30.12.2010

Joululahja jälkikäteen

Nimittäin Jalmarin terveystarkkilausunnot tulivat Kennelliitosta ja WUHUU (B/B, 0/0)! Virallinen rimpsu hienoista tuloksista löytyy luonnollisesti KoiraNetistä. Harrastuksia ajatellen olemme tuloksista erittäinkin tyytyväisiä ja uskaltaa ihan eri tavalla aloittaa tavoitteellisen treenaamisen kevätkaudella, kun tiedetään, että etupää ja selkä kunnossa. Ja Lahdesta saadaan toivottavasti vähintään se sininen nauha (tämä pitäisi nyt koittaa iskeä päähänsä ennen näytelmää muuttuneiden näyttelysääntöjen takia, että sininen on ihan jees ;), niin a) valioitumistulos kasassa (sehän se hankalin osa onkin TVA/AVA:n hankinnassa ;) ja b) täyttää myöskin shelttiyhdistyksen jalostuskoirakriteerit.

Joulu meni noin muuten vähän hämmentävissä tunnelmissa, kun oltin viettämässä hieman erilaista joulua ensimmäistä kertaa mun elämässä jossain muualla kuin Mikkelissä. Ja seurassa olikin sitten yllättäen varsinainen koirafoobikko, jonka takia koirat joutuivat olemaan toisessa asunnossa käytännössä koko joulun. Noh, tämän olisin jo tehnyt muutenkin, kun mukana oli myös jokseenkin mahdoton pikkuihminen, joka ei oikein ottanut onkeensa ohjeita miten koirien kanssa käyttäydytään. Ei vaan voi huutaa, kiljua, juosta päin, jahdata, kumarrella päin jne. Nämä kun eivät muutenkaan ole juuri pienten lasten kanssa olleet tekemisissä ja mielellään väistävät outoja pikkuihmisiä, mutta se on äkkiä aika stressaava tilanne koiralle, jos siitä huolimatta outous seuraa perässä. Mä koitan aina jaksaa lenkilläkin pysähtyä, jos lapset haluaa koiria silittää ja juurta jaksain kertoa miten heidän tulee toimia vieraan koiran kanssa ja saa silittää, jos koirat itse tulevat luokse jne. mutta nyt jotenkin joulun kunniaksi tuntui, että mene kyllä mikään perille ja parempi vaan eristää koirat ja pikkuihmiset :D

Jalmari ratkoo joululahja-Tornadon toimintaperiaatetta

Joulusta onneksi selvittiin hengissä koko lauma, mutta kyllähän se vähän omaa joulufiilistä nakertaa, jos hauvat pitää eristää. Noon kuitenkin osa mun perhettä. Niimpä se oli mun osalta sitten kahden asunnon väliä (onneksi kyseessä on tosiaan kahdeksi jaettu iso villa) ramppaamista ja koirien kanssa keskenään ulkona tarpomista ja tähtien ihailua. Joululahjat meillä aukaistiinkin jo ennen aattojuhlintaan lähtöä ja kylläpä ovatkin hauvat olleet kilttejä. Etuaikaisjoululahjoina on jo käyttöön otettu käsintehdyt nahkapannat ja Pompat ja sen lisäksi ostettiin muutama Ottosonin aktivointilelu lisää. Mä olen ovelasti saanut myös lähipiirin ostamaan hauvoilleen aktivointileluja, niin voidaan sitten vaihdella noita, kun käy liian helpoksi ja tutuksi omat ;) Paketeissa oli myös aimoannos herkkuja, jotka alkaakin olla jo aika hyvin tuhottu. Kiitos Sulolle ja Lunalle, t: hauvat :D

Joulupäivänä ajeltiinkin sitten Jalmarin kanssa Tammisaaresta asti Sporttikoirahallille ja kyllä siinä ajellessa taas ehti mietiskellä mitä kaikkea hullua sitä koiransa harrastusten eteen tekee :D No, toisaalta kyllä kannatti mennä hallille. Meitä olikin paikalla tällä kertaa vaan kolme ja yllinkyllin treenitilaa tarjolla. Tällä kertaa tehtiin useita pikkuharjoituksia, mm. välistäveto/takaakierto, leikkauksia, keppejä ohjureilla ja ilman, keinua. Nyt nimittäin toi välistäveto/takaakiertoharjoitus sujui ihan kuin vettä vaan, vaikka aiemmin viikolla ohjatuissa mä meinasin mennä kokoajan raajoissani sekaisin. Kaksi vasenta jalkaa, juu nou... Paljon onnistumisia ja oli hienoa nähdä miten paljon me ollaan menty eteenpäin harrastuksessa, joka aloitettiin kunnolla vasta syyskuussa. Niinhän se vähän taitaa agilityssä olla, että kun joku homma toimii, joku alkaa sitten toisesta päästä hajota. Ja tällä kertaa musta tuntuu, että me tarvitaan ekstrapaljon treeniä alueilla kepit + kontaktit (mitäpä muutakaan :D). 

Tähän väliin on varmaan ihan hyvä palautella mieliin "If agility dog could speak" -videopätkä Youtubesta. Etenkin kontaktien kanssa osuu aika maaliin ;) Toteutus on aika kökköä, mutta asiaa ehkä sitäkin enemmän:



Tiistaina päästiinkin vielä ohjattuihin treeneihin, vaikka kaikki muut ryhmät taisi olla joulutauolla. Sanni ystävällisesti kuitenkin tuli koiransa kanssa meitä kahta ohjaamaan, joten oli aika yksityisopetusta se tunti. Muutenkin ollaan oltu kyllä aika etuoikeutettuja, kun suurista ryhmistä tunnetustaa Ertissä meillä on ollut joko kaksi ohjaajaa tai sitten vaan vähän koiria paikalla ja miltei koko syksy ollaan päästy tekemään 2-3 koirakkoa per ohjaaja tahdilla. Näin ne alkeet pitäisikin tehdä. Mä olisin ainakin ihan valmis maksamaan vaikka tuplasti siitä, että pääsee pienryhmässä tekemään ja että on myös aikaa jutella ohjaajan kanssa suorituksesta. Mulla on ainakin aina kysymyksiä valmiina iso liuta jo pelkästään suorituksesta ja siihen liittyvistä kommenteista ja olisi tosi harmillista, jos niihin ei olisi aikaa vastata, kun pitää jo ottaa liukuhihnalta seuraava äkkiä tekemään rataa. Pelkän radan suorittamisella ja "hyvä" -kommentilla me ei vaan päästä mihinkään eteenpäin. En sitä paitsi edes tajua miksi seurat ei järjestä pienryhmäalkeiskursseja, jossa hinta voisi olla vaikka tuplasti, jotta saisi samat kulut katettua, mutta samalla paljon paremmat lähtökohdat koirakoille lähteä harrastusta jatkamaan. Nih, vinkkinä vaan aksailua aloittaville, etsikää niitä hyviä ohjaajia ja pienryhmiä :)


Harmi vaan, että meidänkin tilanne nyt muuttuu, kun vuoden vaihteessa yksi ohjaaja lopettaa ja meidän ryhmä kasvaa tuplasti suuremmaksi. 45min treeneissä todennäköisesti mennään liukuhihnasuorittamiseen ja ohjaajakin muuttuu, joten jatkossa meidän eteneminen on ehkäpä oman aktiivisuuden ja kurssituksen varassa (tammikuussa Nina Frantsin tekniikkakurssille ja huhtikuussa mahdollisesti Oreniusta). Kiitos vaan Sannille hyvistä treeneistä :) Tällä viikolla meillä olikin sitten päällisin puolin simppeli rata, jossa olikin sitten loppupeleissä yllinkyllin kompastuskohtia ja haastetta. Yksi oli pöydän jäätyminen maksikorkeuteen (:D), sitten mustan putken pimeä kulma, 7. hypyn vaikea takaakierto, 8. umpikulma kepeille ja 10. takaaleikkaus. Jännä juttu, kun ensimmäisen kerran ikinä Java tuli 7. hypyn ali, kun takaakierron kulma oli niin tiukka. Hienosti luki ohjausta ja meni ihan oikein, mutta jotenkin ei rekisteröinyt hyppyä. Niistolla saatiin sitten hyppykin siihen, mutta kaikenkaikkiaan mielenkiintoista.

