19.12.2011

Hakusana-analyysi 2011

Mun on nyt ihan pakko ottaa käsittelyyn tuo iloinen hakusanaviidakko, joilla ihmiset ovat googlettimesta tähän blogiin eksyneet. Suurin osa on luonnollisesti mun, koirien ja blogin nimiä sekä aksatermejä tai muuten vaan kisoihin ja koiriin liittyviä eri formaateissa, mutta sitten on niitä helmiä, joita en ihan ymmärrä. Koitetaan siis parhaamme.

läski karvakas nainen: Apua, ei kai me koirien kanssa jo näin paljon muistuteta toisiamme :D

8vk ajokielto: Koirilla on kyllä ihan pysyvä ajokielto. Nipaa ei päästetä rattiin, koska soon niin höhlä, et osais ajaa vaan nakkitehtaanmyymälään ja Java kuskailisi sporttisia shelttidaameja katselemaan agikisoja kuun loisteessa harvase viikko. Missäs välissä minä sitten ajaisin niin.

kiitosnam: Voiko tähän olla mitään lisättävää? Kiitosnam, over and out.

aina ei mee niinku strömsöössä: Aikamoinen kaikkitietävä toi google. Meillähän siis oikeesti menee aina niinku Strömsöössä, mitä nyt joskus tulee vähän ylimääräisiä tekijöitä kuvioihin...

koira rotevoituu: Jännä juttu, että tällä on tultu tähän blogiin, jossa koira ei nimenomaan rotevoidu. Ehkä vuoden, kahden kolmen päästä jo jotain nähtävää? Sitä ennen siitä sopii vaan puhua konditionaalisissa.

miten isot sheltit pärjää näyttelyissä: Hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Näin niinku lyhyesti ja ytimekkäästi :D Ja tätähän ei sitten tiedä kuin näyttelypaikalla. Voi olla, että tuomari saa ihottuman ja paiseita, kun näkeekin 40cm hipovan sheltin, jolla on vielä iloinen häntä, vaikka kuinka olis kivasti rakentunut ja luonnekin ihan jees. Ja toiset tuomarit sitten vaan tyytyy toteamaan, että koon ylärajoilla mennään ja keskittyy ehkä sitten kokonaisuuteen sitten enempi.

mäyrän raadot: Joku on nyt erehtynyt. Kyllä ne ihan shelttejä on. Kai.

miten näytän saa takaisin oikein kun se on kääntynyt? Pitäisi ehkä käydä hierojalla, jos niskat on noin pahasti jumissa?

pitkä häntä satu: Javan pitkää häntää on useasti kiitelty näytelmissä, mutta nyt mua alkoi hämäämään, että tarkoitettiinkohan sillä sittenkin omistajaa?

päästä jalmari koneelle.com: Ehkä oma suosikki. Java, tänään ei katsella shelttityttöjen kuvia netistä, piste.

17.12.2011

Videopostaus

Porvoon kisat marraskuussa, 1. sija (5 vp, aika: -12.17)


Illan vapaatreenit. Ja voi elämän kevät kuinka voi koiralla sydän sykähdellä agilitylle, toisella oli niiiiiiiin kivaa <3

9.12.2011

Talvikoomaus

Nyt soon sitten virallisesti alkanut. Mun henkinen talviuni näköjään :D Mulle ei ihan oikeasti sovi tälläin pimeässä kököttäminen alkuunsakkaan, joten olen katsonut parhaaksi skarppailla vasta sitten päivän pituuden hipoessa kahtatoista tuntia. Sitä ennen, lupaan ja vannon blogissakin tarjoilla vaan puolivaloilla tuotettua tavaraa.

Ja sit mulla on vähän sellainen työ, joka häiriköi ihan surutta mun harrastuksia. Niimpä tässä on jotenkin vaan räpiköity arkea ja siinä sivussa toisella jalalla vähän hauvoja treenattu. Joulukuussa meillä ei olekaan ohjattua äksöniä aksan parissa, mutta jottei vallan sammaloiduttaisi, niin silti on vapaatreeniä Hakkilaan ja perinteikäs Sporttikoirahallin lauantaivuorokin vielä. Ja vuoden kääntyessä kakkosnumeron puolelle pärähtääkin vauhtiin vapaatreenien päälle 1,5h hallitreenit viidellä koirakolla seuran upouudessa hallissa ja satunnaisia tuurauksia sitten ESS:n aksakurssilla (ja sit helmikuussa karkaan valohoitoon kauaspois ja sen jälkeen valssikin tarkottaa mulle vaan tanssilajiketta ;).

Otetaan nyt sitten joulukuu ihan luvan kanssa löysin rantein. Luntakin saatiin sitten vihdoin tänne kehä kolmoselle ja siitähän toi manakeri on ollut ihan tohkeissaan. Kiva lenkkeillä sen kanssa, ku se on jokaikinen lenkki vähintään viis kertaa katollaan kierimässä lumessa. Ja jos ei olla horisontaalisesti väärinpäin, se kolaa lunta nokallaan ja vetelee hajuja kärsäänsä ihan koko rahalla. Musti on vähän pöhkö.

Loppuvuodesta meillä on myöskin ollut kisataukoa, joka alkuun aiheuttaa jonkinasteisia vieroitusoireita (kun onhan se ny ihan törkeeeeeeen kivaa, vaikkei aina ihan great success ookkaan ;), mutta asiaa pohdittuani muutamana viikonloppuaamuna, kun on saanut nukkua oikeesti ysiin-kymmeneen - siihenkin vois tottua ;) Toki pitänyt sitten kalenterinsa täyttää muunlaisilla aktiviteeteilla aamusta iltaan, mutta on se vaan niin paljon inhimillisempää startata oma koneisto sitten kun ulkonakin näkee mihin kävelee. Jonninverran kyselty missä startataan seuraavaksi, mutta ko en tiiiiä. Tai siis vetkuttelen tässä nyt mahd. pitkään, että näkee mihin noi pakkaset kehittyy, kun en mä oikeesti millään megapakkasilla lähde yhteenkään kylmään maneesiin kukonlaulun aikaan. Johan siellä jäätyy ajatuksetkin ja koirakin ihan kohmeessa. Javalta ei tätä kysytä, ku se vaikka ajais mun puolesta kisapaikalle, jos ylettäis polkimille ja rattiin samaan aikaan :D

Messarissa tuli käytyä turisteilemassa jopa molempina päivinä, kun taivaankappaleet olivat varsin myötämielisessä asennossa. Kotonta meni 20min siihen, ku auto oli parkissa ja jalat messarin sisäänkäynnillä. Hau naissss! Ja ystävällisesti tuttavallisesti pääsin Saijan ansiosta ihan ilmaiseksi siitä ovesta sisään, niin mikäpäs siinä sitten hauvoja ihaillessa. Pääsee niistä rahoista eroon siellä kojujenkin puolella, huomasin ;) Lauantaina oli päheetä nähdä EVL-tokoa ja sunnuntaina ehti sitten jopa shelttejäkin ihailemaan lähestulkoon kaikki. Kameraa en jaksanut roudaa messissä, kun iski laiskotus ja ihan hyvä näin - ei mitään kuvaajan top10 mestoja nämä shelttikehät sijainniltaan, valoltaan ja varustuksiltaan kumpanakaan päivänä. Joutuu vaan suotta käymään itsensä kanssa keskustelua julkaistakko niitä huonoja kuvia vai ei. Ku tietää, että monet omistajat tekee onnelliseksi ne huonommatkin otokset, mutta mä en haluis mitään sekundaa omalla nimellä julkaista.

