28.11.2010

Lunta tulvillaan

Viime postauksessa oli vielä ihan täysin syksy ja nyt ollaankin sitten jo käännetty kalenteria talven puolelle. Lumet tuli maahan ihan ilman lupaa omistajan Brysselin komennuksen aikana, mutta kuulemma oli hauvoilla ollut hieno hetki, kun lunta oli peuhattavaksi asti ensi kertaa sitten viime kevään. Ollut myös blogissa hyssyä, kun kaksijalkaisella on oillut näköjään patterit aika finaalissa ja silti samaa ongelmaa ei ole havaittu shetlantilaisten suunnalla. Pimein aika ei vaan sovi mulle, kun töiden jälkeen ei vaan veto riitä - syksyllä oli täysin mahdollista, että oli viidetkin koiratreenit viikossa ja nou problem, nyt tuntuu, että kahdet on ihan bueno. Ja siitäkös se vasta tuleekin järkyttävän huono omatunto, kun koirat kaipaa tekemistä ja mä en yksinkertaisesti aina jaksa.

Koita nyt sitten jotenkin niille muotoilla, että miksei leikitä tai tehdä jotain kivaa... Vaikea jotenkin nähdä shetlantilaista pelkkänä sohvakoristeena, kun meillä ainakin Jalmari alkaa tyhmäilemään ihan urakalla, jos on ollut liian vähän aktiviteettejä. Maistellaan kirjallisuutta, korin reunoja, pistetään leluja tuusannuuskaksi jne. Kyllähän ne lenkillä käy joka päivä, mutta vaikea tuollaisesta paimenesta on juoksuttamalla saada patterit loppumaan. Jotain älykästä puuhaa pitäisi olla tarjolla säännöllisesti. Aktivointilelut ja kaikki siihen kelpaava materiaali on ollut kovassa käytössä, mutta nopeasti nuo tuntuvat kommervinkit oppivan. Noh, jos se joulupukki vaikka toisi uusia Ottosoneja taloon tai toinen vaihtoehto on se, että ei tartteis käydä töissä ja sais nukkua vuorokaudessa yhtä paljon kuin piskit ;)

Ja sitten sitä treenilöpinää, joka varmasti on übermielenkiintoista, muttakun agility on vaan niin kivaa!
Työt on haitanneet sen verran vapaa-aikaa, että jäänyt työmatkojen takia treenejäkin välistä, joten iso murrr siitä. Päästin kuitenkin viime lauantaina Sporttikoirahallille treenaamaan vapaatreenejä Sarin ja Jennin kanssa ja päätettiinkin vetäistä ykkösten rata HuPun jostain alkusyksyn kisoista. Me onnistuttiin ilmeisesti rakentamaan siitä lähinnä kakkosten rata, kun ei viitsinyt kaikkia esteitä millilleen mallata oikeaan kohtaan :D Noh, sitä mä en kuitenkaan kertonut Jalmarille, joka siis onneksi osaa jo yhtä sun toista ja olis kauheen kiva, jos mäkään en kauheesti mogailis. Vaikka päälisin puolin siis aika virtaviivainen rata, mutta esteiden välien ohjauksessa piti olla kieli keskellä suuta, että edettiin kutakuinkin oikeaan suuntaan ja aika haasteellisia esteiden sijoituksia, kun esim. pussista tullaan suoraan seinään.

20.11.2010
Tiukat paikat alkoi heti 2 ja 3 esteen välissä, kun kolmoselle piti kääntyä nopeasti - liian pitkällä kaarteella hauva lukitsee jo nelosen. Uutena ohjauskuviona tähän mallattiin ihmisnuoli, jotta koiralle välittyisi vähän selkeämmin mihin se suunta nyt oikein seuraavaksi on. Nopealla koiralla myöskin tuollaiset hyppysuora on aina haastavia, kun en ole tosiaan sukua Usain Boltille millään muotoa ja lenkkari ei kulje yhtä jouhevasti edes yrittämällä kuin tuolla nelijalkaisella. Rengas jees, kepit yhä imuuttamalla, mutta ihan jees, 9-10 takaakierto toimiva. Kuten aiemmin manattu, pussin paikka oli paha, etenkin koiralle, jolta puuttuu siihen suoritusvarmuus. Sporttikoirahallilla on vielä musta pussi, joka tuntui hämäävän Jalmaria ihan totaalisesti - meni kiltisti pussiin, mutta hetken siellä tolloiltuaan tuli siihen tulokseen, että eihän täältä pääse pois kuin yhtä reittiä.

