29.8.2010

Viralliset vuotikasfotot

Virallinen 1-vuotispotretti, S. Tuominen

Meidän viimeaikainen elämä on ollut aikamoista juhlaa niin neli- kuin kaksijalkaisillakin. Kärkeen täytyy pläjäyttää Jalmarin virallinen vuotikasfoto, joka on "melkein-kaiman" kädenjälkeä (Kiitos Satu!). Vaikka se nyt on karvaton ja vielä pikkasen kakara, ni aika kiva, vaikka itse sanonkin ;) Nyt kun vauhtiin päästään, niin laitetaaan naamakuvakin, tällä kertaa Sirpa Saaren kamerasta:



Sellainen paketti siitä tollikasta sitten kasvoi. Ja eikä tässä vielä kaikki, toivottavasti se jo ensi vuonna samaan aikaan näyttäisi jo oikealta poikakoiralta :D

21.8.2010

Paljon onnea, pikkupilkku Java 1 vee!

Niin se vaan aika kuluu ja tuo munkin pienen pieni shelttipentunen, jolta ei niitä tan-merkkejä löytynyt etsimälläkään täyttää todentotta tänään vuoden < 3 Suuret onnittelut, mamman mussukalle!

Heitetään muutamat fotot päivän synttärijuhlilta, jossa osanottajakaarti onkin jo ennestään tuttua:

Nuorin oli taas aavistuksen verran innoissaan synttärijuhlista



Päivänsankari itse, kera kakkunsa
Java päätti nautiskella kakusta ihan koko rahalla haukkaamalla vähän täältä....
.... Ja täältä


Kun sillä välin daamit olivat jo ajat sitten tyhjentäneet omat kuppinsa - ja osittain toistenkin. Viimeiseksi jätetty nakkikin tipahti pilkkupojan poskesta suoraan Nipen kitaan.
Synttäreihin kuuluvat luonnollisesti lahjat. Java saikin kuivalihaa kätkettynä voipaperiin, jota se sitten polleana imeskeli, kun samaan aikaan neidit imuroivat mahdollisesti roiskuneita kakun palasia ympäristöstä
Natin mielestä lautanen tyhjeni itsekseen - ja henkilökunnan tulisi täyttää se toisella kakkupalalla nälkäisen koiran niin vaatiessa.
Siinä ne nyt on, Nati 3 vee ja Java 1 vee. Muuta sukua niissä ei taida olla, kun pystykorvien lahko? :D

14.8.2010

Sheltintäyteinen päivä

Jalmu tiiraa tyttöjä ;)
Jopas olikin Tuusulan koulun kentällä kerrankin kauniita ja komeita karvaisia! Ja mitenkäs se vierähtikin koko päivä upeita hauvoja ihastellessa, vaikka Jalmarin osuus oli ohi jo aamupäivällä. Vaikka sen mielestä tilaisuus itseasisssa vasta alkoi, kun pääsi tylsästä kehän kiertämisestä jälleen niitä tyttöjä hurmaamaan. Ja niitä oli paaaaaaljon! Kyllä siinä suorastaan pienen koiran naama venähti, kun kurvattiin parkkipaikalta tapahtumapaikalle ja toiselle vallan valkeni, että hänhän on saapunut oikein speed dating tilaisuuteen, jossa tarkoitus on heiluttaa häntää mahdollisimman monelle tytölle (ja Javan tapauksessa pojatkin käy...).

Kehässä ei tällä kertaa sen ihmeellisempää tulosta, kuin roppakaupalla kivaa kokemusta ja ennenkaikkea oli kiva havaita, että Ristiinan esiintymisestä ollaan päästy jo eteenpäin. Se jopa malttoi pienen hyörimisen jälkeen arvostelun aikana seistä ryhdikkäästi ja liikkeissä nenäkin irtosi maasta. Harmillisesti vaan luokka-arvostelussa saatiin vähän kehno paikka just tälle koiralle, kun se tarvitsisi tilaa. Jouduttiin kuitenkin kököttämään pienen pienessä nurkassa, jossa hälinää oli kaikilla kolmella puolella. Toki on tärkeää oppia sietämään sutinaa ja silti malttaa keskittyä mammaan, mutta tämä koira ei ole ihan vielä siinä asti. Noh, yhtä kaikki, en usko, että yhtään parempikaan paikka olisi näkynyt sijoituksessa :)

