28.12.2012

Vuoden kokoinen paketti

Huuuuuh. Tänään on siis minun joululomani ensimmäinen ihka oikea lomapäivä. Ja voin kertoa, että aikalailla tarpeeseen tulee :D Toki duunit pistettiin pakettiin jo viime perjantaina loppuvuoden osalta, mutta tähän asti on lennetty ympäri Suomea suorittamassa erinäisiä askareita. Samasta syystä koko blogi on viettänyt joulukuun kalenterielämää kuvien muodossa, kun yksinkertaisesti aika ei vaan ole mihinkään muuhun riittänyt.

Snii jäi myös nyt Mikkeliin, joten onhan tämä arki yhden koiran kanssa vähintäänkin kummallista. Ajoituksen maailmanmestarina se siis pygäsi juoksunsa ja tärppinsä sopivasti joulunpyhille, niin jo sen takia jouduttiin laumaa vähän hajauttamaan. Onneksi Mustille löytyi taasen hoitopaikka mummon luota, joten taitaa jouluaatto olla siellä kylässä joka päivä ;) Se nyt vaan on niin mahtava koira, kun sen voi jättää huoletta iäkkäämpien terapiaeläimeksi. Kävelee siis kiltisti hiljaa lenkeillä, ei vedä, ei kisko, tottelee käskyjä, heiluttaa lähinnä häntäänsä 24/7, nukkuu sängyssä vieressä, katsoo telkkaria pötkötellen toisella sohvalla jne. Katsotaan milloin me nyt saadaan sitten mustanaamio kotiin, kun Mikkelin reissuja ei ihan heti ole suuniteltu :)

Jalmari on viettänyt tässä muutaman viikon ihan totaalibreikkiä kaikesta tekemisestä. Sen lisäksi, että ollaan maltettu aksakentiltä pysyä poissa, en ole myöskään mitään tokojuttuja tehnyt, jotta sekin nyt nollaa sitten ihan täysiä ensi vuoteen. Sain sille vielä fyssarin peruutusajan huomiselle, ni tulee sitten sekin tsekattua. Ainakin selkälihaksissa on hieman aukomista.

Yhdistysjuttujakin olisi taas sata ja triljoona tehtävänä, mutta eiköhän nekin tästä suttaannu taas, kun on vihdoin kotiinkin päässyt. Ja muuten te kaikki shelttipiparimuotinkyselijät, olettehan huomanneet, että viimeinen lisätilaus on vetämässä nyt vuoden loppuun? ESS:n varastoon niitä ei tilata, vaan tuon ennakkotilausmäärän mukainen tilaus lähtee peltisepälle vuoden vaihteen jälkeen. Oman kauteni osalta siis viimeiset kaksi kuukautta on ESS:n hallitusriveissä päättymässä, joten uusia innokkaita hallituslaisia kaivataan erityisesti vuosikokoukseen paikalle ;)

Kaikenkaikkiaan mennyt vuosi oli älyttömän mielenkiintoinen. Ja aika paljon sitä on taas oppinut lisää itsestään ja siitä, miten haluaa tavoitteellisesti eläimen kanssa harrastaa. Keskittyminen on siirtynyt ihan vaan omaan tekemiseen, eikä niinkään siihen mitä muut tekee tai miten pitäisi olla parempi. Meille siis riittää se, että kehitytään siinä omassa tekemisessä ilman vertaamista toisiin - sekun on ainut asia mihin itse voidaan vaikuttaa. Ja kiire ei ole yhäkään mihinkään. Voin siis oikein hyvin jättää itseni ja piskini vuoden aikana 2kk aksalomalle 4 x 2 vk pätkissä ilman, että alkaa ahdistaa ja olisi pakko tehdään mitään.

Vuoden aikana on toki tapahtunut paljon hienoja juttuja. Java nousi kolmosiin sitten suoraan kolmessa kisassa ja kolmosissakin päästiin samantien tekemisen makuun. SM-nollat olisi ihan hyvin saatu kasaan, jos olisin jaksanut kisata enempi, mutta en vaan näe mitään järkeä lähteä sinne harjoittelemaan puolivalmiin koiran kanssa. Monelle tämä tuntuu olevan koko harrastuksen tarkoitus, että siellä pitää olla ja sinne päästä vaikka räkä poskessa roikkuen. Mutta näin omalta kohdalta ajatellen, niin en vaan näe mitään järkeä lähteä johonkin koko päivän kisoihin, jos koira hädintuskin tehnyt vaaditut nollat kasaan - jos seitsemän tekee vuoden aikana, niin mikä todennäköisyys on sitten tehdä niitä usempi peräkkäin yhden viikonlopun aikana. Meidän katseet on siis käännetty jo Kirkkonummen kisoihin.