Sen jälkeen oli sitten vaihtoehtona kepit umpikulmasta tai putki. No, putken olisin valinnut, jos olisin halunnut tehdä rataa, koska sen se menee kyllä, mutta koska noi kepit kaipaa treeniä väänsin sitten sitä. Ja sitä se kyllä olikin. Vaikeampi puoli ja mulla rytmityksessä ongelmaa ja koira välillä kysymysmerkkinä, että "WWAAASSS?!". Ohjurit, ohjurit... Ne ois tässä vaiheessa kivat, koska en viitsisi pitää kokoajan kepeillä kädessä kiinni, kun mogailen siinä itsekin niin paljon ja suorastaan häiritsen koiraa. 9-10 väliin saakin hyvän leikkaustreenin tahkoamalla molempia puolia, jotta koira rupeis estettä suorittaessaan jo katsomaan seuraavan esteen ohjeistusta. Tässä oli nimittäin huima ero Sannin koirassa, joka ihan selkeesti katsoi ohjaajaa hypyn aikana, jotta osaa tehdä oikean käännöksen ja näissä meidän "ekaluokkalaisissa", jotka katsoo vasta esteen jälkeen. Nämä siis korvan taakse tuleviin treeneihin. Lopuksi vähän irtoamista hyppysuoralla, jossa pieni piskini halusi kokoajan varastaa lähdössä. Jännä juttu, kun aina se on käyty palauttamassa persiilleen ennen, kuin mitään tapahtuu ja silti se jaksaa yrittää hiippailua. Kisoissa siis takuuvarma varastaja lähdössä, eikä kannata miettiä mitään kolmen esteen takaa liikkeelle lähtöjä :D


22.12.2010

Jouluntoivotukset


Koirakavereita ja treenejä

Siinähän ne meidän jokaikisen postauksen kuulumiset oikeastaan tiivistettynä :D Nojuu, tällä kertaa ehdittiin sentäs piipahtaa jopa Mikkelissä asti, kun siitäkin jo jonninmoinen tovi. Ei meinannut karvapallerot lopettaa riehumista ollenkaan perjantai-iltana, kun oli ilmeisesti maailman eniten siisteintä taas saada trio kasaan. Lunalla oli ainakin ollut iso ikävä, kun toinen kovin pontevasti kävi mielistelemässä Natin ja sen jälkeen painileikit pystyyn Javan kanssa.

Dramatiikkaa mahtui myös viikonloppuun, kun sunnuntaina hilpaistiin jäälle reippailemaan ja upeassa auringonpaisteessa luonnollisesti aletaan haaveilemaan mahtavan lumisista joulukorttikuvista. No ei menny ihan niinkui Strömsössä tälläkään kertaa. Nati ilmeisesti siinä leikin tohinassa haukkaisi kieleensä, eikä se riehumista hillinnyt laisinkaan -päinvastoin. Olipa hienoa tehdä tuo havainto, kun kolme koiraa oli päällystetty jäätyneellä ketsupilla ja senkun vaan veri lentää, kun yks ravistaa päätään. No, mökillä sain sitten makkaran voimin houkuteltua koko lauman vetämään hetkeksi henkeä, joka näköjään auttoi ylimääräisiin reikiin. Hienosta kelistä huolimatta kuvasaalis oli laihanlainen, eikä etenkään noita horroraiheisia voi joulukorttiin tunkea, mutta heitetään nyt tähän muutama:

Nirppu pohtii

Crrrrasssshh!

Susi se on

Lurppa pistää ykkösilmeet kehiin ;)

Lentävä valkoinen

Nati sai mökillä Pompan niskaansa, ettei ala jäähyllä istuskellessaan palella. Siinä samalla tuli sitten kotimatkalla testattua mistä ne Pompat oikein on kotoisin, kun lauma viipotti menemään välillä vimmatusti painien. Ja hämmästyttävää kyllä, hyvin kesti Pomppa paikoillaan, vaikka kammottavia jalkalenkkejä niissä ei ole ollenkaan. Meiltä lähtee siis erityiset feispuukpeukut Pompalle ja niiden istuvuudelle. Nämähän tosiaan saivat "joululahjaksi" lämmintä päälle, kun rapina-Pomppia myytiin lompakkoystävälliseen 20e hintaan postikuluineen ja rapinat poistuivat pitämällä manttelia pakkasessa ja rutistelemalla viallisen kalvon rikki useaan kertaan. Java sai tyylikkään harmaan toppa-Pompan kokoa 45 ja Natille pistettiin iloisen punainen perus-Pomppa kokoa 41, jotka tosiaan sopivat varsin mallikkaasti niskaan niin hurjilla pakkasilla kuin treenien jälkeenkin lihaksia lämmittämään. Javan takissa piti kyllä tehdä pieni "poikakoiramodifikaatio" lyhentämällä vatsakappaletta, mutta se oli onneksi varsin yksinkertainen prosessi :)

Ohjatuissa treeneissä meillä onkin ollut muutamana viime kertana varsin kivan haastavia ratapätkiä, jossa kaksijalkainen on pistetty ihan tosissaan töihin.  Näin tälläkin kertaa, kun menulla oli välistäveto / takaakierto -ratapätkä. Sen radan jopa vielä muistaisin ja voisin piirtääkin, mutta eihän näille mäkkikoneille ole mitään rataohjelmia ja näin vuoden pimeimmän päivän kunniaksi laiskottaa sen verran, että ei jaksa hanuriaan millään raapia toisenkaan koneen ääreen. Joten piirrustellaan sitten myöhemmin :D Idea oli neljän esteen rivin suorittaminen osana rataa ensin välistävedolla ja toisella kierroksella takaakiertona, joka meille (tai no totuuden nimissä mulle) osoittautui vaikeammaksi. Välistävedot Java teki superupeasti ja takaakierroissakin kokoajan niinkuin sitä ohjattiin. Joku ei vaan aina ohjannut ihan vimpan päälle ja koira näytti paikoitellen isolta kysymysmerkiltä :D No, treeniä treeniä... Javan tekemisen meininki agikentillä on vaan jotain niin sulkkua, kun toinen jaksaa yrittää ja silti musta tuntuu, että se nauraa hekottelis mennessään, jos se vaan osais :)

Niinjoo ja terveystarkeissakin käytiin maanantaina. Ja jos jostain mamma on kovin iloinen, niin noista edellisen viestin näkymistä. Hyvältä näyttää ja sehän riittää mulle ja meidän harrastamiselle,  vaikka kennelliiton lottokone arpoo mitä arpoo :)

16.12.2010

Niistelyä

Onneksi vain ja ainoastaan agilitytreeneissä, eikä siviilissä. Johan olikin taas Sanni pistänyt parasta pöytään, kun oli tällä viikolla ohjatuissa vaan kolme koirakkoa paikalla. Tehtävänä oli Oreniuksen käsialaa oleva niisto/niistopersjättö/putken nollakulma/takaakierto -viritelmä, jossa oli jo yksittäisissä esteissä ihan riittävästi tekemistä, saati sitten  yli kymmenen esteen ratana (oliskohan 15 ollut). Suurin haaste meinasi kuitenkin olla tälle kaksijalkaiselle radan muistaminen, kun siinä oli niin tuhannen kieputusta ja esteitä piti suorittaa ties mistä ja AT Caniksella ei ole näköjään edes numerointikylttejä.

Niistojahan me ei olla aiemmin edes tehty, joten aikamoinen harppaus ihan teknisestä suorittamisesta suoraan radalle tekemään triljoonaa niistoa peräkkäin. Mun koulutusfilosofia lähtee ehkä vähän pienemmistä paloista kokoamaan sitä valmista suoritusta, mutta sujuu se näköjään noinkin, josta täytyy kyllä pointsit laittaa koiran suuntaan. Välillä toinen oli vähän hämillään radalla, että "Näinkö?!" kun ei ihan vielä moiset tekniikat kuulu repertuaariin, mutta hienosti se teki parhaansa ja jaksoi yrittää. Pitää seuraavissa vapaatreeneissä palata vähän taaksepäin ja alkaa kokoamaan suoritusta paloista, jotta pääsee palkkaamaan paljon oikeista jutuista (merkkauksen lukeminen, kokoaminen, kääntäminen, eteneminen, persjättö), vaikka upeasti se tekikin radan kaikkine niistoineen ja persjättöineen. Ja pitäisi ehkä saada omaankin lihasmuistiin missä on minkäkin raajan paikka, ettei kovassa vauhdissa ja tohinoissa tarvitse alkaa noita pohtia.

Harkoista mentiinkin sitten suoraan ESS:n pikkujouluihin ja johan oli taas Javalle ihasteltavaa. Huoneen täydeltä ihanaisia shelttineitoja ja ihan vaan hänelle! Toisille pojille vaan käytiin rintaa röyhistämässä häntä erittäin tyylikkäällä pystykorvakiepillä, vanhemmat urokset jätettiin kohteliaasti rauhaan ja samanikäisten kanssa olisi pitänyt vaan saada painia. Ainakin Taavi ja Nemo olisi jo vanhastaan tuttuina hauvoina kelvanneet rajumpiinkin leikkeihin kaveriksi, mutta piti nyt sisätiloissa koittaa pitää piskit edes jotenkin kuosissa. Ja onneksi oli niitä daameja joka nurkalla; trikkiä, soopelia, merleä, isoa, pientä... Siellä se viriili nuorimies hiihteli ympäriinsä alaleuka vapisten ja välillä muisti mammaakin käydä moikkaamassa. Mutta se mikä oli yllättävää, niin tilaisuuden loppuun vielä tokoilin vähän Javan kanssa ja neideistä huolimatta se jopa malttoi keskittyä olennaiseen, jeeee!

Harmi vaan, että jää taas viikonlopun Sporttikoirahallin vuoro meidän osalta välistä, kun lähdetään ilmeisesti Mikkeliin. Musta vähän tuntuu, että Jalmarin mielestä sekin on ihan käypänen vaihtoehto, kun pääsee Lurppa -neidin kanssa telmimään taas pitkästä aikaa :) Paitsi, että viikonlopuksi on luvattu jotain ihan hullua pakkasta, niin pitänee ottaa piskeille mukaan Pompat ja tossut, että päästään kelistä huolimatta ulkoilemaankin.