Arvostelu oli kiva ja selkeästi samat teemat näissä nousevat esiin: karvakaveri on vielä kovin keskeneräinen. Ja se mikä tietysti on aina mukavaa, niin pojassa taitaa palikat olla aika kivasti kohdallaan (paitsi päässä, mutta soonkin tommoinen tollo ;) ja loput siitä hoitanee aika. Kiva arvostelu luonnollisesti lämmittää mieltä, kun se nyt ei vaan ole tuota katsellessa mikään yllätys, että täysin ipanahan se on. Ja olkoot, ehtiihän sitä aikuinen olla lopunikäänsä :D Herra Malcolm Hart runoili pojasta näin:

"Bi blue of just 12 months and a little immature in body.
Head is refined. Excellent outline. Tail of good lenght.
Needs to develope more and clean a little in color"


Vapaasti suomentaen:
"Vain 12kk ikäinen bimerle, joka on hieman epäkypsä rungoltaan.

Pää hienostunut. Erinomainen sivukuva. Häntä hyvänpituinen.
Täytyy kehittyä ja värin hieman puhdistua"

 Kuvat: Sirpa Saari, suuret kiitokset!


Keskeneräinen kakru :)



Oliskohan merleturkkiin tehnyt lämmin kesä ja mökillä ulkona vietetty kesä tepposensa? Tällähän on nimittäin ollut pentuna todella hieno ja puhdas väri, joka on nyt kuitenkin saanut ruskean sävyjä kesänaikana. Toivottavasti tuo pentuväri antaisi uskoa siihen, että tuokin tuosta puhdistuu, kun vaihtaa nuttua aikuisempaan malliin. Ilmeisesti hyvinkin tavallista, että junnuna karvanväri on vähintäänkin epämääräinen jossain vaiheessa. Noh, näytti se ruskeanokkainen eläin silti huomiota keräävän ja saavan paljon rapsuttelijoita yllinkyllin pienestä värivirheestä huolimatta ;) Niinjoo, ja kuvatkin todistaa miltä näyttää karvaton shetlantilainen. Aika sporttilinjainen, vai mitä! Mua tossa nauratti kotisivujen tulososiota päivitellessä, ku siellä oli erkkarin pentuluokasta Jalmiinista poseerausfotot ja niissäkin oli pojalla enempi karvaa. Toisilla on, toisilla ei ja sillonku sitä ei oo, niin tuolta se näyttää.

Vaikka Jalmarin ketkuilut olivat jo hyvissä ajoin paketissa, ei siinä vielä kaikki. Hannalla oli ammattihandlerina tänään tavoitteena esittää viisi koiraa, kun oli oma lauma ja vielä Satunkin neidit jonossa. Mää sain sit vastuullisen kenneltyttötehtävän puunata ja harjata hauvoja liukuhihnalle, jotta ei logistiikka pettäisi nopeasti vaihtuvien kehien välillä :D Sain vielä kunnian handlata tyylidaami Sanin avonartuissa ja neitipä nappasi upeasti nelossijan valtavan isossa, 16 koiran luokassaan. Helppo se on taitavia ja kauniita koiria mennä narunpäässä kehään pitelemään, kun sekin varmaan hanskais koko homman ihan itsekin tepastelemassa ja esiintymällä: mut ehkä siihen joku tarvitaan sentään nostamaan pöydälle :))

