26.2.2011

5kk -> 18kk

No, on se vähän miehistynyt menneen vuoden aikana :)

Raatoja talossa

Ja se on aina feispuukpeukun paikka. Väsynyt koira on onnellinen koira ja kun niitä on vielä lauantai-iltana kaksi, niin oisko se sitten tuplat? Ilmassa leijailee popkorninen tassutuoksu ja se on aina merkki siitä, että nyt on olo rela ja kaikki ok.

Tänään meillä oli touhuagendalla maalikoirakon touhuja, aksaa ja vieläpä shelttimäisiä vieraita. Kivaa siispä koko rahalla. Nati pääsi suorittamaan vaativaa maalikoirakon hommaa, jotta Ramses saisi vähän etsintätreeniä pitkän pakkasjakson jälkeen. Mulla oli molemmat piskit hallilla mukana, mutta ajattelin ottaa etsittäväksi Natin jo siitäkin syystä, että Jalmarin hajut huomatessaan Ramses voisi päättää, että parempi jättää toi karmea kakara etsimättä :D

Keli oli jokseenkin puuskainen, joten meidän hajujälki oli vähän vaikeutunut etsijälle ja kuulemma siellä oli kaivinkonemontussa kiipeilty hajujen perässä. Ei ollut tarkoitus tosiaan, kun me ei siellä kelattu, mutta onhan se hienoa, että tuli sitten treeniä vimpan päälle myös ohjaajalle :D Hienosti Ramses kuitenkin kohteensa löyti, kelistä ja muiden koirien hajuista huolimatta. Ja näytti olevan löytö hyvinkin mieleinen, kun siellä oli Nipa-daami odottamassa. Natinkin mielestä harrastus oli tosi kiva, kun löydettäväkin sai löytöpalkkion löytämisestä. Johan sitä siihen mennessä varmasti alkoi noinkin vaativa suoritus hiukoa.

Ehdittiin näppärästi siinä löytymistä odotellessa vetäistä pienet rallytokoharkat, joten siinäkin mielessä oikein hyvin kävi etsinnät meidän aikatauluun. Meillä kun on ne kisat tulossa, niin kai se pitäisi muistaa vähän reenatakkin. Tosin mää tiedän jo etukäteen, että se pieni siellä haahuilee ja nuuskuttelee, kun sen mielestä namit kasvaa maassa :) Mutta iloiset rallyt saatiin siinä aikaiseksi, joten sehän se pääasia on!

Jalmari pääsi sitten aksahallilla purkamaan energiaansa ja sitähän taas oli. Hohhoijjakkaa. Paikalla siis päräyttävä trio Java, Ramses ja Roihu ja ohjelmistossa tekniikkatreenit. Ja siihen yhtälöön käy tooooosi hyvin tuollainen keskittymistä ja ohjaamisen lukua vaativa harjoitus ja ämpärikaupalla energiaa. No, olihan se hyvä silloin kun se teki, mutta esim. 12 keppiä oli aika työlästä keskittyä tekemään. Lyhyempiä ja nopeampia pätkiä se pystyi tekemään, mutta kaikki muu aika plörinää :D Sehän olisi tahtonut tehdä, tunki itseään putkeen, keinulle, teki hyppyjä aina kun ne oli siellä päinkään ja ei muuta komentoa päällä. Sinäänsä hyvä, että aksa on sen mielestä kivaa, mutta työtä toki on tuossa energian ja keskittymisen kanavoinnissa. Jepa, no, tiistaina sitten taas ohjattuihin katsomaan millä meiningein silloin.

Aksan jälkeen riennettiin kotiin, kun Tiina täräytti laumansa kera kyläilemään. Ja o-ouuuu, johan tuli Jalmarin tassuun vipinää siitä huolimatta, että pari sekunttia aikaisemmin se levytti ihan satasella pitkin sohvaa, kun daamivieraita tuli kylään. Nikitalla oli ilmeisesti juoksut juuri loppuneet, niin ekstranam vaan T: Java. Paitsi että mamman sateenkaarimies taisi jopa enemmän lirkutella Lukalle, joten monipuolinen mies siis kaikenkaikkiaan - naistenmies ja miestenmies ;) Kiitos Tiina visiitistä!

Lopputuloksesta tästä nyt siis vihdoin ne kaksi sheltinnäköistä raatoa. Tosin mun ei tartte, kun hanurini nostaa soffalta, niin johan on pilkullinen varjo kattelemassa actionin perään ja jos jääkaapin ovi nirskahtaa, niin myöskin se mustanaamainen pärähtää samantien paikalle. Että ei ne ihan tajuttomia ole, mutta hyvä vaan, että uni maistuu.