14.12.2010

Pikkuisen vihaisia pakkaselle...

Etenkin, kun ohjatut treenitkin ovat kärsineet kylmistä ilmoista ja yhtenä tiistaina jo peruttu. Huomista jännitetään miten käy, kun ennusteet pyörivät kymmenen pakkasasteen maissa. Finger crossed! Olis nimittäin helmihomma päästä treenaamaan, kun viime viikolla etelänaapurin rekat olivat pistäneet lumisateessa parkkiin keskelle kaistoja ruuhka-aikaan kehä I:llä ja niiden karmivien ruuhkien takia oltiin sitten vaivaiset 25 min myöhässä reeneistä. Sinäänsä ihan kiva, kun treenit kestää sen kolme varttia, niin käytännössä ajeltiin Jalmarin kanssa reilu 20km suuntaansa 20 min takia :D Mutta kaikkea hölmöä me koiraharrastajat aina joudutaankin tekemään.

Joulukuun kiirehässäköissä ei olla aina päästy omiin vapaatreeneihinkään, ni johan meillä alkaa olla aikamoiset aksavieroitusniksat. Ainakin Javalla, kun se alkaa käyttäytyä huonosti, jos ei ole tarpeeksi tekemistä :D Sentäs viime lauantaina päästiin hallille asti, vaikka edellisenä iltana olikin firman joulujuhlaa ja luonnollisesti sitä piti sitten jatkoillakin heilua vielä baarissa, mutta edes tälläiset tilaisuudet ei voi estää seuraavan päivän treenejä. Treeneissä kävi sellain episodi, kun leikkausharkoissa Java meni hypyltä suoraan putkeen, isopienikoira Ramses oli reippaana akiliitelijänä jatkanut myöskin omaa rataansa oman elämänsä ratamestarina samaan putkeen toisesta päästä ja siinä tuli pieni hämmennys pojille, että kenen putki tämä nyt on ja kuka väistää. Pientä pärinää lähti putkenuumenista, mutta eipä siinä sen ihmeempää: Hauvat putkesta pihalle, reenit jatkukoon. Sen jälkeen pojat pitivät sanattoman sopimuksen mukaan kohteliaan 1,5 metrin hajuraon hallissa sisällä.

Noin muuten ihan perushuttua ohjelmistossa; takaaleikkauksia, valssauksia, lähetyksiä, keppejä. Musta tuntuu, että meidän agendalla nyt lähiaikoina on aikalailla ohjaustekniikkapainotteista tavaraa. Keppeihin pitäisi laittaa ohjurit, niin pääsisi jo samalla ottamaan vähän irtoamista ja ei tarvitsisi olla kokoajan räpylöineen siinä huitomassa, kun Jalmarilla on kuitenkin varsin kiva rytmi jo etenemisessä, vaikka silloin tällöin saattaakin väärästä välistä tulla. Muutenkin nyt olisi ehkä hyvä aika alkaa panostamaan itsenäiseen suorittamiseen ja irtoamiseen, kun se on kuitenkin hurjan nopea koira ja veikkaan, että tulee olemaan aika kova työ tuolla saralla, jos ei ajoissa ala soppaa hämmentää. Tammikuulle ilmoitin meidän Duo Vähemmänälykkäät Nina Frantsin tekniikkakurssille, joten toivotaan, että saataisiin siellä jotain palikoita paikalleen.

Ei ole paljon tullut kameraakaan ulkoilutettua, kun ei olla auringonvalon kanssa nähty aikoihin. Silloin se tuolla heiluu, kun mä olen töissä ja viikonloppuisin siitä katellaan vaan kuvia, että miltä se valoilmiö oikein näyttää. Mutta sen verran olen toki saanut aikaiseksi, että piskit saivat joululahjaksi oikein hienot Martiolan nahkaiset pk-pannat, kun sekin putiikki näköjään lopettaa pantojen valmistuksen vuoden lopppuun mennessä. Niimpä piskit saivat nyt vimpan päälle käsintehdyt leveät nahkapk:t, ni johan pitäis jaksaa lenkkeillä. Vieläkun jostain saisi ladattua energiaa tähän aurinkoenergialla toimivaan kaksijalkaiseen...


28.11.2010

Lunta tulvillaan

Viime postauksessa oli vielä ihan täysin syksy ja nyt ollaankin sitten jo käännetty kalenteria talven puolelle. Lumet tuli maahan ihan ilman lupaa omistajan Brysselin komennuksen aikana, mutta kuulemma oli hauvoilla ollut hieno hetki, kun lunta oli peuhattavaksi asti ensi kertaa sitten viime kevään. Ollut myös blogissa hyssyä, kun kaksijalkaisella on oillut näköjään patterit aika finaalissa ja silti samaa ongelmaa ei ole havaittu shetlantilaisten suunnalla. Pimein aika ei vaan sovi mulle, kun töiden jälkeen ei vaan veto riitä - syksyllä oli täysin mahdollista, että oli viidetkin koiratreenit viikossa ja nou problem, nyt tuntuu, että kahdet on ihan bueno. Ja siitäkös se vasta tuleekin järkyttävän huono omatunto, kun koirat kaipaa tekemistä ja mä en yksinkertaisesti aina jaksa.

Koita nyt sitten jotenkin niille muotoilla, että miksei leikitä tai tehdä jotain kivaa... Vaikea jotenkin nähdä shetlantilaista pelkkänä sohvakoristeena, kun meillä ainakin Jalmari alkaa tyhmäilemään ihan urakalla, jos on ollut liian vähän aktiviteettejä. Maistellaan kirjallisuutta, korin reunoja, pistetään leluja tuusannuuskaksi jne. Kyllähän ne lenkillä käy joka päivä, mutta vaikea tuollaisesta paimenesta on juoksuttamalla saada patterit loppumaan. Jotain älykästä puuhaa pitäisi olla tarjolla säännöllisesti. Aktivointilelut ja kaikki siihen kelpaava materiaali on ollut kovassa käytössä, mutta nopeasti nuo tuntuvat kommervinkit oppivan. Noh, jos se joulupukki vaikka toisi uusia Ottosoneja taloon tai toinen vaihtoehto on se, että ei tartteis käydä töissä ja sais nukkua vuorokaudessa yhtä paljon kuin piskit ;)

Ja sitten sitä treenilöpinää, joka varmasti on übermielenkiintoista, muttakun agility on vaan niin kivaa!
Työt on haitanneet sen verran vapaa-aikaa, että jäänyt työmatkojen takia treenejäkin välistä, joten iso murrr siitä. Päästin kuitenkin viime lauantaina Sporttikoirahallille treenaamaan vapaatreenejä Sarin ja Jennin kanssa ja päätettiinkin vetäistä ykkösten rata HuPun jostain alkusyksyn kisoista. Me onnistuttiin ilmeisesti rakentamaan siitä lähinnä kakkosten rata, kun ei viitsinyt kaikkia esteitä millilleen mallata oikeaan kohtaan :D Noh, sitä mä en kuitenkaan kertonut Jalmarille, joka siis onneksi osaa jo yhtä sun toista ja olis kauheen kiva, jos mäkään en kauheesti mogailis. Vaikka päälisin puolin siis aika virtaviivainen rata, mutta esteiden välien ohjauksessa piti olla kieli keskellä suuta, että edettiin kutakuinkin oikeaan suuntaan ja aika haasteellisia esteiden sijoituksia, kun esim. pussista tullaan suoraan seinään.

20.11.2010
Tiukat paikat alkoi heti 2 ja 3 esteen välissä, kun kolmoselle piti kääntyä nopeasti - liian pitkällä kaarteella hauva lukitsee jo nelosen. Uutena ohjauskuviona tähän mallattiin ihmisnuoli, jotta koiralle välittyisi vähän selkeämmin mihin se suunta nyt oikein seuraavaksi on. Nopealla koiralla myöskin tuollaiset hyppysuora on aina haastavia, kun en ole tosiaan sukua Usain Boltille millään muotoa ja lenkkari ei kulje yhtä jouhevasti edes yrittämällä kuin tuolla nelijalkaisella. Rengas jees, kepit yhä imuuttamalla, mutta ihan jees, 9-10 takaakierto toimiva. Kuten aiemmin manattu, pussin paikka oli paha, etenkin koiralle, jolta puuttuu siihen suoritusvarmuus. Sporttikoirahallilla on vielä musta pussi, joka tuntui hämäävän Jalmaria ihan totaalisesti - meni kiltisti pussiin, mutta hetken siellä tolloiltuaan tuli siihen tulokseen, että eihän täältä pääse pois kuin yhtä reittiä.