Itsepäisyyspäiväksi oli koirille kivaa tiedossa ihan koko rahalla, kun työpäivän päätteeksi lastattiin auto koirilla, hyvällä ruualla ja juomilla ja kipaistiin Tammisaareen. Sen lisäksi, että siellä on Natille palloja (Wilson -merkkisiä luonnollisesti :D) enemmän kuin pieni koira osaa laskea, Javan iloksi paikalla oli kolme hehkeää daamia: bc-dallumix Kerttu ja Kertun kauhukakarat whippetmixit Luru + Varpu. Ja kyllä taas pientä paimenta vietiin kuin litran mittaa. Kertulla oli juoksut pistetty pakettiin pari viikkoa sitten, joten luonnollisesti Java silti tomerana nuorena miehenä pisti parastaan ja muisti röyhistellä noita olemattomia rintakarvojaan ja töpötti toisen ympärillä ihan haltioituneena. Sen mielestä whippetin sijaan hän olisi voinut osallistua enemmän tuon paimenpuolen jalostukseen ;)


Koko kvintetti yhdessä kuvassa ja ilman photaria! (Nati, Java, Varpu, Kerttu ja Luru)

Iloinen perhefoto

Luru ja Java. Voikun se näyttää niin pieneltä :))

Nipa ja Wilsonit
Hauvoilla oli kyllä niin siistiä. Oli lääniä missä juosta, kavereita kenen kanssa hengaa, aina joku heittämässä palloa ja yöksi pääsi vielä mamman viekkuun lataamaan akkuja. Mitä muuta voi pienet koiraeläimet ylimääräiseltä vapaapäivältä toivoa? Nojoo, tähän Nipa sanois, et enempi ruokaa, mut sillä nyt on muutenkin aina nälkä :D

20.11.2011

Jos joku on rankkaa, ni managerointi

Nippertonhan on meillä viimeisen päälle validoitu, managerointitutkinnon suorittanut poikansa virallinen koutsaaja. Ja mä en voi sille mitään, että on naurussa pitelemistä, kun rouva Pikkumusta kotiutuu kisareissulta tsemppaamasta jälkikasvuaan, toinen on niiin poikki. Aivan totaalinen väsy iskee, kun hommia joutuu tekemään ihan kokoajan. Java kantaa vielä leluja ja koittaa kertoa, ettei kolme starttia tunnu missään, mutta Nati luovuttaa hyvin pian ja matkaa untenmaille duunipäivänsä päätteeksi.

Sen lisäksi, että Nipi on kovin taitava manakeri ja kulinaristi, hää on myös lanseerannut syksyn kuumimman laihdutuskurssin. Ja sen nimi on heijastinliivi. Natilla jostain syystä kaikki karvat kasvaa ihan suoraan ulospäin ja se saa tuon eläimen näyttämään todella tankilta. Monet onkin hämmästellyt, että onkos se vähän muodokas, mutta ihan oikeesti - ei se ole pläski :) Toki hintsusti vähemmän voisi olla, mutta heijastinliividietin myötä totuus paljastuu:

Siltähän häviää 15cm halkaisijasta - miten tää sama saadaan toimimaan muhun :D
Ja sama toiseen suuntaan :)
 Sellaista. Harmi, että mulle ei mahdu toi heijastinliivi, kun näyttäis olevan kohtuullisen tehokas ;) Noin muuten mennyt viikko onkin ollut koirille erittäin mieluisa, kun Kaius oli ensin saikulla ja sitten tupsahtikin Mikkelin delegaatio kylään, joten tylsää ei ole päässyt tulemaan. Lunakin pääsi pitkästä aikaa moikkaamaan kavereita ja asiaa tuntui olevan. Uliuliuluuuuuuviuuuuuwufhauuuuuuuu! En tajunnut, mutta toivottavasti nelijalkaiset ymmärsivät toisiaan paremmin.

Treenirintamalla ei mitään spektaakkelimaista tänä(kään) viikkona. Maanantaina päätettiin ulkokausitreenit ryhmän sisäisiin epiksiin, joihin oli valikoitunut Porvoon kisoista kakkosten agirata. Harmillisesti Jalmarille hylly hiuksenhienosti huonosta ohjauksesta välistävetoon ajautuminen, kun olisi takaakiertona menty, mutta muuten superhienosti virheittä päästiin ulkokausi pistämään pakettiin. Perjantaina helppoa ratapätkää, johon kuitenkin koitin tehdä niitä vaikeampia tai epäloogisempia ohjauksia harjoituksen vuoksi. Jalmari oli kyllä hieno ja jaksoi tehdä töitä, vaikka hinkattiinkin jotain kohtia enemmänkin lailla. Lauantain vapaatreeneissä taas sitä kuuluisaa höntsäilyä; takaaleikkausta, muutamat kontaktit, parit keppikulmat, rengaskulmia.

Tästä sitten viikko kulminoitui sunnuntain kisoihin, jotka meidän osalta taitavat nyt tosiaan olla ne vuoden viimeiset. Aamuherätyksiin olen ihan vallan kypsiintynyt, kun viikolla saa herätä töihin epäinhimillisiin aikoihin jo kuitenkin ja sitten vielä viikonloppuna. Byääärrrggghhhhh. Mutta, aina se on yhtä kivaa, kun pääsee kisapaikalle asti. Tällä kertaa siis Kari Jalosen varsin -eh- mielenkiintoiset ykkösen radat noin niinku ykkösten skaboihin. Oli tulokset, saati sitten nollat todella kivenalla. Javalle jälleen turha riman tiputus heti kakkosesteelle, muuten supermageeta menoa ja tällä vitosella 2. sija.

Hyppäri oli nopealle koiralle tosi epäreilu, koska siinä vedettiin pitkää suoraa edestakaisin ja siihen päässä sitten jotain syheröä. Kun ei omat taidot ja vauhti vielä riitä ohjaamaan tuota eläintä, kun se tulee niin stanan lujaa jokaikinen kerta. Rataantutustumisessa kyllä ehdin miettimään upeat valssit sinne tänne, mutta todellisuudessa se onkin sitten keksittävä jotain muuta, kun koira menee jo :D Niinkuin joku onkin todennut, tuollaiset koiran ohjaaminen ykkösissä on kuin formulan ajaminen ilman ajokorttia. Lähtee niinq lapikkaasta.

