissä lähdin koirat ulkoiluttamaan Ojankoon ja siinä samalla Javalle pienet treenit. Agendalla puomin kääntyminen, keinun paikka ja parit keppien takaaleikkaukset. Naureskelin karvatursakselle, että tänään onkin paskojen puomien päivä (toki alastulon allaoleva mutkaputki on iso lisätekijä) ja otettiin muutama askel takaisinpäin kriteerin vahvistamisessa. Osumia kyllä se teki, mutta liian ylös ja sei auta nyt asiaa, kun käännöstekniikkaa sen pitäisi harjoitella etujaloilla. Siispä lankkutreeniä ja samalla liikehäiriön vahvistamista ja hyvä tuli taas.

Java vähän murjotutti, kun lähdin vain Pepin kanssa kisoihin. Ja Pepiä harmitti, kun kotia jäävät saivat possunkorvaa. Sitävastoin minua ei harmittanut mikään, kiva sää ja kohti kisabaanoja pikkukoiran kanssa! Tavoitteena oli nostaa lähtökäytöksen kriteeriä kisahäiriössä ja luonnollisesti keinun oikeaoppiminen suoritus. Lämppälenkillä tuo oikea koipi tuntui vähän ikävältä ja sanoinkin Ionalle, että mitenhän tällä kaksi rataa juostaan, mutta suotta näköjään tuollaisia mietin, kun pikkukoiralla oli ratkaisu jo valmiina.

Meille oli arvottu ihan ensimmäinen lähtöpaikka, joten päästiin samantien tosi toimiin. Lähdössä se meinaa ennakoida mun eleitä "kylläseihanvarmaanjustonsanomassaettäsaatullatäältä", kun pysähdyn, joten vaadin aika selkeästi sen kuuntelun. Hanuri nousi ja kävin palauttamassa. Sitten kipitettiinkin urku auki. Rataprofiili oli oikein kiva ja oikeastaan päätöksiä piti tehdä vain pituuden jälkeisestä elämästä. Muista poiketen sipaisin sen muurin takaaleikkauksella, jotta en seiso linjalla ja näytti toimivan varsin hyvin. Sen verran hyvin, että nollalla maaliin, -18.05, 5,23m/s, 1./15 ja SERT :) Allu ystävällisesti kuvasi, joten löytyypä veto videotodistein:



Rakas pikkutuholaiseni on nyt siis kolmosluokkalainen, Maaliskuussa aloitettiin kisaaminen, reilu kymmenen starttia siinä taisi sitten mennä ja jokainen nolla oli voittonolla. Minä olisin kyllä pidempäänkin mieluusti kurvaillut noita alempien luokkien profiileja, mutta Pepin mielestä ei tarvitse ja isi saa nyt tehdä podiumille tilaa :D



1.6.2017

Kaupunkilaiskoirat landella

Helatorstain edesauttama pitkä viikonloppu käytettiin mökkeilyyn kisaamisen sijasta. Javan kanssa olisi ihan hyvä saada vähän kisatatsia, kun tämä meidän starttimäärä ollut aikataulusyistä varsin maltillinen keväälläkin, vaan luultavasti isompi hyöty on silkasta lomailusta. Ainakin luulen kolmet tuplatassut nousevan, jos kysytään kuka lähtee mökille. Sitä paitsi meille sattui varsin mainiot kelit, vaikkei nyt ihan hellettä riittänytkään.

Pepi pukeutui Mikkeliin sopivasti


Vt. kapteeni ja kesäharjoittelija

Etenkin tuo pieni karva-Tarzan on kyllä niin elementissään. Se kikkailee menemään omia juttuja aamusta iltaan ja välillä tulee vaan pikalataukseen nukkumaan päikkärit. Yöllä zetaa kiskotaankin sitten ihan taju kankaalla, jotta jaksaa taas touhuta seuraavanakin päivänä. Suurinta hupia joka vuosi näyttää aiheuttavan kuikat, joiden olemus on Pepiinistä erittäin epäilyttävä. Tulla nyt smyygailemaan ihan hipihiljaa edes takaisin lähellä rantaa! Sattuvat pesimään saaren kärjessä, niin kohtaamisia on kyllä yllinkyllin pikkuaasimolle vielä tarjolla.