Hyppyserti napsahti myös hitusen yllättäen jo tänä vuonna, joten ensi vuonna ehkäpä avataan sitten SERT-A -tili jossain vaiheessa. Aika monta asiaa on vielä vaiheessa siihen oman suorituksen petraamiseen sille tasolle, että voittonollia napsahtelee täällä pk-seudulla kisatessa, kun kisakavereina on kuitenkin lähes joka kertaa maajoukkuekoirakoita ja muuta Suomen huippua. Näin ollen emme keskity heihin vertaamiseen, vaan nimenomaan vaan siihen omaan tekemiseen ja siinä parantamiseen.



Koulutuksellisesti tämä on ollut äärettömän hieno vuosi. Päästiin mukaan HSKH:n haastajatehikseen, jolloin joka toinen viikko on ulkopuolisten kouluttajien äärimmäisen hyviä treenejä tiedossa ja sen lisäksi aloittettiin myös aluevalmennus Janne Karstusen ryhmässä, jolloin kerran kuukauteen ollaan sitten Jannen treeneissä käyty. Tähän päälle vielä seuran viikkotreenit joka toinen viikko Jaanan opissa ja erinäiset aksatuuraukset ESS:n kursseilla, workshopeissa ja spesiaalikoulutuksissa.

Oma koulutuksellinen tavoite on tälle vuodelle ollut nostaa etenemät järjestään nelosen paremmalle puolelle, jossa ollaankin onnistuttu. Lopetin siis turhat tässättelyt ja nollien varmistelut ja kisoissakin fokus on sujuvuudessa, ennakoinnissa ja pienemmissä kaarroksissa. Tämä toki näkyy syksyn tuloksissakin, että ollaan siis enemmän treenattu kisoissa, kuin niitä nollia lähdetty vääntämään. Keväällä saadaan palikoita  toivottavasti napsahtamaan paikoilleen ja yhdistetään teknisesti huolellinen ja nopea suoritus.

Agilityn ulkopuolella huikea juttu on ollut Javan ensimmäinen pentue. Kiitokset vaan Sadulle luottamuksesta Käpylaaksossa isukkivalinnassa :) Äärimmäisen paljon minun mieltäni lämmittää se, että luonteeltaan koko poppoo on reipasta ja huoletonta ja uudet omistajansa lapsukaisiin tyytyväisiä. Toivonkin Javan jättävän jälkeensä upeaa luonnettaan, jossa löytyy taistelutahtoa ja saalisviettiä ja moottoria harrastuksiin ja samalla se kuitenkin osaa kotona olla hyvin rauhallinen. Sen lisäksi rakenteeltaan se on varsin passeli aksamalli, joten hyvä etuosa toivottavasti jää sitten jälkipolvillekin. Jokunen niistä tullaankin toivottavasti näkemään kisakentillä isukin jalan jäljissä!



Toko kulki myös sivujuonteena tänäkin vuonna tekemisessä mukana. Käytiin siis pariin otteeseen Korrien koulutuksessa hakemassa taas uutta tsemppiä ja koulutusvinkkejä ja sen lisäksi oltiin HSKH:n tokokurssilla syksyllä messissä. Näissäkin asioissa mentiin siis eteenpäin ja erityisesti tuo tunnarin opetuksen aloittaminen on jäänyt mieleen. Katsotaan nyt josko sitä ensi vuonna jaksattaisi myös tokokokeisiin ilmoittautua - tämä siis puhtaasti omaa laiskuutta.

Terveyspuolella Javalla ainut ikävä yllätys oli tänä vuonna AST:n kisoissa reväytetty etukoiven lihas. Joka siis meni ihan täysin omaan piikkiin, huonot lämmittelyt ihan hirveessä säässä ja sellaisten aikataulujen kanssa, jotka ei pitänyt sinne päinkään. Onneksi levolla ja Rimadylillä epäpuhtaus katosi ja revähdys sitä myöten historiaan, mutta osaapahan taas olla skarpimpi. Näitä me ei enää tarvittaisi ja pitää sitten vaikka jättää startit välistä, jos olosuhteet eivät takaa riittäviä lämmittelymahdollisuuksia. Osittain tästä syystähän minusta on tullutkin ihan maaninen noiden lämmittelyjen suhteen ja ne pitää tehdä oikein tai jäädä kokonaan kotiin. Talvellakin olen saanut ihan yksin tarpoa Ojangon pusikoissa, vaikka hallin piha on autoja täynnä, mutta meillä näistä nyt ei vaan voida enää lipsua.