Jälkimmäisellä radalle pyysin Saria pitämään vähän pussia raollaan, niin sieltähän se tuli ihan sukkana koko hauva ja toivottavasti koki pienen ahaa-elämyksen, että pääsee sieltä sittenkin pois toistakin reittiä. 13 oli muuri, jolle piti tehdä takaakierto ja aika haastavassa paikkaa, kun tullaan suoraan kaarteesta. Pitää vaan itse koittaa muistaa ohjata nuo paikat paaaaljon huolellisemmin, kun kyllä se karvaturrikka sieltä tulee, kun vaan saa oikeat koordinaatit. Loppusuora menikin erittäin kivasti ilman sen ihmeellisempiä ongelmia, joten kaiken kaikkiaan täytyy olla ylpeä ja tyytyväinen pieneen poikaan :)

Tiistaina päästiin taasen Ertin treeneihin ja siellä ohjelmassa jälleen rataa. Oli vaan hallissa sen verran kylmä, että aivot ilmeisesti jäätyivät nyt kaksijalkaiselta, enkä enää  muista minkähänlainen rata se nyt olikaan :D Tiistai oli muutenkin hieno keli autoilla, kun lunta tuli kaksin käsin ja joku miljuuna ojaanajoa (no okei, liioittelin ehkä pikkaisen) kehillä ja sitten itsellä vielä nuha päällä. Treeneihin oli kuitenkin pakko ängetä, kun edellisviikkokin oli jäänyt välistä. Ja pakkohan se on piski verkata säässä kuin säässä ja siinä tuiverruksessa tuli kyllä mietittyä, että onko tässä mitään järkeä. Lunta tunki joka tuutista sisään ja tuuli tunkeutui jokaisesta vaatteenraosta sisään ja tautinen pää räjähtää ja ties mitä. No sitten mää kattelin Jalmaria, joka intopiukeena änkesi aksahalliin, kun tajusi mihin treeneihin sitä tultiinkaan ja sitten ei ollut mitään väliä taudeilla tai kylmällä hallilla - meillä kun oli kivat treenit siitä huolimatta, että omistaja ei ihan satasella ollutkaan messissä tällä kertaa. Jotenkin siihen hommaan vaan tulee järkeä, kun noi hauvelit niin kamalasti tykkää ja pakkohan siitä on mammankin tykkää, kun karvapallerot ovat niin kovin iloisia.

Jaa niin muistuikin mieleen tiistain kohokohta: 12 keppiä virheettä (tosin vieressä, mutta silti). Wuhuuuuu! Meilläkun ei ole kamalasti keppejä vielä tahkottu, kun mä koitan vielä sisäistää oman keppifilosofiani. Märehdinkin tästä ongelmasta lauantain treeneissä, kun en ole päättänyt onko kepit meille yksi este vai jokainen keppi itseasiassa oma esteensä. Opetanko rytmiä jokaisen keppivälin suorittamiseen vai opetanko tahkoamaan 12 keppiä aina yhtenä pjäläyksenä. Nuoren koiran kanssa treenatessa koitan miettiä kokoajan myös motivaatiota; miten tehdä jokaisesta esteestä superkiva juttu. Ja kepit ei aina hauvojen mielestä ehkä oo niin kiva juttu, kuin putket ja hypyt ja sen sellaset vauhdikkaat jutut (tekisi kyllä kovasti mieleni vaihtaa kujakeppeihin koko opetusmetodi). Ja siitä riippuen mun pitäisi myös päättää virheen hetkellä korjaanko siinä ja jatketaan loppuun vai otanko koiran pois ja aloitetaan uudestaan alusta. Kertokaa pliis mulle rakkaat bloginlukijat ja kaikkien alojen asiantuntijat miten te ootte ongelman ratkaisseet?! (Mulla on siis fiuwis, että tätä lukee joku muukin kuin mun äiti, kun yli 4k hittiä alle vuodessa ;)

Sama pätee kontakteihin kisoissa, jos tulee läpi pysähtymättä (ilman virhettä), loppuuko rata siihen? Vai jatkuuko suoritus sillä ajatuksella, että harjoitellaan lisää treeneissä ja toivotaan, että kisoissakin pelaa yhtä hyvin? Kuitenkin meilläkin tuntuu paras palkka välillä olevan koiralle se, että tekeminen jatkuu, niin palkataanko me epäonnistuneita pysäytyskontakteja jatkamalla? Tosin jatkossa meille riittänee vaan tietoinen vauhdinhimmaus kontaktilla, josta käskyllä matka jatkuu. Mitäs jos hauveli innostuksissaan leiskauttaa jo jatkaa matkaa odottamatta seuraavaa käskyä? "Joojoo mamma kyllä mää tiedän nää radat, kato näin mä meen, joo kylä mä osaan hei!" Mulla on nyt karmee kyselyikä!

Nytton sen verran paksua tekstiä, että päräytetään muutama kuva eilisien treenien jälkeen. Koirien mielestä varmasti parasta, kun pääsee treenien päätteksi kirmaamaan kavereiden kanssa ja tulee siinä sivussa hyvin hoidettua sitten monipuolinen jälkilämmittelykin ennen autoon sullomista. Siinä ja siinä, että liian pimeä kuvauskeli, kun alkoi lumisade lähestyä eikä aurinko enää paistanut niin upeasti kuin alkuverkkojen aikana, mutta pääseehän noista tunnelmaan. Ja mikä tärkeintä, Nipster myös mukana tohinassa.

Java ja Nemo telmii

Värisuorapojat Ramses, Java ja Nemo

On se vaan niin hieno <3

Ramses on selkeästi lukenut Cesar Millanin laumanjohtajakirjoja ;)
Pakko vähän hämmästellä kanssaihmisiäni koiraharrastajia. Jotenkin välillä tuntuu, että ko. harrastuksen pariin eksyy myös niitä ekstrapedantteja pilkunviilaajia, joille kaiken on oltava ihan millilleen. Meillä sattuu olemaan tälläisen henkilön hallivuoro heti oman jälkeen ja jotenkin hämmästyttävää miten kaikesta voi tehdä ongelman. Viikko sitten oltiin närkästyneitä siitä, että "kello on jo viisi minuuttia yli", kun hallin kello oli itseasiassa juurikin tasan meidän poistuessa hallista. Ei voi tietää mitä muun maailman kellot näyttää, niin pakko se on mennä silloin hallin kellon mukaan. Ja tällä viikolla siellä oltiin jo ihan palasina "aina te olette myöhässä, kun hallin kello on kaksi minuuttia yli!!!" (siinä vaiheessa, kun meidän viimeinen koirakko oli ovesta ulkona). Itse en ollut enää kuulemassa tätä piponkiristystä, mutta joo täytyy olla kovasti pahoillaan, jos toisen treenit on nyt pusikossa sen kahden minuutin takia. Ja jos niin on minuuttipeliä, niin tervetuloa vaan halliin jo vaikka sen oman kellon mukaan viisi minuuttia etuajassa, kun ei mekään siellä silloin enää mitään tehdä - siirretään kamoja paikalleen ja pakkaillaan omia tavaroita mukaan. Täytyy olla arvokkaita minuutteja, kun mielummin seisoo oven vieressä päivystämässä kuin verkkaamassa koiraansa. Notta toivotellaan vaan löysiä pipoja ensi vuodelle ja silleen :D

Eilen tehtiin taasen ykkösten ratoja treenehin ja tämä olikin itseasiassa aika hauska radanpätkä. Ensin vedettiin neljässä osassa yksin treenaten ja hioen, jonka jälkeen sitten vuorovedoin tekemään koko latinkia. Näitä pitäisi olla videoitunakin, niin katsotaan joskos ne saisi tännekin laitettua. Ja pieni pilkullinen koirani vetäisi tämänkin radan parhaillaan yhdellä keppivirheellä, juhuuuuu! Hankalia paikkoja meille oli puomin ylösmeno, josta hauva juoksee joskus ohi ja kepit luonnolisesti (mutta niihin otetiinkin vauhti seis ja tehtiin rauhassa maltilla). Muuten koira luki hienosti ohjeita, vaikka yksin pätkiä treenatessa vähän soveltelinkin, jottei olisi ihan liian helppoa sitten yhtä ja samaa tehdä. Ensi viikolla meiltä jääkin omat treenit väliin kaverin polttereiden takia, mutta sitä seuraavalla sitten ehdottomasti meillä tekniikkatreenit.

27.11.2010
Loppuun vielä muutama foto lätinän päälle talvisista hauvoista. Käytiin tassuttelemassa pirteässä pakkaskelissä uuden kodin lähimaastoissa ja voi video, että haluis jo muuttaa! Meillä tässä opiskelijakämpänrutkussa itseasiassa 70-luvun ikkunat falskaa sen verran tyylikkäästi, että jos Java istuu sängyllä ja katselee ikkunasta, sen korvakarvat lepattaa :D

Lenkkimaastoja

Äitipoikaduon tanssiesitys

Nirpun mielestä nyt olisi jo korkea aika heittää sitä lumipalloa

Lumipesukoira

14.11.2010

Rallya, aksaa jne. You name it, we do it :D

Musta on kyllä kehkeytynyt aikamoinen "crazy dog lady", kun harvase päivä löydän itseni jostain kylmältä hallilta nenä punaisena ja sormet kohmeessa ihan vaan siitä ilosta, että koirien kanssa on kiva harrastaa. Ja koko treenaamisen konsepti on meillä saanut ihan uuden ulottuvuuden tuon pilkullisen kanssa touhutessa, kun sen työmotivaatio on täysin eriluokkaa kuin äitinsä. Sekin on shelteissä ihan kiva piirre, että koiran tulevaisuudennäkymiä ei ole lyöty lukkoon sukutaulussa (näyttö vs. käyttö), vaan omat vaikutusmahdollisuudet pentuun on aika suuret. Meilläkin nyt näyttäisi siltä, että pojasta on polvi paranemassa :)

Lauantaina meillä oli taas Sporttikoirahallin treenit, jotka olivatkin varsin shelttipitoiset tällä kertaa. Ja kolmelle sheltille on 400 neliössä ihan mukavasti reenitilaa. Jalmarin kanssa tehtiin sylkkäriä, puomia (jotta saadaan taas kirkastettua mitä se "kiipee" oikeesti tarkottaa myös ohjaajalle :D), pientä ratapätkää, eteenlähetyksiä ja lopuksi vielä palauteltiin mieleen tokohyppyä, kun sekin sieltä löytyy. Varsin kevyttä tavaraa siis tällä viikolla, mutta nopeesti se tunti hujahtaa noillakin eväillä. Treenien jälkeen piskit pääsivät vielä riehumaan keskenään, jonka jälkeen lopputuloksena autoon pakattiin kaksi uitettua koiraa: karvaeläin sekä omistaja.

