29.5.2011

Lunta tupaan :(

Tänään Elinan koulutuksessa koitti päivä 2 ja rata oli itseasiassa täysin mahdollinen meillekin. Paljon haastavia kohtia, mutta jo rataantutustumisessa sain ajatuksia kasaan nimenomaan meidän menemiseen. Alkuun pakkovalssi, välistäveto, putki/kontaktierottelu vekkauksella, takaakierto, keinu, pitkä eteneminen seuraavalle takaakierto + valssille. Meillä oli superhyvä draivi päällä, mutta meno tyssäsi tuohon seiskaesteelle, kun Java tuli riman ali (!!!!). Se oli jo sen verran ihmeellistä ja sanoinkin Elinalle, et todella outoa. Uudelleen takaakierrolle ja ali, vaikka oli toinen rima lisätty alle. Lähemmässä tarkastelussa Javan tassuttelu oli epäpuhdasta, joten koira syliin ja koivet syyniin. Ei sieltä oikein löytynyt mitään kiviä anturoiden välistä, eikä arkomista venyttelyissä tai kopeloinneissa.

Niimpä juoksuttamaan koikkua uudelleen ja tällä kertaa ei ollenkaan ep. Se siinä odotellessa sinkoili kentän laidalle kattelemaan toisten kenttien menoa ja juoksujalkaa takaisin ja ei mitään merkkiä mistään ontumisesta. Tein kuitenkin päätöksen jättää treenit kesken, koska mielummin lisää terveitä kisavuosia meille kuin viiden minuutin valmennus. Kuitenkin tuon mammanmurusen terveys menee ihan kaiken edelle, kun ehtiihän tuota aksaa vääntää myöhemminkin. Elinakin harmitteli kovasti, kun jouduttiin heittämään pyyhe kehään kesken kaiken, kun hän vielä kehui tuon todella hyvää hyppytekniikkaa, nopeutta, herkkyyttä ohjauksille ja oli sitä mieltä, että mulla on käsissäni vielä menestyvä koira.

Treenien jälkeen tehtiin pitkät jäähdyttelyt ja lähdin sitten aikaisemmin kotiinkin, jotta pääsee venyttelemään paikat huolella läpi. Siinäkään ei reagoinut yhtään mihinkään, vaan lähestulkoon nukkui koko venyttelyoperaation ajan. Kaikesta huolimatta, Elinakin oli sitä mieltä, että kannattaa osteopaatilla käyttää näytillä, jos siellä jossain on joku lukko/jumi. Pitänee huomenna aloittaa ajanmetsästys kenelle tuon saisi kopeloitavaksi. Viimeeksihän fyssarikäynnillä sieltä ei löytynyt mitään huolestuttavaa, lantiossa pientä tiukkuutta, joka aukesi session aikana. Mä oon ihan järkyttynyt tälläisestä, kun ei mun koirille ikinä satu mitään, eikä ne ikinä sairasta :D

Tätä episodia lukuunottamatta siis hyvin opettavainen aksaviikonloppu. Ehkä enemmän saanu irti tekniikasta, kuin koko talven ohjatuissa treeneissä yhteensä. Etenkin parasta antia oli huolellinen rataantutustuminen, jossa käytiin läpi kaikkia mahdollisia ohjausvaihtoehtoja kuhunkin kohtaan ja perusteltiin miksi toinen on parempi kuin toinen. Myöskin paljon tuli tärkeitä juttuja mitä pitää ottaa huomioon missäkin ohjauksessa omasta paikasta, liikeestä, ajoituksesta jne. Ja vaikka alkuun ne radat näyttikin aika hurjalta näin möllikoirakolle, oli mahtavaa huomata, että mekin osataan ja pystytään tekemään juttuja, kun saadaan osaset paikoilleen. Ja miten upea koira mulla on! <3 Se menee, kun sille vaan kerrotaan mitä halutaan. Ja se menee paljon vaikeampia juttuja, kuin ois voinut kuvitella. Tassu lipasssa pieni pilkku valmiina töihin, vaikka mikä ois.

28.5.2011

Pääskysestä ei päivääkään, karvanlähtö = kesä?

Johan onkin meidän huushollissa taas imuri laulanut ja Roger Para pistetty duuniin. Tuo pieni musta kostaja Nipa kun päätti vaihtaa vähän kevyempää ylle, kun Iltasanomiinkin on alkanut tipahdella helleotsikoita. Mitään megakarvanirroitusta ei onneksi näyttäisi olevan luvassa, mutta silti näitä sheltin omistajan kohokohtia kerran-pari vuoteen. Mutta voitteko kuvitella missä hurmiossa mä koiriani harjaan nyt, kun on vihdoin se oma terassi. Kaikenmaailman karvapallerojen irroittelu harjasta tuottaa vaan suurta nautintoa, kun ne lähtevät jatkamaan kiertokulkuaan jonkun tirpan pesämateriaaliksi sohvan alusen sijaan. Tänäänkin pistin linjastolle molemmat ja voi jumpe, että olikin mahtavaa kyniä Nippeä, kun sieltä löytyi niitä iiiiiiihania vanukarvatuppoja reidestä tuhottavaksi! Imurikin pistettiin uusiksi muuton yhteydessä ja voin kertoa, että sekin on vaan nautintoa verrattuna entiseen. Vanhalla versiolla imurointi oli vähän niinkuin meksikolaisten työnteko; lähtee törkeä ääni, mutta mitään ei tapahdu.