Tyhnä laspikoira miettii mitä se lokki mahtaa oikein huutaa ko järvellä ei näy mitään!
Missä mama, siellä Nalu!
Ai laiturinkorjaus, no tästä me tiietään paljon!
Pikalataus
Ihan vaan katsellaan tässä

Otukset ovat siis osallistuneet kaikkeen, uineet, nukkuneet, syöneet ja riehuneet. Ja sitä vastoin meikäläinen on keskittynyt siihen ei-mitäänniä osastoon. Sopivast paluu oli muutenkin lauantai-iltnana, kun sää muuttui vähän vetisempään suuntaan ja oli oikein hyvä sauma poistua "hyvän sään aikana". Yllättävää tai ei, mutta takakontin koiraosasto näytti nukkuvan hyvinkin tiiviisti koko kotimatkan ja just jaksoi tepsutella makkariin jatkamaan lataamista.


24.5.2017

Yksäriviikko: Jennaa ja Jaakkoa

Viime viikko olikin meillä treenien osalta pyhitetty sitten muutamalle yksärille: Torstaina Jennan setit molemmille koirille ja lauantaina köröttelimme Turkuun Jaakon mietteitä pohdiskelemaan. Nämä yksärit rytmittää sen verran mukavasti harrastusvuotta, kun ehtii kerrankin jutella ja ihmetellä, eikä tarvitse vain juosta numeroiden perässä. Minä ainakin koen enemmän hyötyä siitä, että ymmärrän jonkun asian sovellettavaksi, enkä mene vain tekemään jotain agilityä. "Jotain agilityä" kun ei vie meitä eteenpäin ja kun haluan treenimäärät pitää vähissä, pakko panostaa siihen laadukkaaseen tekemiseen.

Jennan treeniin olin teemaksi pyytänyt estefokuksen ja irtoamisen vahvistamisen. No sitähän siellä olikin, en vaan ehkä ollut ihan ajatellut loppuun asti sitä ohjaajalta tarvittavan juoskemisen määrää :D Meinaisi olla aikalailla hapokasta tosiaan kaksi koiraa juoksuttaa rataa, joka koostuu kuusi kertaa päästä päähän juoksemisesta. Etenkin kun molempien treeniaikaa on se 2x15min. Selvisin hengissä siitä huolimatta, jej!

Paljon isoja ilonaiheita, esim. täydelliset puomit molemmilla otuksilla ja muutenkin vallan päteviä ohjattavia. Ei ne oikeastaan tarvitsisi, kuin olla itse huolellinen ja kipittää alta pois. Pepiinille vielä nollakulman takaakierrot on haastavat, kun liike vetää niin voimakkaasti ohi, mutta onko se nyt ihmekkään tuon ikäiselle. Lisää vaan estefokusta ja oikeeta hyppytekniikkaa noihin haastaviin kulmiin. Noi putken jälkeen irtoamiset on yleisesti ottaen koiran logiikalle vaikeita, vaan upeasti kyllä klaarasivat molemmat.



Perusasioiden vahvistaminen meinaa aina joskus kikkailuinnossa unohtua, vaikka taidot eivät ole mitnekään staattisia. Toki moni asia pysyy ihan ok tasolla jo pelkästään sillä, että agility itsessään on palkitsevaa ja tiettyjä käytöksiä vahvistavaa, vaan tietoinen taitotason ylläpito tuo ehkä kokonaisvaltaisempia tuloksia. Niinkin yksinkertainen kysymys, kun tiedätkö milloin koirasi on lukittunut esteelle voi monelle aiheuttaa hiljaisen hetken ja siitähän näissäkin treeneissä on kyse: kun koira on lukittunut, ohjaaja voi antaa vasta seuraavan linjan ohjaukset.

