31.1.2010

Mistä tuota lunta oikein tulee?!

Taco & Java

Lunta on viime aikoina saanut eteläinenkin osa Suomesta varsin yltäkylläisesti, joka on meinannut haitata etenkin aamulenkkien suorittamista. Tänäänkin lähdettiin reteesti heti aamutuimaan jäälle, jossa tarkoituksena oli kirmata niin paljon kuin tassuista lähtee. No, ei siellä kamalasti sitten kirmattu, kun lunta oli parhaimmillaan puoli metriä. Siitäkin huolimatta, että tuohon aurataan päivittäin ulkoilubaana Munkkiniemeen ei siellä tänä aamuna kovin pitkälle tepasteltu.

Lumessa itsessään ei kyllä mitään vikaa. Enemmin näin päin, kuin sitä iänikuista loskaa. Viime vuonna syksy taisi kestää vaivaiset 9kk, niin ihan kiva se on välillä viettää oikeeta talveakin. Ja eikä noi hauvelitkaan ole lumesta moksiskaan, päin vastoin. Paitsi Javalle käy aina välillä ylläreitä, kun sen pitää päästä asioille aina johonkin penkkaan ja näissä keleissä totuus on sitten lumesta pilkottava hännänpää. Seuraavaksi näkökenttään ilmestyy hämmästynyt kuono, että "et voinu kertoo ;I".

Pakko ehkä kertoa tähän väliin yks hyvinkin talvinen mogailunyritelmä. Oon siis viime aikoina ruvennut opettamaan myös koirapillillä luoksetuloa näille vesseleille, koska sen ääni kantaa paremmin kuin oma. Pilli kulkee näpskästi messissä tuossa namipussin lenkissä, kun siitä se ei katoa. Noooooh, tuossa loppuviikosta pakkasta piteli vielä abouttiarallaa viidessätoista ja ajattelin sitten jäällä reippaillessa, että otetaampa vähä reeniä. Sit tuli just se sama fiilis, mitä viimeeks kokenu tarhassa, kun jäi kieli kiinni rautaporttiin. Nimittäin jääty koirapilli huuleen kiinni. Dumbass ;(( Jotkut ne ei vaan ikinä opi.

Kaikesta toipuneena oli sitten sunnuntai-iltapäivän ohjelmassa pientä shelttilenkin tynkää Tervalammen maastoissa. Tällä kertaa meidän osallistujamäärä oli vain hämmentävä kaksi, kun neiti Juoksuntuoksu sai jäädä kotiin. Mielellään se ois kyllä varmaan lähteny mukaan vähän reffaamaan poikia, mutta mamma ajatteli nyt olla tylsis ja jättää pikkumustan kotiin. Ja varmaan Javallekin tekee ihan hyvää tehdä asioita aina silloin tällöin ilman äiskän valvovaa silmää. Java pääsikin sitten reippailemaan Velhon & Kidin, Ranen ja mittelilapsukaisten Karkin & Tacon kanssa.

Java ja Velho, pojilla 9 päivää ikäeroa (Kuva: Veera Salo)

Olipas taas kiva nähdä Velhoa! Jo senkin takia, että molemmat on suurinpiirtein samanikäisiä sheltinkoltiaisia. Velhoon verrattuna Java on kyllä aika hitaastikypsyvä yksilö. Ja jos yhtään on sukupuuta katteleminen, niin ehkä veteraanikehissä sillä alkaa olla turkki kondiksessa ;) No ei vainkaan, kyllä se varmaan sieltä tulee, jos ei äiskältään oo karvoja periny. Mielenkiintoista myös seurata näiden kasvua, kun Velho on jenkki ja Java jenkki-britti. Pusuja ne molemmat tuntuu jakavan kyllä mielellään :D

Muutamat lenkkikuvat:

Rane, Taco & Kidi rilluttelee! Ja Karkkiakin kiinnostaa ;)

Eiks oo hieno yhteiskuva lenkkeilijöistä!

Tälläistä tää shelttien valokuvaus. Pitäisköhän vaihtaa rotua
johonkin rauhallisempaan, esim. "mäyräkoiriin" tai "villakoiriin"?

1,5h lenkin päälle meitä odotteli taas muhkeasti katettu kahvipöytä pullineen. Kyllä siinä taas Volvo suti tyhjää lähtiessä, kun kuskilla posket täynnä pullaa ;) Kiitos Ellu lenkin järkkäämisestä ja myös kiitokset seurasta Sari & Veera!

29.1.2010

Eskaria ja juoksuja

Siinäpä ne meidän päällimmäiset kuulumiset. Nippenappe päätti sitten aloittaa juoksunsa ja kyllä sitä ollaan taas niin uroksen kipeitä että. Neidin viime aikojen korvaton käytös taitaa myöskin selittyä tällä hormoonien yliannostuksella, kun on vaan ne miehet mielessä. Joka paikkaan lenkkipolun varressa pitää myöskin olla jättämässä "rakkauskirjeitä", ettei potentiaaliset viriilit poikakoirat vahingossakaan jää tästä tiedosta paitsi. Voisi kuvitella, että tuossa yhdessä kakarassa olisi Natille ihan tarpeeksi syytä pitää koipensa ristissä tai ainakin olla huutelematta sen enempiä. Ilmeisesti tämä pieni "yh-äiskä" toivoo, että seuraavalla kerralla iskä ottais mukulat hoitoonsa ;).