AH. Sen lisäksi, että olen saanut nauttia koirieni karvanlähtöprosessista (mä tässä vielä mielenkiinnolla odotan milloin Jalmari luopuu nyttenkin vähäisestä nutustaan, kun lähestyy ne Pärnun KV näyttelytkin tässä pikkuhiljaa muutaman viikon päästä :D), olen myös huomaamattani viettänyt illat treenikentillä. Missäs muuallakaan kuin aksan parissa. Tällä viikolla iltaohjelma on koostunut vaatimattomasti neljistä ohjatuista aksatreeneistä, joten ollaan päästy ihan todenteolla tekemään. Keskiviikkona Ertillä oli taas joku megapitkäkäherryshyppäri, joka on siis ratana supermahtava tehdä (näistä aina oppii vaikka mitä, kun haastaa osaamistaan), mutta mua oikeesti alkaa ottaa nupeloiseen, kun ei siinä 10min / koirakko vaan ehdi. Ei siis tosiaan mitään ykkösen ratoja, vaan ihan kunnon kolmosten kieputtelua 20 esteen verran, josta olis kiva oppia ja hinkata osaset kohdalleen kaikessa rauhassa, mutku se vaan on resurssien puitteissa mahdotonta. Kieputteluhyppäreissä on se ongelma, että kun on yhdellä esteellä myöhässä ohjaus, se kertaantuu sitten radalla eteenpäin mentäessä ja silloin ongelma jollain esteellä ei välttämättä olekaan ongelma, jos ajoitus olisi niinkuin elokuvissa. Siitä huolimatta Jalmari teki toooooosi hienosti töitä, josta jälleen kerran pisteet pienelle koiralle.

Mulle meinaa iskeä hirviä morkkis tuollaisten treenien jälkeen, jossa itseasiassa koira tekee 90% ihan just niinkuin sitä käsketään tekemään ja sitten sei välttis aina ymmärrä miksi radantekeminen loppui tähän. Vaikka toki palkataan ja kehutaan ja leikitään, vaikkei ihan ratapiirroksen mukaan olisi lopetettukaan. Java on vielä superherkkä tulkitsemaan ohjausta, jolloin se ei itseasiassa tarvitsisi paljoa ja toisaalta taas kovissa ohjausliikkeissä se helposti kieltää, jos ohjausta ei viedä loppuun. Kokematon ohjaaja ja herkkä & nopea koira on aika haastava kombinaatio tässä vaiheessa, mutta töitä tekemällä se varmasti palkitsee. Toivottavasti vaan koira ei heitä pyyhettä kehään, että emmää sun kanssa jaksa, hankin toisen ohjaajan ;) Pakko ihailla kyllä Javan työmoraalia, kun se on valmiina kuin pieni partiopoika hommiin ja ei meinaa pilkullisissa pussihousuissaan pysyä aksakentälläkään, kun pitäisi jo päästä tekemään.

Heli oli torstaille valmistellut meille ratatreenit teemalla ykköstä ja vähän muuta. Vedettiin tällä kertaa kilpailunomaisesti rata läpi kellottaen ja sen jälkeen mietittiin mistä lähdetään sekuntteja napsimaan pois ja miten se tehdään käännöksissä. Alkuun meidän kaikkien koirat oli jotenkin ihan ylikuumuneita ja se näkyi myös ensimmäisissä vedoissa, kun ilman verkkaesteitä suoraan paahtamaan. Kun ylimääräiset paukut oli purettu, maltettiin sitten jo jopa keskittyä kuuntelemaan ja se näkyi sitten positiivisesti pojan tekemisessä. Vikan kierroksen rata oli jo tooooooosi hyvää jälkeä, vaikka siihen sisältyi keppien pujottelun ohjaus vasemmalta. Loppuun Heli tarjosi vielä kolmosen kisasheltti Beaansa meille kokeiltavaksi ja olihan se pakko tarttua tarjoukseen, kun saa ohjata radalla kerrankin osaavaa koiraa. Osaava koiraa paikkaa hyvin ohjauksen puutteita ja toisaalta taas ihan kiva nähdä, että jotain sitä tekee itsekin oikein, kun koira menee minne käsketään :)

Viikonlopun suunnitelmiksi meillä oli Elina Jänesniemen koulutussetit Ojangossa. Huomenna siis harjoitukset jatkuvat ja hyvin mielenkiintoinen anti oli jo tänään tarjolla. HSKH:n riveistä saatiin yksi mölliryhmäkin kasaan, vaikka vedettiin samaa rataa kuin kilpailevatkin. Me ehdittiin tehdä ensimmäistä 15 esteen pätkää, johon mahtui jo aikamoinen määrää tekniikkaa. Ensimmäisenä esteenä rengas, kolmoselle twist, neloselle takaakierto, välistäveto, vitoselta tiukka 180-käännös putkeen, seiskalle twist, kasille takaakierto, välistäveto, ysille takaakierto, valssi kympille, johon ohjaus pakkovalssina, 12 jälleen lähestyminen valssilla, 13 A/putkierottelu flip. Jebou :) Siinä oli meille tuhti paketti tekniikkaa ja paljon asiaa linjaamisesta, ohjauskuvioiden valinnasta, ennakoinnista, ponnistuspaikoista, laskeutumispaikoista, omasta liikkeestä, katseseesta, ajoituksesta... Ja mikä parasta, huomenna jatketaan vielä aamupäivän verran! Koira sai jälleen kehuja siitä miten hyvin ja herkästi se itseasiassa lukee ohjausta ja on vielä nopea. Mun olis tietty helpompi opetella tekniikat selkärankaan hitaan ja vähemmän reagoivan koiran kanssa, kun ehtisi jopa miettiäkin kesken suorituksen ;)

Otin siinä sitten oman vuoron jälkeen viereisellä kentällä pientä ratarallattelua, pikkaisen keppejä ja lopuksi vähän tokoa. Ja mitä helmettiä, mun koira teki parhaat liikkeestä maahanmenot ikinä! :O :O Siis sanooko tää nyt sitä, että ennen tokotreenejä mun pitää käydä heittämässä tiukat aksaväännöt pohjille, ni johan lähtee. Se oli niinku käskystä hissinä maahan ja oma liike jatkuu keskeytyksettä. Hyvä Jallu, jee! Mullehan on vähän taas alkanut toi tokokärpäsen purema vaivata, kun kevät ja tyttöhaihattelut alkaa olla pahimpien sesonkien osalta ohi. Mut kertokaas missä välissä mä ehdin jotain tokoa, jos mä oon nyt jo ton kanssa neljänä päivänä seisomassa jonkun pölyisen aksakentän laidalla :D