Snii jatkaa hyväksyhavaitulla managerointiurallaan myös 2013. Se syö hyvin ja heiluttaa häntää, niin eiköhän sillä pieni koira ole oikein tyytyväinen elämäänsä. Temputellaan siis kotosalla ja tehdään vähän rallytokoa. Katsellaan nyt päätänkö toteuttaa haaveeni viimeisestä pentueesta, urosvalitakin olisi jo tehty ja toiveissa siis pieniä vauhdikkaita shelttilapsukaisia mahdollisesti myös biväreissä.

Tulevana vuonna ainakin tullaan treenaamaan ja kisaamaan suunnitellummin. Jatketaan näiden omien miniproggisten kanssa touhuamista ja katsellaan mihin se riittää. Ja ennen kaikkea pidetään hauskaa! Nollat tulee, jos on tullakseen, enkä aio niistä höpöttää tulevanakaan vuonna. Ja meidät Kirkkonummella nähdään, niin toivottavasti tekemässä ehjää omannäköistä suoritusta. Niinjoo ja vastakin saa meitä tulla moikkaamaan kisapaikoilla, joten nähtäilemisiin :)

19.12.2012

14.12.2012

Kieputusta


Tiistaina oli tämän vuoden viimeiset tehistreenit haastajien osalta ja niitä kipparoimassa oli edellisen kerran tapaan Nina Frantsi. Ninahan oli taas jälleen kerran pistänyt aikamoista säkkärää radalle, joten etukäteen jo vähän huokailin, että mitähän siitä tulee. Vieläkun päälle laittaa rankan messariviikon ja alkavan työviikon, niin oli jo siinä ja siinä etten jäänyt kotiin nukkumaan. Näköjään hitusen oli kuuppa näytönsäästäjällä ainakin hallille ajellessa, kun köröttelin sitten muina ankkoina kehän liittymästä oli?! Tsiissus, ehkä joo ekaa kertaa Ojankoon menossa. Jouduin sitten tekemään näppärän lisälenkin Kivikon kautta, joten saapuminen hallille oli aikalailla minuutilleen tällä kertaa.

Siitä sitten kylmiltään arpomaan, että mitenkä baanalla tänään pyöriteltiinkään ja sen päälle tarpomaan tuhannen tuiskussa pimeässä Ojangossa. Välillä sitä aina miettii tämänkin harrastuksen syvintä pointtia, mutta jokaikinen kerta itsensä sieltä hallilta löytää. Syykin tuli selvitettyä, kun päästiin radalle. Toveri J meinasi vähän käydä kierroksilla, kun joutui tovin kentänlaidalla odottelemaan ja suorastaan taivaat aukeni, kun väliseinän raosta sai luvan luikahtaa estradille. Ja voi kiesus miten mahtavat treenit me vedetiinkään!

Meitähän taas arvioitiin myös radanluvussa ja erityisesti korostui pätkät 9-13 ja 14-19. Mulle loogisin vaihtoehto oli molempien pyöräyttäminen alakautta, joka ei Jalmarin kanssa ollut ollenkaan huono. Vaihtoehtoisesti ekalla kiekalla olisi voinut kympin tehdä sylivekkinä ja 12 poispäinkäännöksenä ja 15 leikkausvalssilla ja siihen päälle 17 vippauksena. Se oli kuitenkin 0,4s nopeampi alakautta sylivekaten ja 15 tiukalla niistolla, koska Javatin nyt on vaan noheva tekemään duunia lähellä kipparia, jos kuski vaan lähtee ajoissa liikkeelle sylivekeistä ja niistoista.