Oli kyllä tosi hauska iltapäivä, kiitos vaan järkkäreille ja kaikille mun "seuraneideille" :D Oli kiva nähdä paaaaaaljon tuttuja, vaihtaa kuulumisia ja jutella myös uusien tuttavuuksien kanssa. Jalmiinista on varmaan kuvia kameroissa, joten odotellaan suorastaan malttamattomasti minkälaisia fotograafisia taidonnäytteitä sieltä pojasta paljastuukaan! Sitä paitsi noin muuten pikkupilkku käyttäytyi tänään oikein hienosti, vaikka se jäikin ajoittain "koiraparkkiin" vieraan kanssa (ei enää tainnut olla kovin vieras ennen pitkää ;) sillä välin, kun mamma puunaa toisia hauvoja ja juoksentelee niiden kanssa kehässä. Ja kylläpä vaan on pilkkupoika väsynyt päivän päälle. Malttoi sentään pitkästä aikaa tempaista kupillisen sapuskaa, josta matka jatkui kulkematta lähtöruudun kautta untenmaille. Jos saan arvata, niin se varmaan näkee unta kaikista hoteista shelttidaameista...



12.8.2010

Ykkinäinen pilkkupoika

Oivoi, kylläpä onkin kovat ajat koittaneet tuolle ikuiselle mammanpojalle: mamma lähti pariksi viikoksi Mikkeliin evakkoon juoksujen takia. Miten sitä nyt pieni shetlantilaispoika oikein elämässään pärjää, kun ei oo äiskä kertomassa miten tulisi toimia ja ei voi edes äiskää vetää korvasta, kun mieliteko iskee? Noh, rankkaa se on, mutta näköjään pakon edessä jotenkin siedettävää.

Pilkkupoika jäi myös dietille, kun Nati aloitti horoilunsa. Tai sitten se on lukenut jotain "Eroon kesäkiloista" -juttuja ja ajatteli ruveta salskeaksi kaveriksi näin rantakauden lopulla. Oli miten oli, kovin paljoa ei ruoka maistu, enkä siitä järin huolissani ole. Erityisesti hölmöille pojille tälläinen tolloilu tuntuu olevan ikään sopivaa ja toisaalta eipähän tuo nyt mikään vinttikoira ole muutenkaan, eikä pienestä dietistä taida koira muuttua mihinkään suuntaan. Ja kyllähän se jotain syö, tosin kovin valikoivasti ja maksimissaan puolet normaalista safkoista. Maksalaatikko olis hyvää, mutta en kai minä nyt sitä toisen nirsoilujen takia ala kilotolkulla kaupasta kantamaan. Ja ruoka myöskin laitetaan aamulla + illalla lattialle ja jos ei vartissa ole mitään tapahtunut, kuppi katoaa. Menulla kelpaa myös vaihtelevasti jauheliha, kanankaulat ja siivet. Pitäisi saada Nippe takaisin kirittämään viereiselle kupille, niin johan alkaisi yleisön painostuksesta muona kadota - vaikka sinne Natin kitaan, jos liian kauan jää ihmettelemään.

Tänään tein muuten iloisen löydön Hakaniemen kauppahallista. Siellähän oli muutamalla lihatiskillä tarjolla samoja eväitä hauvoille, kuin Murren murkinassa, mutta takuutuoreena ja vapaasti valittavissa määrissä. Hinnatkin olivat varsin edulliset; puoli kiloa kanansiipiä, toinen puolikas broiskunsydämiä ja päälle vielä joitain satoja grammoja broiskun maksaa - loppulasku reilu 6€. Olis ollu tosi mehukkaannäköisiä ydinluitakin muutamalla eurolla, rustoja, lihoja jne. Ja porsaan sorkkaakin oli hieno kasa parin euron kappale hintaan. Karvakaverit kävi innoissaan Ramseksen luona sorkkaa imeskelemässä joku aika sitten ja ihastuivat ikihyviksi; ei mikään ihme, kun se haju oli aika hmmm, jännittävä. Sian sorkkahikinen, sanotaan vaikka niin :D Korkeintaan mökille tuollaisen aarteen voisi viedä, jossa sitä ei tartteis sohvalla nähdä.

