30.12.2010

Joululahja jälkikäteen

Nimittäin Jalmarin terveystarkkilausunnot tulivat Kennelliitosta ja WUHUU (B/B, 0/0)! Virallinen rimpsu hienoista tuloksista löytyy luonnollisesti KoiraNetistä. Harrastuksia ajatellen olemme tuloksista erittäinkin tyytyväisiä ja uskaltaa ihan eri tavalla aloittaa tavoitteellisen treenaamisen kevätkaudella, kun tiedetään, että etupää ja selkä kunnossa. Ja Lahdesta saadaan toivottavasti vähintään se sininen nauha (tämä pitäisi nyt koittaa iskeä päähänsä ennen näytelmää muuttuneiden näyttelysääntöjen takia, että sininen on ihan jees ;), niin a) valioitumistulos kasassa (sehän se hankalin osa onkin TVA/AVA:n hankinnassa ;) ja b) täyttää myöskin shelttiyhdistyksen jalostuskoirakriteerit.

Joulu meni noin muuten vähän hämmentävissä tunnelmissa, kun oltin viettämässä hieman erilaista joulua ensimmäistä kertaa mun elämässä jossain muualla kuin Mikkelissä. Ja seurassa olikin sitten yllättäen varsinainen koirafoobikko, jonka takia koirat joutuivat olemaan toisessa asunnossa käytännössä koko joulun. Noh, tämän olisin jo tehnyt muutenkin, kun mukana oli myös jokseenkin mahdoton pikkuihminen, joka ei oikein ottanut onkeensa ohjeita miten koirien kanssa käyttäydytään. Ei vaan voi huutaa, kiljua, juosta päin, jahdata, kumarrella päin jne. Nämä kun eivät muutenkaan ole juuri pienten lasten kanssa olleet tekemisissä ja mielellään väistävät outoja pikkuihmisiä, mutta se on äkkiä aika stressaava tilanne koiralle, jos siitä huolimatta outous seuraa perässä. Mä koitan aina jaksaa lenkilläkin pysähtyä, jos lapset haluaa koiria silittää ja juurta jaksain kertoa miten heidän tulee toimia vieraan koiran kanssa ja saa silittää, jos koirat itse tulevat luokse jne. mutta nyt jotenkin joulun kunniaksi tuntui, että mene kyllä mikään perille ja parempi vaan eristää koirat ja pikkuihmiset :D

Jalmari ratkoo joululahja-Tornadon toimintaperiaatetta

Joulusta onneksi selvittiin hengissä koko lauma, mutta kyllähän se vähän omaa joulufiilistä nakertaa, jos hauvat pitää eristää. Noon kuitenkin osa mun perhettä. Niimpä se oli mun osalta sitten kahden asunnon väliä (onneksi kyseessä on tosiaan kahdeksi jaettu iso villa) ramppaamista ja koirien kanssa keskenään ulkona tarpomista ja tähtien ihailua. Joululahjat meillä aukaistiinkin jo ennen aattojuhlintaan lähtöä ja kylläpä ovatkin hauvat olleet kilttejä. Etuaikaisjoululahjoina on jo käyttöön otettu käsintehdyt nahkapannat ja Pompat ja sen lisäksi ostettiin muutama Ottosonin aktivointilelu lisää. Mä olen ovelasti saanut myös lähipiirin ostamaan hauvoilleen aktivointileluja, niin voidaan sitten vaihdella noita, kun käy liian helpoksi ja tutuksi omat ;) Paketeissa oli myös aimoannos herkkuja, jotka alkaakin olla jo aika hyvin tuhottu. Kiitos Sulolle ja Lunalle, t: hauvat :D

Joulupäivänä ajeltiinkin sitten Jalmarin kanssa Tammisaaresta asti Sporttikoirahallille ja kyllä siinä ajellessa taas ehti mietiskellä mitä kaikkea hullua sitä koiransa harrastusten eteen tekee :D No, toisaalta kyllä kannatti mennä hallille. Meitä olikin paikalla tällä kertaa vaan kolme ja yllinkyllin treenitilaa tarjolla. Tällä kertaa tehtiin useita pikkuharjoituksia, mm. välistäveto/takaakierto, leikkauksia, keppejä ohjureilla ja ilman, keinua. Nyt nimittäin toi välistäveto/takaakiertoharjoitus sujui ihan kuin vettä vaan, vaikka aiemmin viikolla ohjatuissa mä meinasin mennä kokoajan raajoissani sekaisin. Kaksi vasenta jalkaa, juu nou... Paljon onnistumisia ja oli hienoa nähdä miten paljon me ollaan menty eteenpäin harrastuksessa, joka aloitettiin kunnolla vasta syyskuussa. Niinhän se vähän taitaa agilityssä olla, että kun joku homma toimii, joku alkaa sitten toisesta päästä hajota. Ja tällä kertaa musta tuntuu, että me tarvitaan ekstrapaljon treeniä alueilla kepit + kontaktit (mitäpä muutakaan :D). 