Toistaiseksi näyttäisi nämä ensimmäiset juoksut menevän vielä ihan mukavasti saman katon alla. Tosin riskien minimoimiseksi tärppien aikaan muuttavat päiväsaikaan eri huoneisiin, ettei kävisi pienissä mielissäkään harrastaa vilppiä selän takana. Ainakaan Java ei mitenkään kamalasti kiinnitä huomiota mamman tämän hetkiseen tilaan, joten hyvä näin. Jatkossa ajattelin pistää toisen juoksujen ajaksi evakkoon, jos jompikumpi vaan jollekin siksiaikaa hoitoon kelpaa :D

Javalle ei kuitenkaan ole vielä kerrottu, että sillekin on tapahtumassa suuria ja jänniä asioita. Meidän pieni kakara kun lähtee eskariin! Mennään vähän pentukursseilemaan HSKP:n järjestämänä, jotta tuosta viikarista kasvaisi edustuskelponen junnu. Meiltä kyllä taitaa yksi kurssikerta jäädä työmatkan takia väliin, mutta pistetään sitten reenaten kotosalla senkin edestä. Ennenkaikkea tosi tärkeää päästä puuhaamaan vieraiden koirien läsnäollessa asioita. Ja omistajan kannalta hienointa on se, että reenit on ATD:n hallissa, eikä missään tuulisella Prisman parkkipaikalla.



Tänään Jalmupalmulta lähti myös viimeinen kulmuri, joten hammasosasto vaikuttaisi olevan sitä myöten hyvässä vedossa. Näköjään niitä hampaita lähtee sykäyksittäin suorastaan ropisemalla, kun muutama viikko sitten Javan nakertaessa jotain evästä taisi kolme hammasta tippua siinä tohinassa ja nyt parin päivän aikana valikoima naskaleita on löytynyt lattialta. Yksi huoli siis vähemmän, sitten katsellaan miten tuo palperopuoli asettuu. Näillä näkymin kuitenkin erkkari, here we come.

25.1.2010

Happy feet!



Äiskä ei arvostanut Javan suorittamaa selätystä

Ihkupihkujeee. Ei noi nyt niiiiiin karmeita kavereita oo, mitä edellinen viesti antaa ymmärtää :D Tänään kaksijalkainen tykkäs työstään, kun pääsi kerrankin irtautumaan ansiopuolesta harrastusten pariin jopa silloin, kun aurinko paistaa ja miinusasteet on kohdallaan. Siis aikuisten oikeesti, alle kymmenen astetta :O Tääkin sitten hengaili tunnin siellä ilman lapasia. Onneks kamera rupes sit jäätymään tarkennuksen osalta, niin piti luovuttaa ennenkuin tunto loppuu sormista.

Ja hauvojen talvisesta revittelystä on luonnollisesti luvassa kuvasaastetta, silvupleeee!


Hopeanuoli

Oioioi, pieni sininen koiruus iltapäivän sinisenä hetkenä


Isopienimies

Nipstermamma

Viikonloppuna otettiin kanssa Javan 5kk poseerauskuvat (löytyy kotisivuilta) ja Natin pitää aina päästä osallistumaan kun pyödällä suoritetaan jotain toimenpiteitä. Se kun on pienessä päässään miettinyt, että tuolla sitä namia vaan jaellaan ja siellä missä namit, siellä Nati. No, otettiin sitten pieni pystykorva kanssa kuvaukseen, joka ajetteli esittää kaikki mahdolliset temput, kun seisomisesta ei alkanutkaan heti herkkuja sataa. Tässä yksi taidonnäyte:





24.1.2010

Koiran omistamisen varjopuolia

Tällä kertaa sarjassamme käsitellään korvaton shetlantilainen ja mahanpuru korvallisella shetlantilaisella. Tää viikonloppu on ollut kyllä taas niin valiomeininkiä, että pitänyt ihan miettiä ettei se vaan olisi alkanut perjantai kolmannellatoista. Mutta ei, muuten vaan vähän rankkaa :D

Perjantaiaamuna tosiaan mulla oli aikainen herätys (joita tooooooodella rakastan -______-), jolloin koitan myös optimoida uniajan ja nukkua mahd. pitkään. Raahustin sohvalle juomaan aamukahvia, johon pieni karvainen dalmatialainen ilmeisesti halusi osallistua ja päätti tapansa mukaan hypätä syliin ilman sen suurempia etukäteisvaroitteluja. Lopputulemana oli kahvit sohvalla ja Java naama näkkärillä sylkyssä, et jeeee mamma jeeeee!

Töistä sit pääsin kotiutumaan kolmeksi, joten ajattelin vallan kiirehtiä vielä valoisalla hauvojen kanssa jäälle reippailemaan. Siitähän tulikin sit oikein mukava kokemus, kun lahden toisessa päässä oli pari räyhäbelgiä pallonheittohommissa. Jostain syystä noi belgit ei tykkää ollenkaan muista koirista, vaan aloittaa lenkilläkin järjettömän louskutuksen, jos bongaa muita hauvoja lähimailla. Nati on niille vaan lähinnä luimistellut, mutta Jalmupalmu isomies haukkuu takaisin (jota ei kaksijalkainen kyllä arvosta). Lähdin sitten 90 astetta toiseensuuntaan kohti lahden toista rantaa, mutta jossain vaiheessa Nati ehtikin ne hauvat hoksaa ja ajatteli ilmeisesti jossain hetkellisessä aivovauriossa lähtee kerrankin sanomaan niille takaisin.