Pitäis varmaan harkita Natin ottamista treenien ajaksi autoon ainakin ennenkuin kovat pakkaset alkaa. Pääsisi sekin näppärästi tassujaan oikomaan ja hassuttelemaan muiden shetlantilaisten kanssa ennen ja jälkeen treenien - nyt, kun mulla oli jälleen kotona yksi innokas silmäpari ulkoilemaan sinne läpimärkänä saavuttua. Ei siinä auttanut muu, kuin kuivata toinen karvallinen, vaihtaa vaatteet ja suunnata sään armoille takaisin. Oltiin sentäs tehokkaita Natin kanssa reippailussa, kun mentiin metsään heittelemään palloa ja pallohan lensi vasta palkkana, kun pyydetty liike oli suoritettu. Puiden takaakiertoja, istumisia, makaamisia ym. pääsi neiti Näppärä suorittamaan ennen pallojahtia.

Harvainen kalliokasvi, bimerle shetlanticus

Sunnuntaina Nipperton pääsi jälleen "oman lajinsa" reeneihin, kun oli rallytokopäivä. Aina kiva nähdä miten se paahtaa rataa häntä heiluen ja kovin innokkaana tarjoamassa useita ratkaisuvaihtoehtoja kylteille :D "Mamma kato, mä osaan! Kato näin! Anna nakki! No entäs näin, katokatokato?! Tänkin mä osaan, joo, nakkia?" Ensimmäinen ratakierros menee aina vähän kierroksia tiputellessa ja tällä kertaa otin sen vielä suoraan autosta samantien treenaamaan paikkaan, josssa ei olla aiemmin oltu. Ekstrapaljon häiriötä siis ja tästäkin huomasi sen, että tärkeetä mennä ajoissa kisapaikalle höntsäämään, ni malttaa sitten keskittyä olennaiseen. Niin tosiaan, tähtäin on nyt alkuvuoden Veikkolan kisoissa, jossa Nippe pääsisi ihan oikeaan tulikokeeseen jo suoraan alokasluokassa. Seuraaminen edistää paikoitellen ja keskittyminen herpaantuu ajoittain, mutta muuten pakka on ihan hyvin kasassa - kun vielä itsekin oppisi kaikki kyltit unissaankin.

Värisuorapojat Zen, Elvis ja Java (Kuva: Hanna Jauhiainen)


Ensin meinasin Javan pitää autossa odottamassa treenien ajan, mutta kaveri oli taas niin isoilla kierroksilla tulossa mukaan, kun näki muiden treenaavan, niin suunnitelmiin muutos. Olipa hyvä tilaisuus tokoilla häiriön alla, kun vieressä kulki rallytokorata ja sen lisäksi taustalla häiriöhaukuntaa. Tein paikkamakuun, seuraamiset ja jäävät liikkeet - WAU - sehän osaa yhtä sun toista! Tokomotivaation kannalta tämäkin oli hienoa nähdä omin silmin, koska mehän voidaan sittenkin ehkä ensi vuonna startata myös tokon ALOssa. Erityisen tyytyväinen täytyy olla pienen koiran asenteeseen, kun sen mielestä toko on kivaa, seuraamiset on kivoja, kaikki on jeeeeee ja häntä heiluu.

Sunnuntaitreenien päätteeksi suunnattiin vielä koko konkkaronkan voimin Kylmälän metsään aiheuttamaan hämmennystä. Ainakin YokotaiMatkojen ryhmänohjaaja on erikoistunut ekstremereittien tarjoamiseen niin talvisin kuin muinakin vuoden aikoina: tällä kertaa emme kahlanneet reisiä myöten hangessa, vaan kepeästi hyppelehdimme suolla mättäältä mättäälle ja toivottiin, että lenkkarit ovat riittävän tiukasti kiinni, eikä tarvitse kenkiä jäädä naaraamaan suonsilmästä :D Mutta kaikella tällä oli selkeä päämäärä: hyvien kuvien eteen täytyy joskus nähdä vaivaa ja epämukavuuksia. Siellä kun oli aivan upeat kalliot iltapäivän laskevassa auringossa ja sinnehän ne piskit piti saada poseeraamaan. Heitetään loppuun pari fotoa retken nuorimmista ja suloisimmista osanottajista (jotka itseasiassa on omasta mielestäni onnistuneet kuvinakin aikalailla kivasti). Kiitos Sari ja Hanna kivoista treeneistä!

Aksaporukan kanssa oli puhetta rallytokotreeneistäkin jatkossa ja verijälkeäkin pitäisi ehtiä ennen lumien tuloa, Yokotai -poppoon kera jatketaan innoissamme rallytokoa ja mahdollisesti näytelmäkehiin ensi kesänä Suomen rajojen ulkopuolelle, agilityn ohjattu treeniryhmä jatkuu joulukuulle, keväällä pitäisi miettiä sitä tokoa ja näyttelyitä...  Onhan tätä tulevaakin jo :))


Pekko

Pekko & Nacho nenittelee


11.11.2010

*hehkuttel*

[treenihehkutus]

Voi apua mun koira on hieno! Täällä ihan pakahtuu kaksijalkainen, kun sillä on niin fiini pilkukas shetlantilainen. Tiistaina oltiin taasen Ertin treeneissä kokonaista kuudetta kertaa ja tällä kertaa ohjelmassa olikin sitten hienoisena yllätyksenä 18 esteen rata. Mulla on siis yhäkin koira, joka on reilun vuoden ikäinen, käynyt neljä kertaa pentuagissa, kuusi kertaa harkkaryhmän treeneissä, käynyt aksahallilla vapaatreenailemassa vähän ja sillä on ohjaaja, joka ei ole vielä kisoissa asti pyörähtänyt. Ja silti se teki koko kaadddääääämmmit radan vitosella (sekin puomin ylösmenokontaktin yli hyppy) :O

Oisin ihan hyvin voinut tehdä pätkissä ja palkata vaikka jokaisen esteen jälkeen, mutta mun on oikeesti ihan turha olla namia syöttämässä sille poskien täydeltä, kun toinen tuntuu saavan palkkansa siitä tekemistä ja se on oikeesti MAHTAVAA. Puomin ja A:n kontaktin kävin palkkaamassa, kun toinen niin nohevasti sinne pysähtyi, mutta muuten me vaan mentiin ja pirun lujaa mentiinkin. Meidän suurin ongelma varmasti tulee olemaankin ton koiran nopeus, kun mulla ei vaan ole saumaa sen kanssa harrastaa radalla kilpajuoksua, vaan pakko ensin opettaa se estehakuiseksi ilman mun välitöntä vierihoitoa. Mutta musta se ei ole ollenkaan huono juttu, että meidän järkyttävän suuri ongelma on se, että koira tekee ihan satasella ja on nopea ;)

Meidän ryhmässä on villiksiä, käppänä ja pinseri meidän lisäksi ja kyllä se vaan niin on, että mä joudun miettimään radat ihan toisella tavalla kuin muut. Toiset ehtii hyppy-mutkaputki-hyppy -välillä tehdä valssin putken päähän, kun mun pitää juosta jälkimmäisen hypyn taakse ottamaan vastaan. Mutta ei se mitään, että mäkin juodun siellä ihan tosissaan pistämään töppöstä toisen eteen ja samalla koittaa muistaa myös koordinoida muita raajoja antamaan selkeitä ohjeita piskille. Loppuun vielä sylkkäritreenit, jossa kaksijalkaisen pitänee ensin tehdä vähän enemmänkin kuivaharjoittelua ennenkuin kahdeksikko taipuu koiraa häiritsemättä. Lauantainvapaaharkkoja odotellaan taas innoissaan, niin päästään tekniikkajuttuja miettimään enempi; seuraavaksi voisi ottaa työnalle sylkkärin, kepit ja eteenlähetyksen.

PS. Milläs ohjelmalla muuten jengi tekee nykyisellään ratapiirroksia?