Tässä on nyt sitten koitettu keksiä Jalmarille jotain pientä puuhaa, ettei kävisi aika pitkäksi. Ompahan muuten omituista käydä lenkkeilemässä vaan yhden piskin kanssa :O Ei ole narut solmussa ja ei tartte vahtia, että Jalmari ei merkkais Natin päähän samoja tuoksuja nuuskuttaessa ja ei tartte huhuilla, kun yhtä eläintä reipastamaan tahtia. Mutta niin kovin tylsää... Reippailun lisäksi pikkupilkulla on ollut hieman treeniäkin, kun sen takia Nati piti jättää Mikkeliin, jotta Java pääsee reenaan. Maanantaina meillä alkoi viiden kerran näyttelykurssi, jossa olis tarkoitus vähän hankkia Javalle itseluottamusta näytelmäkehiin. Olikin aika yksityisopetusta, kun paikalla oli vaan kolme koirakkoa. Hyvää reeniä Javalle, kun pienessä sisätilassa tosiaan pari mopsia ja ihmisiä ja alun hämmästelyiden jälkeen se alkoi onneksi jo löysätä pipoa.

Mutta silti mää olen ollu ihan hätää kärsimässä, että mitä helmettiä oikein teen ens lauantain Shelttishow'n kanssa. Meillä tuntuis nyt olevan joku peikkoikä, kun Ristiinassa pöydällä oli Javan mielestä ihan tylsää vrt. Juvan erkkari, jossa esiintymisessä ei ollut juuri mitään valittamista (pöydällä kiltisti, esiintyi hyvin keskittyneesti, liikkui hyvin, kävi mm. nukkumaan omaa yksilöarvostelua odotellessa jne.). Tai ainakin mä toivon, että se on jotain ikään liittyvää, koska sitten lähtee seuraavan koiran kohdalla rotu vaihtoon, jos toi on muka jostain traumatisoitunut!? Onneksi tietty tilaisuus on epävirallinen, mutta silti... Ärsyttää aivan suunnattomasti tollain herkkispoika, joka ei nyt oikein haluis taas. Ja sitten on vielä ne kaikki ihanat tytötkin! Ai että, kun niille pitäis treffikutsuja olla huutelemassa, eikä missään kehässä pyörimässä. Noh, tällä hetkellä ollaan menossa, katsotaan miltä mieli vaikuttaa lauantaiaamuna :))

Meillä on myös "pieniä" keskittymisvaikeuksia. Tämä ilmeni edellisen kerran eilen tokotreeneissä, kun pikkupilkku hyörii ja kuikuilee pitkin kenttää, että missä niitä hotteja tyttöjä ois. Mamma saa ihan keskenään pulista, mitä lienee siellä yrittääkään kertoa, kun meikä heiluttaa häntää tyttösille! Jossain vaiheessa ne kaksi kuuluisaa aivosolua löi ilmeisesti kipinää ja koira muisti, että ainiin, narun päässähän on joku. Tekemisessä ei ollut ihan samaa meininkiä, kuin viikko sitten mutta olosuhteet huomioonottaen, kelvollista. Sitä paitsi kentällä oli ihan älyttömästi amppareita, ewwww. Ilmeisesti niiden mielestä keitetyt broiskunsydämet olis maistuneet, mutta mä en ihan ollut samaa mieltä. Ja kuviossa oli vielä sekin ärsyttävä, että tämäkin koira napsii kaikkea pörisevää - unohtui kesken seuraamisenkin jahtaamaan ampiaista o_______o. Ei siinä mitään, että vähän menee välillä plörinäks, mutta jos ne pistää johonkin kurkkuun hauvaa, ni johan loppu reenit siihen ja osoite vaihtuu aika pikaiseen. Päivän aiheena oli seuraaminen, käännökset, liikkeestä maahan ja seisomaan. Oli vähän työläitä noi vasemman ja oikean käännökset, kun olis ollu niiiiiiiin paljon muutakin puuhaa koiralla ja se tuppas irtoamaan oikeasta paikasta vähän väliä.