Tähän väliin on varmaan ihan hyvä palautella mieliin "If agility dog could speak" -videopätkä Youtubesta. Etenkin kontaktien kanssa osuu aika maaliin ;) Toteutus on aika kökköä, mutta asiaa ehkä sitäkin enemmän:



Tiistaina päästiinkin vielä ohjattuihin treeneihin, vaikka kaikki muut ryhmät taisi olla joulutauolla. Sanni ystävällisesti kuitenkin tuli koiransa kanssa meitä kahta ohjaamaan, joten oli aika yksityisopetusta se tunti. Muutenkin ollaan oltu kyllä aika etuoikeutettuja, kun suurista ryhmistä tunnetustaa Ertissä meillä on ollut joko kaksi ohjaajaa tai sitten vaan vähän koiria paikalla ja miltei koko syksy ollaan päästy tekemään 2-3 koirakkoa per ohjaaja tahdilla. Näin ne alkeet pitäisikin tehdä. Mä olisin ainakin ihan valmis maksamaan vaikka tuplasti siitä, että pääsee pienryhmässä tekemään ja että on myös aikaa jutella ohjaajan kanssa suorituksesta. Mulla on ainakin aina kysymyksiä valmiina iso liuta jo pelkästään suorituksesta ja siihen liittyvistä kommenteista ja olisi tosi harmillista, jos niihin ei olisi aikaa vastata, kun pitää jo ottaa liukuhihnalta seuraava äkkiä tekemään rataa. Pelkän radan suorittamisella ja "hyvä" -kommentilla me ei vaan päästä mihinkään eteenpäin. En sitä paitsi edes tajua miksi seurat ei järjestä pienryhmäalkeiskursseja, jossa hinta voisi olla vaikka tuplasti, jotta saisi samat kulut katettua, mutta samalla paljon paremmat lähtökohdat koirakoille lähteä harrastusta jatkamaan. Nih, vinkkinä vaan aksailua aloittaville, etsikää niitä hyviä ohjaajia ja pienryhmiä :)


Harmi vaan, että meidänkin tilanne nyt muuttuu, kun vuoden vaihteessa yksi ohjaaja lopettaa ja meidän ryhmä kasvaa tuplasti suuremmaksi. 45min treeneissä todennäköisesti mennään liukuhihnasuorittamiseen ja ohjaajakin muuttuu, joten jatkossa meidän eteneminen on ehkäpä oman aktiivisuuden ja kurssituksen varassa (tammikuussa Nina Frantsin tekniikkakurssille ja huhtikuussa mahdollisesti Oreniusta). Kiitos vaan Sannille hyvistä treeneistä :) Tällä viikolla meillä olikin sitten päällisin puolin simppeli rata, jossa olikin sitten loppupeleissä yllinkyllin kompastuskohtia ja haastetta. Yksi oli pöydän jäätyminen maksikorkeuteen (:D), sitten mustan putken pimeä kulma, 7. hypyn vaikea takaakierto, 8. umpikulma kepeille ja 10. takaaleikkaus. Jännä juttu, kun ensimmäisen kerran ikinä Java tuli 7. hypyn ali, kun takaakierron kulma oli niin tiukka. Hienosti luki ohjausta ja meni ihan oikein, mutta jotenkin ei rekisteröinyt hyppyä. Niistolla saatiin sitten hyppykin siihen, mutta kaikenkaikkiaan mielenkiintoista.