[/treenihehkutus]

Ei mulla nyt muuta :))

8.11.2010

Treenilöpinää

Käy vähän tylsäksi meidän blogipostaukset, kun tuntuu ettei menneenä viikkona saatu aikaiseksi mitään muuta, kuin treenit. Selkeesti tää turha talvi ja työt verottaaa kovalla kädellä tehokkaasti käytettyä vapaa-aikaa. Etenkin, kun mitään syyslomaa ei ole edes tullut pidettyä... Noh, joulun ja uudenvuoden väliä odotellessa. Paitsi, että sillon meillä on muutto ja sehän se vasta onkin rentouttavaa touhua.

Mamman rakas kolmikko ottaa relasti


Mutta tiistain aksatreenit oli bueno! Meillä oli aika intensiiviset kieputtelutreenit kahdeksan esteen radalla. Mä vähän epäilin alkuun mitenhän Jalmari vetää, mutta sepä vetää hyvin. Kaaddddäämmmit soon taitava :O Vieläkun saa paukutettua tekniikoita varmemmaksi, että pääsee itse ohjaamaan kauempaa, niin siitä tulee hyvä. Toisella puolella tehtiin samalla periaatteella rataa, mutta välistävedolla ja erilaisilla lähetyksillä. Me ei olla aiemmin edes välistävetoa tehty, mutta koirapa kuuntelee ja hakee mielettömän hyvin ohjeita. Ainut ongelma oli puomin ylösnousu, kun jostain syystä se juoksi siitä ohi vähänkin huolimattomalla ohjauksella. Tajusin sitten treenien jälkeen, että olinpa käyttänyt ihan väärää käskysanaa sujuvasti koko treenit :D Voi koiraraasu, kun muulloin käsketään "kiipee" ja nyt sitten ihan puskista mamma kiljuu "puomi". PU -alkuisia komentoja tulee muuten liikaa, ni vois itekkin koittaa muistaa millä niitä on lähdetty opettamaan.

Karvanaamat tiimityössä: Java bongaa frisbeen, Nati noutaa


Torstaina olis ollut tokon vapaatreenit, mutta olikin sitten yllättäen Herra Pikkupilkulla pötsi sen verran sekaisin, että katsoin paremmaksi jättää väliin. Siinäänsä hanurista, kun olin suunnitellut jäävien liikkeiden treenit tekeväni siellä näppärästi häiriön alla. Vois ehkä ottaa itseään niskasta kiinni ja muistaa keskenäänkin noita juttuja treenata, muttakun se on yksin tylsäääääääää. Pitäis miettiä ihan vakavasti mitä me meinataan tokon saralla saavuttaa ensi vuonna ja miten me se tehdään, kun ei nää jutut toisella kädellä tekemällä tapahdu. Lähinnä resurssipuolta pitää miettiä agilityn kannalta, kun koira on osoittautunut siinäkin varsin lahjakkaaksi ja kivaksi treenikaveriksi ja kuitenkin tokokin on hyödyllistä ja hauskaa, vaikkakin hyvin erilaista touhua. Voisin kuvitella, että pieni aikuistuminen tekisi Jalmarille hyvää etenkin tokossa, joka näkyisi suoritusvarmuutena häiriönkin alla. Pitkän tähtäimen tavoitteena meillä on koularit, mutta kannattaako meidän nyt lähteä ennakoivasti ratkaisemaan pulmia, jotka ehkä katoaa aikuistumisen myötä?

Aito vauhtinakki!


Lauantaina olikin sitten kirsikkana kakun päälle meidän agihallitreenit, jotka olisi ehkä voineet mennä paremmin, jos kaksijalkainen olisi edellisen illan halloweenbileissä pitänyt enempi mielessä puolenpäivän aksatreenit ;) Aika väsynyttä touhua, mutta sain sentäs roudattua itseni ja koirani treeneihin. Tehtiin lähetyksiä esteelle, välistävetoja, erilaisia putkikulmia, muutamat kontaktit, pöytää, parit kepit ja siinähän sitä jo olikin. Koirallakin oli keskittymisen kanssa lieviä ongelmia, kun se olis vaan halunnu huudella 5-v Roihu -sheltille törkeyksiä ja treenien lopulla Roihu sitten sanoi ison sanan Javalle, että menes kakara kotiin kasvamaan. Ja Jalmari siihen vaan, että OK :D Päästettiin piskit vielä treenien pääteeksi riehumaan ulkona vapaana, joka taisi olla kaikille se paras palkka treeneistä. Java ja Roihukin oli ilman hihnoja ihan täysin fine toisiensa kanssa, vaikka aiemmin kaapin paikka kerrottiin nuoremmalle. Kuviosta teki vielä mielenkiintoisen se, että mukana oli myös yksi juoksunsa päättänyt pinseridaami, jonka kanssa Java olisi mielellään tehnyt "lyhytkarvaisia shetlanninlammaskoiria". Vilman mielestä koko homma oli vaan hauska leikki, kun pojat kerrankin juoksee yhtä paljon, kun häntä huvittaa :)

Ja näin poika hyödyntää äiskäänsä jakkarana!?

*tirsk* Nati, jolla on tukka?

"Hei, olen Nati ja olen tosi älykäs!"

31.10.2010

Loman tarpeessa

Ainakin kaksijalkainen. Tällä viikolla sen lisäksi, että pitänyt käydä töissäkin hankkimassa hauvoille ruokarahaa, ollaan rampattu viisissä (onko toi sana suomea? o_0) koira-aiheisissa treeneissä keksimässä karvaeläimille tekemistä. Vapaa-aika kohtuullisen vähissä, kun kipittää kuuliaisesti pitkinpoikin etelistä Suomea, kun hauvat tahtovat tekemistä :D Jalmarilla oli tällä viikolla maanantaina näytelmätreenit, tiistaina agitreenit, torstaina tokotreenit, lauantaina aginomatoimitreenit ja siihen päälle vielä rallytoko/tokoketkuilut. Nippe oli mukana lauantaina agihallilla vähän palauttelemassa mieleen agilityn saloja ja varsinaisessa pääroolissä sitten rallytokoharkoissa. Ens viikon meinasin ihan vallan laiskotella, kun on vaan kolmet treenit tulossa ;)

Lauantai oli varsin kiva päivä, kun päästiin taukoviikon jälkeen taasen aksaamaan Sporttikoirahallille. Aivan loistavaa vastapainoa tiistain ratapainotteisille treeneille päästä tekemään omaan tahtiin pieniä tekniikkajuttuja. Tällä kertaa otin agendalle takaakierrot, kun niitä on joskus väähn ruvettu tekemään, mutta selkeästi ihan selkärangasta ei vielä hauvalla lähde mitä se mamma nyt oikein siinä ulisee. Sen lisäksi valssitreenit neliöllä ristiinrastiin, parit kepit ja muutama putkeenlähetys. Mamma oli jälleen kerran tyytyväinen pienen pilkullisen poikansa työstentelyyn, se kun tehdä toheltaa suurella sydämellä. Ja mikä parasta, se antaa ihan sikana mun ohjausmogia anteeksi ja koittaa epäselvästä käskytyksestä huolimatta tehdä parhaansa mukaan. Soon hieno*sydän tähän*

Lauantaina kirmattiin sitten hallilta lauman voimin kohti Rajamäkeä tarkoituksena tempaista pienet rallytokosessiot aksan päälle Hannan shelttilauman ja Suvin Nästi -lapparin kanssa. Niinhän siinä sitten vierähtikin loppuiltapäivä ihan huomaamatta, kun Nati tuntuu olevan lajista kovin innoissaan. Musta plussapallero (voi sitä karvanmäärää, nytkun sitä on :D) teki häntä vispaten töitä ja Javakin pääsi välillä vähän tokon seuraamisia ja paikallaanoloa harjoittelemaan. Päätin nyt olla rallytokoilematta Javan kanssa, kun siinähän ei aina liikkeen päätteeksi palata perusasentoon ja ollaan kuitenkin aika paljon treenattu automaattista perusasentoon palaamista. Välillä treenit meinasi lipsua Rölli-Tokon puolelle, kun liikkeet saivat ihan uusia ulottuvuuksia siinä iltapäivän kuluessa ;D Suuret kiitokset siispä treeneistä! Selkeästi rallytoko on se Natin laji, kun siinä saa kehua (ja palkata) suorituksen läpi ja se tuntuu olevan ainut keino pitää Natilla vire yllä. Ehkäpä mekin jossain vaiheessa lähdetään kisoihin asti, kuka tietää :)

Sunnuntaina oli vielä luvassa koirille ekstrakivaa, kun lähdettiin pyörähtämään Rekolassa raksalla tarkastelemassa kämpän etenemistä ja sopivasti saatiin vielä tärskyt Vickan -shelttineitokaisen kanssa sovittua radan toiselle puolelle. Siellä olikin kovin pieni ja nätti 5kk soopelineiti, joka Jalmarin mielestä oli -jälleen kerran- erittäin viehättävä, mutta käyttäytyipä himokas nuoriherra erittäin kiltisti ja näköjään osaa ottaa huomioon toisen pentuuden. Erityisen hauska oli nähdä miten Nati innostui tätä shelttineitiä leikittämään ja koko trion voimin ne sitten kaahasivat pitkin metsää. Oi voi voi kun ne shelttipennelit on niin kovin söpöjä....