25.5.2011

Nipperton Janakkalassa

Sain vihdoin käsiini Helin upeita kuvia muutaman viikon takaa äitienpäivän rallytokokisoista Janakkalasta. Tässäpä siis muutamat:

Hieno kontakti
Hyvin iloinen spiraalintekijä
Maaliviivan jälkeen pikapikaa namipussille

Lopputuloksena iloinen kolmonen ja hieeeeno ruusuke!
Kuvat: Heli Leskinen

22.5.2011

Vaakkoin valtaajat ja lentäviä palloja

Aksastara kaikkine mammoineen pääsi lauantaina reippailemaan Vaakkoihin, kun kerrankin oli viikonlopuksi päräytetty varsin hilpeä sääkin. Yleensähän se iso A paistaa mieluiten silloin, kun itse joudun istumaan tiiviisti neljän seinän sisällä kattelemassa tietokoneen kelloa. Pakkohan se oli sitten lähteä valloittamaan uusia erämaita täällä etelä-Suomessakin, joten otettiin sitten suunta tällä kertaa Vaakkoihin, jossa kukaan neljästä ei tunnusta aiemmin käyneensä.

Kaikenkaikkiaan kiva tuttavuus paikkana, kun parkkipaikallakin oli vaan yhden käden sormilla laskettava määrä autoja. Taitaa tehdä ihmeitä metsän ruuhkareippailijoille, kun ei olekaan merkittyjä reittejä, vaan pitää ihan keskenään samoilla metsässä - hui - ja vieläpä ilman pururataa ;) Sehän käy meille, joten voidaan mennä toistekin. Maastokin oli kivan vaihtelevaa, kun välillä kiivettin kallioita ja välillä pompittiin mättäältä toiselle. Ja Nipa-pullero joutui todelliseen duuniin, kun oikaistiin hakkuualueen läpi ja töppöjalka joutui ihan tekemään töitä etenemisen eteen. Mut ihan oli eri tavalla virtaa tuossakin koirassa, kun pääsi tepastelemaan metsässä ja välillä pulahtamaan lampeen kepuja hakemaan.

Muutama kuvapläjäys siis piskien lauantaista:

Irtopää, jolla on iiiiiso kieli!

Tarkkaa havainnointia

Majava taas luraa

Uimavahdin tehtävä se vasta rankkaa onkin

Nipa kävi pääsemässä talviturkistakin eroon
Viikonloppu jatkui sen verran koiraisissa merkeissä, kun sunnuntaille oli buukattu ESS:n toimesta shelteille flyball -opastusta Tiina Liljan vetämänä. Paikalle olikin tullut ennakkoilmoittautumisten vähäisestä määrästä upea määrä lajista kiinnnostuneita shelttejä omistajineen, olikos niitä nyt parikymmentä iloista pientä paimenkoiraa paikalla. Liekkö mahtava sunnuntaisääkin edesauttanut ulkoharrastuksiin hakeutumista :) Meiltäkin innoistui jopa kepokin lähtemään mukaan, joten minäkin sain sitten molemmat piskit flyballoppiin samalla vaivalla, kun pystyin aina vaihtopenkille laittamaan toisen huilaamaan ja toinen tulille.

Java treenaa pallon noutamista ja takaisin tuomista (Kuva: S. Tuominen)

Yllättäen Java olikin tässä lajissa skarpimpi oppimaan ja tekemään töitä siitä huolimatta, että paikalla oli toisia uroksia ja vielä niitä tyttöjä. Natilla tuntui olevan tänään semmoinen päivä, että se olis vaan halunnut pussailla ja hassutella :D No, onneksi oli kepo mukana, joka sitten kävi Natille heittelemässä läheisellä kentällä vähän palloa, niin pääse pikkumustakin kunnolla pinkomaan. Se kun ei meinannu millään ymmärtää miksi pallo ei lennä, kun pitäis vaan päästä juoksemaan, eikä nyt jaksais mitään tassun läpsyttelyjä. Java hokasi kuitenkin aika nopsaan, miten homma etenee, vaikka ko. koira ei kosketusalustasta ole mitään tiennytkään (opetettu nenäkosketuksella).

Nipa keskittyy :D (Kuva S. Tuominen)


Flyball in a nutshell:
  1. Ensin vähän palloreeniä. Hetsataan hakemaan pallo ja palauttamaan se ohjaajalle.
  2. Laitetaan väliin yks flyballhyppy, jonka takaa koiran pitäisi liikkumaton pallo hakea ja tuoda takaisin
  3. Sitten opetetaan kosketusalusta. Nami käteen nyrkkiin ja odotaan, että koira läppää tassulla
  4. Vaikeutetaan vaatimalla läpsyä avoimeen kämmeneen
  5. Otetaan käteen kosketusalusta, johon tarvitaan läpsy
  6. Häivytetään käsi pikkuhiljaa, jolloin kosketusalusta on jo maassa
  7. Aletaan kasvattamaan etäisyyttä alustasta
  8. Lähetetään koira kosketusalustalle ja palkataan taaksepäin 
  9. Kosketusalusta nostetaan kiinni heittokoneeseen ja lähetetään koira läppämään alustaa. Häivytetään alusta.
  10. Lisätään väliin ensin yksi este ja lisää etäisyyttä, jolloin koiran pitäisi käydä läppäämässä konetta ja palata samaa tietä takaisin hyppyjen yli.
  11. Sitten vaan lisäämään vauhtia ja kierroksia, jotta koira painaa tarpeeksi kovaa koneeta ja voi ladata pallon 
  12. Ja sitten meillä onkin jo täysiverinen flyballhauva, joka heitätyttää ihan omat pallonsa :D
Hauska laji ja ehdottomasti pitää mennä kokeilemaan toistekin. Muutaman kuvan ehdin räpsäistä ja ne löytyvät täältä.