Radalla keppikulma oli taas sen verran jännittävä ja joku aivopieru iski kesken radan ja jäi valsssi tekemättä, jonka takia sitten koiralle tosi epäreilu keppiohjaus. Korjailtiin siinä hässäkkä ja jatkettiin matkaa kunnes iski aivopieru numero 2 ja ohjasin koiran väärälle esteelle. Voi hyvän tähen sentään, kaikkea sitä :D Kaikesta huolimatta, paljon hyviä pätkiä ja hyvä fiilis ja koira oli taas ihan uskomattoman upea. Kunhan tässä koiran ja ohjaajan taidot + kokemus karttuu, ni me ollaan kuulkaas ihan pitelemättömiä ;)

Loppuun vielä kuva työlinjaisesta paimenkoirasta. Se nimittäin osallistuu mielellään myös verhonompeluun :D Ei siitä kamalasti kyllä apua ollut, mutta tärkeintä on luonnollisesti osallistua!

13.11.2011

Akilitii-iiiiih!

Sanoo Herra J. Tai ei se sano, se huutaa. Ollaan siis taas jälleen kerran hallilla hengailtu ja harrastettu sitä ykkösjuttua. Eipähän meidän elämään juuri muuta kyllä mahdukkaan, kun on kylmää, pimeetä, märkää ja yyyyh - missä kesä!? Käydään siis töissä, lenkillä ja treenaamassa. Siinä se viimeaikojen kalenterin kova kolmikko.



Maanantaina meillä ei ollutkaan ohjattuja, kun kaikki vetivät henkeä viime viikonlopun kisojen jälkeen (oumai, vapaailta, wuhuu ;D). Kävin kuitenkin Mösjöö Pilkukkaan kanssa Ojangossa vähä treenailemassa takaaleikkauksia, renkaan hakemista haastavista kulmista ja putkiohjauksen seuraamista. Oli niin superhyväfiuwis treenailla, ku ajoittain se koira toimi ku ihmisen mieli! Me vaan niinku mentiin ja tehtiin ja kaikki oli niin iisibiisi. Nää on näitä helmihetkiä tässä agilitymatkalla, kun en mä niinkään nauti siitä perillepääsemistä (nollat, luokkanousut ym. vaikka kivoja nekin varmasti on), mutta eniten sykähdyttää nää hyvät treenit tai kisaradat, kun homma toimii, vaikkei ihan täydellinen veto oliskaan.

Perjantaina Kali viihdytti meitä leijeröintiharjoituksilla, joissa ko. tekniikkaa sovellettiin yhdellä radalla kolmeen otteeseen. Ja Jalmarihan meni kuin vanha tekijä! Mun liikkeeseen ja rintamasuuntaan kun se lähtee hyvin mukaan, eikä paljoa haitannut, vaikka välissä olikin puomi-putki -rykelmää. Jopa keppien leijeröinti hypyn takaa onnistui jokaikinen kerta. Kiva huomata tässä vaiheessa, että meidän projekti "kepit on ekstrajeee!" on tuottanut tulosta (mähän opetin kepit vasta loppukesästä tekemällä lyhyitä vetoja useasti megapalkalla) ja se mielellään lähteekin keppejä tekemään, vaikka rakettivauhtia joutuu siinä säätämään pykälää alemmalle.

Vapaatreeneistä en ottanut taaskaan kovin suurta painetta, vaan ajattelin treeniä miettiä sitten hallilla vähän sen mukaan miten siellä esteet mahtaa olla. To do -listalla lähinnä putkikulmat ja backlap, jossa kaveri ei ois millään tahtonut yksissä treeneissä lähteä kauempaa siivekettä kiertämään, ku mamma on tosa. No, sieltä sai sitten hyvän kontaktitreenit kasailtua, takaaleikkauksia/-kiertoja, keppikulmia ja uuden opiskeluja sitten backlapia namitargetilla. Tällä kertaa vaikeuksia zero - jokaikinen kerta se lähti oikeeseen suuntaan, kun vaan itse maltoin olla ryysimättä edelle. Jei, hieno Jalmarsson!

Jälleen kerran sunnuntaiaamuna kello pärähti aivan way tooooo early, koska kisat ja jälleen kerran kävin itseni kanssa syvällistä keskustelua tämän harrastuksen mielekkyydestä. Siinä debatissa ei oikein päässyt mihikään lopputulokseen, kun sitä huomasi kuitennii nousevansa kahvinkeittoon... Tällä kertaa me saatiin reissuun mukaan myös kepo ensimmäistä kertaa ikinä, joten meilä olikin sitten kisapaikalla serviisi kunnossa sitten koko päivän :D Lähdettiin Porvooseen kokeilemaan miltä maneesi ja Viitasen radat tuntuu noin niinkuin yhteen ympättynä ja täytyy myöntää, että aika jees. Vaikka päivän tuloslitanja ehkä henkii itsessään jotain muuta, ni me ollaan kyllä itse suorituksiin toooooosi tyytyväinen.

Ekalta radalta jälleen kerran se turha femma, kun toisiks vika rima piti hauvelin tiputtaa. Jotenkin se hätäili sen takakoivillaan alas, mutta siitä huolimatta se oli ihan törkeeeeeen hienoa menoa! Tämä riitti sitten luokan voittoon, kun Java tuli ja lujaa. Etenemä jotain yli 4m/s ja siltä se tuntui sielläkin ohjatessa ;) Niimpä Jalmari hoiteli kotiintuomisia jokaiselle; kaksi jalkaisille Brunbergin suukkoja, Natille kassillisen herkkuja ja itselleen se pokkasi vielä ilmaisen startin. Ilmeisesti ajatteli varmistaa, että mamma kisaa sen kans jatkossakin ;) Toka rata hajosi sit muuten vaan, kun vesselillä kierrokset oli taas punaisella ja se poimi kaikki mahdolliset esteet mitä silmäkulmaan sattui. Saimpas sitten napattua hyllyn jälkeen vielä valuneen kontaktin jälkeen hauvan kainaloon ja radalta pois, joten tuli päivän opettavainenkin anti siinä samalla. Hyppäri oli meiltä hyppäriksi tosi mahtavaa menoa, kun itse olin siellä missä pitikin, enkä jäljessä jo heti ensi rykäisyillä :D Se meni kuitenkin valittevaksi hyllyksi tokavikalla esteellä, kepeillä, kun ensin sujahti kakkosväliin ja sit ajatteli vielä kertoa mammalle, että osaan mä nää molempiin suuntiin. Mutta nou hätä, korjattiin hässäkkä ja hauvalle isot palkat hienosta radasta!