Heitetään lopuksi vielä muutama kuva meidän tulevasta koirankopista, johon me kaksijalkaisetkin ajateltiin asettua asumaan. Tulee vähän kalliiksi noi piskit, kun kerrostalo ei tullu kysymykseenkään ja pihaa piti olla ja sijaintikin vielä metsällinen ;)

Koirankoppi ja piha

Isäntä tarkastamassa tiluksia ;)

Henkilökohtainen suosikki; tuplakorkea keittiö-olohuone, jotta ei shetlantilaisten päät kolise kattoon

27.10.2010

Tota miten tosta pilkullisesta saa patterit pois?

Nytton nimittäin semmoinen juttu, että siitä on tullut aikamoinen ikiliikkuja riivilö :) Pentunakin se kyllä keksi aina välillä erittäin viksuja tempauksia, mutta tuntuu, että kierroksia se on vaan saanut enemmän näin iän myötä. Ja samalla se kuitenkin ajoittain väläyttelee hyvinkin aikuisia otteita ja sepäs jättää kaksijalkaisen hyvinkin hämmentyneeksi.

Kuten tuossa taannoin jo tällä viikolla naamakirjaan raportoin, pilkullinen lukutoukka oli ilmeisesti pitkän työpäivän aikana ajatellut viihdyttää itseään ahmimalla kirjallisuutta. Niinhän me kaksijalkaisetkin tehdään. Kukaan ei vaan ollut ilmeisesti kertonut sille kuitenkaan, että sitäkään puuhaa ei tulisi suorittaa ihan niin kirjallisesti kuin mahdollista, vaan olisi kiva, jos muutkin saisivat vielä lukunautintoja Jalmarin sessioiden jälkeen. Alkuviikolla oli startattu opetuksellinen osuus opuksesta "Näin koulutat koirasi", josta puuduttavien koulutuskuvioiden jälkeen ilmeisesti viihde houkutellut ja erityisesti vieraskielinen kirjallisuus: Seuraavaksi kun lukujonoon oli päätynyt Stieg Larsonia ameriikankielisenä.

Kirjallinen metsänpeikko

Mää siis käytännössä odotan nyt, että se osaa käyttäytyä hienosti ja fiinisti ja tehdä mitä lienee temppuja ja sen lisäksi vieläpä haukkua englanniksi. Eikös kunnon shetlantilaisen pidäkin osata vähän englantia, notta osaa olla sitten kohtelias alkuasukkaita tavatessa? Tai sitten toi ah-niin-aikuinen kakara suunnittelee reissua Brittilään ja tutustumista hienoon sukupuuhunsa. Ja etenkin paikallisiin daameihin...

Mun täysioppinut koirulini joutui sitten vielä kuitenkin treeneihin. Maanantaina olikin viimeinen kerta näytelmäkurssia ja tyytyväisenä voin todeta, että kehitystä on tullut. Sillä kun ollut hieman työlästä keskittyminen olennaisiin asioihin näytelmäkehissä, johon lähdettiin hakemaan treeniä muualtakin kuin 35e/kierros. Jalmarin (ja ilmeisesti monien muidenkin poikakoirien) mielestä pienet karvaiset pystykorvaneidit ovat vaan niin IHKUJA, että niille pitäisi ennenkaikkea leperrellä ja siitä huolimatta, että treenattiin pommineiti Gildan (7kk) vieressä, Java kykeni tekemään ihan oikeitakin juttuja, jeee :D Mä varmaan ens kerralla näyttelyihin liisaan Gildan päiväksi, lainaan jostain sellaisen viuhahtajatakin, piilotan pikkukoiran povariin ja vilauttelen sieltä sitten Javalle neitoa, kun on palkan paikka ;)

Toinen juttu on ollut myös tuomarin kosketukseen siedättäminen. Se kun kouluttajankin sanoin näyttää siltä, että "mää oksennan ihan just", kun se joutuu käpälöitäväksi. Antaa siis kyllä kopeloida, mutta ei ole siitä paljoa nauttinut. Siinäkin me päästiin eteenpäin kurssin aikana ja saatiin taiottua korviakin esiin. Toinen on niin reppanan näköinen, kun korvat lurpattaa molemmilla puolilla päätä ja se jurottaa seistä pöydällä. Eikä se varmaan ikinä tule rakastamaan ko. touhua, mutta voisihan se olla edes vähän kivaa. Me nyt ne muutamat pakolliset tulokset vielä tarvitaan ja sen jälkeen ei ole pakko, jos ei haluu - onhan meillä lista muitakin harrastuksia :)

Niistä puheenollen, eilen käytiin taasen agitreeneissä. Tällä kertaa olikin jo aikamoiset radat tarjolla, joissa vauhtia ja kieputusta yllinkyllin. Kuten etukäteen arvelinkin, takaakiertoa se ei vielä osaa kunnolla, jolloin mun itse pitää saattaa se huolellisesti, enkä ehdi enää vaihtaa puolta. Muuten oikein kivaa jälkeä, erityisesti olen tyytyväinen A:n kontakteihin - se pysähtyy ja odottaa etenemiskäskyä. JEE. Toisella puolella oli hyppy, muuri, täysi keppisarja, rengas ja pussi. Aika paljon siis, mutta sissos koira on hieno :O Kepit oli suuri ilonaihe, koska olisin voinut kuvitella, ettei se vielä kahtatoista mene, mutta menipä ja upeaa, että sillä on jo selkeä rytmi mielessä miten kepit pitää suorittaa. Toki oon vielä aika lähellä näyttämässä, mutta ehkä eiliset treenit osoitti sen, että nyt on jo aika lähteä häivyttämään pikkuhiljaa omaa pyörimistä ja sähläystä koiran vierestä ja antaa sen tehdä - kun kerta osaa. Välillä tulee väärästä välistä läpi, johon ei nyt pitäisi reagoida, vaan painottaa nimenomaan sitä rytmiä.

Lurppa pieni leluhauva juoksee ja lujaa!

Viikonloppuna oltiinkin koko lauman voimin kirmaamassa Mikkelissä. Kuvia ei nyt oikein ole tuon enempää, kun kelit oli vähän vaihtelevat ja nekin vähät on sitten toisella kameralla. Mutta Javalla olikin oikein THE VIIKONLOPPU, kun Lunalla oli juoksut. Meillä oli varasuunnitelmatkin jo valmiina mihin Java menee, jos sillä kiehuu ihan totaalisesti yli ihanan tuoksuinen tyttökoira, mutta Jalmaripa järjesti taas ylläripyllärin: se vaikutti ihan aikuiselta :O Daami toki tuoksui hyvälle ja sitä piti silloin tällöin nuuskutella, mutta ei mitään jyystämistä, vinkumista, läähättämistä. Kakarat oli vaan ihan onnessaan, kun pääsivät pitkästä aikaa leikkimään. Näillä kahdella kun tuntuu olevan ihan omat jutut, joissa Nippe pyörii mukana valvonana silmänä ja Lauman Johtajana. Ne on kyllä hauska lauma kolmestaan :)

Koirilla oli paljon touhua luvassa, kun piharallin lisäksi ne pääsivät lauantaina moikkaamaan 12-viikkoista Jekku-collieta & käymään mökillä ja sunnuntaina vielä pitkällä metsälenkillä. Käy ihan kateeksi nuo upeat metsäautotiet, joita Mikkelinkin lähipusikot on täynnä. Ei oo paljon riskiä vastaantulijoista, kun jokaiselle riittää yllinkyllin kilometriä tepasteltavaksi. Ja mikäs sen hauskempaa piskienkin mielestä, kun saa pistää tassua toisen eteen ihan vapaasti.

Ainiin, kaipaisin nyt vinkkejä kenen kurssille kannattaisi mennä aksan tekniikkatreenien suhteen? Olisin nimittäin kipeästi vailla sellaista sessiota, jossa ohjaaja pistetään miettimään miten päin se raajoinensa siellä kentällä heiluu :)

22.10.2010

Reeniä reeniä...