Ehkä se tästä vielä?-) Tänään Java pääsi humputtelemaan mittelipoika Lanin kanssa, ihan vaan vaihtelun vuoksi. Ja näköjään teinipoikaseura teki hyvää, kun ei kokoajan tarvinnut olla hurmaamassa (toki pieni sateenkaaripoika aina vähän yrittää, mutta taisi jollakin tasolla mennä viesti perille, kun Lanilta tuli pienet sadattelut ;). Toivottavasti se malttais ny pienen tovin touhuta jotain omia juttujaan, niin sais omatkin työt joskus tehtyä...

4.8.2010

Takaisin kouluun

Kärkeen kesälomatunnelmia:


Iso koiruus!

Nippe kieli keskellä suuta ja Mitch Baywatch skarppina taustalla, että ei liian syvälle sitten

Kävi se rantavalvojakin välillä viilentymässä

Märkä rotta

Trio saapunut veneilemästä

Kakaroitten leikkiä

Luna ja sorsa

Aito merimies!

Kesäloma!

Äiskä, oot ihku! T: Java

Tällä kertaa onneksi siis nelijalkaisten vuoro, sillä mulle riittää koulut nyt vähäksi aikaa. Näin itseasiassa juhannuksena ihan järkkyä painajaista, kun tutkailin tulevan syksyn lukujärjestystä ja tuli ihan karmee ahdistus, että emmä haluuu, kun vasta sain gradun tehtyä ja ties mitä :D Sipaisin siis KTM:n paperit ulos kauppakorkeasta kesäkuussa, joten elämä tervetuloa! Ja nyt on todellakin koiruuksien vuoro mennä koirakouluun, kun mullakin pitäisi vihdoin olla myös vapaa-aikaa.

Vietettiin kyllä sitä ennen tooooooodella rentouttava kesäloma ja veikkaan, että tuhisevat shetlantilaiset ovat ihan samaa mieltä, vaikka nyt niiden nukkuessa ei voikaan mielipidettä tiedustella. Ekaa kertaa tosiaan mullakin neljän viikon kesäloma, joka tuntui ihan luvattomalta luksukselta - joku maksaa siitä, että mää laiskottelen?! It's a deal! Sen verran on vielä opiskelijaelämä persnahassa, että osaa hyvinkin ottaa ilon irti. Viikon olin Lissabonissa, viikon Mikkelissä mökillä, viikon Baltiassa autoilemassa ja viimeisen viikon taas mökillä. Ja tarviiko ees mainita, että tykkäsin *< 3*

Hauvatkin olivat kuulemma käyttäytyneet hyvin ja muistaneet pitää seuraa puolivuotiaalle Luna-pennulle lähes täyspäiväisesti. Olikin tosi kivaa katella trion touhuja, kun kaksi koiraa on pari, mutta kolme on jo lauma. Natilla ja Jalmarilla on luonnollisesti ihan omat juttunsa, mutta nekin ottaa sitten kolmen laumassa eri paikat: Nippe on pomo ja Jappe on kakara. Nati on tarkka siitä, että hän leikkii kun häntä huvittaa (ja kyllähän sitä huvitti, vaikka välillä pitikin muistaa esitellä hierarkiaa pennulle ;) ja ihan turha tulla mitään ruokia/herkkuja ottamaan, siitä saa kurittomat kakarat tukkapöllyn. Java sitävastoin ottaa näköjään ilon irti siitä, että sen ei tartte ees itse ajatella, ku mamma hoitaa senkin. Aivot narikkaan ja leikkimääääään! Tuntitolkulla se jaksoi leikkiä ja mähistä Lunan kanssa, joka luonnollisesti helpotti tuollaisen japsiriiviön kanssa elämistä huomattavasti :))