23.2.2011

Me.

Hjuuuuva fiuvis! Nimittäin me toimii, kaksijalkainen ja pilkullinen nelijalkainen. Me kun ei olla oltu me tuon pienen rotan ensirääkäisystä, vaan ollaan kasvettu yhdessä paidaksi ja perberiksi. Meille kun oli tilattu se sininen tyttö ja Nirppulirppu päätti pyöräyttää tuollaisen hupsun värisen, hupsun pojan. Ja sitä mietittiin kovasti, siitäkin huolimatta, että se on mun kovin rakkaan pikkumustan pentu, hyvästä yhdistelmästä, itseni maailmaan kätilöimä ja erikoisen värinenkin. No, kovasta vastustuksesta huolimatta Java oli päättänyt mitä meistä isona tulee.

Tähän "me" hetkeen päädyttiin tiistain treeneissä. Kävi juurikin niin kuin edellisessä postauksessa olin laskeskellut, että Ertin treenien pakkasraja pärähtää täyteen, mutta meidän oma -15 vielä pitää, kunhan piski on hyvin lämpätty. Niimpä me oltiin jälleen kerran hallilla kahdestaan. Ei siellä ollut ees valoja, joten ensimmäinen tehtävä oli pimeässä hallissa valokatkaisimen löytäminen ja ilmeisesti sisäinen insinöörini päätteli samantien, että sen on pakko olla jommankumman päädyn keskellä. Bingo, pakkastreenejä ei höystetty sentään pimeän lisämomentilla.

Päätin tällä kertaa keskittyä niinkin yksinkertaiseen harjoitukseen, kuin mutkaputkeen + hyppyyn ja miljuunaan tapaan miten sen voi suorittaa. Eteenlähetyksiä, leikkauksia, jaakotusta, takaakiertoa, ennakoivaa valssia, molempia puolia jne. Ja niiiin parasta. Musta tuntuu, että saan aina parhaat kiksit näistä tekniikkatreeneistä, jossa näkee onnistumiset ja erehtymiset samantien, kun ei roiskita kiireessä menemään pitkin rataa. Java oli ihan mieletön! Vaihtelin kokoajan ohjausta ja kun mietin huolella mihin osoittaa kädet, mistä vekataan esteelle, millä linjalla, mitkä käskyt, minne rintamasuunta, mihin jalat, sieltä tuli niitä ah-niin-palkitsevia onnistumisia (ei nyt toki kaikki, mutta täydellisyys onkin tylsille ;). Pieniä juttuja, mutta meille isoja juttuja.

Mehän aloitettiin aksa puoli vuotta sitten, kun oli tullut vuosi mittariin ja pojalle raamit siihen vaiheeseen, että voidaan reeni aloittaa. Ja nyt se tuli maanantaina kisaikään, onnea siis Jalmari 18kk. Puolessa vuodessa me ollaan menty aika kivasti eteenpäin ja ennenkaikkea oikeaan suuntaan. Paljon on toki tehtävää ennen virallista starttia, mutta fiuwis siitä, että sinne tullaan pääsemään on jo itsessään aika palkitseva. Me.

Sen lisäksi tehtiin vähän kontakteja, jotka vaatii kyllä töitä ja ennenkaikkea apuohjaajan pitämään etupalkkaa. Mä haluuuuun ja vaadin ennen mitään virallisia kisoja, että nämä toimii. Sen pitäisi jököttää siellä kontaktilla kunnes muuta käsketään, koska alkuun tarviin itselleni ja ohjaukselle sen ajan, minkä pystyn kontaktilla ottamaan koiraa kiinni. No, työ jatkuu :) Sen lisäksi vähän keppejä, joissa helpompi puoli toimii aikalailla kivasti ja yllätykseksi myös vaikeammalta saatiin puhtaita suorituksia. Näihin pitäisi saada ne ohjurit, niin saisi itsensä nopeammin irti ohjauksesta. Mutta edistystä havaittavissa, jeeee.

