Tai siis ainakin olen kovasti koittanut Jalmaria ohjata omatoimitreeneissä. Kävipä niin hassusti, että viime viikolla vaihteeksi oli ohjaamattomat harkat, mutta koska siitä oli ystävällisesti tuttavallisesti ilmoitettu etukäteen, pystyin käyttämään osan työpäivää harkkojen miettimiseen ;) Tarjottimelle pistettiin sitten oikein Helin vauhtirata, jossa sai molemmat pinkoa ihan tosissaan. Yllätykseksemme oltiinkin Mösjöö Pilkun kanssa keskenämme hallilla, joten mikäs se hauskempaa. Koko halli omassa käytössä ja privaattitreenit luvassa.
Haasteita tuli 10-11 välissä, kun koira paahtaa edellä ja itse pitäisi olla orkestroimassa tiukkaa takaahyppyä 11:lle. Tuohon kun sai oman käskytyksen selväksi ja oikea-aikaiseksi päästiin taas vauhtiin. 12 ja 14 oli pahat, kun putki oli enemmän tyrkyllä oikeasti kuin mitä tässä piirroksessa. Niimpä se tollikka pisti korvat lukkoon ja ampaisi putkeen, jos 13 hypystä ei tullut ajoissa koordinaatteja (siinäkun vielä rintamasuuntakin on hirveen kivasti just putkeen, että mene mene). Otettiin muutama toisto puolivalssilla, jolla saatiin ohjaaja taas kartalle. 14-15 välissä tuli muutama ohitus, jos vedätin liikaa 15 hypylle. Note to self: sitä koiraa voi odottaa sieltä putkesta ja lähteä siitä loppusuoraa paukuttamaan, eikä tartte hölkätä puolikilsaa etumatkaa. Kaikenkaikkiaan hyvät ja tosi tehokkaat treenit, kun ei tarttenu edes omaa vuoroa odottaa ;) Välillä tehtiin putken nollakulman lähetyksiä ja kontaktien naksuttelua alaslasketulla rampilla ja maksipyödällä olevalla versiolla. Ja vitsi et niitä pitäiskin malttaa tehdä lisää, kun koira oikeesti osaa, mut radalla vaan vauhti joskus kiihtyy niin paljon, ettei muista pieni mies aina ajatella.
Törmättiin aksavastaavaan hallilta lähtiessa ja hän oli tosi pahoillaan tuosta ko. ryhmän tilanteesta. No, mähän olin ihan fiiliksissä, että ei mua vaan haittaa, kun päästään välillä tälleen huolella treenaamaankin :) Ja näköjään kesän pentuaksakurssilta jääny Jalmari mieleen hänellekin. Eriasia on sitten, että taidoista, kyvyistä, huonosta käytöksestä vai hassusta väristä, mutta uskotellaan nyt ainakin itselle, että ihan siitä ekasta vaan johtuu ;) Ryhmän tilanne on sen verran muuttunut viikonaikana, että ilmeisesti loppukauden siinä on joku vaihtuva ohjaaja, kuka nyt kiireiltään ehtii. Toisaalta kiva, kun saa erilaisia vinkkejä ja ajatuksia, mut toisaalta taas hanurista, koska meillä on kesälle tavoitteita ja ens usko, että sinne tänne roiskimalla me välttis päästään niin hyviin lopputulemiin kuin toiveissa.
Lauantaina kelmien kerho kokoontui jälleen kaikkine hormooneineen Sporttikoirahallille pohtimaan aksan saloja. Tällä kertaa otettiin tekniikkapätkiä treenin alle, kun meilläkin oli toi ratarallattelu vielä tiistailta takaraivossa. Ohjelmistossa oli keinu + parit hypyt, kepit, putken ja A:n erottelua, pimeästä kulmasta mutkaputkeen lähetys, välistäveto/päällejuoksutreeni ja vieläpä pieni kääntymis/ohjauksenlukuharkka. Me panostettiin tällä kerralla enemmän tuohon jälkimmäiseen ja tehtiin vaihtelun vuoksi muutamat päällejuoksut ja putken erottelut. Ihan mukavaa tekemisen meininkiä ainakin meiltä, joten papukaijamerkki Jallulle. Ohjaajasta nyt ei aina niin tiedä, mut onneks koira pelastaa.
Lauantaina onkin jännä päivä, kun Nirppukirppu menee elämänsä ekoihin kisoihin rallytokoilemaan. Voitteko kuvitella, pieni Nipa siellä tolloilemassa :D Oivoi, siitä tulee kyllä niin hauskaa. Koira kun on tosi blondi, vaikka ei turkin väristä uskois ja vähän tuulella kulkevaa mallistoa. Täytyy toivoa, että Porvoon hallissa ei lentele ainakaan perhosia, kun ne tuntuu olevan pikkumustan mieleen erityisesti. Mutta rallitokon (röllitokon meidän tapauksessa) henkeen onneksi tämä passaa paremmin kuin hyvin ja tavoitteena hassuttelua Nipen tapaan. Sitä odotellessa siis :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)