Jälkimmäisellä radalle pyysin Saria pitämään vähän pussia raollaan, niin sieltähän se tuli ihan sukkana koko hauva ja toivottavasti koki pienen ahaa-elämyksen, että pääsee sieltä sittenkin pois toistakin reittiä. 13 oli muuri, jolle piti tehdä takaakierto ja aika haastavassa paikkaa, kun tullaan suoraan kaarteesta. Pitää vaan itse koittaa muistaa ohjata nuo paikat paaaaljon huolellisemmin, kun kyllä se karvaturrikka sieltä tulee, kun vaan saa oikeat koordinaatit. Loppusuora menikin erittäin kivasti ilman sen ihmeellisempiä ongelmia, joten kaiken kaikkiaan täytyy olla ylpeä ja tyytyväinen pieneen poikaan :)

Tiistaina päästiin taasen Ertin treeneihin ja siellä ohjelmassa jälleen rataa. Oli vaan hallissa sen verran kylmä, että aivot ilmeisesti jäätyivät nyt kaksijalkaiselta, enkä enää  muista minkähänlainen rata se nyt olikaan :D Tiistai oli muutenkin hieno keli autoilla, kun lunta tuli kaksin käsin ja joku miljuuna ojaanajoa (no okei, liioittelin ehkä pikkaisen) kehillä ja sitten itsellä vielä nuha päällä. Treeneihin oli kuitenkin pakko ängetä, kun edellisviikkokin oli jäänyt välistä. Ja pakkohan se on piski verkata säässä kuin säässä ja siinä tuiverruksessa tuli kyllä mietittyä, että onko tässä mitään järkeä. Lunta tunki joka tuutista sisään ja tuuli tunkeutui jokaisesta vaatteenraosta sisään ja tautinen pää räjähtää ja ties mitä. No sitten mää kattelin Jalmaria, joka intopiukeena änkesi aksahalliin, kun tajusi mihin treeneihin sitä tultiinkaan ja sitten ei ollut mitään väliä taudeilla tai kylmällä hallilla - meillä kun oli kivat treenit siitä huolimatta, että omistaja ei ihan satasella ollutkaan messissä tällä kertaa. Jotenkin siihen hommaan vaan tulee järkeä, kun noi hauvelit niin kamalasti tykkää ja pakkohan siitä on mammankin tykkää, kun karvapallerot ovat niin kovin iloisia.

Jaa niin muistuikin mieleen tiistain kohokohta: 12 keppiä virheettä (tosin vieressä, mutta silti). Wuhuuuuu! Meilläkun ei ole kamalasti keppejä vielä tahkottu, kun mä koitan vielä sisäistää oman keppifilosofiani. Märehdinkin tästä ongelmasta lauantain treeneissä, kun en ole päättänyt onko kepit meille yksi este vai jokainen keppi itseasiassa oma esteensä. Opetanko rytmiä jokaisen keppivälin suorittamiseen vai opetanko tahkoamaan 12 keppiä aina yhtenä pjäläyksenä. Nuoren koiran kanssa treenatessa koitan miettiä kokoajan myös motivaatiota; miten tehdä jokaisesta esteestä superkiva juttu. Ja kepit ei aina hauvojen mielestä ehkä oo niin kiva juttu, kuin putket ja hypyt ja sen sellaset vauhdikkaat jutut (tekisi kyllä kovasti mieleni vaihtaa kujakeppeihin koko opetusmetodi). Ja siitä riippuen mun pitäisi myös päättää virheen hetkellä korjaanko siinä ja jatketaan loppuun vai otanko koiran pois ja aloitetaan uudestaan alusta. Kertokaa pliis mulle rakkaat bloginlukijat ja kaikkien alojen asiantuntijat miten te ootte ongelman ratkaisseet?! (Mulla on siis fiuwis, että tätä lukee joku muukin kuin mun äiti, kun yli 4k hittiä alle vuodessa ;)