Riehunta- ja hassuttelutreenit me sitten päätettiin pitkään loppuverkkaan, revontulien alla. Sinäänsä harvinaista herkkua täällä päin Suomea, eikä toki Lapin komeuksissa, mutta olipa silti. Ja siellä me Jalmarin kanssa tassuteltiin. Ton piskin naamalta loistaa "tykkäään" ainakun se lenkilläkin välillä vilkuilee ja ottaa kontaktia. Ja ei sille juuri voi todeta muuta, kuin "mää kanssa". Illalla nukkumaan mennessä se tulee mun mahan päälle nukkumaan, joka on näköjään tärkeä riitti joka ilta. Siitä sitten matka jatkuu lattialle, kun alkaa tarkenemaan, mutta noin ei tehdä kenellekään muulle. Joskus se kampeaa itsensä vähän liian innokkaasti, etten mää ehdi ees oikein peiton alle piiloon ja ei sitä tohdi edes häätää, kun se asettelee nokkansa, korvansa ja tassunsa niin kovin huolellisesti ojennukseen, huokaisee ja käy unille. Sitten sitä vaan palellaan siihen asti, kun herra siirtyy lattialle. Näin meillä.

21.2.2011

Ilmoja on pidellyt

Jopa siinäkin mittasuhteessa, että aksatreenien pakkasrajat ovat paukkuneet komeasti. Meillä kun ohjatut ovat lämmittämättömässä hallissa ja etelän elkein pakkasraja vedetty -10 asteeseen. No, tiistaina oli varmaan -16, mutta siitä huolimatta ajattelin hallilla käydä pyörähtämässä, vaikka ohjaaja ei paikalle tulekaan. Olikin hilpeä yllätys saada itselleen koko halli. Toki sitä edelsi huolellinen lämmittely ja lähistöllä juoksentelu ja harjoituskin oli aikalailla kevyttä leikkimistä. Ja ratapiirroskin on todella upea, olisikohan sittenkin pitänyt alkaa graafikoksi :O


Mutta hyvä, että mentiin! Koira oli tosi loistava, kun ei ollut tyttöjä tai muita häiriönlähteitä lähimailla. Tein siispä putkeen lähetyksiä eri kulmista ja etäisyyksistä ja sen jälkeen yhdistelin tätä pieneen rataan. Tavoitteena liikkua itse mahdollisimman vähän, jotta saataisiin tuota piskiä irtoamaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että myöskin ensi viikon ohjatut ovat siirretty peruttujen pinoon, mutta mepäs taidetaan hallille taas täräyttää jotain pientä kivaa hauskaa tekemään, jos pakkanen pysyy jossain -15. Esmes kontaktit olisi treenaamisen arvoinen asia.

Viikonlopuksi karkasin lauman kanssa Mikkeliin, joten jäi Sporttikoirahallin aksatkin väliin. Voi näitä vieroitusoireita :) Lämmin aksahalli, ohjatut treenit ja näköjään hauska vauhtirata. No, ehtiihän sitä ja sen sijaan ollaankin sitten päästy ulkoilemaan järven jäällä molempina päivinä; pakkasta -16, ei tuulta ja suorastaan rankka auringonpaiste. Kuviakin on, mutta niitä pitää lisäillä sitten kun pääsee kotikoneelle säätämään värit kuntoon. Ei näillä PC:llä enää mäkkikäyttäjä tee mitään ;)

Herkkistassu-Nipa ulkoili niin pontevasti, että löyhästi köytetyt fleecetossut sen kuin sinkoili, kun piskit päästettiin lumihankeen valloilleen. Kaksi löytyi, mutta yksi jäänee sitten kalojen kesäasunnoksi. Kunnolla kiinni laitettuna ne sitten kestivätkin oikein mainiosti, joten yksi feispuukpeukku niille vempaimille. Pitäisi kaivaa jostain fleecejämät ja pyöräyttää muutamat varatossut, kun näköjään pakkasta luvassa vielä tästäkin eteenpäin ja tossujen kanssa ollaan voitu Vantaallakin vetäistä täysimittaisia lenkkejä. Nati-reppana oli viikolla niin hätää kärsimässä aamulenkeillä, että ei tohtininut edes pissille pysähtyä tassujen jäätymisen takia. Onneksi on sentään se oma piha, niin sinne voi ovenraosta Nirpunkin päästää pikakierrokselle.

13.2.2011

Talossa taas kaksi emäntää

Yipppeeee, Nipa tuli taas kotiin <3 Kylläpä vaan on talo tyhjä, kun nurkissa pyörii vain yksi karvaotus (ja sen kaverina ne villakoirat) ja superkiva, että Nirppu on taas geimeissä mukana. Näköjään viikon eristys teki tehtävänsä ja Javakin kestää jälleen lestissään äitinsä lähettyvillä. Saavat kyllä työpäivät viettää eri huoneissa siitäkin huolimatta, mutta parasta, että taas on tohinaa ja tuhinaa tuplana. Aamuisin etenkin sen huomaa, kun sänkyyn pärähtää kaksi pyörremyrskyä yhden sijaan.