Sinne se sitten paineli pää viidentenä jalkana ja korvatkin jäi johonkin matkan varrelle. Jotenkin se tais tulla sitten yllätyksenä, että nää hauvat tosiaan kommentoi takaisin tuollaista huutelua ja Nipellä menikin pupu pöksyyn. Se ampaisi rantakaislikkoon ja metsään räksyttämään niin, että ääni kuuluu, mutta mitään ei näy. Siinä vaiheessa me ollaan Javan kanssa vielä rämpimässä keskellä merenlahtea kohti rantaa ja omistajaa suorastaan sylettää ja nolottaa huonosti käyttäytyvä shetlantilaisensa, joka ei pysy lapasessa (ja siis Nati vielä, se on aika o__0!).

Sattuu sit vielä niinkin kivasti, että belgitiimi kurvaa juurikin samaan metsään. Siinä vaiheessa, kun me ollaan päästy paikalle, niin metsässä ei näy eikä kuulu mitään. Kello on just passelisti siinä hämärän rajamailla, jotta pian mustan koiran etsiminen olisi vieläkin hauskempaa. Pari kertaa huutelen Nippeä ja sit ajattelen, että käyn viemässä Javan ensin kotiin, kun ei tosiaan mitään hajua missä se räyhäritva oikein on. Ja pitää luurikin hakea, jos joku sattuu Nipen ottamaan kiinni, kun valjaissa on kuitenkin puhelinnumerot.

Yllätys onkin sitten aikamoinen kerrostalon pihapiirissä kävellessä, kun yks musta piski päivystää kaukana kotirapun ovella, kun himaan pitäis päästä. Kun se bongaa meidät, niin sieltä juostaan häntä hulmuten vastaan, et kylläpäs teillä meni kauan ja ette ikinä usko miten jänniä juttuja tuolla oli! Että sellainen minilassie meillä, ensin mennään räyhäämään ja sitten juostaan häntä koipien välissä kotiin. Ja unohdetaan, että olihan siellä lenkillä mamma ja oma poikakin vielä mukana.

Onneksi tuolta kotiin juostessa ei joudu autoteitä ylittämään ja muutenkin meidän talo on viimeinen tällä tiellä. Kuitenkin pihapiirissä on aikapaljon trafiikkia juurikin tuohon neljän saumaan, kun tarhasta hakevat jälkikasvuaan pois ja luonnollisesti espoolaisina eivät voi kävellä sataa metriä, vaan pitää autolla ajaa ihan pihalle asti, vaikka ajokiellot tuossa on. Ja ties kuinka kauan toi talikko olis sit täällä pyörinyt, jos mä olisin sitä jäänyt enemmänkin metsästä huhuilemaan.

Eikä siinä vielä kaikki. Perjantaina metsästettiin pikkumustaa ja sitten viikonlopuksi tuo pienempi vesseli kehitteli itselleen pötsinsä sekaisin. Se onneksi osaa pyytää ulos, mutta sitä pitää osata tulkita. Kuuluu kerran "yyyyh", tepastelua ympäriinsä ja saattaa käydä tassulla nojailemassa. Jos ei viesti mene perille, niin perästä kuuluu. Kirjaimellisesti. Ulkona on siis rampattu vähän niinkuin vanhoina hyvinä aikona - eli tuossa loppusyksystä.

Java tykkää nukkua mun kainalossa koko yön, joten siinähän minäkin oon sitten mahan lorinakonserttia kuunnellut ihan koko sen ajan. Ja luonnollisesti myöskin päässyt ulkoilemaan kolmen pintaan. Toivotaan, että toi nyt tuosta alkaisi helpottaa, kun eilen jo pistetty normiruuasta paastolle ja aamulenkin jälkeen jo pärjännyt hyvin ilman ekstrahappihyppelyä. Mutta joo, omistaja arvostaisi kyllä joskus kunnon yöunia! Jos ei herätä herätyskello, niin soon jompikumpi karvanaama, kenellä on joskus enemmän ja joskus vähemmän tärkeää asiaa jaettavana.

23.1.2010

Koiratiedettä

Nettiin on ilmestynyt tänä vuonna "Koiratiede" -niminen verkkolehti, johon kuukausittain tärähtää aina joitain tieteellisiä artikkeleita hauvamaailmasta. Jos tälläinen aspekti kiinnostaa, niin:

21.1.2010

Java 5kk


Tänään pääsin irtaantumaan töistä sen verran aikaseen, että ehdittiin vielä nappailla muutamat synttärikuvat tuossa jäällä riehuessa. Säkäkorkeudesta on vaikea mennä sanomaan, kun mittoja taitaa olla yhtä monta kuin mittausyritystäkin. Veikkaisin, että herran strategiset mitat ovat 35-36cm ja alle 6 kg.

Java 5kk





Mamma opettaa mukulalleen miten niissä kalanraadoista oikein otetaan ilo irti


Synttärien kunniaksi evästettiin isoilla rustoluilla
ja uudella pedillä (P.S. Aikamoiset legot ;)

Äiskän jäätävä katse toimii!