20.5.2011

nASTaa

Johan tässä on taas ehtinyt touhuta vaikka mitä, vaikkei ole ehtinyt edes blogiin raportoida. Epiksissä käytiin Ojangossa 20.5. nappaamassa pari kymppiä, joista ensimmäinen rata oli ihan törkeen hyvää menoa (sijoitus tälläkin joku 6/13). Jos tähän vois laittaa feispuukpeukun, ni sellaisen paikka olis ny. Virhe tuli putkessa kääntymisestä, kun mösjööltä loppui ilmeisesti usko kesken eteenpäin tekemiseen, kun mamma kirmaa jo muilla mailla. Vois tosiaan muistaa huolellisemmin saattaa putkeen ennen seuraavalle esteelle hätiköintiä, niin pysyy koirakin kärryillä mihin sitä oikeen mennään. Noin muuten tosi skarppia tekemistä, johon mahtui hyvin mm. niisto-persjätöt. Puhuttiinkin Jennin ja Sarin kanssa radan laidalla miten koko meidän lössi on mennyt törkeästi eteenpäin talven aikana ja toki näin porukan nuorimman koiran kanssa kuulemma etenkin meidän edistys on ollut aikamoista.

Niinkuin onkin, mutta pakko heittää pienet kiitokset meidän shelttireeniryhmälle, joiden kanssa on vaan niin kiva reenaa! Nemokin nappasi hienon nollavoiton ko. medimöllien radalta, joten hyvin me edustetaan. Paljon on tehty yhdessä juttuja Sporttikoirahallilla, väännetty ratoja, tehty tekniikkaa, korjattu toisten virheitä, tsempattu, saatu perseelle potkimista, kysytty neuvoja ja mikä tärkeintä, vuodatettu koko rahalla aina jäähdyttelylenkki :D Mahtavaa, kun voi oikein luvan kanssa jauhaa agilitystä, mitä ei lajia harrastamattomat jaksa kuitenkaan kuunnella ;) Samalla kvartetillahan me jatkettiin nyt touko-kesätreenitkin ja onhan siitä ihan megana hyötyä meille, kun saadaan tehdä kokeneempien kanssa. Vaikka meidän täpäkät pojat on joskus innostuneet toisilleen pörisemään muutamaan otteeseen, nekin osaa olla cool toistensa kanssa. Ja mikä parasta, ei oo emännätkään tapelleet ;)

Näin kesäkaudella meillähän on oikein tehoreenaus päällä, kun ohjattuja valmennuksia on keskiviikkoisin Ertin kisaavaan tähtäävien tehoväännössä ja torstaisin Helin hikijumppaa ja siihen päälle vielä satunnaiset epikset. Ei oo meidän tarvinnu Ojankoon mennä erikseen tällä tahdilla, kun kotonakin ois joskus kiva olla :) Helin kanssa ollaan vedetty filosofinen kontaktisetti ja hauska vääntöpätkä, jossa oikeesti alettiin miettiä miten niitä sekuntteja saadaan rata-ajoista pois ajoissa koiraa informoimalla seuraavasta radankäänteestä. Se oli taas hienoa huomata miten herkkä toi koira on ohjaukselle ja tekee kyllä just niinku sanotaan - siinä vaiheessa joutuu kattomaan peiliin, että missä vaiheessa ja miten sitä käskytetään. Esim. vaikka jaakotukset oli oikea-aikaisia ja oikein käskytettyjä, hypyn saatto jäi lyhyeksi, niin koirapa pisti liinat kiinni esteelle ja jäi kattomaan, että ai ei mentykään. Ja mua taas hämmästytettiin siinä miten törkeen hyvin toi vesseli kääntyy vastaisella kädellä. Ensi viikolla sitten ohjelmistossa ykkösen rata, niin päästään vähän joka jannu katsomaan missä mennään kisavalmiuden kanssa.

Ertin kesäreenit ovat olleet todella iloinen yllätys, kun kisoihin tähtääville on tarjottu laadukasta ohjausta 10 kerran kurssin muodossa. Ekalla kerralla tehtiin "tasokoe" tyylisesti pitkää rataa, jossa oli kommervinkkiä joka lähtöön. Pakkovalssia, takaakiertoa, tiukkaa kulmaa kepeille, jaakotus, A takaaleikaten, niisto, jonka jälkeen takaakierto 90 astetta, pitkällä suoralla kolme takaaleikkausta ja siihen päälle vielä piiiiiitkä kaari juoksemista, jossa hyppyä, rengasta ja putkea. Jalmari selvitti upeasti kaikki suoran takaaleikkauksiin, joissa viimeisessä se joutui pyörimään hypyn jälkeen. Javallehan en ole edes älynnyt opettaa, että takaaleikkaus on itseasiassa suunnanmuutossignaali, johon täytyy tässä kesällä panostaa erityisesti keppien ohella.

Note to self: 
  • Putkiin ohjaus huolellisesti ja vasta kun koira on oikeesti lukinnut esteen, mietitään seuraavalle hilpaisemista
  • Hypyille saatot pitäisi malttaa tehdä, vaikka jotain fantsua ohjauskuviota väännetään ja kiire olisikin
  • Takaaleikkauksella koira pitäisi opettaa vaihtamaan laukkaa
  • Meillä on ennakoitu vaan suunnanmuutosvalssit, mutta se pitäisi ottaa myös eteneviin hyppyihin -> hippulat vaan vinkumaan ohjaajalta :)
  • Kontakteja vahvistetaan etupalkalla lisää, vaikka meneekin ihan kivasti
  • Keppien sisäänmenoreenit ohjureilla muutamalla kepillä, jotta saadaan palkkaa ja toistoa


Kisakuntoa käytiin tarkastelemassa perjantai-illan ratoksi Puolarmaarissa nASTa Cupin viimeissä osakilpailussa, kun kelikin oli aika huikea. Tällä kertaa taisi startata 13 medimölliä, joista Java toisiksi viimeisenä. Rata oli aika kiva möllirata, jossa oikeastaan ei paljoa vääntämistä tai miettimistä. Lähinnä omat puolenvaihdot piti miettiä koiralle optimaaliseksi ja muuten vaan rata oli suoraa, ympyrää ja suoraa kontakteilla ja putkilla höystettynä. Erityisesti meillä oli agendalla putkiinsaatot ja puomin ylösnousukontakti (jonka ohi edellisellä kerralla juostiin hienosti), jotka onnistuivat hienosti ja lopputuloksena nollalla Java kipusi kakkospaikalle. Tästä meidät palkittiin vielä nASTa Cupin kokonaistuloksissa 9 Cup-pisteellä medimöllisarjan kakkosina, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. Eniten olen toki iloinen hyvin menneestä radasta :)