Samojen teemojen ympärillä jatkettiin lauantaina OMD Areenalla Jaakko Suoknuutin kanssa. Jaakko itseasiassa sen sanoikin varsin yksinkertaisesti, että oikeasti agility on vaan koiran katseen hallintaa: joko se katsoo esteisiin tai ohjaajaan. Pepiinin agendalla oli lähinnä kipparin tekemiseen rauhaa, joten pikkukoiran tehtävä oli vain viipottaa. Jatkettiin siispä ratatekemistä kovassa vauhdissa, mutta ripauksella lisää teknisiä haasteita verrattuna torstain kirmailuihin. Käytettiin yksäristä hyvä tovi ihan vaan asioiden läpikäymiseen ja MIKSI -kysymysten pallotteluun, jotta siinä itse tekemisessä keskitytään oikeisiin juttuihin. Itse treeniaikaa vedettiin sitten sellainen reilu vartti, joka oli kyllä oikein passeli. Koiralla olisi riittänyt lisävirtaa, mutta nimenomaan silloin laitetaankin pillit pussiin ja jätetään aksaintoa sinne pankkiin hautumaan.

Oltiin molemmat Helin kanssa kyllä tosi fiiliksissä tämänkin yksärin jälkeen, kun noiden perusasioiden pallottelua ei vaan voi olla koskaan liikaa. Pikkuturkiksen vauhti ja osaaminen sai kiitosta, joten seuraavaksi lähdetään hienosäätämään miten ohjaaja voisi sieltä perästä kertoa järkevästi linjat, niin että koiran olisi järkevää edetä optimaalisinta reittiä myös itsenäisesti. Tätä koiraa kun ei mun juoksutahdilla oikein pelkästään edestä ohjata jatkossakaan. Tän takia meinaan sitten vähän ryysiä ja sillä nyt harvemmin lopputulos on kovin kummoinen (sen takia nämä videot on niin parasta oppimatskua minulle, kiitos siis teille, jotka suostutte näitä treenejä ja kisoja kuvaamaan). Pepiinin tarrakirjaan myös iso tarra tuosta puomista! Kaksi toistoa puomilla, jota sei ole ikinä nähnyt ja sisältää lähetyksen sekä ansaesteen linjalta poisvedon heti puomin jälkeen. Noin törkeitä ohjaajafokustreenejä en ole edes uskaltanut tehdä ja silti se vastaa niin hienosti haltuunottokäskyyn plus ohjausvihjeeseen. Hyvä Piipaa!



Lauantai sattui olemaan sen verran lämmin päivä, että jäähkälenkin päälle halusin vielä käydä uittamassa koiran, niin mukavampi matkustaakin takaisin kotia. Viime viikolla uutiskynnyksen ylittänyt Littoistenjärvi sattui olemaan siinä lähettyvillä, joten sinne siis ja nytton sekin ihme nähty. Sekä tietty koirat päästä ihan uimalla testaamaan, että toimii myös siihen käyttötarkoitukseen. Me oltiin venerannassa uittamassa ja se oli sen verran varjossa, ettei kirkkaus päässyt ihan täysin oikeuksiinsa, mutta kauempana hienosti välkähtelii turkoosi.






Ensi sunnuntaina jatketaan Jaakon kanssa (jenkkikäännökset pitäisi olla täydellisiä siihen mennessä) ja kesäkuussa sitten kaksinkappalein Jennan yksäreitä tulossa, huippua!

12.5.2017

Huoltopäivä

Meillä koko lauma hyödyntää säännöllisesti huoltopalveluita. Nati näin niinkuin vetreänä virkaatekevänä managerina käy ihan vaan normihierojalla vähän nautiskelemassa ja sitten nämä harmaat fyssarilla ja kraniosakraalihierojalla suurinpiirtein vuorovedoin. Harvemmin siellä mitään ihmeempää on, mutta isommissa episodeissa marssimme vielä osteopaatille. Esimerkkinä vaikkapa Pipantin viime kesäinen lento-A suoritus omatoimisesti, kun minä katselin kauempaa, että nyt siltä lähtee henki. Onneksi ei mitään, mitä ei osteopaatti olisi saanut oikaistua.