Ja sitä paitsi Nippe on kovin taitava emännöimään. Pysyy järjestys muillakin nelijalkaisilla, kun Nati orkestroi talon säännöt selväksi. Olipa hauska nähdä miten muuttui piskien ilmeet, kun ne näki viikon tauon jälkeen toisensa. Olin Javan kanssa pihalla, kun porukat peruutteli autonsa tuohon tienlaitaan ja takahutlarissa kuikuili kaksinkappalein koirannaamaa; yksi musti ja yksi tosi valkoinen. Java seisoi kahdella jalalla kuin aito mangusti viiksi karvat väpättäen ja Nipa toljotti korvat harallaan, notta pölleröpoikahan se siellä. Meillä oli aikamoinen hundkarusellen tuossa pihalla, kun ensinnäkin Nati ja Java heittivät yläviitoset ja siihen päälle vielä Lurppa sekoittamaan pakkaa, kun piiiitkästä aikaa näkee maailman parhaan leikkikaveri Javan.

Rock on! Hevimiehiä ;)

Ihankohtajo18kk

Mäyrä tutkimassa karhun jälkiä... no ainakin leijonan!

Nirppu <3
Samalla kun saatiin paluupaketissa yks pikkumusta, saatiin myös viikonloppu vieraaksi Mikkelin delegaatio, joka tuli tekemään tupatarkastusta. Läpi meni ;) Delegaatio nelijalkainen ylitarkastaja oli ottanut erityisesti agendalleen lelulaatikkojen ratsaamisen. Ja näköjään kannatti, sieltähän löytyi mm. pala possun korvaa, puoliksi syötyjä luita, muutama possunkärsä, hekumaalisen ihania pehmoleluja, joilta tulisi mahdollisimman pian vetää täytteet pihalle jne. Ylitarkastaja Lurppa päätti myös ammattietiikan vaatimalla tarkkuudella tuhota nämä kyseiset artefaktit, jotta uudelle asunnolle voitaisiin antaa hyväksytty leima. Omat piskit vaan katseli huuli pyöreänä vierestä, kun Luppa veteli herkut naamariinsa. Etenkin kun Javalle herkut on lähinnä vaan ajanvietettä, eikä suinkaan elämäntarkoitus, kuten noilla neitielukoilla joskus tuntuu olevan.

Ehdittiin eilen sitten Natin palautuksen jälkeen pyörähtää nopeasti myös Sporttikoirahallilla treenaamassa. Ja jebouuuu, kuulkaas siellä oli tällä kertaa Jalmari ja hänen kolme daamiaan. Lirkuti vaan tyttöset! Yleensä kun näissä treeneissä on poikakoirahormoonien katkuinen shelttinelikko Java, Ramses, Nemo ja Roihu - ja tällä kertaa koko tunti, koko halli, yksi Java ja kolme tyttöä. Ai että. Siinä ja siinä, että viitsi ottaa vastaan komentoja myös kaksijalkaiselta, kun ajan olisi voinut käyttää paljon luontevammin myös tyttöjä riiaten. Erityisen paljon rakkautta olisi ollut annettavana Nana -shelttineidille, kun se on oikeen rotuinenkin, kamalan kiva ja soma. Harmin paikka, että se on leikattu, mutta tälläiset pienet muotoseikat eivät kuitenkaan ole tälle pilkulliselle hurmurille mikään este - lähinnä hidaste. Kun nenu saatiin käännettyä toisenlaiseen tekemiseen, kaveri teki itseasiassa tosi kivasti töitä.



Meillä oli taasen Heli koutsaamassa laumaa ja tällä kertaa kolmelle koirakolle aikaa jäi jopa ruhtinaallisesti viime viikon minuuttipeliin nähden. Ehdittiin tehdä ratapätkää useampaan kohtaan, viilata epäonnistumisia ja lopulta myös valita nopeimpia ohjaustekniikoita. Radalla päästiin tekemään putkeen lähetystä, päällejuoksua, persjättöä ja vielä bonarina jaakotusta muurille. Parissa kohtaa kun sai omat huolimattomat roiskaisut ojennukseen, rata meni tosi mageesti. Koira lukee mua kuin avointa kirjaa, vaikka en sanois yhtään mitään ja se on aikamoista duunia koittaa ohjata koiraa, antaa käskyjä, liikkua itse ja pitää vieläpä kroppa, kädet ja jalat oikeassa suunnassa. Mutta harjoittelu tuottaa tulosta ja taas saatiin hyviä eväitä eteenpäin. Tarkempaa työtä kaksijalkaiselta, niin sillon niitä onnistumisia tulee.