Sen jälkeen oli sitten vaihtoehtona kepit umpikulmasta tai putki. No, putken olisin valinnut, jos olisin halunnut tehdä rataa, koska sen se menee kyllä, mutta koska noi kepit kaipaa treeniä väänsin sitten sitä. Ja sitä se kyllä olikin. Vaikeampi puoli ja mulla rytmityksessä ongelmaa ja koira välillä kysymysmerkkinä, että "WWAAASSS?!". Ohjurit, ohjurit... Ne ois tässä vaiheessa kivat, koska en viitsisi pitää kokoajan kepeillä kädessä kiinni, kun mogailen siinä itsekin niin paljon ja suorastaan häiritsen koiraa. 9-10 väliin saakin hyvän leikkaustreenin tahkoamalla molempia puolia, jotta koira rupeis estettä suorittaessaan jo katsomaan seuraavan esteen ohjeistusta. Tässä oli nimittäin huima ero Sannin koirassa, joka ihan selkeesti katsoi ohjaajaa hypyn aikana, jotta osaa tehdä oikean käännöksen ja näissä meidän "ekaluokkalaisissa", jotka katsoo vasta esteen jälkeen. Nämä siis korvan taakse tuleviin treeneihin. Lopuksi vähän irtoamista hyppysuoralla, jossa pieni piskini halusi kokoajan varastaa lähdössä. Jännä juttu, kun aina se on käyty palauttamassa persiilleen ennen, kuin mitään tapahtuu ja silti se jaksaa yrittää hiippailua. Kisoissa siis takuuvarma varastaja lähdössä, eikä kannata miettiä mitään kolmen esteen takaa liikkeelle lähtöjä :D


22.12.2010

Jouluntoivotukset


Koirakavereita ja treenejä

Siinähän ne meidän jokaikisen postauksen kuulumiset oikeastaan tiivistettynä :D Nojuu, tällä kertaa ehdittiin sentäs piipahtaa jopa Mikkelissä asti, kun siitäkin jo jonninmoinen tovi. Ei meinannut karvapallerot lopettaa riehumista ollenkaan perjantai-iltana, kun oli ilmeisesti maailman eniten siisteintä taas saada trio kasaan. Lunalla oli ainakin ollut iso ikävä, kun toinen kovin pontevasti kävi mielistelemässä Natin ja sen jälkeen painileikit pystyyn Javan kanssa.

Dramatiikkaa mahtui myös viikonloppuun, kun sunnuntaina hilpaistiin jäälle reippailemaan ja upeassa auringonpaisteessa luonnollisesti aletaan haaveilemaan mahtavan lumisista joulukorttikuvista. No ei menny ihan niinkui Strömsössä tälläkään kertaa. Nati ilmeisesti siinä leikin tohinassa haukkaisi kieleensä, eikä se riehumista hillinnyt laisinkaan -päinvastoin. Olipa hienoa tehdä tuo havainto, kun kolme koiraa oli päällystetty jäätyneellä ketsupilla ja senkun vaan veri lentää, kun yks ravistaa päätään. No, mökillä sain sitten makkaran voimin houkuteltua koko lauman vetämään hetkeksi henkeä, joka näköjään auttoi ylimääräisiin reikiin. Hienosta kelistä huolimatta kuvasaalis oli laihanlainen, eikä etenkään noita horroraiheisia voi joulukorttiin tunkea, mutta heitetään nyt tähän muutama:

Nirppu pohtii

Crrrrasssshh!

Susi se on

Lurppa pistää ykkösilmeet kehiin ;)

Lentävä valkoinen

Nati sai mökillä Pompan niskaansa, ettei ala jäähyllä istuskellessaan palella. Siinä samalla tuli sitten kotimatkalla testattua mistä ne Pompat oikein on kotoisin, kun lauma viipotti menemään välillä vimmatusti painien. Ja hämmästyttävää kyllä, hyvin kesti Pomppa paikoillaan, vaikka kammottavia jalkalenkkejä niissä ei ole ollenkaan. Meiltä lähtee siis erityiset feispuukpeukut Pompalle ja niiden istuvuudelle. Nämähän tosiaan saivat "joululahjaksi" lämmintä päälle, kun rapina-Pomppia myytiin lompakkoystävälliseen 20e hintaan postikuluineen ja rapinat poistuivat pitämällä manttelia pakkasessa ja rutistelemalla viallisen kalvon rikki useaan kertaan. Java sai tyylikkään harmaan toppa-Pompan kokoa 45 ja Natille pistettiin iloisen punainen perus-Pomppa kokoa 41, jotka tosiaan sopivat varsin mallikkaasti niskaan niin hurjilla pakkasilla kuin treenien jälkeenkin lihaksia lämmittämään. Javan takissa piti kyllä tehdä pieni "poikakoiramodifikaatio" lyhentämällä vatsakappaletta, mutta se oli onneksi varsin yksinkertainen prosessi :)