Sama pätee kontakteihin kisoissa, jos tulee läpi pysähtymättä (ilman virhettä), loppuuko rata siihen? Vai jatkuuko suoritus sillä ajatuksella, että harjoitellaan lisää treeneissä ja toivotaan, että kisoissakin pelaa yhtä hyvin? Kuitenkin meilläkin tuntuu paras palkka välillä olevan koiralle se, että tekeminen jatkuu, niin palkataanko me epäonnistuneita pysäytyskontakteja jatkamalla? Tosin jatkossa meille riittänee vaan tietoinen vauhdinhimmaus kontaktilla, josta käskyllä matka jatkuu. Mitäs jos hauveli innostuksissaan leiskauttaa jo jatkaa matkaa odottamatta seuraavaa käskyä? "Joojoo mamma kyllä mää tiedän nää radat, kato näin mä meen, joo kylä mä osaan hei!" Mulla on nyt karmee kyselyikä!

Nytton sen verran paksua tekstiä, että päräytetään muutama kuva eilisien treenien jälkeen. Koirien mielestä varmasti parasta, kun pääsee treenien päätteksi kirmaamaan kavereiden kanssa ja tulee siinä sivussa hyvin hoidettua sitten monipuolinen jälkilämmittelykin ennen autoon sullomista. Siinä ja siinä, että liian pimeä kuvauskeli, kun alkoi lumisade lähestyä eikä aurinko enää paistanut niin upeasti kuin alkuverkkojen aikana, mutta pääseehän noista tunnelmaan. Ja mikä tärkeintä, Nipster myös mukana tohinassa.

Java ja Nemo telmii

Värisuorapojat Ramses, Java ja Nemo

On se vaan niin hieno <3

Ramses on selkeästi lukenut Cesar Millanin laumanjohtajakirjoja ;)
Pakko vähän hämmästellä kanssaihmisiäni koiraharrastajia. Jotenkin välillä tuntuu, että ko. harrastuksen pariin eksyy myös niitä ekstrapedantteja pilkunviilaajia, joille kaiken on oltava ihan millilleen. Meillä sattuu olemaan tälläisen henkilön hallivuoro heti oman jälkeen ja jotenkin hämmästyttävää miten kaikesta voi tehdä ongelman. Viikko sitten oltiin närkästyneitä siitä, että "kello on jo viisi minuuttia yli", kun hallin kello oli itseasiassa juurikin tasan meidän poistuessa hallista. Ei voi tietää mitä muun maailman kellot näyttää, niin pakko se on mennä silloin hallin kellon mukaan. Ja tällä viikolla siellä oltiin jo ihan palasina "aina te olette myöhässä, kun hallin kello on kaksi minuuttia yli!!!" (siinä vaiheessa, kun meidän viimeinen koirakko oli ovesta ulkona). Itse en ollut enää kuulemassa tätä piponkiristystä, mutta joo täytyy olla kovasti pahoillaan, jos toisen treenit on nyt pusikossa sen kahden minuutin takia. Ja jos niin on minuuttipeliä, niin tervetuloa vaan halliin jo vaikka sen oman kellon mukaan viisi minuuttia etuajassa, kun ei mekään siellä silloin enää mitään tehdä - siirretään kamoja paikalleen ja pakkaillaan omia tavaroita mukaan. Täytyy olla arvokkaita minuutteja, kun mielummin seisoo oven vieressä päivystämässä kuin verkkaamassa koiraansa. Notta toivotellaan vaan löysiä pipoja ensi vuodelle ja silleen :D