Meillähän oli muutamia treenisuunnitelmia kesälomalle, mutta niissä oli sellainen pieni oletus, että kelien ollessa paaaaskoja, ollaan myös kotona. Noh, ei ollut keleissä naputtamista ja niimpä käytännössä me mökkeiltiinkin Mikkelissä koko se aika, mitä nyt Suomessa oltiin. Ja Mikkeli ei kuulunut suinkaan siihen kylmään vyöhykkeeseen, eikä hotsittanut reenailla mitään ylimääräistä, jos itsellekin tuli kuuma pelkästä ajattelusta. Koiratkin saivat siispä lekotella terassin alla kosteassa hiekassa, tehdä siellä kaivuutöitä (team kakarat kunnostautuivat tässä lajissa erityisesti), kahlailla pitkin rantaa, pulikoida, telmiä keskenään (välillä oli niin kuumaa, että Java ja Luna jaksoivat vaan maata rötköttää kyljellään ja kitamiekkailla :), nukkua päikkäreitä jne. Mökillä olis kyllä valmius reenata muutamaa hyppyä, rengasta, muuria, mutta ehtiihän sitä kylmemmilläkin keleillä :D Ja sitä paitsi, kun yhden kansssa koittaa jotain tehdä, siinä on salamana kaksi muutakin kosteaa nenää osallistumassa. Enkä hennonnu sitten sisällekään sulloa kahta muuta, joten reenattiin jotain ihan pientä kivaa vuorotellen koko lauman kanssa.

No, sitten koitti arki ja töihinpaluu. Tultiin pitkin hampain vasta hippasta ennen puolta yötä sunnuntaina, että ehdittäis fiilistellä lomaa koko rahalla. Arjessa on toki hyväkin puolia ja yksi niistä on varmasti treeneihin palaaminen. Java aloittikin heti keskiviikkona HSKP:n Toko1 -kurssilla muistuttelemaan mieliin alokasluokan liikeitä ja on se näköjään keväällä jotain oppinut :) Pääsi myös vähän yllättämään, että seuraaminen alkaa olla aika hyvin hanskassa, vaikka ei olla sitä juuri tahkottukaan. Pitäisi varmaan alkaa käännöksiä pikkuhiljaa aloittelemaan. Luoksepäästävyydessä on yhä epävarmuutta sen verran uuden ihmisen lähestyessä, että ei pysy perusasennossa, vaan perberi nousee. Musta tuntuu, että tää on varmaan syksyn teema meillä ja varmaankin johonkin näytelmäkopelointikurssille tungen ton koiran, jossa on tosiaan aikaa & malttia lähteä rakentamaan hommaa tukevalle pohjalle: Kuitenkin luoksepäästävyydestä saa helpot pisteet.

No mitäs sitten syssymmällä? Java jatkanee agilityä Ertin riveissä ja tarkoitus olisi se myös kuvauttaa ennenkuin hätiköidään mitään liitelyharrastuksia. Meinasin nyt olla vieläpä aika tarkka siitä, että tämä junnun kanssa tässä vaiheessa panostetaan palkkaamiseen, leikkimiseen ja siihen, että homman pitää olla kivaa (pentukurssilla muutamaan otteeseen teki mieli pyöritellä silmiä, että mihinkä on oikein niin karmee kiirus). Mulla ei ole mitään hinkua lähteä mitään megapitkiä ratoja paukuttamaan tai medikokoisia hyppyjä tarjoamaan, vaan lähinnä tekniikkaa ja pieniä juttuja. Ja pitää opiskella vähän Javaakin, että miten paljon se kestää esimerkiksi toistoja ja epäonnistumisia (Natihan on überherkkis, joka menee helposti lukkoon), niin ollaan taas paljon viisaampia mitä tehdään ja miten.

Toko jatkuu ainakin Toko1:n verran, mahdollisesti palataan myös EKK:n kursseille. On nimittäin vähän eri asia treenata kahden ohjaajan kanssa kolmen koirakon ryhmässä, kun kolmen ohjaajan kanssa neljäntoista koirakon ryhmässä. Me ainakin opittiin keväältä aivan valtavasti ja siellä kun oli aikaa korjata mun asentovirheitä ym., niitä on nyt helpompi kaivella sitten tuolta jostain pääkopan kovalevyltä ja toivottavasti tunkea myös selkäytimeen. Tokossa olisi hienoa saada mölli alle tänä vuonna, joten se ehkä on se konkreettisempi tavoite loppuvuoden osalta.