Meillä on joka kisoissa hiuksen hienosti ne nollat karanneet, mutta ne tulee sitku on tullakseen :) Loppuun vielä muutama kuva parin viikon takaa, kun Jalmarin suurin fani ikinä (samanikäinen suloinen soopelipoika Kajo) taas pikkusen mielisteli tuota WNB-machoa jäähdyttelylenkillä. Siinä on ihan hyvä oppitunti kahdesta hyvin erilaisesti kehonkielestä :D










6.11.2011

Putkiaivosimulaattori

This week I have been mostly sick. Ja soon kuulkaas aikalailla hanuristosta. Etenkin ku ei oo ollu kipeenä oikeesti piiiiitkiin aikoihin, ni ei ois tarvinnu nyttenkään. Noh, muutama päivä piti olla sitten työpaikalta evakossa ja siitähän nuo karvakkaat vallan ilostuivat. Mähän olin siis jäänyt niiden kanssa leikkimään kotiin ihan koko päiväks! Ei mennyt pieniin sheltinkaaleihin millään jakeluun, että mamma on nyt ihan oikeasti raato, eikä sitä leikitytä. Javan mielestä oli ainakin tuplasti epistä, että maanatain treenitkin jäi tällä huonolla verukkeella väliin, eikä pieni poika ponteva päässyt sitten liitelemäänkään.

Onneksi loppuviikkoa kohden alkoi veto palautua osittain ja uskalsinkin sitten perjantaina mennä treeneihinkin. Ei välttis olis kyllä tarttenu. Voi elämä sentään. Se on ihan ku agilityvideo slowmotionilla :D Sen lisäksi, kun jalat ei liikkuneet, niin ei paljoa aktiviteettia näköjään tapahtunut hatun sisälläkään. Ihan sujuvasti siispä kutsuin keppejä, putkia ja pahimmillaan myös hyppyä renkaaksi ja tein parhaani sabotoidakseni Javan suoritusta. Ei mennyt kaveri lankaan, vaan oikeaoppisesti se luki sitten rintamasuuntaa ja päätteli siitä ihan itse mihin pitäisi mennä, kun apuja ei vaan kipparilta tule. No, nyt ainakin tiedän mieltä tuntuu olla mies, kun kokeilin tuota putkiaivosimulaattoria, jossa hädin tuskin tehtiin yhtä asiaa kerrallaan ;)

Lauantaina käytiin sitten Sporttikoirahallilla vielä vähän hiomassa muutamia yksittäisiä juttuja; rengasta, keppikulmia, pientä hyppypyöritystä ja putkien takaaleikkauksia. Treenien päätteksi lähdettiin KIrsin kanssa vielä tekemään pieni metsälenkki siinä Sporttiksen takamaastoissa ja törmättiinkin kummalliseen luontoihmeeseen. Luppakorvaiseen kettuun. No, se paljastuikin sitten vallattomaksi unkarinvizlaksi, joka oli lähtenyt ilmeisesti pihastaan jolkottelemaan vähän menoja katsomaan. Se olikin superkiltti ja superkiinnostunut noista shetlantilaisista, joten meidän ei sitten auttanut lähteä, kun samoilemaan koko laumalla hauvelin tulosuuntaan, kun muuten olisi itse päätynyt kotiinlähtiessä laumanpäälukumäärässä yhteen ylimääräiseen.

Löytyihän sieltä sitten koiraa etsivä kaksijalkainen ja jäätiin sitten turisemaan hetkiseksi. Tehtiin Vinski -koira kovin onnelliseksi, kun se pääsi temuamaan Javan kanssa. Kuulemma keväällä spk napannut selästä kiinni ja pelkää niin kuollakseen isoja koiria, mut haluais kuitenkin hauvoja moikata. Shetlantilaset eivät kumma kyllä menneet siihen järin pelottavaan kategoriaan ;) Ja Nipakin oli kovin onnellinen, kun setä heitteli sillekin keppiä.

Viikonlopun kruununa oli sitten HSKH:n kisat, josta ei jäänyt kovin paljoa tarinoitavaa jälkipolville. Aamuherätykset ei todellakaan oo mun juttu, etenkään viikonloppuisin, kun viikolla siitä saa nauttia ihan yllinkyllin. Ja se onkin ainut syy, minkä takia me sinne kakkosiin haluttaisiin; ei tarvi herää kukonlaulun aikaan! No, paikalle raahauduttiin ja voi elämänkevät sentään meidän 1. rata. Lähtöpaikka oli tehty TODELLA ahtaaksi, kun koiran joutui jättämään ihan kehänauhan viereen ja selän takana vilisee sitten muita koiria. Tein sen virheen, että laskin Herra Impulsiivisen hihnasta paria metriä liian aikaisin, joka sitten kostautui sillä, että kaverin piti käydä siinä joutessaan ampaisemassa kehänauhan toisella puolella. Tästä siis femma, kun se meni lähtölinjan yli siellä toisella puolella ja toinen siitä, että istutin sen uudestaan lähtöön ihan periaatteesta. Muuten rata sitten menikin ihan näytöstyyliin nollalla, mutta hieno juttu, että turattiin se sitten kympiksi jo ennen ensimmäistäkään estettä :D

Toiseen rataan kasailu ei sitten oikein onnistunut tämän jälkeen, kun piti sitä lähtöpaikkaa varmistella, enkä halunnut jättää Javaa sinne itekseen yhtään pidemmäksi aikaan kuin on pakko. Sittenhän se levisi jo nelosesteen takaaleikkaukseen ja sen jälkeen rytmi kadoksissa koko puuhasta, että räpellettiin johonkin 12. esteen paikkeilla, jossa väärinpäin hypätty estehässäkkä pisteenä i:in päälle. Siinäkin radassa toki hyviä elementtejä, mm. rengas ja kepit 180 asteen kulmassa ja renkaalle onnistunut jaakotus + keppeihin lähetys. Me tunnutaan joka kisoihin saavan yksi sellainen rata, jonka virhe harmittaa tuomariakin. Et hintsusti vielä hiomista, niin kyllähän ne sieltä sit tulee, ku on tullakseen. Mut talvella kylmällä ja pimeällä me ei kyllä herätä yksiinkää ykkösten kisoihin noin epäinhimillisiin aikoihin ;)

Loppuun voisin esitellä mun keskimääräistä hienomman remminaulakon. Kyllä siinä kelpaa eläinten hihnoja säilyttää:

2.11.2011

Tanssii tuhtien kanssa

Tässä siis meidän valssitreenit Timo Liuhdon tahtiin viime lauantailta. Koreografia paikoin ihan toimivaa, jopa yllätyksellistä ;)

30.10.2011

Makeaa mahan täydeltä

Pieni pilkullinen raketti 
Meidän elämään kuuluu vaan töitä ja treeniä. Tälläkin viikolla vaatimattomasti neljät treenit, yhdet epikset ja siihenkin mahtuu vielä kolmen päivän työmatka. Olen siis käytännössä asunut duunissa ja treenikentällä. No, ainakaan jälkimmäinen ei ole Jalmaria haitannut, päinvastoin. Huuto on aina ihan yhtä pinkeä, kun se näkee, että agilityä tiedossa ja toisaalta taas hieno huomata, että sillä riittää henkinen ja fyysinenkin kantti tälläisiin treenirykäyksiin.