Ohjatuissa treeneissä meillä onkin ollut muutamana viime kertana varsin kivan haastavia ratapätkiä, jossa kaksijalkainen on pistetty ihan tosissaan töihin.  Näin tälläkin kertaa, kun menulla oli välistäveto / takaakierto -ratapätkä. Sen radan jopa vielä muistaisin ja voisin piirtääkin, mutta eihän näille mäkkikoneille ole mitään rataohjelmia ja näin vuoden pimeimmän päivän kunniaksi laiskottaa sen verran, että ei jaksa hanuriaan millään raapia toisenkaan koneen ääreen. Joten piirrustellaan sitten myöhemmin :D Idea oli neljän esteen rivin suorittaminen osana rataa ensin välistävedolla ja toisella kierroksella takaakiertona, joka meille (tai no totuuden nimissä mulle) osoittautui vaikeammaksi. Välistävedot Java teki superupeasti ja takaakierroissakin kokoajan niinkuin sitä ohjattiin. Joku ei vaan aina ohjannut ihan vimpan päälle ja koira näytti paikoitellen isolta kysymysmerkiltä :D No, treeniä treeniä... Javan tekemisen meininki agikentillä on vaan jotain niin sulkkua, kun toinen jaksaa yrittää ja silti musta tuntuu, että se nauraa hekottelis mennessään, jos se vaan osais :)

Niinjoo ja terveystarkeissakin käytiin maanantaina. Ja jos jostain mamma on kovin iloinen, niin noista edellisen viestin näkymistä. Hyvältä näyttää ja sehän riittää mulle ja meidän harrastamiselle,  vaikka kennelliiton lottokone arpoo mitä arpoo :)

16.12.2010

Niistelyä

Onneksi vain ja ainoastaan agilitytreeneissä, eikä siviilissä. Johan olikin taas Sanni pistänyt parasta pöytään, kun oli tällä viikolla ohjatuissa vaan kolme koirakkoa paikalla. Tehtävänä oli Oreniuksen käsialaa oleva niisto/niistopersjättö/putken nollakulma/takaakierto -viritelmä, jossa oli jo yksittäisissä esteissä ihan riittävästi tekemistä, saati sitten  yli kymmenen esteen ratana (oliskohan 15 ollut). Suurin haaste meinasi kuitenkin olla tälle kaksijalkaiselle radan muistaminen, kun siinä oli niin tuhannen kieputusta ja esteitä piti suorittaa ties mistä ja AT Caniksella ei ole näköjään edes numerointikylttejä.

Niistojahan me ei olla aiemmin edes tehty, joten aikamoinen harppaus ihan teknisestä suorittamisesta suoraan radalle tekemään triljoonaa niistoa peräkkäin. Mun koulutusfilosofia lähtee ehkä vähän pienemmistä paloista kokoamaan sitä valmista suoritusta, mutta sujuu se näköjään noinkin, josta täytyy kyllä pointsit laittaa koiran suuntaan. Välillä toinen oli vähän hämillään radalla, että "Näinkö?!" kun ei ihan vielä moiset tekniikat kuulu repertuaariin, mutta hienosti se teki parhaansa ja jaksoi yrittää. Pitää seuraavissa vapaatreeneissä palata vähän taaksepäin ja alkaa kokoamaan suoritusta paloista, jotta pääsee palkkaamaan paljon oikeista jutuista (merkkauksen lukeminen, kokoaminen, kääntäminen, eteneminen, persjättö), vaikka upeasti se tekikin radan kaikkine niistoineen ja persjättöineen. Ja pitäisi ehkä saada omaankin lihasmuistiin missä on minkäkin raajan paikka, ettei kovassa vauhdissa ja tohinoissa tarvitse alkaa noita pohtia.

Harkoista mentiinkin sitten suoraan ESS:n pikkujouluihin ja johan oli taas Javalle ihasteltavaa. Huoneen täydeltä ihanaisia shelttineitoja ja ihan vaan hänelle! Toisille pojille vaan käytiin rintaa röyhistämässä häntä erittäin tyylikkäällä pystykorvakiepillä, vanhemmat urokset jätettiin kohteliaasti rauhaan ja samanikäisten kanssa olisi pitänyt vaan saada painia. Ainakin Taavi ja Nemo olisi jo vanhastaan tuttuina hauvoina kelvanneet rajumpiinkin leikkeihin kaveriksi, mutta piti nyt sisätiloissa koittaa pitää piskit edes jotenkin kuosissa. Ja onneksi oli niitä daameja joka nurkalla; trikkiä, soopelia, merleä, isoa, pientä... Siellä se viriili nuorimies hiihteli ympäriinsä alaleuka vapisten ja välillä muisti mammaakin käydä moikkaamassa. Mutta se mikä oli yllättävää, niin tilaisuuden loppuun vielä tokoilin vähän Javan kanssa ja neideistä huolimatta se jopa malttoi keskittyä olennaiseen, jeeee!