Sunnuntaina harkkaralli sitten jatkui. Mietin ensimmäisen kerran tässä alkuvuonna kaikkine neljien viikkotreenieni kanssa, että mitäs jos jättäisi menemättä. Oli niin upea (vaikkakin kylmä) päivä, että olis tehny mieli pakata koirat autoon kera Pomppien ja mustille fleecetöppöset, eväät ja suunnata johonkin tassuttelemaan ja valokuvailemaan. No, se siitä sitten, kun huomasin kuitenkin kasailevani treenikamoja ja paloittelevani nakkeja. Mentiin siis ensin Nirpun rallytokoon, jossa neiti mustiainen oli hieman hajamielinen. Välillä tooooosi kivoja pätkiä ja sitten sille tulee vaan mieleen mennä katsomaan asuuko siellä oranssin merkkitötterön alla joku. No ei asu ei, mutta tulipa käytyä katsomassa :D Sellainen hupsutin se vaan on, nakki on hyvää, tekeminen on kivaa, mutku perhonen - ei - karvatupponen leijuu ilmassa - joo, täsä mä oon ja teen, kato näin - oho, mitähän tuossa kyltissä sanotaan - niin istu, juu, ja kiertääkin osaan - katomamma, tuolla on toinen koira :O - aijjaa, niiden samojen kanssa ollaan jo 6 kertaa reenattu - hihihi, menin maahan, anna nakki - hetkinen, onko täsä joku käynyt joskus pissillä... ei ole, tassuhikeähän se vaan - mitä? ai tassu? jaa istu, oisit heti sanonut jne. Sellaista ne meidän rallittelut :)

Rallittelujen jälkeen käytin piskit lenkillä hallin maastoissa ja hämmentävää kyllä sain lenkkeillä ihan keskenäni. Ilmeisesti napakka pohjoistuuli ja -18 astetta tekee sen, että hyvin on poluilla väljää. Nirppukin katseli jo muutamaan otteeseen sillä ilmeellä, että saiskos tulla sylkkyyn, kun tassuja jäytää, mutta mamma pysyi tiukkana ja komensi vaan pistämään tassua toiseen eteen. Sieltä me sitten kirmattiin HSKP:n toko2 -kurssin finaaliin Konalaan, jossa tosiaan Jalmarin tokot on nyt kevään osalta ilmeisesti paketissa. Oli nimittäin hallissa pari NIIIIIIIIIIN hyväntuoksuista neitiä, joista ainakin toinen oli kuulemma juoksujaan aloittamassa ihan any minute now ja jotenkin eläväisesti tulikin taas mieleeni minkä takia ei viime keväänä noi tokotreenit aina menneet ihan putkeen :D Nojuu, tärkeetä ja hyvää treeniä tehdäkin töitä ihanien neitosten läsnäollessa, viriili nuorimies vaan kokee vielä tässä kehitysvaiheessa olevansa vallan viettien viemää. Ekaa kertaa tehtiin ryhmässä kahden minuutin paikkamakuu ja kylläpä vaan kävi Javan aika pitkäksi. Siinä se kissa naukui ja haukotteli, kun sen mielestä oli oikeesti ihan tyhmää maata hallissa tassut kivituhkassa tuhlaamassa kallisarvoisia minuutteja, jotka olisi voinut käyttää tyttöjen kanssa sosialisointiin. Mutta, työvoitto, kaikesta levottomuudesta huolimatta se pysyi paikallaan (vaikka toki välipalkalla), mutta pysyipä silti!