Siinä ne raksut nyt sitten on, Nati 2,5v & Java 5kk

On se vaan kyllä komeenoloinen kaveri. Jotenkin hyvin ryhdikäs, sopusuhtainen, sporttinen. Turkin väri tuntuu paranevan sitä mukaa, kun toinen tuossa vaihtaa aikuismaisempaa tukkaa ylle. Tosin karvaa meillä ei ole juuri nimeksikään, mutta eipä tuota niin kamalasti ylimääräistä ole äidilläänkään ;)

17.1.2010

Javan ensikosketus agikisoihin

Ettei mun pieni mustavalkoinen karvahattuni pääsis ihan vallan mökkiintymään, ajattelin järjestää myös sunnuntain kunniaksi ihan privaattiaktionia Javalle. Huomasin tuossa ihan ohimennen sunnuntaiaamuna, että Kirkkonummellahan on KKK:n hallilla tänään agikisat ja mikäpäs sen jännittävämpää puuhaa pienelle koiralle, kuin sisähallin agikisat. Eikä varmasti oo se helpoin paikka aloittaa ihmettely, mutta luottoa on. Java siispä Volvon kyytiin ja kohti Kirkkonummea!

Parkkipaikalla pöyhkeä pikkumies halusi kertoa ympärillä haukkuville, että "MÄÄÄ TULIN NY!" ja siitä ei oikein mamma tykänny. Niimpä otettiin juustopalat hyötykäyttöön heti, kun pieni nokka pysyi hiljaa. Viesti menee onneksi aika nopeasti perille. Sitten suunnattiinkin samoilta seisomilta halliin ihan muina ankkoina, kun ei tuota näytti enemmänkin kiinnostavan perusteellisempi tutustuminen kuin ulkona seisoskelu.

Hallin puolella oli pientä aprikointia ja tilanteen arviointia, kun pikkukoira seisoskeli korvat heiluen ja nenä vipattaen mun lahkeessa kiinni. Ajattelin olla kiinnittämättä kamalasti asiaan huomiota, vaan antaa Javan vähän itse miettiä kaikkia uusia juttuja, kun ei se mennyt mitenkään lukkoon tai pelokkaaksi. Eipä mennyt pitkäänkään, kun alkoikin kiinnostaa asiat ympärillä ja pinokkion piiiiiiitkä kuono teki tutkimusta :D Välillä aina herkkua poskeen ja kehuja oli mun metodi ja ainakin ilmeisen toimiva tällä kertaa. Java ei reagoinut räksyttämällä eikä pelkäämällä koiriin, meteliin, kovaääniseen, ihmisiin jne. ja soon aikas pop!

Mun pikkuinen dalmatialainen sai taas uusia faneja, kun taitaa kuitenkin tuollainen bimerle olla kohtuullisen harvinainen näky agikentillä vaikka shelttejä löytyykin pilvinpimein. Sattuikin kivasti, että paikalla oli myös Bodil (?)-sheltti turisteilemassa ja kannustamassa, joten käytiin hallin takana olevalla pellolla vähän pitämässä pojankloppeja irti. Lopuksi käytiin vielä shoppaamassa Jalmun kanssa sille vetoräsy minkillä tuunattuna, joka tuntui kelpaavan. Leikittiin sillä vielä tovi hallissa ja lähdettiin kotiin taas yhtä kokemusta reippaampana :)

Seuraavaksi pitäis paneutua siihen, että Javan mielestä vieraat ihmiset olisi vähän enemmän kiinnostavia. Se kun käy nuuhkaisemassa ja sitten on ihan EVVK, eli varsin välinpitämätön. Siispä kaikki, jotka meille eksyy, joutuukin lahjontahommiin ;)

16.1.2010

Kuulumistelua



Viikon hiljaiselo pitää laittaa työn piikkiin, joka joskus häiritsee vapaa-ajanviettoa. Tällä kertaa sattui myyntikokous Tahkolle viikoksi, joten sinnehän se oli sitten ilman mukinoita lähdettävä ja pitkin hampain jätin myös hauvat pakkaamatta mukaan. Koiruudet jäi pitämään Kaiukselle seuraa ja ilmeisen hyvin on viikko vierähtänyt. Onne vaan niin taitavia <3

Sunnuntaina ennen lähtöä oli vielä ESS:n shelttilenkkiä Nurmijärven takana. Tiukka pakkanen meinasi tosin jättää lenkin tapahtumatta ja foorumilla vielä muutamaa tuntia ennen kovasti keskusteltiin lämpötiloista. Mun nyt oli pakko jossain hauvat kuitenkin ulkoiluttaa, eikä -15 noille ole onneksi vielä liian paha. Heitettiin siispä koko köörille nutut niskaan ja lähdettiin sheltilenkkeilemään. Napattiin vielä matkalta mukaan Retu -sheltti omistajineen, koska mitä enemmän shelttejä, sen parempi :)


Nippenaperuusi uudessa talvitakissaan shelttilenkkeilemässä
(tai oikeesti soon Javan, mutta sopivampi vielä Natille ;)

Tiukasta pakkasesta huolimatta paikalle saapui pikaisen laskutoimituksen mukaan 11 shelttiä ja mukana oli myös uusia tuttavuuksia. Kiitos tosiaan meidänkin puolesta kaikille paikalle saapujille! Mulla oli luonnollisesti kamera-aparaatit messissä, mutta yhtä luonnollisesti väärällä putkella. Siitä saa aina lisäpisteitä ;) Metsän siimeksessä telelle ei oikein valo riitä ja siks toisekseen laajakuvalla olis saanu ylipäätään kuvia, kun koiratkin pääasiassa kävelivät polkua pitkin. Senkin kaupunkilaishauvat :)) Mun kuvat löytyy Picasasta.