Maanantain treenit meni hinsusti penkin alle, kun ohjelmistossa oli backlap ja sellaiseen paikkaan, johon mulle ei vaan menny jakeluun miksi se olis parempi kuin viskileikkaus/pakkovalssi/niistohässäkkä. Ja koirallekin oli vähän vaikeaa lähteä takaakierron jälkeen kiertämään estettä musta poispäin, vaan se mielummin kääntyi ympäri kutakuinkin kolikon päällä ja hyppäs takaisin, et mamma ei saa jättää :D No, onneksi ohjauksena tuo nyt on sellainen, että ilmankin pärjää, mutta eiköhän me aleta sitä vääntää ihan vaan vääntämisen riemusta vapaatreeneissä kohdalleen.

Kolme päivää sitten sulattelin asiaa työmatkalla Berliinissä ja koska koiratkin oli käytännössä olleet ihan hungingolla sen kolme päivää, oli tuleva treeniputki ihan kelpoinen ajatus. Perjantaina vedettiin siispä tuplat. Ensin Matti Levannon ratatreenit, jossa väännön alla kolmosten rata huhtikuun HAU:n kisoista. Ja siinä oli hämmästyneinä niin koiran ohjaaja kuin Mattikin, että mites se nyt noin hyvin meni :D J oli ihan törkeen hyvä! Vaikee keppikulma, tiukat käännökset, vaikeesti hahmotettava keinu ja nouuu hätä. Ainoostaan muurin takaakierrolla se meinasi kolistella palikoita, joten niitä pitää nyt systemaattisesti alkaa ottamaan, jotta se ei hätäilemällä ala lennättää muurinpalikoita.


Sielä me kirmattiin sitten ESS:n aksatreeneihin Hakkilaan. J jatkoi näppäriä otteitaan myös täällä ja sutaisi radan ihan kuin vettä vaan. Ehdittiin siinä sitten hinkkailla ohjausvaihtoehtoja molemmin puolin useampaan paikkaan ja ei näyttänyt mösjöön vauhtia hidastavan. Parasta oli ehkä saada myös pöytä radalle pitkästä aikaa, kun tällä on vähän taipumusta vetää ABS:t lukossa alas pöydältä, kun se ei vaan tajuu jarruttaa ajoissa. Mut niin parasta, kahdet onnistuneet treenit peräkkäin.

Ehdittiin käydä siinä välissä nopeasti kotonakin kääntymässä ennenkuin suunnattiin taas lauantaiaamupäivän vapaatreeneihin Sporttikoirahallille. Mietin kyllä lähtiessä, että on taas tosi paljon järkeä, mut ilmeisesti tähän harrastukseen ei sellainen ylellisyys vaan kuulu :D Hallilla olikin sitten Timo Liuhto kouluttamassa meitä edeltäviä ja meidän jälkeen tulleita, joten hän sitten kyseli josko me pystyttäis treenaamaan samaa rataa, niin hänen ei tartteis sitä uudelleenrakentaa. Timolla olikin sitten hauska valssitreeni siinä jo rakennettuna, joten miksipä ei. Lauralle tuli sitten mieleen vielä kysäistä olisiko Timo halukas vetämään myös meille treenit ja saatiinkin aika mukava tutustumistarjoushinta, johon lämmettiin samantein.

Niimpä vapaatreeneistä tulikin Timon valssitreeni ja tehtiin sitten hommia ihan tosissaan. Ja jälleen sain ihastella ihan aitiopaikalta miten hienosti toi karvakas teki duunia ja miten törkeen hienoa rataa me tehtiin, kunhan vaan vetelin valssit oikeaan aikaan! Laura ystävällisesti tuttavallisesti sai vielä videolle nämä vedot, joten pitänee siitä joku pläjäys työstää muidenkin ihaltavaksi. Mietiskeltiin jatkossakin napata joko Timo tai Tuulia koutsaamaan meidänkin kirjavaa treenilaumaa, jos noin näppärästi sattuu samaan syssyyn.

Näillä eväillä sitten osallistuttiin vielä sunnuntaina Ertin kauden päätösepiksiin, kun olis muuten kisaavien koirien määrä ollut n. 15% pienempi. Sen verran annettiin tasoitusta muille, kun edelliseenä iltana sattui olemaan myös pikkujoulukauden avaus, niin ehkä tää ei ollut ihan terävimmässä vireessä ;) Mut kerrankin tuli talviaikaan kellojen kääntäminen oikeesti tarpeeseen! Kisaavien rata oli varsin haastava, mutta Jalmari veteli hienon vitosen, kun helpossa mutkaputkessa se palasi väähn väärästä päästä tarkastamaan mihin se mamma menee :D Kiva, ku me hanskataan kaikki vaikeet jutut, mut sit jotain tuollaisia turhia mogia sitten tarvitaan sekoittamaan pakkaa. Muistaapa itse paremmin sitten saattaa ihan oikeesti sen putken loppuun asti :)

Janitalta ja Nanalta tupsahti meille vielä tunnustushaaste, joten kiitokset vaan siitä. Pitäisi kait haastaa kahdeksan muuta, mutta koska meillä ollaan nyt erilaisia nuoria, niin me haastetaan tasapuolisesti kaikki :D Nih, ettäs tiätte! Tehtävänä siis paljastella kahdeksan asian verran.

Lähdetään liikenteelle Javalla:
  1. Jalmari tulee jokaikinen ilta nukkumaan mennessä pötköttelemään mun mahan päälle. Mulla ei ole mitään hajua mistä se on tän harrastuksensa keksinyt, kun mun puolesta piskit saisi nukkua lattialla, mutta en ole niitä toki sinne tuuppimassakaan.
  2. Herra J on mulle se The Koira. Meillä vaan homma toimii niinkuin junan vessa ja se on hieno fiilis :) Yhteistä matkaa meillä on jo takana sieltä 142 grammaisesta otuksesta lähtien ja kaikki odotuksensa se on ylittänyt jo moninkertaisesti näiden kahden ekan vuoden aikana. Odotan siis innolla millainen kultakimpale mulla on 4-5 vuotiaana käsissä!
  3. Me ihan aikuisten oikeesti mietittiin sinne kuusviikkoiseksi asti otetaanko me toi eläin, vaikka se oli kaunis pentu, Natin ainoa kakara, kymppiluonne. Oikeesti mä vaan koitin esittää järkevää, mut kyllähän siinä tunne vie, kun ollut napanuoraa solmimassa ja viikottain nähnyt pienen kaverin edistymistä.
Sitten Natia:
  1. Natia ei vaan voi katsoa ilman, että sydän sulaa. Sen elämäntehtävä on ilmeisesti olla Maailman Suloisin Koira. 
  2. En voi olla silloin tällöin miettimättä minkälainen koira Nipestä olisi tullut, jos sen kanssa olisi saanut tehdä töitä ihan pennusta alkaen. Siltähän puuttuu täysin taistelutahto, saalisviettiä on, mutta hyvin rajallisesti ja vaikeesti kanavoitavissa, treenatessa se ei kestä toistoja ym. 
  3. Nati on myös samaan hengenvetoon ehkä maailman helpoin eläin. Se toimii välillä myös terapiakoirana, kun yli 80 v mummoni haluaa sen aina ottaa mielellään hoitoon. Lenkillä se ei vedä, se jaksaa tassutella hitaita lenkkejä, se ei pyydä mitään (muutaku ruokaa ;), se kuuntelee aina kun sille juttelee, se rakastaa rapsutuksia.
Ja lopuksi sitä hihnan tyhmempää päätä:

