Taco & Java
Lunta on viime aikoina saanut eteläinenkin osa Suomesta varsin yltäkylläisesti, joka on meinannut haitata etenkin aamulenkkien suorittamista. Tänäänkin lähdettiin reteesti heti aamutuimaan jäälle, jossa tarkoituksena oli kirmata niin paljon kuin tassuista lähtee. No, ei siellä kamalasti sitten kirmattu, kun lunta oli parhaimmillaan puoli metriä. Siitäkin huolimatta, että tuohon aurataan päivittäin ulkoilubaana Munkkiniemeen ei siellä tänä aamuna kovin pitkälle tepasteltu.
Lumessa itsessään ei kyllä mitään vikaa. Enemmin näin päin, kuin sitä iänikuista loskaa. Viime vuonna syksy taisi kestää vaivaiset 9kk, niin ihan kiva se on välillä viettää oikeeta talveakin. Ja eikä noi hauvelitkaan ole lumesta moksiskaan, päin vastoin. Paitsi Javalle käy aina välillä ylläreitä, kun sen pitää päästä asioille aina johonkin penkkaan ja näissä keleissä totuus on sitten lumesta pilkottava hännänpää. Seuraavaksi näkökenttään ilmestyy hämmästynyt kuono, että "et voinu kertoo ;I".
Pakko ehkä kertoa tähän väliin yks hyvinkin talvinen mogailunyritelmä. Oon siis viime aikoina ruvennut opettamaan myös koirapillillä luoksetuloa näille vesseleille, koska sen ääni kantaa paremmin kuin oma. Pilli kulkee näpskästi messissä tuossa namipussin lenkissä, kun siitä se ei katoa. Noooooh, tuossa loppuviikosta pakkasta piteli vielä abouttiarallaa viidessätoista ja ajattelin sitten jäällä reippaillessa, että otetaampa vähä reeniä. Sit tuli just se sama fiilis, mitä viimeeks kokenu tarhassa, kun jäi kieli kiinni rautaporttiin. Nimittäin jääty koirapilli huuleen kiinni. Dumbass ;(( Jotkut ne ei vaan ikinä opi.
Kaikesta toipuneena oli sitten sunnuntai-iltapäivän ohjelmassa pientä shelttilenkin tynkää Tervalammen maastoissa. Tällä kertaa meidän osallistujamäärä oli vain hämmentävä kaksi, kun neiti Juoksuntuoksu sai jäädä kotiin. Mielellään se ois kyllä varmaan lähteny mukaan vähän reffaamaan poikia, mutta mamma ajatteli nyt olla tylsis ja jättää pikkumustan kotiin. Ja varmaan Javallekin tekee ihan hyvää tehdä asioita aina silloin tällöin ilman äiskän valvovaa silmää. Java pääsikin sitten reippailemaan Velhon & Kidin, Ranen ja mittelilapsukaisten Karkin & Tacon kanssa.
Java ja Velho, pojilla 9 päivää ikäeroa (Kuva: Veera Salo)
Olipas taas kiva nähdä Velhoa! Jo senkin takia, että molemmat on suurinpiirtein samanikäisiä sheltinkoltiaisia. Velhoon verrattuna Java on kyllä aika hitaastikypsyvä yksilö. Ja jos yhtään on sukupuuta katteleminen, niin ehkä veteraanikehissä sillä alkaa olla turkki kondiksessa ;) No ei vainkaan, kyllä se varmaan sieltä tulee, jos ei äiskältään oo karvoja periny. Mielenkiintoista myös seurata näiden kasvua, kun Velho on jenkki ja Java jenkki-britti. Pusuja ne molemmat tuntuu jakavan kyllä mielellään :D
Muutamat lenkkikuvat:
Rane, Taco & Kidi rilluttelee! Ja Karkkiakin kiinnostaa ;)
Eiks oo hieno yhteiskuva lenkkeilijöistä!
Tälläistä tää shelttien valokuvaus. Pitäisköhän vaihtaa rotua
1,5h lenkin päälle meitä odotteli taas muhkeasti katettu kahvipöytä pullineen. Kyllä siinä taas Volvo suti tyhjää lähtiessä, kun kuskilla posket täynnä pullaa ;) Kiitos Ellu lenkin järkkäämisestä ja myös kiitokset seurasta Sari & Veera!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)