Javasta ei tullut sitten yhtään kunnon kuvaa ja tässä selitys.
Mammanpoika! (Kuva: Katzcun mies)

Näin upeissa maisemissa lenkkeillään täälläpäin ehkä kerran miljuunassa
vuodessa (Kuva: Katzcun mies)

Kotiinpaluun kunniaksi lähdettiinkin Javan kanssa heti lauantaiaamuna shoppailemaan. Kallion Mustissa ja Mirrissä on ollut reilun viikon ajan loppuunmyynti ja luonnollisesti olen sitten itsenikin sieltä löytänyt. Itseasiassa bongasin koko jutun ihan puolivahingossa Facebookin Live Feedistä, kun muut siitä keskustelivat, joten thanks FB for pimping my life :D No juu, viikko sitten kävin ostamassa sieltä Hurtan talvimanttelin puoleen hintaan, jotain leluja ja Top Caniksen heijastinhihnat molemmille (toiselle punainen ja toiselle sininen, tärkee!).

Tarjoukset näköjään koveni siinä viikon aikana ja sit olikin jo ruuat -50% & tarvikkeet -70%, jolloin me tietty lähdettiin vielä sosialistamisen varjolla apajoille. Java oli jälleen kerran kovin reipas, vaikka kaupassa joku terrieriärrieri vähän koittikin Jalmulle rähistä. Pieni pinokkio herätti myös huomiota kaupassa, kun tosi monet tuli ihailemaan ja kyselemään ikää. Siellä me sitten hyvin oikeaoppisesti valkkailtiin luita yhdessä :) Tällä kertaa mukaan lähti myös Hurtan sadehaalari, kun hintaa ei ollut juuri mitään. Käyttöä sille ei varmaan kovin paljoa tule, mutta onhan se hyvä olla olemassa, jos on vaikka johonkin näytelmiin menossa ja keli on yhtä kukkea kuin se Suomessa voi olla, ts. vettä taivaan täydeltä ja kuraa polviin asti.


Java keimailee <3

Lauantai-iltapäivän ratoksi saatiin Tiinan poppoo Luka + Nikita viihdyttämään meitä lenkin merkeissä. Lähdettiin sitten tuohon merenjäälle tassuttelemaan hauvalauman kanssa, kun umpihanki tekee hyvää niin koirille kuin omistajille. Tehtiin sitten varmaan 1,5h lenkki kaikenkaikkiaan ja tuloksena oli kaksi kappaletta hyvin tyytyväisen oloista, väsynyttä hauvaa. Ja totuudennimissä on hyvä tunnustaa, että omistajakin nukkui päikkärit ;)


Riekkumisleikki jee!

Nati lempiharrastuksen tohinoissa niin tiukasti,
että Nikita saa tassua naamaan ja Javakin
vaan tuijottaa luukkuu levällään mahdotonta toimintaa



9.1.2010

Pulinaa hauvan hankinnasta ja terveydestä

Nyt kun on blogia, niin voi vallan vapaasti märistä kaikista asioista. Ja näinhän tässä siis käy :D Pisti tuossa silmään, kun Taloussanomat uutisoi "Rotukoirasta tuli ongelmaostos" liittyen Ruotsin Agrian tilastoihin. Artikkelissa terveystilanteen vastuuta sysätään aikalailla kasvattajien suuntaan, joissa tietysti löytyykin niitä, joiden mielestä pentuja tehdään koiralla kuin koiralla ja terveydestä väliksi - joku ne ostaa kuitenkin. Silti olisi ehkä aiheellista nostaa myös ostajan vastuu esiin.

Mitä suositumpi rotu, sitä paremmin pennut käy kaupaksi jo ennen syntymää. Usein sheltissäkin saa varautua vähintään vuoden päivät jonottamaan, jos haluaa tiettyä väriä/sukupuolta ja vieläpä ehkä jotain tiettyä linjaa. Sitten on ostajia, jotka eivät vaan viitsi/malta odottaa, koska "kaikkimullejusthetinyt" ja "Mä haluuuuuuuuun sen bluemerletytön!". Jouduin ihan itsekin miettimään omia prioriteettejä näitä hauvoja hankkiessa, sillä Natin kohdalla meillä oli toivomuksena trikkityttö. Mutta se ei kuitenkaan ollut se ehdoton toivomus, vaan mainittiin jo koiria kysellessä, että tokihan ne kriteerit joustavat muuten täydellisen koiran kohdalla. Silloin se ykköspointti oli luonne.

Tuntuu, että omalle kohdalle kävi ehkä hyväkin tuuri ekan koiran kohdalla, koska sitä etsiessä olin vielä todella hukassa koko rodun kanssa. Ei tullut paljoa sukutauluja kahlailtua syvemmälle ja hirveästi ei edes ollut vertailukohtaa minkälainen sen sheltin pitäisi olla. Natiin me tykästyttiin kyllä ihan satasella heti ensi näkemältä ja mukaanhan se siitä sitten lähtikin. Pienen trikkitytön muodossa me saatiin onneksi todella terve koira, jolla ei esim. yhäkään löydy sukutaulusta yhtään PRA -koiraa, vaikka tapauksia on viimeaikoina tullutkin uusia. Lonkat on hyvät (B/A) ja kyynärät olisi tarkotus tutkituttaa varmaan samalla kuin Java menee tarkkeihin.

Toisen koiran kohdalla prosessista tulikin sitten vaikeampi. Kun oli vuoden verran seuraillut rodun parissa käytävää keskustelua ja hankkinut lisätietoa, sitä tulee aikalailla kriittisemmäksi. Viimeaikoina rotuyhdistyksen pentuvälityksen sivuilla on ollut enemmän pentueita kuin aikoihin ja silti sieltä ei varmaan olisi pentua löytynyt. Liekkö sitten lonkkakuvauksen pakollisuus tämän vuoden alusta lisännyt loppuvuodenpentueita vai muuten vaan tarjonta alkaa kohdata kysyntää, kun ei koirat ihan käsistä lähde. Jokatapauksessa, tarkkaa syyniä oli sukutaulun ja sen ulkopuolenkin osalta, että mitä sieltä oikein löytyy.