Liikkeestä pysähtymiset eivät olleet sitä skarpeinta kärkeä ja seuraamispätkissä tuli pieniä notkahduksia, lelulla sain paikoitellen leikkiä ihan keskenäni jne. mutta silti hyvät treenit. Varmaan nyt kevätkaudella jätetään ainakin ohjattu toko hautumaan ja tehdään kotitreeniä. Palataan mahdollisesti alkusyksystä sitten katsomaan missä me itseasiassa mennään, jonka jälkeen ehkä ne loppuvuodenkin plänit on jossain määrin selkiytymässä. Toivottavasti se kasvaisi taas hippasen henkisesti, jotta sen kanssa olisi entistä hauskempi jatkaa tuotakin lajia. Yllättävää kyllä, mutta olen tosiaan löytänyt itsestäni sen sisäisen tokoilijan, vaikka laji ensisilmäyksellä onkin pilkunviilausta. Ja onhan sekin ihan kivaa, että toikin koira osoittaa väsymyksen merkkejä tunnin tokotreenien jälkeen, jossa on joutunut aivonystyröihinsä tutustumaan vähän enemmän kuin agilityssä, jossa saa paahtaa sen minkä neljällä tassulla pääsee ja mihin mamma vaan osaa ohjata.

11.2.2011

No misä se kevät ny on?!

Näköjään toi netin puuttuminen vaikuttaa suoraan kerrannollisesti blogin päivitystiheyteen. Niimpä voinkin jo tässä vaiheessa ennustaa lahjoillani, että voipi olla aika hiljaista tällä rintamalla kunnes maasta sulaa routa. Silloin kuulemma Elisalla loppuu kahvitauko ja äijät voi alkaa lapioida kuitua maahan. No, sitä odotellessa. Viime viikolla tuntui, että eihän tässä mene enää pitkään ja tällä viikolla on tuntunut, että kevät on käytännössä vaan kalenterin luoma harha :D

Koirailurintamalla meillä on hulina rauhoittunut, kun vien viikko sitten Nirpun Mikkeliin kaikkine juoksuineen. Muuten meni juoksut ihan kivasti, mutta tärppipäivien lähestyessä ralli meni ihan mahdottomaksi kotosalla. Ei siinä sitten muu auttanut, kun perjantaina töiden jälkeen käydä nappaamassa pikkumusta takahutlariin ja huristella Mikkeliin. Tosin salskeilta shelttipojilta tuli myös erittäin hyviä tarjouksia hellästä hoidosta, joihin Nati näytti feispuukpeukkua (*räpsyttel* Nanelle ja Velholle ;), mutta tällä kertaa katsoin parhaimmaksi kuitenkin ohjata innokkaan shelttineidon ihan vaan Lunan kanssa viettämään hekumaalisia hetkiä.

Synttärisankari 1  vee

Ajoitus oli sinäänsä loistokas, että Lurppakin täytti sopivasti pyöreitä vuosia 5.2. Onnea karvaiselle valkoiselle! Hassu juttu, kun kesällä Nati oli vähän äksy Lurpalle juoksujen aikaan, kun ”soli ihan kakara”, mutta kummasti on kelkka kääntynyt Lunan aikuistuessa ja tyttöjen juttuja löytyyy enemmänkin. Mistä lie pojista ovat kuiskutelleet menneen viikon, mutta todella hyvin on Natin evakkoaika sujunut: Sängyssä on nukuttu, palloa haettu, hyvin syöty ja Lunan kanssa tirskuteltu. Lauantaina Nati tulee takaisin kotiin kokeilemaan rauhallisempaa arkea ja jos ei Java pysy vieläkään housuissaan, Nirppu lähtee viikoksi vielä Lunan seuraneidiksi.

"Mitähän kakussa mahtaa olla täytteenä... mmm..."


Maksalaatikkoraejuustokerroskakku, jossa koristeena rehuja ja nakkeja. Käy.

Nipa-possu sai myös kutsun kakkupöytään. Tässä lajitellaan.

Juhliin tottakai kuuluu lahjukset

Sillä välin Jalmari on juossut reeneissä enemmän ja vähemmän. Keskittymiskyvyssä on pientä parantamisen varaa niin reeneissä kuin reenien ulkopuolellakin – se kun vikisee ja vinkuu kaikkien koirannäköisten perään. Ykkinäinen pieni pilkullinen kun on. No, silloin kun se tekee, se onneksi tekee kunnolla. Lauantain aksanvapaatreeneissä meillä oli mukana kouluttajana Heli Kallioniemi. Harmi vaan, että tunnissa ei kovin paljoa saa aikaiseksi, kun on neljä koirakkoa ja radan rakennus. Omatoimisessa harkassa oli saksalainen ja radalla muutamia kinkkisiä kohtia; oikeaan päähän putken lähetys, sylkkäri, eteenpäin irtoamista, kepit. Hyviä vinkkejä saatiin taas näihinkin ja Heli tulee huomennakin koutsaamaan shelttiporukkaa eteenpäin. Kepit pitäisi meillä ottaa nyt ihan tehotreeniin, koska oikealta ohjatessa se menee täydet kepit, mutta vasemmalta mää ilmeisesti sekotan sitä häröilemällä. Kotipihalle on jo kepukkaa haettu ja ne pitäisi vaan jotenkin räjäyttää kiinni jäiseen maahan…