Niimpä me tällä hetkellä istuskellaan piskien kanssa terdellä juomassa skumppaa hassuille, hienoille hauvoille & viikonlopulle ja kirjoitellaan blogia. Ei siis kamalan paha, vieläkun saa naamariinsa tunkea noita Jalmarin voittamia karkkejakin :D Meillähän alkaa asunnon pihatyöt näyttää jo ihan siedettävältä, kun nurmi on saatu kylvettyä ja istutuksetkin ovat ilmestyneet pihan rajalle. Nyt vaan odotellaan, että nurtsi kasvaisi supernopeasti, niin pääsisivät piskit temmeltämään pihaan ja saisi oman pienen keppitreeninkin tuohon pystyyn. Minä kun tilasin kotopuolesta ohjurit, jotka sitten assisteerasin yhteistyössä valmiiksi asti ja tässä lopputulos (voitte arvata mun osallistumisenmäärän näissä rakentelua vaativissa pikkuproggiksissa, kiva et iskä jaksaa ;):

Kiitos Mikkeliin näistä :)
Viime viikonloppunahan olin karvaduoni kanssa hämmentämässä kotikonnuilla Mikkelissä. Ja voi video, että olikin taas piskeillä siistiä :) Oltiin molemmat yöt mökillä, joten ei tarvinnu kavereiden juuri hihnoja tai ulkoilutusaikoja kyttäillä. Saivat paahtaa pitkin tannerta Lunan ja Sulon seurassa koko viikonlopun. Helppoa koiranpitoa siis, kunhan muistaa ruokakuppia tarjota naaman eteen oikeisiin aikoihin :D Veikkaan, että maanantaina täällä on nukuttu aika sikeään työpäivä, vaikka raksamiehet pörräävätkin ympäri taloa ja ehkä välillä pitänyt vähän kommentoidakin työnedistymistä.

Mökkitrio <3
Pahoittelut tosiaan kuvanlaadusta, kun musta on tullut laiska. Puhelin on kuitenkin mukana jo valmiiksi ja sillä saa ihan kelpoista otosta paikallaan olevista kohteista, niin eipä toi kameralaukku meinaa mukaan tarttua niin millään. Ja pääseehän noista tunnelmiin :) Heitetään lopuksi vielä kevätotos meidän lähimetsästä. Tykkään. Tykkään muutenkin ihan huimasti tästä alueesta nyt, kun on kevät ja nähdään miltä tää mesta näyttää oikeesti.

15.5.2011

Pikapäivitys

Nyt on pakko sipaista pikapäivitykset ihan jo siitä riemusta, että meillä on kotona se sellainen INTTERNETTI. Oumaikaad, tiäkkö, se on se juttu, kun voi himasta käsin olla yhdessä muuhun maailmaan :O Meillä asti tämän nykyteknologian tuleminen kesti vaan 4,5kk muutosta, joten aika sukkelaa piuhanvetoa kaikkiaan. Mutta koska nyt on Teh Netti, voin juhlia sitä vaikkapa julkaisemalla yhden kuvan blogissa - nytkun näidenkin lataaminen on silkkaa juhlaa.

Tässäpä siis Jalmarin evoluutio viimeisen puolen vuoden aikana, kun junnarista on tullut nuori:



Siis sehän alkaa näyttää koiralta?! :)) Aika soma.

8.5.2011

We are on fire!

Mitä poika ensin, ni äiti perässä. Näin se ainakin näköjään meillä menee. Pieni suloinen Nati hauva oli peruutuspaikalta ilmoitettu mukaan tän päivän Janakkalan rallytokokisoihin jossain väliaikaisessa mielenhäiriössä ja kerta on maksut maksettu, niin ei sitä voi sitten kotiinkaan jäädä muuten vaan homehtumaan. Vaikka myönnän avoimesti, että se kävi mielessä, kun huonosti nukutun yön jälkeen kasailin itseäni päivän suorituksiin :D

Taustalla oli siis sellainen lisämauste, että kaveripariskunta juhli häitään juuri edellisenä päivänä. Siellähän siis mekin ja sen verran hilpeissä tunnelmissa, että kotiin tultiin vasta joskus kolmen maissa. Koiruudet pääsivät yökylään Nupun ja Nanan valtakuntaan, eikä näyttänyt tämä peliliike tuskaa aiheuttavan. Ensimmäisen minuutin aikana Java löysi shelttidaamit ja Nati pallon + ruokakaapin - ei siinä sitten enää mua tarvittu, joten liukenin ovenraosta jatkamaan matkaa. Helppo oli lähteä illan rientoihin, kun koirat olivat selkeästi hyvissä käsissä. Suuret kiitokset Tiina ja Vellu karvaduon kaitsemisesta!

Niimpä sunnuntaiaamu starttasi ensinnäkin sillä, että mun piti lähteä kolaamaan bussilla hakemaan autoa, joka oli jostain kumman syystä jätetty ihan suosiolla Vallillaan edellisenä iltana. Ja kun oli auto alla, sillä huristeltiin toiselle puolelle PK-seutua vapauttamaan hoitopaikka velvollisuuksista. Kun oli Volvo lastattu kahdella sheltillä, se ohjastettiin Janakkalaan. Siellä oli luonnollisesti aikataulut myöhässä, joten päivään mahtui aikalailla odotettelua ja hengailua, mutta mikäpäs siinä kentän laidalla istuskellessa, kun paikalla oli myös Saija upean Andon kanssa, kentällä pyöri mahdottoman taitavia rallytokoilijoita ja vieläpä Iso A:kin viihdytti läsnäolollaan. Nääs toi valopallo, se on aika kova juttu se. Alokasluokkaan oli ilmoitettu vaivaiset 32 koirakkoa, joten yllätyksenähän noi aikataulut eivät tulleet.