Kuka on käynyt taas kääntämässä mun kalenteria viikolla eteenpäin?! En ala, kun mun mielestä äsken vasta oli kesä ja ihan kohta on jo joku joulu. Ainakin eilen kaupassa rupesi kylmäämään, kun siellä oli jo jotain jouluun viittaavaa valohärpätintä. Yikes! Ja sit musta vielä tuntuu, että mä en ehdi viikolla tekemään yhtään mitään, kun kokoajan on pimeetä ja jumittaa niin perusteellisesti, että pitää ihan hämmästellä miten sitä saakaan itsensä edes aamulla töihin. Onneksi se viikonloppukin sieltä tulee, joka viikko ;)

Viime lauantaina meillä starttasi Sporttikoirahallillla vakiovuorot, jota onkin taas odotettu kuin kuuta nousevaa. Upea uusi halli ainakin siellä Juvanmalmilla on! Meillä on viiteen koirakkoon otettu iso puoli tunniksi, joka tuntuu olevan ihan toimiva ratkaisu. Ainakin meidän kohdalla, kun ajattelin käyttää tuon tunnin hyödyksi perusasioiden/tekniikoiden treenaukseen. Ratoja ehtii tekemään ihan tarpeeksi treeniryhmässä ja varmasti loppuelämän aikana, niin en koe, että meillä olisi tarvetta tunnin verran rallattaa kaasupohjassa. Persjättöjä, lähetyksiä, mutkaputkeen lähetyksiä tällä kerralla. Ja mikä tärkeintä, samalla tulee sillekin koiralle treenattua ihan vaan oman vuoronsa odottamista. Mä en kestä, kun oma koira vinkuu/haukkuu kentän laidalla "HALUUUUUUN!!!!!", kun itse on vaikkapa jeesailemassa muita. Siinähän haluu sitten niin, perhana ;)

Maanantaina käytiin näyttelytreeneissä kääntymässä ja tiistaina olikin sitten taas agitreenit. Tällä kertaa aihepiirissä irtoaminen ja esteiden hakeminen itsenäisesti, joita tehtiin kahdella ratapätkällä. Näissä huomaa miten rutiinin puute näkyy heti uusien asioiden mieleenpalauttamisessa, kun koira selkeästi osaa, mutta se ei aina muista mikä tää juttu oli. Sitku juttu on kertaalleen näytetty lähestulkoon tassusta pitäen, johan lähtee suksi luistamaan ja koira irtoamaan. Kunhan vaan kaksijalkainen taas muistaisi, että ruoto suoraksi ja ei saa jättää koiraa vielä tässä vaiheessa selän taakse. Tulee nimittäin heittämällä esteen ohi, kun katsoo, että mamma käskee jättämään tekemättä. Mutta siis jälleen hyvät treenit. Toisella ratasuoralla kolme hyppyä, pöytä ja A ja toisella hyppy + putki + hyppy.

Nyt kun on "treenipäiväkirja" oksennettu blogiin, voidaan ehkä jatkaa samalla aihepiirillä. Mun täytyy kyllä taputtaa suorastaan itseäni selkään siitä hyvästä, että Javan kanssa on tehty tokossa pohjat ennen mitään agilityn aloittamista. Koiran kanssa on niiiiin paljon helpompi toimia tuollaisissakin olosuhteissa, jossa on paljon muutakin hässäkkää ja koiria ympärillä, kun se yhteistyö on kunnossa ennen kentälle tulemista. Ja se näkyy aika hyvin, että taidetaan olla harvoja meidän treeniryhmässä tokokentällä pyörineitä, kun osa ryhmän hauveleista on aikamoisia hulivilejä ja paikoin korvattomia. Ihmisillä vaan tuntuu olevan ihan järkyttävä kiire vaan sitä agilityä paahtamaan ja siinä sitten unohdetaan se perustyön tekeminen. Ainakin omalla kohdalla on osoittautumassa varsin fiksuksi, että alle vuoden ikäisenä treenit on tehty tokokentällä ja nyt vasta pikkuhiljaa aloitellaan sitten tuo fyysisesti ja henkisesti vaativa laji, jossa nousee vauhti ja silti pitäisi ymmärrys pitää mukana.

Enkä mää nyt sano, että Jalmarikaan aina on lapasessa, mutta pystyn pitämään sitä hallissa irti kokoajan ja sen ei tarvitse omaa vuoroa odotellessaankaan lähteä hihhuloimaan pitkin hallia tai mikä vielä hienompaa, sotkemaan kaverin suoritusta :D Ja sen tekemisen into on ihan eri luokkaa kuin Natilla; Javan mielestä jo pelkästään yhdessä tekeminen on huippua ilman sen suurempia lahjuksia. Harmi, että Nipen kanssa ei ole voitu pienestä pitäen tehdä mitään ja reilun vuoden ikäisestä koirasta on jo aika haastavaa kaivaa saalisviettiä ja tietynlaista yhteistyöhakuisuutta kaksijalkaisten kanssa, jos pienestä asti ei olla totuttu tekemään ja puuhaamaan aktiivisesti. Mut ei ehkä pidä vielä lapasia lätkäistä nurkkaan Nipenkään kanssa, koska soon kamalan ihku ja kiva ja hassu ja soma ja rakas, mutta ryhmätreeneihin sitä ei voi viedä suorituspaineistuksen takia. Nyt viikonloppuna ei oo omaa hallivuoroa, mutta ens viikolla Niti vois lähteä mukaan.

Soon semmoin juttu, että meidän lauma karauttaa Mikkeliin viikonlopuksi, joten toivotaan hyviä ilmoja :)

14.10.2010

Akilitihauva Jalmari



Kyllä taas sai treeneissä mamma olla ylpeä pienestäsuuresta akiliitelijäkoiranalustaan. Tiistaina oli työn alla kepit, A, keinu (!) ja toisella radalla vauhtiympyrän tyyliin, mutta vinottaisilla lähestymisillä hyppy - hyppy - musta U-putki - hyppy - muuri - hyppy - hyppy ja U-putki toisesta päästä. Aloitettiin hyppelemällä ja entiseen tapaan hieman pilkoin kahdeksan sarjaa hieman helpommin pureksittavaksi. Ja olipa taas kiva nähdä, että a) koirani osaa tosi hienosti odottaa lähtölupaa ja b) se hakee taitavasti esteitä!

Nytkun vielä kaksijalkainen osaisi enemmän luottaa siihen, että kyllä se koira hanskaa näköjään näinkin vähällä treenaamisella ja lopettaisi sen piskinsä häiriköinnin siellä radalla. Ruoto suoraksi ja estekommennot riittävän ajoissa, niin hauvan ei tarvitse odottaa liian pitkää jatko-ohjeita. Se kun näköjään lukitsee seuraavan esteen jo ajoissa ja lopettaa kartturin tuijottamisen. Kaiken kaikkiaan kivasti meni, vaikka alkuun pidinkin rataa jälleen kerran haastavana. Myös putken toiseen päähän lähettäminen toimi, josta piti olla erityisen tyytyväinen.

Toisella baanalla olikin sitten lähinnä yksittäiset esteet treenissä. Alkuun kepeissä oli 12, mutta pyysin samantien kuuteen, jotta pääsee palkkaamaan onnistumisista usein. Ensin oli pientä hakemista, että mites nää nyt menikään, kun ei oo tosiaan paljoa nuoresta iästä johtuen vielä keppejä tehty, mutta alkoi näköjään kone raksuttaa sitten ennen pitkää :) Muutamia sisääntulon hakemisia ja toistoja, ei mitään kummempaa siispä.

Uutena esteenä oli tällä kertaa keinu, jota näköjään joku epäröi etukäteen ja vieläpä ihan suotta :D Jalmari käveli keinulle reippaasti ja mussutteli kanansydämiä ihan kaikessa rauhassa, kun toinen pää laskettiin alas. Ei näköjään hetkauttanu mihinkään suuntaan, vaikka hanuri nousi yllättäen nokkaa ylemmäksi. Muutamia toistoja sen päälle, jossa Java jo käytännössä omalla painolla laski keinun ilman mitään jännäämisiä ja siitä vaan kontaktille odottamaan vapautuskäskyä. Hieno poika! Sitä paitsi tuollaiset uudet esteet on ihan kiva juttu opettelevien koirien kanssa, kun toi keinukin laskeutuu tosi pehmeästi, eikä mitenkään pauku tai rämise laskeutuessa. Jätettiin keinu hautumaan noiden hyvien kokemusten päälle ilman sen perusteellisempaa hinkkausta ja molen pojasta hyvinkin ylpeä!

Treenit kesti tällä kertaa reilut puoli tuntia, mutta toisaalta meille se oli ihan passelipläjäys. Etenkin, kun ryhmässä on kaksi ohjaajaa ja puolitettuna meitä medikoirien kanssa touhuavia jää kokonaista kaksi kappaletta. Siinäkin ajassa ehtii aika paljon tehdä, varsinkin kun tulee uusia asioita aikamoisella kauhalla kokoajan. Ja sitä paitsi jääpä hyvin aikaa lämmitellä huolellisesti ennen ja jälkeen treenien, kun ei tartte kieli vyön alla lentää paikasta A paikkaan B.

10.10.2010

Sunnuntaipäiväkävelyllä Tammisaaressa

Syksyinen Jalmari ottamassa ensipuraisua lehtipainiin

Jaaha, sitten napataan mamma!

Täältä tulee HAUKI!

Voi mitä äiti-lapsirakkautta ilmassa :D

Taas jäi Nippe raskaamman liikenteen alle

Kun oli höyryt päästelty, oli kulturellien harrastusten vuoro eli galleriakierrokselle siispä

Siamilaiset, K. Simonsson

Metsästäjä, K. Simonsson

Pääskysille on käynyt pieni virhearvio, K. Simonsson

Elise kertoo taiteesta Jallulle, joka kuuntelee hämmentyneenä

10 käskyä, K. Simonsson

Koira, joka osaa vähintään 10 käskyä - jos haluaa

Citykani? K. Simonsson

Kulttuuriannoksen jälkeen on hyvä käydä viilentäytymässä meressä

... Jotta malttaa hetken poseeraa kauniisti ja korvakarvat tuulessa hulmuten :)

Jos joku sano, että syksy on ruma, ni on ite?

Kullattuja polkuja

Tuuli antoi kyytiä rantarehuille

Nipster kyttäämässä mahdollista pallosadetta