Ristiinan reissaajat

Nyt sitä onkin palattu sitten rytinällä arkeen: neljän viikon kesälomat on lusittu ja voi video missä keleissä! Koirulit viettivät 4,5 viikkoa mökkielämää putkeen, joten mahtaa se olla niillenkin taas paluu arkeen... Mutta palataan ehkä myöhemmin lomatunnelmiin kuvin ja jutuin, koska ajattelin vaan nopsaan näin puolen yön huonommalla puolella naputella blogiin meidän Ristiina KR:n arvostelun viime lauantaina.

Pieni poika pilkullinen tepastelee, kuva: Tiina Ahonen

Meillä ei näyttelypäivä alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, kun näyttelyn laput saapuivat viisi päivää ennen h-hetkeä kotiin. Jolloin me ei siis oltu enää lähimaillakaan kotikontuja, vaan tyylikkäästi lomailemassa Mikkelissä. Numerolapun metsästyksestä tulikin sitten aikamoinen tehtävä, kun yksi toimitsija sanoi toista ja toinen jotain ihan muuta. Tuntui myöskin olevan niin kovin kiire toimiston mammoilla, että eivät oikein jaksaneet kysymyksiin (niinkin helppoon, että "moi, saako kysyä nopeasti mistä saisin numerolapun?") vastailla. Eikä näköjään oltu ainoita lapun metsästäjiä ja vihdoin löydettiinkin sitten tienlaidasta joku mamma, jolla oli lappuja taskussa.

Kehän laidalle päästyä Javalla meni ihan konseptit sekaisin: Näin paljon tyttöjä ja kaikki vaan mulle :OOOO Kylläpä olikin pienen pojan pää ihan hulabaloo, kun olisi pitänyt ehtiä jokaista ah-niiiiin-hurmaavaa shelttineitiä liekuttaa ja kuiskutella kivoja juttuja korvaan. Ainakin omat korvansa monsieur Jalmari oli jättänyt kotiin ja nakkejakin sain heilutella ihan vapaasti vaikka päällä seisten ja yksipyöräisellä ajaen: Javan mielestä omistaja on vaan hyvä ja pitää tunkkinsa, kun täällä on paljon parempaakin ihailtavaa. En tiedä onko Natin juuri alkaneet juoksut pistäneet pojan pään ihan sekaisin, mutta noin vajaana en ole sitä koskaan ennen nähnyt. Ja vaikka kuin oli ensimmäinen virallinen näyttely, niin onhan se nyt herttinen sentään julkisilla paikoilla käynyt ennenkin ja shelttityttöjäkin nähnyt myös muualla, kuin salaa työpäivän aikana lukemassaan Sheltti -lehdessä (etenkin ykkösruusukegalleriassa näyttää olevan kulunut).

Grande catastrophe siirtyi sitten junnu-urosten kehään aikalailla samoissa meiningeissä. Tyttöjä tänne ollaan tultu kattomaan, eikä todellakaan missään kehässä patsastelemaan! Kehässä pyörittiin kuin puolukka siellä itessään, kun olisi pitänyt esittää miten hienosti se osaakaan seistä ja esiintyä. Juu ei näköjään ehdi patsastella ja mitään nakkia katella, kun herkkuja on kehän laidat täysi. Noh, kaikesta säädöstä huolimatta meni varsin mukavasti ja ainakin itse ollaan tooooooodella tyytyväisiä tulokseen. Ilmeisesti tuomarisetä jostain pojasta tykkäsi, kun ei räpsähtänyt mahdottomasti penaltyä "käyttäytymättömyydestä".

Niin, ehkä sananen tuomarista. Gert Christensen oli todella mukava ja kohteli etenkin koiria tosi kivasti. Myöskin arvosteluissaan setä oli varsin tehokas, kun about 45 shelttiä oli arvosteltu kahdessa tunnissa ja siitä huolimatta arvostelut kohtuullisen mittaisia ja ennenkaikkea olennaisiin asioihin kiinnitetty huomiota. Ei siis jokaiselle lyöty kouraan samaa mantraa eri adjektiiveillä, vaan kaivettu hauvoista niitä kunkin kohdalla ilmeisiä seikkoja. Linja oli T-ERI, painottuen punaisiin sävyihin ja tuntui linja pitävän varsin hyvin koko koiralauman läpi. Meille runoiltiin näin:

"11 months. Good size, masculine head and expression. Scissor bite. No stop. Eyes could be better. Good neck and topline. Light body, light bones. Curly tail. Not in coat condition."

Suomeksi siis.

"11 kk. Hyvä koko, maskuliininen pää ja ilme. Saksipurenta. Ei stoppia. Silmät voisivat olla paremmat. Hyvä niska ja ylälinja. Kevyt rakenne, kevyet luut. Kaareva häntä. Ei turkissa."

Ja näillä meitä miellyttäen:

JUN EH JUK4

Keveys johtunee varmasti osaksi kaverin kehittymättömyydestä ja osaksi karvattomuudesta. Java on käytännössä aika kulipuli nyt, kun se tosiaan tiputti kesän kunniaksi loputkin kolme karvaansa. Mää kovasti toivon, että tämä hauva olisi koirannäköinen tuossa 2-3 vuotiaana, joten siihen nähden meillä ei ole mikään kiire. Siihen mennessä toivottavasti tällä olisi poikakoiralle sovelias turkki ja myöskin sen verran massaantunut, että kehtaa uroskehään viedä ;) Aika tekee varmasti suurimmat ihmeet tällä pojalle, mutta sitä ennen toivottavasti saadaan kuitenkin vähän lihasta kaverille ahkeralla lenkittämisellä. Ja toivottavasti ne aivot tulis kanssa joskus jälkilähetyksenä tai edes joku päivitys, jolla saa hillittyä tyttökoirareseptoreja tietyissä tilanteissa ;)