"Työrauhaa, pliiiiiiis"

Äiskä ja poika reippailemassa <3

Mullakun on tässä semmoin "pieni" gradunkirjoitusoperaatio meneillään iltapuhteena vähän niinku duunin päälle (optimisti sanois tässä kohdassa varmaankin, että "harrastus"). Töistä tullessa tietty ykköspriona on nuo hassunhauskat karvakorvat, jotka on sitä mieltä, että töiden tekoon meni tänäänkin vähintään ikuisuus. Sittenkun on muut normiaskareet hoidettu (kokkailut, lenkitykset, ehkä joutuu kaupassa käymään, vahingossa jos sattuu sosiaalistakin elämää olemaan jne.), ei aina inspiroi mikään tieteellisen oksennuksen suoltaminen.

No, silloin kun se pakon sanelemana laitetaan inspiroimaan, kahdella nelijalkaisella on usein vastakkaisia mielipiteitä. Yleensä naputtelen läppäriä oikein tyylikkäästi sängyssä, josta saisi ehkä jonkun vuoden ergonomiapalkinnon ja siinä on aika helppo sitten näiden kahden tasmaanialaisen tulla häiräämään. Java yleensä tyytyy jossain vaiheessa nukkumaan kainalossa ja Nati kantaa leluja sänkyyn minkä ehtii.

Nyt kuitenkin ihan repäisin ja raivasin työpöydälle läppärin mentävän kolon, että nythän se vasta lähteekin, kun häiriötekijät poistetaan. Olin aikalailla väärässä, kun ehdin ehkä viisi minuuttia iloisesti näpytellä, kun alkoi yksi karvainen tassu viuhua ilmassa välillä vaativasti kättä läiskien. Nippe Nappertonhan se siellä, tollottaa avaruusaluksen kokoisilla vastaanottomillaan, että "mikssäää mamma sinne menit, ku meen yletä leikkii sun kaa :O". Toinen nakottaa sängynlaidalla ja odottaa syliinpääsyä. Sitten kun vähän kääntyy, se hiipii sylkkyyn, käy siihen kerälle ja on niinku ei oliskaan.

"Miksset sää leiki mun kaa :O"

Java sentään ainakin toistaiseksi malttaa olla tunkematta syliin, koska kaksi koiraa sylissä ei enää ole se helpoin nakki. Se sitävastoin pitää omaa show'ta sängyllä ja yleensä tappaa leluja tai luita mitä mielenkiintoisemmissa asetelmissa. Siitä myös lähtee säännöllisesti varsin eriskummallisia ääniä siinä tekemisen touhussa ja juuri hetki sitten meinasin taas saada slaagin, että nytten se tukehtuu. Eikä mitä, siinä se makas selällään ja puhalteli putkiluuhun. Ja sitä paitsi, kaverilla oli kohtuupaljon "Menitpäs lankaan" -ilme naamalla :D

Työrauha on kyseenalainen käsite myös muissa aktiviteeteissä. Tänään ajattelin olla noheva ja vaihtaa kukkiin mullat, kun kaupassa käydessä löytyi uloskantohintaan uusia ruukkuja ja nykyisissä ruukuissa ei tainnut enää ollakaan muutakuin juuria. Javan mielestä koko multaprojekti oli järjettömän kiinnostava. Nostin sen ehkä kolme kertaa pois kylppäristä, kun karvadalmis änkesi seisomaan multakasaan. Ja uudestaan, jostain käden alta se aina luikerteli osallistumaan. Noh, ehkä se ens vuonna hoitaa tuon proggiksen sitten jo itse, niin paljon kuin se kiinnostaa ja touhukkaat tassut oli nyt mullassa. Nati kanteli taas leluja hyvän valikoiman kylppärin lattialle ihan vaan sillä ajatuksella, että jos näistä joku ehkä lentäisi jossain vaiheessa.

Niinjoo, ja "Javalle nakkia" -tapahtuma on vallan lanseerattu tänään! Sattuikin niin, että kylässä tuli käymään pikaisesti Kaiuksen kaveri, jota Java ei ole aiemmin nähnyt. Ja tietysti mun piti siinä sitten sivulauseessa törkätä nakit kouraan ja pistää toinen lahjontahommiin. Natinkin mielestä touhu oli kamalan kivaa, kun häntää heiluttamalla sai myös oman osansa herkuista. Nottajoo, kaikki meille kylään nyt koiraa lääppimään, niin lähdette varmasti nakinhajuisin räpylöin kotiin :D