12.8.2010

Ykkinäinen pilkkupoika

Oivoi, kylläpä onkin kovat ajat koittaneet tuolle ikuiselle mammanpojalle: mamma lähti pariksi viikoksi Mikkeliin evakkoon juoksujen takia. Miten sitä nyt pieni shetlantilaispoika oikein elämässään pärjää, kun ei oo äiskä kertomassa miten tulisi toimia ja ei voi edes äiskää vetää korvasta, kun mieliteko iskee? Noh, rankkaa se on, mutta näköjään pakon edessä jotenkin siedettävää.

Pilkkupoika jäi myös dietille, kun Nati aloitti horoilunsa. Tai sitten se on lukenut jotain "Eroon kesäkiloista" -juttuja ja ajatteli ruveta salskeaksi kaveriksi näin rantakauden lopulla. Oli miten oli, kovin paljoa ei ruoka maistu, enkä siitä järin huolissani ole. Erityisesti hölmöille pojille tälläinen tolloilu tuntuu olevan ikään sopivaa ja toisaalta eipähän tuo nyt mikään vinttikoira ole muutenkaan, eikä pienestä dietistä taida koira muuttua mihinkään suuntaan. Ja kyllähän se jotain syö, tosin kovin valikoivasti ja maksimissaan puolet normaalista safkoista. Maksalaatikko olis hyvää, mutta en kai minä nyt sitä toisen nirsoilujen takia ala kilotolkulla kaupasta kantamaan. Ja ruoka myöskin laitetaan aamulla + illalla lattialle ja jos ei vartissa ole mitään tapahtunut, kuppi katoaa. Menulla kelpaa myös vaihtelevasti jauheliha, kanankaulat ja siivet. Pitäisi saada Nippe takaisin kirittämään viereiselle kupille, niin johan alkaisi yleisön painostuksesta muona kadota - vaikka sinne Natin kitaan, jos liian kauan jää ihmettelemään.

Tänään tein muuten iloisen löydön Hakaniemen kauppahallista. Siellähän oli muutamalla lihatiskillä tarjolla samoja eväitä hauvoille, kuin Murren murkinassa, mutta takuutuoreena ja vapaasti valittavissa määrissä. Hinnatkin olivat varsin edulliset; puoli kiloa kanansiipiä, toinen puolikas broiskunsydämiä ja päälle vielä joitain satoja grammoja broiskun maksaa - loppulasku reilu 6€. Olis ollu tosi mehukkaannäköisiä ydinluitakin muutamalla eurolla, rustoja, lihoja jne. Ja porsaan sorkkaakin oli hieno kasa parin euron kappale hintaan. Karvakaverit kävi innoissaan Ramseksen luona sorkkaa imeskelemässä joku aika sitten ja ihastuivat ikihyviksi; ei mikään ihme, kun se haju oli aika hmmm, jännittävä. Sian sorkkahikinen, sanotaan vaikka niin :D Korkeintaan mökille tuollaisen aarteen voisi viedä, jossa sitä ei tartteis sohvalla nähdä.

Tässä on nyt sitten koitettu keksiä Jalmarille jotain pientä puuhaa, ettei kävisi aika pitkäksi. Ompahan muuten omituista käydä lenkkeilemässä vaan yhden piskin kanssa :O Ei ole narut solmussa ja ei tartte vahtia, että Jalmari ei merkkais Natin päähän samoja tuoksuja nuuskuttaessa ja ei tartte huhuilla, kun yhtä eläintä reipastamaan tahtia. Mutta niin kovin tylsää... Reippailun lisäksi pikkupilkulla on ollut hieman treeniäkin, kun sen takia Nati piti jättää Mikkeliin, jotta Java pääsee reenaan. Maanantaina meillä alkoi viiden kerran näyttelykurssi, jossa olis tarkoitus vähän hankkia Javalle itseluottamusta näytelmäkehiin. Olikin aika yksityisopetusta, kun paikalla oli vaan kolme koirakkoa. Hyvää reeniä Javalle, kun pienessä sisätilassa tosiaan pari mopsia ja ihmisiä ja alun hämmästelyiden jälkeen se alkoi onneksi jo löysätä pipoa.

Mutta silti mää olen ollu ihan hätää kärsimässä, että mitä helmettiä oikein teen ens lauantain Shelttishow'n kanssa. Meillä tuntuis nyt olevan joku peikkoikä, kun Ristiinassa pöydällä oli Javan mielestä ihan tylsää vrt. Juvan erkkari, jossa esiintymisessä ei ollut juuri mitään valittamista (pöydällä kiltisti, esiintyi hyvin keskittyneesti, liikkui hyvin, kävi mm. nukkumaan omaa yksilöarvostelua odotellessa jne.). Tai ainakin mä toivon, että se on jotain ikään liittyvää, koska sitten lähtee seuraavan koiran kohdalla rotu vaihtoon, jos toi on muka jostain traumatisoitunut!? Onneksi tietty tilaisuus on epävirallinen, mutta silti... Ärsyttää aivan suunnattomasti tollain herkkispoika, joka ei nyt oikein haluis taas. Ja sitten on vielä ne kaikki ihanat tytötkin! Ai että, kun niille pitäis treffikutsuja olla huutelemassa, eikä missään kehässä pyörimässä. Noh, tällä hetkellä ollaan menossa, katsotaan miltä mieli vaikuttaa lauantaiaamuna :))

Meillä on myös "pieniä" keskittymisvaikeuksia. Tämä ilmeni edellisen kerran eilen tokotreeneissä, kun pikkupilkku hyörii ja kuikuilee pitkin kenttää, että missä niitä hotteja tyttöjä ois. Mamma saa ihan keskenään pulista, mitä lienee siellä yrittääkään kertoa, kun meikä heiluttaa häntää tyttösille! Jossain vaiheessa ne kaksi kuuluisaa aivosolua löi ilmeisesti kipinää ja koira muisti, että ainiin, narun päässähän on joku. Tekemisessä ei ollut ihan samaa meininkiä, kuin viikko sitten mutta olosuhteet huomioonottaen, kelvollista. Sitä paitsi kentällä oli ihan älyttömästi amppareita, ewwww. Ilmeisesti niiden mielestä keitetyt broiskunsydämet olis maistuneet, mutta mä en ihan ollut samaa mieltä. Ja kuviossa oli vielä sekin ärsyttävä, että tämäkin koira napsii kaikkea pörisevää - unohtui kesken seuraamisenkin jahtaamaan ampiaista o_______o. Ei siinä mitään, että vähän menee välillä plörinäks, mutta jos ne pistää johonkin kurkkuun hauvaa, ni johan loppu reenit siihen ja osoite vaihtuu aika pikaiseen. Päivän aiheena oli seuraaminen, käännökset, liikkeestä maahan ja seisomaan. Oli vähän työläitä noi vasemman ja oikean käännökset, kun olis ollu niiiiiiiin paljon muutakin puuhaa koiralla ja se tuppas irtoamaan oikeasta paikasta vähän väliä.

Ehkä se tästä vielä?-) Tänään Java pääsi humputtelemaan mittelipoika Lanin kanssa, ihan vaan vaihtelun vuoksi. Ja näköjään teinipoikaseura teki hyvää, kun ei kokoajan tarvinnut olla hurmaamassa (toki pieni sateenkaaripoika aina vähän yrittää, mutta taisi jollakin tasolla mennä viesti perille, kun Lanilta tuli pienet sadattelut ;). Toivottavasti se malttais ny pienen tovin touhuta jotain omia juttujaan, niin sais omatkin työt joskus tehtyä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)