Meille ei ollut mikään itsestäänselvyys, että Natin kakara muuttaa kakkoskoiraksi. Ei edes, vaikka sieltä olisi se sininen tyttö tullut ;) Suvun puolesta yhdistelmä oli loistava ja maailman tupsahtikin varsin passelin näköinen bimerlepoika, joten me jäätiin mielenkiinnolla odottamaan minkälainen pennusta kasvaa. Luonnetta tiirailtiin hyvinkin tarkkaan etenkin vk4 eteenpäin ja osattiin jahkailla taitavasti vk7 asti "voitaisshan myö tuo ottaa tai olla ottamattakkiii", joten kiitokset Sarille, että jaksoi meidän päätöstä odottaa. Kun pentutarkista tuli vaan hyviä uutimia ja pienellä koiralla oli varsin lupaavia luonteenpiirteitä (taistelutahto, itsenäisyys, reippaus), pennelistä tuli mammanpoika. Ja yhtään ei olla kyllä päätöstä kaduttu, on se vaan ihana!

Vaikka koira olisi syynätty perinpohjin ennen ostopäätöstä ja yhdistelmä tehty ylipäätään harkitusti, kaikkeahan saattaa aina tapahtua, kun harvalla on kristallipalloja käytössä. Sitä varten on vakuutus. Toki sekään ei kata kaikkea esim. perinnölliseksi katsottavaa, mutta riskit noihinkin on kovin paljon pienemmät, kun tietää mitä ostaa. Meillä toivotaan, ettei vakuutusta tulla tarvitsemaan, mutta ainakin nyt ekan vuoden se pidetään. Korvaahan tuo esim. vaikean lonkkadysplasian hoitoa, jos vakuutus on otettu ennen 4kk ikää. Ja sitäpaitsi tuo kakara on aiheuttanut jo tähän mennessä aikamoisia sydämentykytyksiä tempauksillaan, että ihme on, ettei mitään ole sattunut *sormet ja varpaat ristissä*

Jokatapauksessa hieno juttu, että sheltti ei koreile tuolla listalla kärjessä. Ja toinen hieno juttu on myöskin se, että toinen "oma rotu" japaninpystykorva löytyy jopa vähiten sairastavista roduista. Meinasin itse ostaa ihan mielenkiinnosta tuon Agrian rotuprofiilin, kun hintaa ei ole CD:llä kuin 35e ja kuitenkin CD:n täydeltä varsin mielenkiintoista tilastoa shelttien sairastavuusriskeistä. Joskos se kuitenkin vaikka shelttiyhdistys aktivoituisi tuon hommaamaan ja referoisi tärkeimmät asiat vaikkapa lehdessä, niin palvelisi tietysti suurempaa joukkoa shelttiväkeä.

8.1.2010

Talvikuvia

Näin "jaloja" otoksia saa meidän leikkivistä kakaroista

Java 4,5kk




Kyylät ;)

Nipen taidonnäyte


Jalmari pienokainen päivystää actionia

Natilla on ehkä nätein nassu ikinä <3

Ja sitten vielä muutama äiti+poika -foto...
Äiskän tehtävä on silloin tällöin kuurata sottaisen poikansa nassu


Ja tässä työssähän tulee olla huolellinen

Ja lopuksi vielä tarkastetaan mitä pedon kitaan kuuluu; nätit nökeröt löytyy, millä voi jatkaa tuhojen tekemistä!

6.1.2010

Javan ekat agireenit

Voi että mamma on ihan pakahtua täällä! Java oli niiiiiiiiiiin hyvä!

Tänään käytiin Javan kanssa ekan kerran tutustumassa Sporttikoirahallilla agilityyn ja pieni mies yllätti mut kyllä ihan satasella. Paikka oli uusi, ihmiset ja koirat uusia paria tuttua lukuunottamatta. Tehtiin siis ihan vapaat treenit, jossa meidän tarkoitus oli lähinnä vaan tutustuttaa Javaa sisähalliin, leikkiä ja tehdä jotain pieniä juttuja leikin varjolla.

Ensinnäkin pieni mies ansaitsee mamman vilpittömät ihailut sen asenteesta. Toinen oli niin reipas! Ei mitään haukkumisia, kyräilyjä, jännittelyjä vaan häntä heiluen se viipotti tulla mun perässä, vaikka muitakin oli treenaamassa samalla alueella ja haukkumistakin kuului. Samalla käytin toki tilaisuuden hyväksi seisottamalla sitä hälyn keskellä ja myös nakittamalla Sarin vähän kopeloimaan pentua pöydällä. Palkaksi luonnollisesti paljon evästä poskeen.

Myös kaikkeen tekemiseen toisella on ihana asenne. Kokeilin ruoka- & lelupalkkaa ja molemmat tuntuvat toimivan ja motivoivan. Pienen mielestä puuhaaminen on kivaaaa! Välillä oli jopa vaikeeta saada toinen vetämään henkeä, kun ei tohdi tehdä kun pieniä pätkiä treeniä kerrallaan ja toinen kattoo silmät loistaen, et "miks me jo nyt lopetetaan :O". Tehtiin putkea (tää koira meni jo lopuks pitkää putkea, joka oli vielä vähän taitettu!), siivekkeiden välistä ohjaamista ilman rimaa, käteen kutsumista ja vielä vähän keppejä juoksemalla vauhdilla kahden välistä & imuuttamalla keppien ympäri.