Tällä kertaa vuorossa oli siispä Marin vastaanotto molemmille agilityeläimille. Mukana toki koko sirkus viihteen vuoksi. Performanssi alkoi jo siinä vaiheessa, kun odotusaulassa olevalla puntarilla ajattelin tsekata karvakkaiden painot. No, meinasi olla jokseenkin haastavaa saada yksi kerrallaan kaikki jalat puntarille sillä tavalla, että lukema on uskottava, koska tottakai siihen pitää alkaa tarjoamaan erilaisia kikkailuasentoja. Liian innokkaita punnittavia siis :D Luulisin, että varsin luotettavat lopputulokset jotain 9,5kg Java, 9kg Iona ja 7,5kg Nati. Varsin hyvässä kunnossa koko sakki, hoikkia mutta lihaksikkaita & jänteviä.   

Myös vuoroa odottaessa voi rentoutua

Iona oli jysäyttänyt itsensä vähän kieroksi kitaluusta, kun lienee rakastamansa keppien kanssa viipottanut menemään ja ottanut vähän vipuvartta tökkäämällä maahan. Minä en tuosta sen keppi-innostuksesta ole koskaan tykännyt, enkä keppiä ole heitellyt ja silti se haalii aina jotain suuhun juostessa. Sama se on kotonakin kotiintullessa, niin iloriekkuun on pakko ensi töikseen etsiä lelu suuhun. Sen sijaan, että sen loppuelämää kieltäisin asioiden kanniskelun, jatkan niiden vaihtamista lyhyempiin ja paksumpiin tai vaikka käpyihin. 

Pepiiniä harmittaa, ko tollain tungetaan toisen vuorolla
Javaa tsekkailtiin naisseikkailujen jäljiltä, vaan eipä siinäkään ihmeempää. Vähän vinompi toiselta puolelta luultavasti siksi, että kääntyy toiselle puolelle luontaisesti näissä asioissa. Hyvä kuitenkin tsekkailla! Keskiviikko oli sitten täysin lepopäivä ja eilen pääsivät palauttavalle juoksulenkille. Tänään voisi jo tehdäkkin jotain siis. Viikonloppuna molemmat turret starttaavat kisoissa, joten ei suoritukset jää ainakaan muskeleista kiinni!

Nalpen salaisuudet

8.5.2017

Ihanatkamalat kriteerit: Case Piipaan keinu

Kriteerit käytännössä

Tämä on kyllä yks minun lemppariaiheistani niin kouluttajana kuin koirankouluttajana. Kriteerien tärkeyden näkee ehkä parhaiten näin, kun on kaksi koiraa, jolla toisella ymmärrys on vähän niin ja näin ja toisella on alusta alkaen ollut kriteerit. Ja silti en lakkaa hämmästymästä miten sulavasti pikkukoirakin aina välillä innostuu kokeilemaan kriteerien rajoja ja tulkintaa oman mielensä mukaisesti.



Nyt alemmissa luokissa kisatessa meillä ei ole tavoitteena nollat ja voitot, vaan radalle lähdetään a) opettelemaan kisarutineeja b) suorittamaan tehtävät kriteeristön mukaan. Kolmosissa meinasin sitten miettiä jo muita juttuja, kuin näitä perusasioita, koska käytännössä koviin moneen juttuun ei voi keskittyä samassa ratasuorituksissa. Kisarutiinien osalta se on tällä hetkellä vireenhallintaa ja pohjan rakentamista siihen, että koira tietää mitä tapahtuu milloinkin. Eilen hyllytimme toka vikalle esteelle huippubaanan ja vaikka hetkellisesti ohjaajan fokus oli koiran sijaan harmituksessa (ottaa vähän aikaa toipua tästä koiran pikkumogasta :D), pikkukoira osasi hihnan laittamisen jälkeen lähteä etsimään radan laidan ulkopuolella olevaa omaa lelua, jota siinä sitten revimme radan päätteksi tuloksista huolimatta. Käytösketju alkaa siis pikkuhiljaa hahmottua :)



Kriteerien opettaminen, vaatiminen ja pitäminen on minun duunini. Joskus kuulee mietittävän, että en jaksa nipottaa koiralle tai en viitsi olla niin kamalan tiukka ja olihan se nyt miltei ja herkälle koiralle tulee paha mieli ja mitähän vielä, vaikka koiran ajattelukapasiteetti ei mitenkään yllä niin monimutkaisiin tulkintoihin. Asiat joko saa tai ei saa, ehdollista logiikkaa niille ei voi rakentaa. Esim. treeneissä vaaditaan kontakteille pysäytys ja kisoissa saakin sitten vapauttaa itse itsensä ihan oman mielen mukaan. Kriteereistä lipsumisella koiran vasta tekeekin epävarmaksi, kun enää se ei tiedä millä säännöillä tänään pelataan. Sama kuin sängyssä nukkuminen; ei niille voi opettaa, että keskiviikkoisin se ok mut muutoin paree pysyä lattialla.