8.5.2011 Janakkala, ALO, Anna Pekkala ratapiirros

Rata alkoi meillä vähän huonosti, kun perberi nousi lähdössä lähtöluvan saamisen jälkeen, vaikkei seuraamiskäskyä oltu annettu. Niimpä mä olin ensimmäiset kaksi kylttiä myöhässä, koska Nati päätti jo lähteä suorittamaan. Löydettiin onneksi yhteinen sävel aikalailla pian ja selvittiin tästä salamastartista vaan yhdellä miinuspisteellä, kun suorituspaikka venyi ekan kyltin ohi. Nipa tepastelee rallyssa kovin topakkana, kun se on niin pieni koira suurittamassa kovin suurta tehtävää :) Yksi talutinvirhe tuli vielä kymppikyltiltä, mutta muuten puhdasta jälkeä tilastoissa. Joka oli vähän yllätys, koska itsellä ei ollut radan jälkeen fiuwis, että ihan noin hyvin meni. Hauva kun välillä pälyilee yleisöä ym. mutta jatkaa kuitenkin samantien työntekoa. Lopulta kärkikolmikko oli tasaisesti tuloksessa 98 ja jyvät eroteltiin akanoista aikavertailulla. Pienin koira oli nyt hitain, joten Natille napsahti kolmospaikka. Wau! Superupeaa! Sitten 5.6. Helsingissä hakemaan luokkanousua ;)


Kotiutunut rallyurheilija ;)

7.5.2011

nASTa cup

Perjantaina jouduttiin koirien kanssa lähtemään evakkoon kisastudion alta, kun asuntomme valtasi miehinen hunnilauma Suomen pelin tiimoilta. Tai olisihan tänne hyvin voinut soluttautua sekaan, mutku mää en oikein tuota lätkää siltikään fiilistele ja voi kiesus sitä huutoa minkä toi lauma saa aikaiseksi, kun on pelissä tilanne päällä. Onneksi oli upea keväinen sää ja sopivasti vielä perjantai-illaksi AST:n organisoima nASTa Cup epikset Puolarmaarissa Espoossa, joten ajattelin sitten roudata evakon sinne asti.

Se oli aika lentävä lähtö, kun töistätullessa ehdin nopeasti lusikoida naamariin jotain salaattia, pistää kamat kasaan ja vielä auttaa pikasiivouksessa vartissa. Hyvä, että oltiin ajoissa liikenteessä, koska Ramsekselta oli jäänyt rokotustodistus kotiin, niin ehdin sen hakea matkalla heidän kotontaan ja kiikuttaa pikapikaa miniluokassa starttaavalle koirakolle siinä samassa (Tästä muuten vinkki kaikille hajamielisille: ottakaa niistä rekkareista triljoona kopiota ja viljelkää niitä joka paikkaan; autoon, treenireppuun, nitojalla kisakirjan takakanteen. Mekin ollaan nimittäin tämä unohdus erään kerran koettu ja toiste ei jaksais edestakaisin ajaa ;)). Nati lähti myös mukaan kannustusjoukkoihin, koska en vaan voinut sitä äijäköörin kanssa jättää tänne kotiinkaan, kun ei sekään niin tosta lätkästä välitä. Kannustus olisi ollut ehkä liian kuuluvaa kentän laidalla, joten meidän suorituksen ajaksi Nippe sai mennä autoon.

Nämähän oli siis Jalmarin eka agilityrata mölleissä, mutta eipä tuon kanssa tarvi paljon moisista sivuseikoista huolehtia. Rata oli aika kiva yksinkertainen baana, jossa kuitenkin muutamat mietittävät käännökset. Lähinnä siis ehtiikö valssata vai voiko luottaa persjättöön. Rataantutustuessa pohdin molempia, mutta totesin loppupeleissä omistavani kaksi vasenta jalkaa ja ylimääräisen pyörähtely tekemisen tuoksinassa voi päätyä omiin koipiin sotkeutumiseen. Ja siinä välissä kun tehdään vielä yks kolmoistulppi, niin koira on ehtinyt jo toimia pitkän aikaa oman elämänsä ratamestarina.

Rata meni tosi kivasti heti alkuun tullutta puomin ohijuoksua lukuunottamatta! Siitä pitää ottaa kyllä syytä omille niskoille, koska käskytys oli myöhässä ja koirakin kyllä paahtoi siitä jotenkin hämmästyttävän reilusti ohi, vaikka kontaktit on sen lemppariesteitä. Viime lauantainkin treeneissä sain roudaa kaiken irtaimiston ylösmenokontaktin eteen, jotta Java olisi valinnut alittavan putken puomin sijaan. No, voi olla, että oli sille uudennäköinenkin kontakti ja hämmennys vallannut mielen. siitä eteenpäin me tehtiinkin sitten ihan suunnitelmien mukaan persjätöt ym. härpäkkeet ja tämä suoritus riitti siis 11 koirakon joukossa kolmanteen sijaan. Hieeeeeeno Java <3 Palkinnotkin oli ihan huimat, vaikka tosiaan kyseessä epiksien mölliluokan kolmossija: suklaalevy, Berran motivointipatukka ja 3-4kg Royalin ruokalahjakortti :O Nipa tykkää taas!

Sari ystävällisesti tuttavallisesti kuvasi meidän suorituksen, joten silvuplee vaan:


(Ohjaaja ainakin koittaa ottaa onkeensa tästäkin videosta, että tuon lähdön nykimisen voisi oikeesti jättää pois, koska ennen pitkää niitä riman tiputuksia alkaa tulla hauvan turhaan kiirehtiessä...)

Mösjöö Pilkku sai suurelta yleisöltä taas yllinkyllin ihailevia kommentteja illan aikana. Sen upea vappulook (sehän esittää Johnny Deppiä ihan sujuvasti) on huomattu ja yhä jonkinverran ihmetellään, et onks se sheltti. Samaa ilmeisesti ihmetteli Jaana Hartus Lahden KV:ssa tammikuussa, mut ehkä sillekin olis pitänu vaan sanoa, et on se ;) Ja ylävitoset Java olis halunnu heittää bimerle-aussipojan kanssa samantein! Ainakin kavereilla oli paljon yhteistä juttua jo aidan takaakin tosiaan ihaillessa.