Nyt se pieni karvalakki nukkuu tyytyväisenä kerällä mun kyljessä kiinni ja mamma on ihan <3.


Merenranta-asumisen riemuja



Java ja Javan kasvunvara-sadeasu :))

Mehän tällä hetkellä ollaan asuinpaikkastatuspyramidin huipulla ja täältä pääsee vaan alaspäin: Asutaan siis Espoossa merenrannassa meidän ihkussa opiskelijaboksissa. Tässä merellisessä ympäristössä on koirallisena omat hyvät ja huonot puolensa.

- Prrrrkeleen kylmää ja kosteeta
- Lunta saadaan maahan asti aina viimeisenä, kun kaikki tulee räntänä
- Tuulisella kelillä tuulee niin, että tukka lähtee päästä
- Pilkkijät jättävät roskakalat jäälle ja Natihan charmanttina pikkukoirana käy piehtaroimassa kala-aromissa heti, kun silmä välttää
- Jäät houkuttelee paikalle myös puolipääkaupunkiseutua: on hiihtäjää, luistelijaa, varjohiihtelijöitä, pilkkijöitä, sunnuntaikävelijöitä etc.
- Uutenavuotena täällä on aikamoinen sotatila, kun paukkuja pitää latoa juuri tuosta jäänreunasta


Nipsterin mielestä talvi on jees

+ Jäiden tullen päästään joka päivä rilluttemaan vapaana ja lääniä on
+ Siellä usein myös törmää koirakavereihin
+ Kesällä päästään uimaan

Plussalistasta tuli vähän lyhyempi, mutta juurikin tähän aikaan vuodesta jäät on aika maksimaalinen plussa. Käydään tosiaan päivittäin kävelemässä tuossa merenlahdella ja kakarat saa riekkua niin paljon, kuin räpylöistä lähtee. Etenkin nyt, kun tuohon ei ole vielä ruvettu tekemään retkiluistelurataa Munkkaan, koska sen jälkeen täällä ei enää olekaan rauhallista. Viimeaikoina on ollu tosi kivoja ulkoiluilmoja, vaikka onkin meinannut vähän pakkasia pidellä. Nuo jäät on onneks ihan vieressä, niin voinut siitä huolimatta lähteä pikkulenkin heittämään, kun heittää hauvoille nutut päälle ja pitää ne liikkeessä.

Nutuista puheenollen, eilen postipoika kantoi koirille uuden Danish Designin toppamanttelin briteistä ja soon jo hyväksi todettu hintaansa nähden (maksoin vissiin 15e postikuluineen, kun yhteen Hurtan talvirotsiin saa nopeesti 40e kulumaaan). Noi riehuu aikapaljon ulkona ja niimpä asujenkin pitää olla hampaankestäviä (siinäkin suhteessa, ettei tule parku, jos puku on palasina :). Pysyy päällä ilman jalkalenkkejä, kestää riehuntaa, pitää veden ja tuulen loitolla, istuu hyvin ja löytyy heijastinta. Alunperin se oli ajateltu Javalle, mutta Natista onkin tullut nyt neiti ja sitä palelee enempi, joten yli -15 keleillä Nippe saa sitten nutun niskaansa. Viime talvena sen pakkaskestävyys oli huomattavasti parempi, joten voipi olla, ettei se ihan kunnon karvaa ole vielä kasvattanut lämmöneristyksenkään kannalta. Ja sitäpaitsi Natia ei haittaa ollenkaan takin pukemiset lenkille lähtiessä - toinen on juttu Jalmarin kanssa. Pitäis ottaa kyllä kuva sen naamasta, kun se kertoo mitä mieltä pieni mies on esim. sademanttelista :))

5.1.2010

Teretulemast 2010!



Näin uuden vuosikymmenen korkkaamiseksi meilläkin siirryttiin blogiaikaan myös koirapuolella. Ja yhtään vähättelemättä, suurin syy siihen on yksinkertainen laiskuus. On nääs paljon helpompaa tänne paukutella kuvasaastetta ja huonoja juttuja, kun se ei vaadi yhtään koodinkirjoittamista, kuvien koon muuttamista, sivujen päivittyä jne. Sivuista me ei kyllä luovuta, mutta harrastetaan enemmät avautumiset tällä puolella. Ja pitää tietty myöntää, että osittain siirtymä tehtiin siitäkin syystä, että kommentteja on aina kiva lukea *VINK*.

Ensiksi ehkä klassinen katsaus lyhyesti viime vuoteen. Ensinnäkin tahtois sanoa, että menipäs se nopsaan! Siitä huolimatta, päällimmäisenä jäänyt mieleen Natin produktiivisuus. Nipster kävi juhannusreffeillä komean Wilson -pojan kanssa ja sitten me jänskättiin Sarin kanssa yhdessä, että onko se nyt kantavana vai eikö se oo. Ruokahan sille on ennenkin maistunut, joten siitä ei pystynyt sanomaan yhtään mitään ja toisaalta tollain perskärpänen se on ollut aiemminkin, joten sekään ei ratkaissut. Mutta yksi aamu mökillä toinen kävi heittämässä purjot, pitkät syljet jne. pihalle ja se oli kyllä sen sortin merkki, että piti informoida Sariakin uusista käänteistä. Sen jälkeen odoteltiin ultraa jo jännissä tunnelmissa. Ultra osasi kertoa, että yksi urheilullinen pennunalku siellä surffaili puolelta toiselle ja tunnustelun perusteella lääkäri toistakin epäili, vaikkei sitä saanutkaan näkymään.