Eilen tehtiin taasen ykkösten ratoja treenehin ja tämä olikin itseasiassa aika hauska radanpätkä. Ensin vedettiin neljässä osassa yksin treenaten ja hioen, jonka jälkeen sitten vuorovedoin tekemään koko latinkia. Näitä pitäisi olla videoitunakin, niin katsotaan joskos ne saisi tännekin laitettua. Ja pieni pilkullinen koirani vetäisi tämänkin radan parhaillaan yhdellä keppivirheellä, juhuuuuu! Hankalia paikkoja meille oli puomin ylösmeno, josta hauva juoksee joskus ohi ja kepit luonnolisesti (mutta niihin otetiinkin vauhti seis ja tehtiin rauhassa maltilla). Muuten koira luki hienosti ohjeita, vaikka yksin pätkiä treenatessa vähän soveltelinkin, jottei olisi ihan liian helppoa sitten yhtä ja samaa tehdä. Ensi viikolla meiltä jääkin omat treenit väliin kaverin polttereiden takia, mutta sitä seuraavalla sitten ehdottomasti meillä tekniikkatreenit.

27.11.2010
Loppuun vielä muutama foto lätinän päälle talvisista hauvoista. Käytiin tassuttelemassa pirteässä pakkaskelissä uuden kodin lähimaastoissa ja voi video, että haluis jo muuttaa! Meillä tässä opiskelijakämpänrutkussa itseasiassa 70-luvun ikkunat falskaa sen verran tyylikkäästi, että jos Java istuu sängyllä ja katselee ikkunasta, sen korvakarvat lepattaa :D

Lenkkimaastoja

Äitipoikaduon tanssiesitys

Nirpun mielestä nyt olisi jo korkea aika heittää sitä lumipalloa

Lumipesukoira

14.11.2010

Rallya, aksaa jne. You name it, we do it :D

Musta on kyllä kehkeytynyt aikamoinen "crazy dog lady", kun harvase päivä löydän itseni jostain kylmältä hallilta nenä punaisena ja sormet kohmeessa ihan vaan siitä ilosta, että koirien kanssa on kiva harrastaa. Ja koko treenaamisen konsepti on meillä saanut ihan uuden ulottuvuuden tuon pilkullisen kanssa touhutessa, kun sen työmotivaatio on täysin eriluokkaa kuin äitinsä. Sekin on shelteissä ihan kiva piirre, että koiran tulevaisuudennäkymiä ei ole lyöty lukkoon sukutaulussa (näyttö vs. käyttö), vaan omat vaikutusmahdollisuudet pentuun on aika suuret. Meilläkin nyt näyttäisi siltä, että pojasta on polvi paranemassa :)

Lauantaina meillä oli taas Sporttikoirahallin treenit, jotka olivatkin varsin shelttipitoiset tällä kertaa. Ja kolmelle sheltille on 400 neliössä ihan mukavasti reenitilaa. Jalmarin kanssa tehtiin sylkkäriä, puomia (jotta saadaan taas kirkastettua mitä se "kiipee" oikeesti tarkottaa myös ohjaajalle :D), pientä ratapätkää, eteenlähetyksiä ja lopuksi vielä palauteltiin mieleen tokohyppyä, kun sekin sieltä löytyy. Varsin kevyttä tavaraa siis tällä viikolla, mutta nopeesti se tunti hujahtaa noillakin eväillä. Treenien jälkeen piskit pääsivät vielä riehumaan keskenään, jonka jälkeen lopputuloksena autoon pakattiin kaksi uitettua koiraa: karvaeläin sekä omistaja.

Pitäis varmaan harkita Natin ottamista treenien ajaksi autoon ainakin ennenkuin kovat pakkaset alkaa. Pääsisi sekin näppärästi tassujaan oikomaan ja hassuttelemaan muiden shetlantilaisten kanssa ennen ja jälkeen treenien - nyt, kun mulla oli jälleen kotona yksi innokas silmäpari ulkoilemaan sinne läpimärkänä saavuttua. Ei siinä auttanut muu, kuin kuivata toinen karvallinen, vaihtaa vaatteet ja suunnata sään armoille takaisin. Oltiin sentäs tehokkaita Natin kanssa reippailussa, kun mentiin metsään heittelemään palloa ja pallohan lensi vasta palkkana, kun pyydetty liike oli suoritettu. Puiden takaakiertoja, istumisia, makaamisia ym. pääsi neiti Näppärä suorittamaan ennen pallojahtia.