6.5.2011

Reenin makua

Dodiiiin, alkaa kuulkaas arki palata kuvioihin, kun meidänkin karvanaamat ovat omistajineen palanneet harrastuksiin. Ihan kiva, että kesäkausi on tosiaan alkanut nyt aksassakin ja erittäin rytinällä. Tätä kun on mösjöö Pilkun kanssa odoteltukin. Sitähän on säästelty pentuna ja junnuna treenaamalla hyvin maltillisisesti ensinnäkin ennen luustokuvia, jonka jälkeen rimat on nostettu vasta mediin. Ja kevät mentiin kaksilla viikkotreeneillä varsin rauhallisesti. Nyt kuitenkin tulee The Kesä, jonka jälkeen toivottavasti me oltais kisavalmista kamaa duon molemmat osapuolet, joten tästä tulee selkeesti kivaa :)

Maanantaina käytiin tosiaan epiksissä, tiistaina kokoustettiin pitkän kaavan kautta ESS:n hallituksen kanssa (ja  voin kertoa, että tulossa on vaikka mitä!), keskiviikkona tein poikkeuksen koiramaisesta ohjelmasta ja menin kampaajalle (!!!!) + fillarikauppaan, torstaina oli Hakkilassa Helin hikitreenit ja tänään olis AST:n nASTa-Cup epiksien eka kisa Espoossa. Koska meidän kodin valtaa tänään ilmeisesti jääkiekkoaiheinen kisastudio, mun pitänee hipsiä maanpakoon ja ehkä epikset on ihan oiva vaihtoehto. No, kassellaan. Ainakin sää näyttäis oikein lupaavalta ja voihan sitä mennä reenikavereitakin kentän laidalle tsemppaamaan kameran kanssa, jos muuten ei tänään irtoa. Huomenna näyttäisi myöskin olevan koiraharrastukseton päivä, kun sattuu olemaan kaverin häät ja siksi ajaksi karvanaamat menevät Nanan & Nupun luokse kylään. Javan mielestä tämä oli erittäinkin hyvä veto ja hän todennäköisesti jäisi mielellään pidemmäksikin aikaa juttelemaan Nanalle mukavia. Ja viikon loppuhuipennukseksi olen sitten vielä ilmoittanut Natin sunnutaina Janakkalan rallytokokisoihin. Ja sit joku vielä ihmettelee, että minkä takia mulla ei oo muitakun koiramaisia statuspäivityksiä Naamakirjassa :D

Eilen meillä alkoi sitten touko-kesäkuun shelttipoikien tehokurssi. Heli ystävällisesti tuttavallisesti lähti taas meitä koutsaamaan ja tälle viikolle oli valmisteltu varsin vekkuli ratapätkä. Näytti olevan pojilla vähän kevättä rinnassa, kun jopa Nemo-the-Kuoropoika totesi Javalle treenin alkuun, että noin pienillä kakaroilla heillä pyyhitään pöytää :D Javahan edustaa nuorisoa tässä reeniporukassa, mutta sille se pitää näköjään silloin tällöin toisten kertoa, kun ei se aina itse muista. Java pääsi kuitenkin ekana tulille, joka on aina vähän kuumottavaa, kun intopiukeena se meinaa vähän tehdä ylimääräistä. 2-3 väliin harjoiteltiin ihmisnuolta, 4-5 persjättö, 12 vekkaus, 11 takaakierto-päällejuoksu, 12 päällejuoksu ja 13 takaakierto mutkaputkeen. Olihan siinä jo jonninverran puuhaa, mutta Java teki aivan upeaa duunia. Yhtään puhdasta nollaa me ei saatu, kun kepeissä se kyllä meni oikein sisään, mutta hätäili sitten pujottelussa, mutta muuten wau. Ihmisnuolen se luki törkeen hyvin ja jopa alkuun vaikeat 11-12-13 se meni ykkösellä oikein.

5.5. Helin treenit
Meillä oli tosiaan tehokas 10min per koirakko rata-aikaa ja kyllähän siinä ehtii itsekin juosta. Ensimmäisen kerran tehtiin koko rata vieläpä 45cm hypyillä, jotta alkaa tottua nyt niihinkin ja ei näköjään minkäänlaista ongelmaa, vaikka tulikin tiukkoja käännöksiä. Kaikenkaikkiaan siis hyvät treenit, kun rataharkkojen päälle tehtiin vielä vähän kontakteja, keppejä ja vauhtisuoraa. Illalla tämän huomasi myös koirasta, kun kotiin tullessa just ja just malttoi syödä ja sen jälkeen levisi sohvalle nukkumaan. Voin kertoa, että oli rauhallinen ilta kerrankin.

4.5.2011

Epistelyä

Maanantaina kirmasin sen verran intopiukeena töistä kotio, että hauvojen päivälenkityksen jälkeen kello oli vielä sen verran vähän, että ajattelin lähteä Ojankoon pyörähtämään tuon pilkullisen terminaattorin kanssa muistuttelemaan tokoa. Lauantain katastrofiperseilyreenit kun oli vielä sen verran tuoreessa muistissa, että HSKH:n epikset toimisivat hyvänä häiriötekijänä nuorelle miehelle.

Noooooh, lompsittiin paikalle ja tehtiin siinä vähän kontaktiharkkoja yleisön keskellä, jotka menikin ihan kivasti. Ajattelin sitten vielä tarkastaa päivän mölliradan, vaikka hyppäri itsessään on vähän jännittävä juttu, kun ei saa kiitäjää kiinni edes kontakteilla. Tällä kertaa möllien ratana olikin aika kiva päästelybaana, jossa ei tarvittu mitään ihmeellisiä säätöjä tai megahienoja ohjauksia ja koirallakin oli korvat tulleet reissuun mukaan, ni ajattelin samalla vaivalla ilmoittaa sen yhdelle radalle palkinnoksi. 