Pipantin kohdalla erityisfokus on nyt sen kisakeinussa. Sillä on ollut todella hyvä keinu, mutta vireen noustessa se on lähtenyt kokeilemaan saako tehdä omia valintoja kriteerejä liukkaammalla keinulla. Jokaikinen kerta kun se tekee kriteereistä poikkeavan suorituksen, se tekee sen oman valinnan perusteella arvottamalla: kovaa juoksemisella on paljon suurempi palkkausarvo, kuin vapautuskäskyn odottamisella. Jokaikinen kerta, kun se pääsee tekemään oman valinnan, siitä tulee mahdollinen suoritustapa ja vieläpä kohtalaisen hyvin palkattu, kun valinta on koiran itsensä tekemä. Vahvistamme siispä vapautuskäskyn arvoa tulevissakin treeneissä ja kisoissa - ja jokaikinen kerta sen kuuntelematta jättäminen tuottaa uudelleensuorituksen, jotta se ei saa sitä rallaamispalkkaa juoksemalla seuraavalle esteelle.

Eilen kisoissa näin sen nyt taas onneksi miettivän keinua ja sen oikeaa suoritustapaa, joka oli siis erittäin hyvä uutinen livakoiden lentokeinujen jälkeen. Sieltä saatiin matala 4on päätyyn ja siitä jatko vasta luvan kanssa. Seuraava askel on lähteä taas liikkeellä prässäämään enemmän kriteerin pitävyyttä ja ennen kaikkea siinä kisavireessä.



Kriteerit teoriassa

Koska tästä asiasta tulee paljon puhuttua, niin nykäisen tämän postauksen taustatueksi jatkoakin ajatellen. On nimittäin ollut niin huippua palautetta kuulla koulutettavien kisavetojen jälkeen kiitoksia siitä, kun alusta alkaen on kriteeriä rakennettu ajatuksella vaan toistojen sijaan. Samaa asiaa siis käydään läpi koulutettavien kanssa eri teemojen ympärillä, joten tässä siis tiivistelmä mitä pitää olla hallussa ennenkuin aloittaa tekemään mitään:

  1. Käsitys siitä, miltä hyvä näyttää itselle
  2. Ymmärrys, mistä osatekijöistä se koostuu
  3. Selkeät, konkreettiset kriteerit kirkkaana mielessä
  4. Halu pitää kriteereistä kiinni (nitä voi muokata, mutta uusi käytös pitää ensin opettaa koiralle)



Ajatustyön jälkeen käytösketju rakennetaan vaikkapa viidellä vaiheella, kuten esimerkiksi Susan Garrett tämän on muotoillut. Esimerkiksi keinuprojektin myötä on aikamoisen helppo todeta, että taidot ei myöskään pysy saavutetulla tasolla ilmaiseksi, vaan ne joko huononevat itsekseen kun vähän antaa homman lipsua tai vaihtehtoisesti asialle voi tietoisesti tehdä jotain ja pyrkiä rakentamaan taitoa seuraavalle askelmalla. Tällä hetkellä pikkupeto on lipsunut tuonne clarityn puolelle, vaikka challengeä haluaisin rakentaa, mutta mitä pidemmälle ketjussa pääsee, niin sitä vähemmän taito kaipaa muistuttelua ylläpidon kannalta.
Consciousness > Clarity > Confidence > Challenge > Capability



Mitkä sinun kriteerisit ovat?

  • Lähdössä
  • Hypyillä
  • Erikoisesteillä
  • Keinulla
  • A:lla
  • Puomilla
  • Putkissa
  • Kepeillä
  • Maalissa 


Ionan kuvat: Satu Tuominen