Harvainen kalliokasvi, bimerle shetlanticus

Sunnuntaina Nipperton pääsi jälleen "oman lajinsa" reeneihin, kun oli rallytokopäivä. Aina kiva nähdä miten se paahtaa rataa häntä heiluen ja kovin innokkaana tarjoamassa useita ratkaisuvaihtoehtoja kylteille :D "Mamma kato, mä osaan! Kato näin! Anna nakki! No entäs näin, katokatokato?! Tänkin mä osaan, joo, nakkia?" Ensimmäinen ratakierros menee aina vähän kierroksia tiputellessa ja tällä kertaa otin sen vielä suoraan autosta samantien treenaamaan paikkaan, josssa ei olla aiemmin oltu. Ekstrapaljon häiriötä siis ja tästäkin huomasi sen, että tärkeetä mennä ajoissa kisapaikalle höntsäämään, ni malttaa sitten keskittyä olennaiseen. Niin tosiaan, tähtäin on nyt alkuvuoden Veikkolan kisoissa, jossa Nippe pääsisi ihan oikeaan tulikokeeseen jo suoraan alokasluokassa. Seuraaminen edistää paikoitellen ja keskittyminen herpaantuu ajoittain, mutta muuten pakka on ihan hyvin kasassa - kun vielä itsekin oppisi kaikki kyltit unissaankin.

Värisuorapojat Zen, Elvis ja Java (Kuva: Hanna Jauhiainen)


Ensin meinasin Javan pitää autossa odottamassa treenien ajan, mutta kaveri oli taas niin isoilla kierroksilla tulossa mukaan, kun näki muiden treenaavan, niin suunnitelmiin muutos. Olipa hyvä tilaisuus tokoilla häiriön alla, kun vieressä kulki rallytokorata ja sen lisäksi taustalla häiriöhaukuntaa. Tein paikkamakuun, seuraamiset ja jäävät liikkeet - WAU - sehän osaa yhtä sun toista! Tokomotivaation kannalta tämäkin oli hienoa nähdä omin silmin, koska mehän voidaan sittenkin ehkä ensi vuonna startata myös tokon ALOssa. Erityisen tyytyväinen täytyy olla pienen koiran asenteeseen, kun sen mielestä toko on kivaa, seuraamiset on kivoja, kaikki on jeeeeee ja häntä heiluu.

Sunnuntaitreenien päätteeksi suunnattiin vielä koko konkkaronkan voimin Kylmälän metsään aiheuttamaan hämmennystä. Ainakin YokotaiMatkojen ryhmänohjaaja on erikoistunut ekstremereittien tarjoamiseen niin talvisin kuin muinakin vuoden aikoina: tällä kertaa emme kahlanneet reisiä myöten hangessa, vaan kepeästi hyppelehdimme suolla mättäältä mättäälle ja toivottiin, että lenkkarit ovat riittävän tiukasti kiinni, eikä tarvitse kenkiä jäädä naaraamaan suonsilmästä :D Mutta kaikella tällä oli selkeä päämäärä: hyvien kuvien eteen täytyy joskus nähdä vaivaa ja epämukavuuksia. Siellä kun oli aivan upeat kalliot iltapäivän laskevassa auringossa ja sinnehän ne piskit piti saada poseeraamaan. Heitetään loppuun pari fotoa retken nuorimmista ja suloisimmista osanottajista (jotka itseasiassa on omasta mielestäni onnistuneet kuvinakin aikalailla kivasti). Kiitos Sari ja Hanna kivoista treeneistä!