Pituudelle se irtos ihan törkysen nätisti ihan pienellä heitolla valssiin ja itse ehdin hyvin tekemään seuraavan valssin sitten 19 ajoissa valmiiksi. Ekalla vedolla meinasi käsi irrota heittoon nin paljon, että koirakin nappas heti kaksi ekstralaukkaa, kun vähempikin riittää. Se kun näköjään kokoaa itseään nätisti myös pituudelle siitä huolimatta, että vastassa oli ehta hallin seinä. Keinu sais olla hitusen nopeampi, ku se kyllä ampuu sinne vauhdilla, mutta jää liian ylös laskemaan keinun alas. Tätä pitää alkaa kans vähän viilaa - Ninan heitto oli kosketusalusta.

Loppuun sitten hekumaalinen kolmen esteen välistäveto ja kolmen esteen päällejuoksu. Välistävedoissa pitäis aina skarppaa superina siihen ekaan, koska jos se linjautuu oikein, loput tulee ihan itsessään. Ja päällejuoksuissa sama vanha lääke eli oma linja. Se kun blokkaa käytännössä väärinpäin suorituksen, eikä tartte ees liiemmälti olla edessä. Ja sekin tuli huomattua, että nämäkään ei ole kilpajuoksu, vaan rytmittämällä riittää vähempikin.

Loppuun päästiin sitten tykittämään se nolla, yayyyy. Tulipas hyvä fiilis, kun homma toimi ku junan vessa :) Ennenkaikkea siitä, että sain oman rytmityksen kasaan ja heijastui ihan samantien koiraan niin, että se oikeesti ties seuraavan esteen jo ennen edeltävälle lähtöä. Sen lisäksi aina niin mahtavaa saada muutama tekniikkamurunen kasaan ja oppia taas lisää radanluvusta ja sen mahdollisuuksista. Nina on ainakin meidän kanssa osannut just keskittyä tuohon sekunttien kymmenesosien fiksaukseen, joten paljon on taas eväitä kasattu reppuun tulevia skabojakin ajatellen.

Muutenkin oli aika mieltäylentävää saada kehuja, että oma perusohjaus on siistiä ja tyylikästä. Pitkä matka ollaan siis tultu parin vuoden takaisesta, kun ekan kerran oltiin Helin yksärillä Sporttikoirahallilla (tää on nimittäin jo aika klassikko, kun siellä on pienet *facepalmit* saanut vetää ja huokailla, että mihin sitä onkaan lupautunut ;) - ja piiiiitkä matka jäljellä. Ja etenkin kun se on ollu se oma fokus nyt tänä vuonna ja jatkuu myös uudelle vuodelle: ennakoivaa, yksinkertaista. Jatkossa suurempi rooli omassa kehittymisessä on rytmityksessä. Aikalailla hymy huulilla lompsittiin taas siihen tuhannen tuiskuun kahlaamaan kymmensenttisessä hangessa loppujäähkiä :)

14


9.12.2012

9


Nyt on patterit aika finaalissa, niin läppäristä kuin sen näpyttelijästä. Kello on 22:39 ja koivet huutaa hoosiannaa, kun vihdoin pääsivät sohvalle vaaka-asentoon. Tämäkin päivä meni sitten Messarissa aamusta pitkälle iltapäivään shelteistä rupatellen, sieltä himan kautta hallille illaksi kouluttamaan muutamaksi tunniksi aksaa ja vielä koirien lenkitys. Kiitoshei, horrostan sitten huomenna töissä!

Ja hei, virtuaaliyläviitoset vielä teille, jotka tunnistitte ja tunnustitte olevanne blogin lukijoita! ;)

7.12.2012

8


Päivän kuva olkoon nyt tämän illan rakennusrutistus Messukeskuksessa. Sheltit ovat siis Rotutorilla tänä vuonna Etelä-Suomen Shelttien toimesta esillä ja sinne siis allekirjoittanutkin kirmaa huomenna taas ennen kukonlaulua. Siellä siis nähdään!

Psst, noita edellisen postauksen kustomoituja shelttipiparimuotteja on meillä myös pieni erä myytävänä paikan päällä ;)

Muoks: Yikes, kauppa kävi jo heti kahdeksan jälkeen niin, että muotit katosivat viuhuen. Ei hätää, uusi tilaus lähtee sunnuntaina Messarin jälkeen, joten käy siis tekemässä oma tilauksesi standilla. Hintaa vain 11e postikuluineen. Tätä mallia ei sitten oli missään muualla saatavilla, kun vartavasten meille tehty ;)

7

Shelttitehtailua ;)

27.11.2012

Kingiä!