Harmi vaan, että jää taas viikonlopun Sporttikoirahallin vuoro meidän osalta välistä, kun lähdetään ilmeisesti Mikkeliin. Musta vähän tuntuu, että Jalmarin mielestä sekin on ihan käypänen vaihtoehto, kun pääsee Lurppa -neidin kanssa telmimään taas pitkästä aikaa :) Paitsi, että viikonlopuksi on luvattu jotain ihan hullua pakkasta, niin pitänee ottaa piskeille mukaan Pompat ja tossut, että päästään kelistä huolimatta ulkoilemaankin.

14.12.2010

Pikkuisen vihaisia pakkaselle...

Etenkin, kun ohjatut treenitkin ovat kärsineet kylmistä ilmoista ja yhtenä tiistaina jo peruttu. Huomista jännitetään miten käy, kun ennusteet pyörivät kymmenen pakkasasteen maissa. Finger crossed! Olis nimittäin helmihomma päästä treenaamaan, kun viime viikolla etelänaapurin rekat olivat pistäneet lumisateessa parkkiin keskelle kaistoja ruuhka-aikaan kehä I:llä ja niiden karmivien ruuhkien takia oltiin sitten vaivaiset 25 min myöhässä reeneistä. Sinäänsä ihan kiva, kun treenit kestää sen kolme varttia, niin käytännössä ajeltiin Jalmarin kanssa reilu 20km suuntaansa 20 min takia :D Mutta kaikkea hölmöä me koiraharrastajat aina joudutaankin tekemään.

Joulukuun kiirehässäköissä ei olla aina päästy omiin vapaatreeneihinkään, ni johan meillä alkaa olla aikamoiset aksavieroitusniksat. Ainakin Javalla, kun se alkaa käyttäytyä huonosti, jos ei ole tarpeeksi tekemistä :D Sentäs viime lauantaina päästiin hallille asti, vaikka edellisenä iltana olikin firman joulujuhlaa ja luonnollisesti sitä piti sitten jatkoillakin heilua vielä baarissa, mutta edes tälläiset tilaisuudet ei voi estää seuraavan päivän treenejä. Treeneissä kävi sellain episodi, kun leikkausharkoissa Java meni hypyltä suoraan putkeen, isopienikoira Ramses oli reippaana akiliitelijänä jatkanut myöskin omaa rataansa oman elämänsä ratamestarina samaan putkeen toisesta päästä ja siinä tuli pieni hämmennys pojille, että kenen putki tämä nyt on ja kuka väistää. Pientä pärinää lähti putkenuumenista, mutta eipä siinä sen ihmeempää: Hauvat putkesta pihalle, reenit jatkukoon. Sen jälkeen pojat pitivät sanattoman sopimuksen mukaan kohteliaan 1,5 metrin hajuraon hallissa sisällä.

Noin muuten ihan perushuttua ohjelmistossa; takaaleikkauksia, valssauksia, lähetyksiä, keppejä. Musta tuntuu, että meidän agendalla nyt lähiaikoina on aikalailla ohjaustekniikkapainotteista tavaraa. Keppeihin pitäisi laittaa ohjurit, niin pääsisi jo samalla ottamaan vähän irtoamista ja ei tarvitsisi olla kokoajan räpylöineen siinä huitomassa, kun Jalmarilla on kuitenkin varsin kiva rytmi jo etenemisessä, vaikka silloin tällöin saattaakin väärästä välistä tulla. Muutenkin nyt olisi ehkä hyvä aika alkaa panostamaan itsenäiseen suorittamiseen ja irtoamiseen, kun se on kuitenkin hurjan nopea koira ja veikkaan, että tulee olemaan aika kova työ tuolla saralla, jos ei ajoissa ala soppaa hämmentää. Tammikuulle ilmoitin meidän Duo Vähemmänälykkäät Nina Frantsin tekniikkakurssille, joten toivotaan, että saataisiin siellä jotain palikoita paikalleen.

Ei ole paljon tullut kameraakaan ulkoilutettua, kun ei olla auringonvalon kanssa nähty aikoihin. Silloin se tuolla heiluu, kun mä olen töissä ja viikonloppuisin siitä katellaan vaan kuvia, että miltä se valoilmiö oikein näyttää. Mutta sen verran olen toki saanut aikaiseksi, että piskit saivat joululahjaksi oikein hienot Martiolan nahkaiset pk-pannat, kun sekin putiikki näköjään lopettaa pantojen valmistuksen vuoden lopppuun mennessä. Niimpä piskit saivat nyt vimpan päälle käsintehdyt leveät nahkapk:t, ni johan pitäis jaksaa lenkkeillä. Vieläkun jostain saisi ladattua energiaa tähän aurinkoenergialla toimivaan kaksijalkaiseen...