Uunituoretta shelttikakaraa


Sieltähän se Enska-Penska palleroinen tupsahti vauhdilla maailmaan. 142g aitoa koirahauvaa ja vieläpä ilman tan-merkkejä! Kyllä me koitettiin silmä tarkkana ettiä niitä ruskeita karvoja, mut ei löytyny millään - oli sitten viimein uskottava, että ehkä se kakara on sittenkin bimerle. Kakara pulskistui hyvää tahtia Nippe -mamman hellässä hoivassa viisiviikkoiseksi asti, jolloin me noudettiin pikkumusta kotiin lepäilemään. Sarin muut hauvat pitivät sitten Enska-penskalle seuraa ja käytöskoulua seuraavat kolmisen viikkoa. Sillä välin meillä pohdittiin kuumeisesti, että pitäiskö sitä sittenkin ottaa toinen hauva (ku soon niiiiiin ihku), vaikka sitä sinistä tyttöä Nati ei meille pygännytkään... Niin se tomera pikkuherra vaan tassuteli meidän sydämiin mahtavalla luonteellaan ja haettiin mammanpoika sitten kotiin kahdeksanviikkoisena. Eihän tuosta ois raaskinu luopua ;)

8vk

Loppuvuosi meillä onkin tässä mennyt sitten aikamoisella sutinalla pienen miehen kasvua seuratessa. Se kun tosiaan kasvaa silkkaa jalkaa ja kuonoa joka kerta, kun se nukkuu. Yllätykseksi tää pentuaika on ollut toooooodella helppoa, koska toi pentu on vaan niin mahtavan helppo :) Sitä se oli jo Sarilla (ei mitään itkuja, piipityksiä, vaan nukkua tuhisi tyytyväisenä ja sitten toiminnan hetkinä touhotti menemään hyvin itsenäisesti & reippaasti) ja meidän onneksi myös vähän vanhempana. Käytännössä Java oli sisäsiisti jo 3kk ikäisenä ja 4kk kohdalla uskalsin heittää loputkin matot lattialle. On tuolla ulkona kyllä rampattukin ja ahkerasti, mut näköjään se vaiva tuottaa tulosta. Erikseen sitä ei ole myöskään tarvinnut opettaa pyytämään ulos, kun se keksi, että pikkuisen vinkumalla mammaan tulee liikettä vaikka aamuvarhaisella...

Tälläinen koipeliini uudenvuodenpäivänä

Mitäs sitä nyt sitten? Noooooooh, itseasiassa huomenna lähdetään Javan kanssa ekan kerran käymään sisäagihallilla vähän leikkimässä ja totuttelemassa paikkoihin. Oikeaa treeniä luvassa vasta ensi syksyllä, mutta vähän jo pohjustellaan leikin varjolla mahdollisia tulevia puuhia. Ollaan myöskin jonossa Helsingin kennelpiirin pentukurssille, jonne varmaankin helmi-maaliskuussa päästään mukaan toivottavasti. Natille oon koitellut tässä katsoa yksityisten agikursseja, mutta keväällä on jonkunverran tiedossa ulkomaanmatkaa töiden takia ja jäisi sitten kurssista kertoja käyttämättä, mikä on vähän plääh noihin hintoihin. Saa vinkata, jos jollain on vihiä joistain pätevistä alkeiskursseista!

Pentunen täyttää tuossa tammikuun lopulla 5kk, joten pentunäyttelytkin olisivat mahdollisia. Luultavasti kehiin mennään kuitenkin vasta Juvan erkkarissa pääsiäisen tienoilla ihan vaan sen takia, että en tosiaan viitsi yli kolmeakymppiä maksaa pentunäyttelyiden epävirallisista arvioinneista (jotka tekee vielä yleensä rodusta sen enempää tietämätön tuomari), kun samaan hintaan saa rotutuomarin näkemyksen hauvasta. Ruusukkeita on tullu itse pokkailtua ratsastuskilpailuissa joskus vuonna tatti ja saapas, niin niidenkään takia ei tarvitse lähteä epävirallisiin näytelmiin :D Ei vainkaan, harjoitusta varmaan saadaan hankittua mätsäreistä, näyttelytreeneistä ym. Ja eipähän tuosta vielä tiedä vaihtuuko ne kaikki hampaat ja pysyykö palperot siellä, missä niiden pitäisikin olla ja kasvaako kokoa liikaa jne. Iiiiiihan sama, ku rakas soon kuitenkin <3 Niinku toi pikkumusta pystykorvakin <3

Mitään vakavaa emme siis meinaa tulevanakaan vuotena, vaan pääasia on hauskanpito :) Lenkkeillään toivottavasti paljon kaikkien vanhojen ja uusien kavereiden kanssa ja siinä sivussa ehkä tosiaan vähän jotain hassunhauskaa pikkutreeniä ilman sen suurempaa verenmakua suussa. Ja tietty toivotaan, että hauvat pysyisi terveenä jatkossakin! Sitten on kaksijalkainen tyytyväinen. Niinjoo, itsekin pitäis tsemppaa toi gradu valmiiksi, että on siinä allekirjoittaneellakin pikkasen iltapuhdetta tulossa.