Ja sehän menikin sitten ihan kivasti näin episten ensikertalaisilta. Vesseli malttoi odottaa lähdössä, teki hienosti lähtösuoran hyppy-muuri-hyppy-mutkaputki (jossa näköjään muuri osoittautui muutamalle pahaksi, kun kiertivät sen, vaikka oli suoralla linjalla), pysyi ihmeellisen hyvin rukkasessa 180 asteen kaarella olevalla kolmella hypyllä, valitsi putken päät ohjauksen mukaan ja loppusuorallakin uskalti mennä "eteen" käskyllä, vaikka vähän himmailikin mun lyllertäessä perässä. Olisi ollut kiva nähdä tämä videolta, koska siinä olisi todennäköisesti näkynyt aika paljon esteille saattamista ja koiran jarruttamista hitaan ohjaajan takia, mutta kaikesta huolimatta puhdas suoritus riitti tulokselle -13.18 toiseen sijaan sekuntin voittajaa hitaampana. Oho.

Mä vähän veikkaan, että Nipa on kakaralleen saatesanoina todennut, että jos siellä on ruokapalkintoja, niin parempi tehdä kunnolla. Mistään pokaaleista ja ruusukkeista ym. tyhmistä jutuista se ei välitä, mutta ruokapalkinnot antavat motivaatiota jo potkia poikaansa suorituksiin :D Ainakin sen verran innokas ratsaus oli palkintopussilla, että jotain tälläistä Nati ilmeisesti odottelinkin kotiintulosta. Niimpä mulla oli sitten kaksi varsin tyytyväistä piskiä maanantai-iltana, toinen onnellinen palkinnoista ja toinen tyytyväisen väsynyt.

Ensi viikon tiistaina olisi Ojangossa mätsäri ja jälleen epikset, joten voisi jopa harkita molempiin osallistumista. Nyt kun elämä on sen verran luksusta, että treenikentät on 10 min ajomatkan päässä ja se on oikeesti aikamoinen bonari pk-seudulla. Kyllä ne meidän kepitkin sieltä vielä kesällä lähtee...

1.5.2011

Paluu arkeen

Näinkin rennosti voi lomailla (huomaa Javan pääsiäisheila ;)
Blogin hiljaiselo on johtunut karvanaamojen assistentin Meksikon tourneesta ja vaikka niin kovin viksuja otuksia nuo sheltit onkin, eivät näemmä vielä osaa itse omaa blogiaan päivittää. Johonkin minuakin siis tarvitaan :) Ja reissun päällä mammalla oli varmasti kakaroitaan isompi ikävä, kuin toistepäin - sen verran hulvatonta lomailua duo on harrastanut Lunan seurana ja kuulemma oikein tiiviisti tuo pilkullinenkin ängennyt sänkyyn nukkumaan. Hyvin on syöty, lenkkeilty, ulkoiltu ja mikä parasta, käyttäydytty. Vaikka Luna aloitti juoksunsa juurikin mun loman ensimmäisenä päivänä, Java näköjään kestää tilanteen gentlemannina tärppeihin asti. Ja sen jälkeen Mikkelissä on pelattu koira-Tetristä, jossa Nipa oli ainoa kaikkien kanssa käyvä pala.

Java pääsi seuraneidiksi siis myös mun yli kasikymppiselle mummolle ja näköjään hyvin on nekin päivät mennyt. Lenkillä se on kiltisti tepastellut kiskomatta ja riekkumatta ja sisällä malttanut olla ylikiehumatta. Mutustellut luita, leikkinyt leluilla, katsellut ikkunasta puluja ja lastentarhan tapahtumia. Ja yöllä tietty käynyt itseään sänkyyn mallaamassa :D Ihan kiva siis, että kaverilla on sen verran pelisilmää, että käyttäytyy, kun sitä oikeasti tarvitaan.

Viikon verran ollaan taas koitettu palata normiarkeen. Koirillekin se on siis tarkoittanut työpäiviä ja jumi-iltoja, kun sen verran raatona kaksijalkainen aikaeron ja lomahässäkän jälkeen ollut, että ei vaan oo paljoa jaksanut. Ilmeisesti lomailu on onneksi koirillekin käynyt jonkinverran univelkavaraston päälle ja tyytyväisinä ovat nukkuneet näköjään työpäivätkin. Jos tässä pikkuhiljaa pääsisi rutiineihin kiinni...

Meillähän oli nyt kuukauden aksataukokin ja sen huomasi lauantain vapaatreeneissä. Fokusoidun tekemisen sijasta Java tarjoili aikamoista perseilyä, kun meillä ei ollut välillä korvia eikä myöskään mitään siellä välissä. Niimpä suurinosa harkoista meni tällä kertaa siihen, että käytiin vähän laskemassa kierroksia hihnan päässä kentän laidalla. Lopussa se alkoi toimia edes jossain määrin, mutta voin kertoa, että hengiteltiin syvään ja muutamaankin otteeseen. Ihan perusohjauksen seuraaminen oli työlästä kaiken häiriön keskellä, mutta sit toisaalta oli ihan positiivisiakin yllätyksiä, kun esimerkiksi kepit meni samantien aika kivasti. Ens kerralla varmaan sitten paremmin, kun tästä ei jäänyt paljoa raportoitavaa jälkipolville :)

Kesäkaudelle meillä onkin taas ihan kohtuullinen reenikattaus tulossa. Ojangon kentän agilityvapaaharjoittelu on käytössä koko kesän, keskiviikkoisin käydään Laura Jaakolan kisaamaan tähtäävien valmennuksessa Ertin riveissä, torstaisin shelttipoikacrew kokoontuu Hakkilaan Helin treeneihin ja perjantai-iltaisin olisi tokon vapaatreenimahdollisuus, jota ajattelin kyllä hyödyntää Jalmarin tokopyrkimysten ylläpidossa, jos vaan tulee jotain viikonloppuja, et olisin jopa kotona. Se siitä elämästä sitten ;)