Aksaporukan kanssa oli puhetta rallytokotreeneistäkin jatkossa ja verijälkeäkin pitäisi ehtiä ennen lumien tuloa, Yokotai -poppoon kera jatketaan innoissamme rallytokoa ja mahdollisesti näytelmäkehiin ensi kesänä Suomen rajojen ulkopuolelle, agilityn ohjattu treeniryhmä jatkuu joulukuulle, keväällä pitäisi miettiä sitä tokoa ja näyttelyitä...  Onhan tätä tulevaakin jo :))


Pekko

Pekko & Nacho nenittelee


11.11.2010

*hehkuttel*

[treenihehkutus]

Voi apua mun koira on hieno! Täällä ihan pakahtuu kaksijalkainen, kun sillä on niin fiini pilkukas shetlantilainen. Tiistaina oltiin taasen Ertin treeneissä kokonaista kuudetta kertaa ja tällä kertaa ohjelmassa olikin sitten hienoisena yllätyksenä 18 esteen rata. Mulla on siis yhäkin koira, joka on reilun vuoden ikäinen, käynyt neljä kertaa pentuagissa, kuusi kertaa harkkaryhmän treeneissä, käynyt aksahallilla vapaatreenailemassa vähän ja sillä on ohjaaja, joka ei ole vielä kisoissa asti pyörähtänyt. Ja silti se teki koko kaadddääääämmmit radan vitosella (sekin puomin ylösmenokontaktin yli hyppy) :O

Oisin ihan hyvin voinut tehdä pätkissä ja palkata vaikka jokaisen esteen jälkeen, mutta mun on oikeesti ihan turha olla namia syöttämässä sille poskien täydeltä, kun toinen tuntuu saavan palkkansa siitä tekemistä ja se on oikeesti MAHTAVAA. Puomin ja A:n kontaktin kävin palkkaamassa, kun toinen niin nohevasti sinne pysähtyi, mutta muuten me vaan mentiin ja pirun lujaa mentiinkin. Meidän suurin ongelma varmasti tulee olemaankin ton koiran nopeus, kun mulla ei vaan ole saumaa sen kanssa harrastaa radalla kilpajuoksua, vaan pakko ensin opettaa se estehakuiseksi ilman mun välitöntä vierihoitoa. Mutta musta se ei ole ollenkaan huono juttu, että meidän järkyttävän suuri ongelma on se, että koira tekee ihan satasella ja on nopea ;)

Meidän ryhmässä on villiksiä, käppänä ja pinseri meidän lisäksi ja kyllä se vaan niin on, että mä joudun miettimään radat ihan toisella tavalla kuin muut. Toiset ehtii hyppy-mutkaputki-hyppy -välillä tehdä valssin putken päähän, kun mun pitää juosta jälkimmäisen hypyn taakse ottamaan vastaan. Mutta ei se mitään, että mäkin juodun siellä ihan tosissaan pistämään töppöstä toisen eteen ja samalla koittaa muistaa myös koordinoida muita raajoja antamaan selkeitä ohjeita piskille. Loppuun vielä sylkkäritreenit, jossa kaksijalkaisen pitänee ensin tehdä vähän enemmänkin kuivaharjoittelua ennenkuin kahdeksikko taipuu koiraa häiritsemättä. Lauantainvapaaharkkoja odotellaan taas innoissaan, niin päästään tekniikkajuttuja miettimään enempi; seuraavaksi voisi ottaa työnalle sylkkärin, kepit ja eteenlähetyksen.

PS. Milläs ohjelmalla muuten jengi tekee nykyisellään ratapiirroksia?

[/treenihehkutus]

Ei mulla nyt muuta :))

8.11.2010

Treenilöpinää

Käy vähän tylsäksi meidän blogipostaukset, kun tuntuu ettei menneenä viikkona saatu aikaiseksi mitään muuta, kuin treenit. Selkeesti tää turha talvi ja työt verottaaa kovalla kädellä tehokkaasti käytettyä vapaa-aikaa. Etenkin, kun mitään syyslomaa ei ole edes tullut pidettyä... Noh, joulun ja uudenvuoden väliä odotellessa. Paitsi, että sillon meillä on muutto ja sehän se vasta onkin rentouttavaa touhua.