Ja mitä näyttelyihin tulee, niin Java jää kasvamaan. Henkisesti, fyysisesti ja karvallisesti. Shelttishow käydään vielä noin niinku epävirallisten näyttelyiden tiimoilta ihan vaan huvin, harjoituksen ja ESS:n kannatuksen vuoksi, mutta muuten loppuvuoden ilmoittautumismietteet laitetaan jäihin. Mätsäreissä voidaan käydä, jos sattuu hyvälle päivälle. Jäädään siispä mielenkiinnolla odottamaan mitä pikkupilkku oikein meinaa peilistä katsoa :D

Entäs Nipster -neiti sitten? Natilla on parhaillaan juoksut ja toinen on niiiiiiiiiiin masentunut ja elämä on rankkaa ja nyt tarttee tulla syliin ja saada paljon rapsutuksia. Ja näitä juoksuja on tehty jo kesäkuusta lähtien, kun kaveri on ollut paikoin ihan tuuliajolla. Toistaiseksi niistä on sekaisin Nati sekä Java, mutta muutama viikko se vaan enää aidalla jakoa... Natin kanssa touhuaminen on jäänyt ehkä vähän vähemmälle kesän agikurssin jälkeen, mutta sen kanssa olen mietiskellyt rally-tokoa. Se ehkä voisi olla tarpeeksi palkitsevaa, eikä tartteis pilkunviilauksella paineistaa ollenkaan. Agia jatketaan myöskin, mutta enemmän omaehtoisesti. Luin supermielenkiintoisen artikkelin pehmeän koiran kanssa työskentelemisestä ja siinä oli muutamia hyviä käytännönkin vinkkejä, joita pitäisi alkaa treenata. Lähinnä siis opettaa koiraa suhtautumaan epäonnistumisiin, ohjaajan lukemiseen ja uudelleentekemiseen erilailla. Ja sissos sentään, Nati on kasvattanut karvat! Tai ainakin muhkean alusvillan ja toinen näyttää nyt niin läskiltä, että ei ole tosikaan. Jos näyttelyihin vois tollasen pystykorvasen viedä, ni mullois nyt yks hyvä :D Mätsäreissä vois tietty Natinkin kanssa joskus pyörähtää.

Semmottiis pälinää tänään. Nyt pitää mennä kiltisti nukkumaan, että jaksaa tehdä töitä huomenna!

2.8.2010

Ristiinan reissaajat


Nyt sitä onkin palattu sitten rytinällä arkeen: neljän viikon kesälomat on lusittu ja voi video missä keleissä! Koirulit viettivät 4,5 viikkoa mökkielämää putkeen, joten mahtaa se olla niillenkin taas paluu arkeen... Mutta palataan ehkä myöhemmin lomatunnelmiin kuvin ja jutuin, koska ajattelin vaan nopsaan näin puolen yön huonommalla puolella naputella blogiin meidän Ristiina KR:n arvostelun viime lauantaina.


Pieni poika pilkullinen tepastelee, kuva: Tiina Ahonen

Meillä ei näyttelypäivä alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, kun näyttelyn laput saapuivat viisi päivää ennen h-hetkeä kotiin. Jolloin me ei siis oltu enää lähimaillakaan kotikontuja, vaan tyylikkäästi lomailemassa Mikkelissä. Numerolapun metsästyksestä tulikin sitten aikamoinen tehtävä, kun yksi toimitsija sanoi toista ja toinen jotain ihan muuta. Tuntui myöskin olevan niin kovin kiire toimiston mammoilla, että eivät oikein jaksaneet kysymyksiin (niinkin helppoon, että "moi, saako kysyä nopeasti mistä saisin numerolapun?") vastailla. Eikä näköjään oltu ainoita lapun metsästäjiä ja vihdoin löydettiinkin sitten tienlaidasta joku mamma, jolla oli lappuja taskussa.