Tänään vedettiin siis lepakkovuorossa haastajatehiksen treenejä Nina Frantsin toimesta ja voi video, että olikin hyvät treenit! Jalmari oli äärimmäisen pätevä, eikä ohjaajakaan nyt ihan ensimmäistä kertaa puikoissa. Ennenkuin julkaisen ratapiirroksen, pitää Ninalta kysellä onhan se ok - siis tällä erää joudutte nyt elämään ihan oman mielikuvituksen varassa :)

Edit // Rata lisätty 29.11.

Tosielämässä 18 +21 oli yhdistetty keskelle  kenttää, kun ei muuten olis mahtunu kaikki

Rata oli aika haasteellinen ja sinne oli survottu aika monta testipätkää, joiden suoritusta Nina halusi näin ekalla kerralla arvioida ihan rataantutustumisesta siihen miten itse este suoritetaan koiran ja ohjaajan toimesta

  • Alkuun testattiin esteillä 1-4 koiran estehakuisuutta ja irtomista
  • seuraavaksi vitosella A:n suorittamista itsenäisesti, kun alla menee suora putki 
  • kutosella takaakiertoon irtoamista
  • 7-8 välistäveto
  • 9 putki-puomi erottelu
  • 10 ennakoiva valssi
  • 11 putki-puomi erottelu tällä erää puomille
  • puomin itsenäinen alastulokontakti
  • 13 jälleen takaakierto ja sen lukitseminen
  • 14 pakkovalssi putkeen
  • 15-16-17 kerättiin täysi vauhti esteelle 18, jossa piti tehdä sitten ennakoiva hidastava valssi, jotta koiran saa siitä kepeille 19 avokulmaan joko lähetettynä tai saatettuna, 
  • kepit oli suunnattu kulmaan ja päin putkea, joten siellä loppupäässä oli n. puoli metriä tilaa koiran kääntyä ja silti piti malttaa tehdä loppuun asti 
  • ja vielä grandefinale este 20, joka piti tehdä poispäinkäännös tyyliin takaakiertona. Huh!


Meillä oli tänään äärimmäisen onnistunut treeni ja saatiinkin kirkkaasti moni noista onnistumaan. Ensimmäinen oli luonnollisesti se, että rataantutustumisen valinnat pidin myös itse ratasuorituksessa ja ne oli onnistuneet. Alkuun meillä oli hyvä ratkaisu ottaa persjättö esteiden 3-4 väliin, jolloin lähdöstä koira vaan törkättiin kakkoselle ja jätettiin se suorittamaan estettä, jotta persjättö on valmis ennen kolmoshypylle lähtöä. Ja se selkeesti otettiin huiviin viikonlopun persjättösulkeisista, joten oli kiva päästä ottamaan siitä ilo irti samantien. Kertaakaan Java ei jättänyt kakkosestettä suorittamatta, vaikka välillä olin vähän liiankin edellä ja se oli kuitenkin aika kaukana. Kelatkaa, mun pieni Jalmari, jonka mielestä äiskän kainalossa on maailman paras paikka!

Kasiesteelle olin miettinyt yhtenä vaihtoehtona sylkkäriä, jonka halusinkin siihen kokeilla sisäkaarteen kautta. Tässä meinasi ohjaajalla vähän lipsahdella käsi irrota ruhosta, jolloin koira otti sen hypyn yliheittona. Pääasia, että suoritti siitä huolimatta. Saatiin kyllä monta hyvää sylkkäriäkin väännettyä. Putki-puomi -erottelussa Jalmari oli tänään noheva. Sillä on näköjään hyvin vahvasti iskostunut käsiohjaus putkiin ja yli viidestä metristä pelkkä kiipee -käsky riittää puomille. Kun piti kädet kurissa, niin koirahan meni just eikä melkein.

Kontaktin alasmeno sillä nyt ei ole vielä niin itsenäinen, että se sinne menisi töröttämään, jos jään toiseen päähän, mutta paikattiin sitten tätä hyvällä irrotuksella takaakierrolle 13. Hitusen pistettiin taas kuski skarppaamaan, kun ekalla kerralla en enää ohjannut takaakierron jälkeen itse hyppyä, vaan ajatus oli jo putken pakkovalssissa. Hyihyi, este kerrallaan! Korjasin tämän nimenomaan fiksaamalla katseen ja rintamasuunnan oikein, jolla koira lukitsee hypyn ja siitä sitten koivet liikeelle. Ja meni niinku Strömssöössä!