  1. "Koiran koulutuksen filosofia" on musta ihan järjettömän mielenkiintoista. Oppimisteoriat, koulutusmetodit ym. tulee lueskeltua ja on myöskin hauska katsella muiden koirien oppimista/opettamista. Mä en myöskään aina osaa olla hiljaa, vaan joskus ajattelen ääneen - pahoittelut siitä ;)
  2. Oon ollu ihan hämmentynyt siitä kuinka vaikea on saada täysiä ryhmiä ESS:n koulutuksiin. Agility luonnollisesti vetää, mutta missä on kaikki tokosheltit!? Sheltti on mun mielestä aivan upea rotu myös tokoiluun, joka on hyvää vastapainoa agilitylle ja silti sen harrastuksen parissa on vaan kourallinen jengiä. Itse ainakin odotan innolla tulevaa Korrien koulutusta, kun kerrankin tsäänssi kysellä ihan ajan kanssa kahdelta huippuosaajalta koulutusvinkkejä!

13.10.2011

Kuulumia

Karvalakki viime talvena <3

Johan on taas vastatuulta riittänyt elämässä viimeisen kahden viikon aikana. Ja se on sitten ulottautunut myös näihin nelijalkaisiin. Ei tullut sitten sitä paljon odotettua "pikku-Jalminia" Yokotai -kenneliin ja onhan se aikamoinen pettymys :( Erkkarissa vielä ihailtiin marsun röntgenkuvaa ja seuraavalla viikolla sainkin sitten Genevan lentokentällä viestin, että pentu on kuollut kohtuun. Pääasia tietysti, että Minni voi kaikesta huolimatta hyvin, mutta on tässä saanut ihmetellä maailman epäreiluutta.

No, ehkä se tästä lähtee nousuun, kun ei alaspäinkään enää pääse. Onneksi kuitenkin noiden ötököiden kanssa harrastaminen on ollut aika loistokas keino päästä asioista eroon edes hetkeksi ja samaisesta syystä ollaankin Herra J:n kanssa jonkinverran koitettu treenata. Sattu vielä työmatkaa sen verran pöhkösti, että jäi ohjatutkin väliin. Mut perjantaina sentään päästiin Helin pikatreeneihin ja lauantaina alkoikin meidän osalta Sporttikoirahallin talvikausi. Lämpimän hallin vapaatreenit tuli tosiaan enemmän kuin tarpeeseen, niin pääsi kaikessa rauhassa (ja mikä parasta häiriössä :) tekemään lähtötreeniä, keppikulmia, keinua ja vielä muutamia kontaktivetoja. Hyvät setit meiltä, jonka jälkeen sitten kiiruhdettiinkin jo Katja Tammisen tokokoulutukseen Puolarmaariin.

Toko-J!

Olin siis järkkäillyt ESS:lle Katja Tammisen koutsaamaan tokoa muutamaksi tunniksi ja luonnollisesti siellä myös paikalla Herra J. Lähtökohtaisesti olin ihan hämmästynyt, ettei meinattu saada edes kymmentä shelttiä kasaan superhalpaan koulutukseen ja sitten vielä joku kehtaa jättää saapumatta paikalle, vaikka ilmoittautunut sitovasti ja pariin otteeseen vielä muistuteltu sähköpostiin viikon sisällä :(( Onneksi tuosta meidän aksaporukasta Hanna oli "vääränrotuisen" Roxyn kanssa innostunut tulemaan jopa kuunteluoppilaaksi, josta sain sitten rekryttyä helposti heidät mukaan tokoilemaan poissaolevan tilalle. Ei tullut sitten omaan takkiin, mutta tosi kiva joo järkkäillä näitä juttuja, kun tehdään sit ohareita :(

Itse tokokoulutus oli tosi kiva ja täytyy antaa superisti krediittiä Jalmarille, joka jaksoi tokoilla tunnin aksan päälle siitäkin huolimatta, että paikalla oli myös kaksi erittäinkin juoksuista daamia! Wau, olin ihan hämmästynyt. Kyllähän se ne huomasi ja näki kuinka puikkonokka välillä veteli oikein antaumuksella tuoksuja kärsään, mutta silti se jaksoi tehdä juurikin sitä, mitä sinne on tultu tekemään. Aivan törkeen mahtava moottori tuolla eläimellä! Se on jännä nähdä mitä kaikkea tosta koirasta vielä kuoriutuukaan, kun omat odotukset se on jo ylittänyt monenkertaisesti näiden kahden ekan vuoden aikana :) Koulutuksen ohjelmistossa oli temput tokoliikkeiden pohjana, perusasento, seuraamisen asenne & paikka, ruutu kosketusalustalla ja hyppy. Sen lisäksi Katja jäi vielä juttelemaan tunnarin koulutuksesta ja siitäkin tuli paljon hyviä ajatuksia millä me lähdetään liikkeelle! Esim. se, että ei kouluteta hakemaan itse kapulaa, jossa on haju, vaan nimenomaan tiettyä hajua.

Jottei viikonloppu menisi ihan viihteen ja siitä palautumisen merkeissä, lähdettiin lauman kanssa pyörähtämään Firassa, kun sattui olemaan vielä upea lämmin syyspäivä. Muutama kuvatus otuksista:

Uimaeläin

Vesipeto

Noku keppi!

Onnellinen pieni koiruus

Jalmarikin tosi rohkeasti kastelemassa tassujansa

Ja sit taas menoks

Nips <3

Pitkä sylki :D

Oooo, johan on komea ilmestys!