Kehän laidalle päästyä Javalla meni ihan konseptit sekaisin: Näin paljon tyttöjä ja kaikki vaan mulle :OOOO Kylläpä olikin pienen pojan pää ihan hulabaloo, kun olisi pitänyt ehtiä jokaista ah-niiiiin-hurmaavaa shelttineitiä liekuttaa ja kuiskutella kivoja juttuja korvaan. Ainakin omat korvansa monsieur Jalmari oli jättänyt kotiin ja nakkejakin sain heilutella ihan vapaasti vaikka päällä seisten ja yksipyöräisellä ajaen: Javan mielestä omistaja on vaan hyvä ja pitää tunkkinsa, kun täällä on paljon parempaakin ihailtavaa. En tiedä onko Natin juuri alkaneet juoksut pistäneet pojan pään ihan sekaisin, mutta noin vajaana en ole sitä koskaan ennen nähnyt. Ja vaikka kuin oli ensimmäinen virallinen näyttely, niin onhan se nyt herttinen sentään julkisilla paikoilla käynyt ennenkin ja shelttityttöjäkin nähnyt myös muualla, kuin salaa työpäivän aikana lukemassaan Sheltti -lehdessä (etenkin ykkösruusukegalleriassa näyttää olevan kulunut).

Grande catastrophe siirtyi sitten junnu-urosten kehään aikalailla samoissa meiningeissä. Tyttöjä tänne ollaan tultu kattomaan, eikä todellakaan missään kehässä patsastelemaan! Kehässä pyörittiin kuin puolukka siellä itessään, kun olisi pitänyt esittää miten hienosti se osaakaan seistä ja esiintyä. Juu ei näköjään ehdi patsastella ja mitään nakkia katella, kun herkkuja on kehän laidat täysi. Noh, kaikesta säädöstä huolimatta meni varsin mukavasti ja ainakin itse ollaan tooooooodella tyytyväisiä tulokseen. Ilmeisesti tuomarisetä jostain pojasta tykkäsi, kun ei räpsähtänyt mahdottomasti penaltyä "käyttäytymättömyydestä".

Niin, ehkä sananen tuomarista. Gert Christensen oli todella mukava ja kohteli etenkin koiria tosi kivasti. Myöskin arvosteluissaan setä oli varsin tehokas, kun about 45 shelttiä oli arvosteltu kahdessa tunnissa ja siitä huolimatta arvostelut kohtuullisen mittaisia ja ennenkaikkea olennaisiin asioihin kiinnitetty huomiota. Ei siis jokaiselle lyöty kouraan samaa mantraa eri adjektiiveillä, vaan kaivettu hauvoista niitä kunkin kohdalla ilmeisiä seikkoja. Linja oli T-ERI, painottuen punaisiin sävyihin ja tuntui linja pitävän varsin hyvin koko koiralauman läpi. Meille runoiltiin näin:

"11 months. Good size, masculine head and expression. Scissor bite. No stop. Eyes could be better. Good neck and topline. Light body, light bones. Curly tail. Not in coat condition."

Suomeksi siis.

"11 kk. Hyvä koko, maskuliininen pää ja ilme. Saksipurenta. Ei stoppia. Silmät voisivat olla paremmat. Hyvä niska ja ylälinja. Kevyt rakenne, kevyet luut. Kaareva häntä. Ei turkissa."

Ja näillä meitä miellyttäen:

JUN EH JUK4

Keveys johtunee varmasti osaksi kaverin kehittymättömyydestä ja osaksi karvattomuudesta. Java on käytännössä aika kulipuli nyt, kun se tosiaan tiputti kesän kunniaksi loputkin kolme karvaansa. Mää kovasti toivon, että tämä hauva olisi koirannäköinen tuossa 2-3 vuotiaana, joten siihen nähden meillä ei ole mikään kiire. Siihen mennessä toivottavasti tällä olisi poikakoiralle sovelias turkki ja myöskin sen verran massaantunut, että kehtaa uroskehään viedä ;) Aika tekee varmasti suurimmat ihmeet tällä pojalle, mutta sitä ennen toivottavasti saadaan kuitenkin vähän lihasta kaverille ahkeralla lenkittämisellä. Ja toivottavasti ne aivot tulis kanssa joskus jälkilähetyksenä tai edes joku päivitys, jolla saa hillittyä tyttökoirareseptoreja tietyissä tilanteissa ;)