Mehän ollaan nykyään HSKP:n jäseniä ja päästään Ojankoon (vartti autolla, aaaah, luksus!) treenaamaan. Tosin siellä on lumet vallanneet kentät ja Ojankokin odottaa sitä kuuluisaa kevättä. Haku on päällä sinne treeniryhmään, mutta taitaaa olla jälleen kerran aika paljon tunkua. No, jos päästään, niin kisalisenssi lähtee saman tien ostoon – jos ei, jatketaan Ertissä ihan niin kuin tännekin asti. Kesällä on meidän kannalta vähän hanurimpi juttu, kun Ertin treenit siirtyy Kirkkonummen Masalaan, johon meiltä on vajaa 50km matkaa yhteen suuntaan. 50km vrt. 10km. Siitä voi laskea meidän preferenssin :D No, mietitään kevään/kesän treenikuvioita, kun ollaan tässä asiassa vähän viisaampia.

Tiistain ohjatuissa oli taas vaihteeksi ohjaajapula ja luvassa oli vapaatreenit. Muut paikalle saapuneet halusivat tehdä rataa, joten puuhattiin siinä nopeasti kasaan putkeen lähetyksiä, hyppykulmia jne. Meillä taasen Jalmarin kanssa oli tekniikkatreenipäivä ehdottomasti, kun mun mielestä on ihan turha mitään rataa tehdä, jos ei peruspalikat ole sitä ennen kunnossa. Koirahan kyllä osaa ja tekee tasan niin kuin käsketään, mutta käskytyksen selvyydessä & ajoituksessa voipi olla jonninverran petrattavaa. Tähän kun me oikeesti tarvitaan vaan se yks hyppyeste ja sillä voidaan tehdä aika paljon. Niimpä me keskityttiin enemmänkin niistoihin, sylkkäreihin, takaakiertoihin, ennakoiviin valsseihin. Siihen päälle muutamat kontaktit, keinu ja radan pätkällä muutamat haltuunotot. Kaikenkaikkiaan siis tehokkaat treenit meille siitä huolimatta, että touhuttiinkin karvakasan kanssa keskenämme.

Tokoilemaankin me ehdittiin aksatreenien välillä, mutta kuten arvata saattaa, tuon vinkuvan shetlantilaisen mielenkiinnon kohdistaminen muuhunkin kuin karvaiseen liikkuvaan oli jokseenkin työlästä. Ei siis ehkä ne parhaat tokotreenit, mutta tulipa käytyä. Osittain tämänkin takia ollaan tehty päivittäistä kotitreeniä, muutamia minuutteja kerrallaan. Seuraamista, liikkeestä maahan, paikkamakuu, kapulan nosto. Ei ehkä huonompi strategia jatkossakaan. Ja jos ei muuta, niin ainakin ton turboahdetun karvajäniksen on saanut rauhoittumaan kotioloissa vähän reenaamalla. Toisella kun on NIIIIIN TYYYSÄÄÄÄ, kun ei voi edes äiskän korvassa roikkua.

1.2.2011

Aksaa, tokoa, rallytokoa, aksaa....

Jännä juttu miten meidän treenit tuntuu menevän hyvinkin tasaista ylä- ja alamäkeä. Välillä tulee niin hyviä oivalluksia ja ollaan molemmat ihan tulessa ja välillä taas palautellaan maan pinnalla isolla kädellä. Ja muutenkin tässä koiraharrastuksessa tuntuu, että kun joku juttu toimii, niin samaan aikaan joku toinen hajoaa. Ettei kävis aika pitkäksi tai tulisi ikinä homma valmiiksi :)

Alkuvuosi ollaan menty aika haipakkaa treenien kanssa, kun viikossa olen revennyt neljiin (ööeh, mikä toi sana oikeesti on :D). Ja sitten tulee vielä työt, jotka ovat aavistuksen ikävästi häirinneet harjoituksia. Ja sitten vielä kirsikkana tähän kakkuun pieni mustiaiseni Nirppukirppu ajatteli aloitella juoksunsa. Niimpä jouduimme perumaan viikonlopun rallytokokisat, kun siihen tylsään halliin ei ole juoksutuoksuneideillä mitään asiaa. Onneksi sentään Sporttikoirahallille on juoksuisetkin tervetulleita kalsareineen, niin ei neitosten omistajien tarvitse vuorojensa takia hyväntekeväisyyttä harrastaa useita viikkoja.