Noniin, aito pystykorva bongasi vastarannalta vääränmerkisiä koiria!
Maanantaina kokeiltiin taas koiraharrastuksen parasta puolta: Agitreenejä lätäköiden keskellä, kun vettä tulee vaakasuoraan ja tuulee niin, että parempi pitää koira jo hihnassa, ettei lähde tuulen mukaan :D Paikalle ilmestyi kokonaista kolme tosiharrastajaa, joten puolessatoista tunnissa oli ihan kivasti sitten aikaa per koirakko. Tällä kertaa vedettiin Jaakon rataa, jossa esteitä kahdenkymmenen paremmalla puolella ja muutamia kinkkisiäkin paikkoja. Pitää tunaa rata, kunhan oon joskus tolla toisella koneella, niin saa ehkä jotain selvyyttä selityksestä. Mut kaiken kaikkiaan toooosi hyvää tekemistä herra J:ltä ja ei tosiaan turhaan menty kentälle palelemaan. Sen lisäksi ollaan pari kertaa käyty tällä viikolla vetämässä vapaatreenit, kun tarttee vahvistaa takaaleikkauksia, keinua, rengasta.  Jos sitä sitten oman seuran kisoissa starttais marraskuussa seuraavan kerran - ainakin tuttu mesta :)

8.10.2011

2.10.2011

Mr J. is on fire!

Kylläpä on taas pikkupilkku ollut voitokkaalla päällä niin kotona ja puutarhassa. Eikäkö siis näytelmäareenoilla ja rallytokon parissa, jotka ehkä meillä tosiaan kuuluvat lokeroon kakkosharrastukset.

Päällimmisenä kyllä pakko hehkuttaa kaverin eilistä erkkarimenestystä, kun Jalmari ihan muina poikina pokkasi 17 koiran avoimen luokan misterkisoista ensin ERI:n, josta jo kasvattajan ja omistajan silmät oli ihan lautasina, että whuuut. Tällä kertaa kun erkkarissa oli tuomarit, jotka eivät standardina kelanneet punaista nauhaa jokaselle kehään kykenevälle, vaan erittäinkin poikkeuksellisesti käytössä oli ihan kaikki värit EVA:sta ERInomaiseen. Avoimen luokan kilpailuluokkaan mahtui 7 erinomaista koiraa, joista sitten Herra J keikisteli itsensä sijalle 4. Luokan nuorimpaan osallistujakaartiin kuuluvalle ihan kiva juttu, että tämä tuomari sitten jostain kumman syystä fiilisteli myös tuota sporttimallia :)

"Lovely coloured biblue. He has well propotioned head. Well rounded muzzle with good underjaw. Flat cheeks. Very good shoulder & upperarm placement. Good spring of ribs. Carried his tail high when on the move" AVO ERI4, Jenny Martin, Iso-Britannia


Emmä edes tiennyt, että se näyttää oikeesti noin hyvältä ;)
Muutenkin oli aika hauska tuo avoimen kilpailuluokka, kun seitsemän koiran joukossa oli kaikki shelttien värit edustettuna (mustaruskeaa lukuunottamatta, mutta se nyt taitaa olla sen verran harvinainen, että saa puhua kaikista :). Selkeästi ei siis värirasismia havaittavissa tämän tuomarin toimissa. Tuntui arvostavan koiran ilmettä aika paljon valinnoissaan, kun kehässä pärjäsivät brittimäiset suloiset ilmeet enemmän kuin amerikkalainen raamikkuus.

Siinä se töröttää kopeloitavana

Ja sitten lönkötellään
Kiitokset Sarille taasen handlauksesta! Näyttelytoimikunta ei tosiaan itse esittänyt koiriansa, mutta onneksi Sari kirmasi hätiin ja hanskasi homman kotiin vesselin kanssa. Oli ihan ilo katsoa kentän laidalta, kun Javalla oli ihan oikeasti kivaa näytelmäringissä. Siellä se heilutteli häntää ja hassutteli menemään ja muutenkin Jalmarin huoleton asenne koko pitkään päivään oli suorastaan ihaltava. Javan kanssa oltiin jo klo 7 Lohjalla ja koska tämä kaksijalkainen oli valokuvaushommissa koko pitkän päivän, Herra J joutui enimmäkseen ihmettelemään menoa kevythäkistään käsin. Siellä se pötkötteli boksissaan ilman mitään itkuja tai vinkuja. Ja mökkikin kaatui päälle loppuillasta, kun kehikon lukot pettivät ja sinne se pieni mies vallan litistyi nylonin sisään! Eipä ollut kaveri moksiskaan, vaikka ystävällisesti kävivät sitten tapauksen silminnäkijät vinkkaamassa, että kun he ei tohdi vierasta koiraa boksistaan ottaa ja mökki luhistuu. Ei haitannu siis menoa, vaikka mamma hylkäsi ja kattokin tippui päälle :D

Viikko sitten omistajansa oli jälleen kerran ilmoitautunut vapaaehtoiseksi duunariksi Ertin rallytokokisoihin ja ajattelin sitten samalla vaivalla viedä paikalle myös kovin tekemisen tarpeisen herra J:n, vaikka oli juuri viikkoa aikaisemmin saanut RTK1 ja sitä myöten noussut avoimeen. Lahjattomat ne vaan harjoittelee, joten käytiin kylmän viileästi pokkaamassa AVO luokan ykköspalli tuloksella 91p. Ja niissäkin pisteissä oli mukana kaksi varmuuden vuoksi uusittua tehtävää ja muutama vino perusasento. Jalmari mm. ilmeisesti luuli hyppyseuraamisen kohdalla, että nyt alettiin puhua asiaa ja laji vaihtui vallan oikeaksi. Muiden esteiden puuttuessa pieni akilitynarkkarini hyppäsi seuraavan tehtäväkyltin yli <3 Ajattelin sitten uusia, kun en tiedä mitä säännöt sanoo tehtävä kyltin ylittämisestä, kun väärältä puolelta ei saisi mennä ;) Muuten tosi kivaa tekemistä ja oikea draivi kaverilla, vaikka alkuun mietinkin mitenhän käy, kun kenttä oli Jalmarin aksatreenikenttä kuitenkin. Mitä vielä, tarvittaessa siitä kuoriutuu siis myös pesunkestävä rallytokoilija.