Mamman rakas kolmikko ottaa relasti


Mutta tiistain aksatreenit oli bueno! Meillä oli aika intensiiviset kieputtelutreenit kahdeksan esteen radalla. Mä vähän epäilin alkuun mitenhän Jalmari vetää, mutta sepä vetää hyvin. Kaaddddäämmmit soon taitava :O Vieläkun saa paukutettua tekniikoita varmemmaksi, että pääsee itse ohjaamaan kauempaa, niin siitä tulee hyvä. Toisella puolella tehtiin samalla periaatteella rataa, mutta välistävedolla ja erilaisilla lähetyksillä. Me ei olla aiemmin edes välistävetoa tehty, mutta koirapa kuuntelee ja hakee mielettömän hyvin ohjeita. Ainut ongelma oli puomin ylösnousu, kun jostain syystä se juoksi siitä ohi vähänkin huolimattomalla ohjauksella. Tajusin sitten treenien jälkeen, että olinpa käyttänyt ihan väärää käskysanaa sujuvasti koko treenit :D Voi koiraraasu, kun muulloin käsketään "kiipee" ja nyt sitten ihan puskista mamma kiljuu "puomi". PU -alkuisia komentoja tulee muuten liikaa, ni vois itekkin koittaa muistaa millä niitä on lähdetty opettamaan.

Karvanaamat tiimityössä: Java bongaa frisbeen, Nati noutaa


Torstaina olis ollut tokon vapaatreenit, mutta olikin sitten yllättäen Herra Pikkupilkulla pötsi sen verran sekaisin, että katsoin paremmaksi jättää väliin. Siinäänsä hanurista, kun olin suunnitellut jäävien liikkeiden treenit tekeväni siellä näppärästi häiriön alla. Vois ehkä ottaa itseään niskasta kiinni ja muistaa keskenäänkin noita juttuja treenata, muttakun se on yksin tylsäääääääää. Pitäis miettiä ihan vakavasti mitä me meinataan tokon saralla saavuttaa ensi vuonna ja miten me se tehdään, kun ei nää jutut toisella kädellä tekemällä tapahdu. Lähinnä resurssipuolta pitää miettiä agilityn kannalta, kun koira on osoittautunut siinäkin varsin lahjakkaaksi ja kivaksi treenikaveriksi ja kuitenkin tokokin on hyödyllistä ja hauskaa, vaikkakin hyvin erilaista touhua. Voisin kuvitella, että pieni aikuistuminen tekisi Jalmarille hyvää etenkin tokossa, joka näkyisi suoritusvarmuutena häiriönkin alla. Pitkän tähtäimen tavoitteena meillä on koularit, mutta kannattaako meidän nyt lähteä ennakoivasti ratkaisemaan pulmia, jotka ehkä katoaa aikuistumisen myötä?

Aito vauhtinakki!


Lauantaina olikin sitten kirsikkana kakun päälle meidän agihallitreenit, jotka olisi ehkä voineet mennä paremmin, jos kaksijalkainen olisi edellisen illan halloweenbileissä pitänyt enempi mielessä puolenpäivän aksatreenit ;) Aika väsynyttä touhua, mutta sain sentäs roudattua itseni ja koirani treeneihin. Tehtiin lähetyksiä esteelle, välistävetoja, erilaisia putkikulmia, muutamat kontaktit, pöytää, parit kepit ja siinähän sitä jo olikin. Koirallakin oli keskittymisen kanssa lieviä ongelmia, kun se olis vaan halunnu huudella 5-v Roihu -sheltille törkeyksiä ja treenien lopulla Roihu sitten sanoi ison sanan Javalle, että menes kakara kotiin kasvamaan. Ja Jalmari siihen vaan, että OK :D Päästettiin piskit vielä treenien pääteeksi riehumaan ulkona vapaana, joka taisi olla kaikille se paras palkka treeneistä. Java ja Roihukin oli ilman hihnoja ihan täysin fine toisiensa kanssa, vaikka aiemmin kaapin paikka kerrottiin nuoremmalle. Kuviosta teki vielä mielenkiintoisen se, että mukana oli myös yksi juoksunsa päättänyt pinseridaami, jonka kanssa Java olisi mielellään tehnyt "lyhytkarvaisia shetlanninlammaskoiria". Vilman mielestä koko homma oli vaan hauska leikki, kun pojat kerrankin juoksee yhtä paljon, kun häntä huvittaa :)

Ja näin poika hyödyntää äiskäänsä jakkarana!?

*tirsk* Nati, jolla on tukka?

"Hei, olen Nati ja olen tosi älykäs!"