Niimpä Natiainen pääsi häntä huiskutellen omiin rallytokotreeneihinsä ja voi video, kun se niin liikkis ja iloinen :) Sen treenimotivaatio on kutakuinkin "KATOKATO, MÄ OSAAN JOO NÄINKIN MÄ OSAAN!", kun se tehdä tohottaa namien toivossa. Kovin pitkäjänteistä treenaamista se ei kestä putkeen (toisin kun toi pilkullinen), mutta tunti menee hyvin, kun pitää breikkiä radan päätteeksi ja muistaa leikkiä ja temputella. Olispas ollu kiva päästä mölleilemään lauantain kisoihin, niin olisi nähnyt miten se suhtautuu tekemiseen hallissa. No, tällä kertaa ei asialla voi mitään ja uusi yritys sitten ensi kerralla - ompahan ainakin aikaa harjoitella.

Viikonloppuna pohjakosketus otettiin tokotreeneissä. Jostain syystä Jalmari ei ollut ikinä nähnytkään noutokapulaa, kun hallissa alettiin niitä harjoituksia tehdä. Ei, vaikka kotona kyllä noutokapulalle osataan jotain tehdäkkin, ni tuolla se tollikka vaan tuijotteli upeasti kontaktissa. Notta ku hallilla ollaan, ni tätähän täällä tehdään?! Välillä tarjosi maahanmenoa, mutta kapulalle ei osattu edes päivää sanoa :D Hämmentävää! No, tästä ainakin opittiin se miten tuhannen tärkeää on noita tokojuttuja treenailla paljon eri ympäristöissä heti, kun ne alkaa häiriöttömänä toimia. Seuraamiset se tekee tosi kivasti (ei kai mikään ihmekkään tolla kontaktihakuisuudella ;), käännökset voi olla jo tiukkoja ja takapäätäkin se käyttää aika näppärästi.

Tokohyppy olikin hauska, kun ensimmäistä kertaa sillä oli joku osanen naksahtanut päässä kohdalleen ja toinen oli ihan intopiukeena, että hyppäämäääään jeeeee! Aiemmin se on vähän miettinyt mikähän toi lautahökötys on ja nyt sen mielestä se oli aksaeste, joka pitää hyppää nopsaan, tehdä tiukka käännös tulosuuntaan, kun ohjaaja jäi esteen taakse :) Tällä kertaa siispä käskytystä ylitykseen ei juuri tarvittu, mutta salamannopeaa reagointia pysäyttämään koira seisaalleen käskyllä + palkalla esteen taakse. Mutta se mikä parasta, koiran mielestä se oli superkivaa.

Aksan vapaatreeneissä ei oikein ollut mitään sen kummempaa agendaa, lähinnä pieniä ratapätkiä, joissa ennakoivien valssien harjoituksia, vaikeita putkikulmia, takaakiertoa. Loppuun vielä vähän hyppytekniikkaharkkaa, jota pitäis itseasiassa ottaa enemmänkin ja systemaattisemmin. Meilläkun treeneissä ollaan menty n. 35cm rimoilla ja pikkuhiljaa pitäisi alkaa ottamaan 40-45cm esteitä mukaan, jotta aletaan totutella medikorkeuksiin. Ohjatuissa meillä oli sitten tänään vauhtirataa, joka oli nopealla koiralla luonnollisesti haastavampi tiukkoine ohjauksineen kuin hitaammalla. Tällä kertaa kaksijalkainen oppi sen, että irtoamalla jyrkästi hypyn lukituksen jälkeen saadaan koirakin kokoamaan hyppy ja kääntymään, eikä siinä tarvita mitään hidastussuhinoita tai puolivalssiyritelmiä, jos hyppyjen jälkeen pitää taas juosta ja lujaa. Loppuun vielä putken nollakulmia pitkällä suoralla putkella ja wau, näistä olin tosi tyytyväinen: toisesta päästä käskyttämällä ja takaakierron ohjauksella suitsait toisessa päässä putkeen! Tästä on taas hyvä jatkaa kohti seuraavia treenejä, odotellaan mielenkiinnolla mitä jännää sieltä on sitten tuloillaan, kun tänään meni ohjatut niin kivasti ;)