Mitalit ja kaikki :D
Aksapuolella Jalmari on loistanut lähinnä harjoituksissa. Tai ainakin ollut aika kivoja pieniä välähdyksiä siitä mitä kaikkee toi osaiskaan, jos mä vaan viitsisin millään ohjata oikein. Tällä viikolla oltiin omissa ohjatuissa, sen lisäksi Taneli Ikäheimon tehistreeneissä (huh, pisti pikkusen juoksemaan, mut hyvä tuli :D) ja vielä Kali Helliöniemen ekstrapiiskaustreenisessiossa. Heitetäämpäs liikkuvaa kuvaa perjantailta:


Meillä on nyt pienoinen lähtöongelma. Ja nimenomaan siellä pysymisen kanssa, kun toinen käy NIIIIIN kierroksilla, kun hänen mielestään yksinkertaisesti on suurinta mahdollista vääryyttä jäädä nyt persus hiekassa odottamaan, kun mamma menee yksin agilityä suorittamaan. Ei todellakaan käy päinsä. Niimpä se odottaa pinkeenä kuin viulun kieli lähtölupaa, jota ei kuitenkaan ihan malteta ja se perberi nytkähtää viimeistään parin metrin etäisyydeltä. Se ei siis lähde liikkeelle, mutta nousee ja saattaa hiippailla muutaman askeeleen, joka on alkusoittoa sitten aidosti varaslähdöille ja sellainen peli ei vetele. Niimpä menen sitten palauttamaan vaikka sen tuhat kertaa ja se näyttää sen tietävän, koska alkaa heti esittää hoono soomi ja ymmärrys nolla. Kun ei haluta istua (koska se tietää odottamista) aletaan pälyillä ympärilleen ja pohtia mihinhän ne korvat tulikaan jätettyä. Niimpä me neuvotellaan hetkinen siitä istumisesta ennen maakosketusta. No ei auta muutaku reeniäreeniä. Luulis, että paras palkka on se tekemään pääseminen, niin ei auta ku ottaa toistoja muutamalla esteellä ja aleta vaikkapa naksuttelemaan sitä paikallaan pysymistä myös korkeessa vietissä.

Semmottiis. Oishan tuota vaikka mitä, mutta nyt on vaan niin takki tyhjä kaikkien erkkarijärjestelyjen jälkeen, että ehkä olis ihan hyvä vetää sitä kuuluisaa henkeäkin joskus :D

20.9.2011

Rallittelua

Edellinen viikko olikin maustettu pennuntuoksulla, treeneillä, koiramaisissa kisoissa duunittelulla ja rallytokoilulla. Lähdetään liikkeelle vaikka niistä ällöttävistä pennuista. Kaikki sellaisen joskus omistaneethan tietävät, että ovat rumia, pahatapaisia, terävähampaisia ja muutenkin kaikinpuolin vain pakollinen vaihe ennen aikuisuuteen siirtymistä. Errrr... vai mitenkä se nyt meni :)) Postauksessa on sitten niitä ällöttäviä pentukuvia, että pentukuumeiset sulkee tämän ikkunan ihan saman tein!

Vallan uhrauduin ensitöikseni käymään kylässä Sarilla, jossa vipelsi kuusinkappalein mittelipentusia. Ikää kun alkoi olla se viisiviikkoa, mukaan pääsivät myös oma duo Jalmari & Nipa ihmettelemään niitä vääränmerkkisiä palleroita. Karkki -äiskä oli näköjään jo ihan kypsä hunnilaumansa huoltamiseen, eikä pistänyt ollenkaan pahaksi vieraiden koirien läsnäoloa pentusten kanssa - päinvastoin, epätoivoinen mamma oli jo änkeämässä mun kameralaukkuun, että ehkä kukaan ei huomaa, jos solahdan tänne jemmaan :D Javan mielestä ne oli aika jännittäviä olentoja, joita olikin hyvä tutkistella piiiiiiitkän nenän mitan etäisyydeltä. Natiainen taas sai ilmeisesti jonkin sortin fläsärin ja kipitti suorinta tietä pentujen aitaukseen tekemään lähempää tuttavuutta. Siellä se huuseerasi nuuskuttelemassa lapsukaisia ja muisti ojentaa käytöstä, jos erehtyivät mustia äidiksi luulemaan.


Ja jotta ei pentulullutuskiintiö tyhjenisi, kipaisin sunnuntai-iltana vielä rt-kisojen jälkeen Jennin laumaa moikkaamaan. Nemo kun on saanut karvaisen pikkuveljen mallia bc ja pitihän se 10-viikkoinen Nova -kakara käydä katsastamassa ennenkuin alkaa koipivaihe ja muuntautuminen palleroisesta hämähäkkimieheksi. Silvuplee siis, tässä Javaa, Nemoa ja Novaa:


Sunnuntaiksi lauma oli tosiaan ilmoitettu Porvooseen jossain ihmeen mielenhäiriössä. Lauantai-iltana kävi jo mielessä, että jospas vaan antaisi olla, mutta jotenkin sitä kuitenkin pungersi itsensä sunnuntaiaamuksi Porvooseen. Java rallitteli tyylilleen erittäin uskollisesti ALO98/100 p. tulokset, joka riitti 3/24 sijoitukseen ja sitä myöten epäviralliseen koulariin RTK1. Seuraavissa kisoissa herra Pilkku rallyilee siispä jo AVO -luokassa ja mikä hienointa, se päivää koitaa jo ensi su :D Satuin TAAS ilmoittautumaan töihin Ertin rallytokoskaboihin ja samalla vaivalla, kun sinne on nyt joka tapauksessa menossa, mennään harjoittelemaan vähän avointa luokkaa. Heh, siitä tulee hauskaa, kun startataan vielä ekana. 

Nipperton veteli taas suorastaan näyttävästi riman ali sunnuntaisen suorituksensa avoimessa luokassa, joten hauveli jää nyt lajista määrittelemättömälle tauolle. Sillä vaan mielenkiinto loppui kesken kaiken ja se alkoi jotain haahuilla ja keksiä vaihtoehtoista tekemistä. Tuomari oli sitä mieltä, että sitä olisi ehkä houkutuksena käytetty pollentorttu jännittänyt ja mennyt siitä lukkoon, mutta mää veikkaisin, että se ei vaan ollut valmis tekemään pitkäkestoista suoritusta ilman välinakkipalkkaa. Niimpä se pisti hanskat tiskiin, vaikka päästiinkin rata loppuun taistelemalla. Tuloksena siis varmaan ennätyspisteet -15 :DD Jännä koira. Kun vertaa siihen tekemisen iloon ja menoon esim. Janakkalassa, sitä ei ollut nyt edes hyppysellistä mukana. Ja itse koen jotenkin tooooosi haastavaksi tehdä töitä koiran kanssa, jolla ei ole moottoria tippaakaan (vrt. Java, jonka palkkaantuu ihan jo pelkästä yhdessä tekemisestä) ja senkin takia tosiaan jäädään osastoon "kyllä tää kotona osaa".

Päivän päätteeksi hauvat pääsivät vielä kirmaamaan Porvoon pusikoihin Tomun ja Andon kanssa. Tässäpä muutamat poseeraukset laumasta Saijan toimesta:


Iloinen rallijengi Nipperton, Jalmari, Tomu & Ando (S. Tuomi)

Bimerlekkäät Java, tatti (väriltään soopeli) & Ando (S.Tuomi)
Loppuun vielä Herra J:n kaksveekuvatukset, kun Saija ystävällisesti tuttavallisesti sellaiset nappasi otuksesta vallan au naturel. Vähän pyöritty metsässä ensin ja sit parkkikselle kuvia napsimaan, niin pääsee tuollainen sporttimalli oikeuksiinsa :D Kiitos Saija ihanista kuvista (ja Tomulle erityisesti kuvausassistentin tehtävien menestyksekkäästä hoitamisesta)!