Hypylle 18 Ninakin lanseerasi termin "paskavalssi". Käski siis ihan jokaisen sen valssin siihen vääntämään, vaikka se nyt ei olisikaan ihan oppikirjan mukainen kaunis oikea-aikainen. Ekalla vedolla olin itse myöhässä merkkaamassa hyppyä, niin Java oli jo hyppäämässä laakahyppynä ja korjasi sen sitten ilmalennon ja laskeutumisen aikana. Unelmatilanteessa sinne olis käyny tekemässä sylivekin, jolla olis merkannu oikeen ponnistuspaikan jo koiralle valmiiksi, mutta mä nyt tyydyin keskittymään ihan vaan siihen, että itse valssi olis oikea-aikainen. Ero on ihan huikea, kun koira lyhentää laukan täydestä vauhdista, kokoaa ja ländää oikein viiksikarvat siivekettä nuollen.

Kepit oli suuri yllätys! Oltiinko Ninan mukaan peräti illan ainut koirakko, kuka ei tehnyt yhtään keppivirhettä. Java malttoi superhyvin tehdä loppuun ahtaudesta ja häiriöstä huolimatta, kun mä keskityin siihen, että vasta tokavikan kepin jälkeen saa alkaa miettiä seuraavaa estettä. Sari Vähäniityn sanat mielessä siis, että tehdään ainan keppejä niinkuin palkka olisi edessä tokavikalle asti. Siitä sitten vaan poispäinkäännöksellä vimoinen takaakierto ja vika hyppy ja superpalkka koiralle! Java näköjään tottunut niin paljon lähtemään mun pelasteluohjauksiin, et senkin takaakierron se suoritti kyllä aikamoisen kaukaa ohjaten... :)

Kaikenkaikkiaan siis superkiva saada onnistumisia! Ninakin kehui koiraa nopeaksi, estehakuiseksi, hyvin kääntyväksi, nopeasti reagoivaksi ja äärimmäisen kiltiksi. Allekirjoitan! Toisella on kovin iso tarve tehdä niinkuin mamma  tahtoo ja mamma taas koittaa kovasti oppia koiransa arvoiseksi ohjaajaksi.  Treeniä rytmityksessä, rintamasuunnalla ohjaamisessa ja sen avulla esteiden lukituksessa, niin hyvä tulee. Aikamoisen hyvältä tuntuu saada kehuja noinkin tarkalta koutsilta, jonka "hyvä" on oikeesti hyvä.

25.11.2012

Sokkaria pukkaa

Johan tuli viikon agilityannos täyteen, kun käytännössä vietin Ojangossa myös sunnuntain. Alkuperäinen tarkoitus oli, että olisin päässyt Anun kanssa jo rataa rakentamaan puolen ysin maissa, mutta ei mennyt sekään niinku Strömssöössä. Siellä oli sitten joku aamuvirkkutokoilija jo juurikin sillä kentällä, vaikka koko aamupäivän tyhjiä kenttiä olisi ollut jopa kolme mistä valita. Noooh, eihän siinä sitten, suunnattiin tässä vaiheessa lämppälenkille, jossa sitten koirani Snii oli vastuussa ohjelmanumerosta. Tällä kertaa valikoimassa oli soolomutapainia ja tuloksena oli upeasti molemmilta puolilta ihan kokonaan kuraantunut piski. Saatoi todeta tekeväni siitä rukkaset, koska ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Sattui vielä silleen kivaan saumaan, että lauantaina mun auto oli puunattu ulkoa ja sisää, joten ensimmäisen osion hoiti Ojangon tie ja jälkimmäiseen ei sitten tarvittu ku kuranen Frouva Snii takahutlariin.

Onneksi Anu oli suunnitellut varsin ytimekkään radan, joten sen pygäämiseen ei sitten mennyt montaa tuntia viivästyksestä huolimatta. Koulutuksen aiheena oli tällä erää persjätöt ja kukapa muukaan niitä sitten parempi  koutsaamaan kuin PM-voittaja, maajoukkuekoirakko ja SM-mitalisti Anu Rajaheimo. Ja vielä parempi, kun on shelttiohjaaja, niin ymmärtää niidenkin sielunelämää. Koska persjättö on puhtaasti ajoissa olemista ja koiran pitämistä ohjauksessa, en välttämättä ihan omalla mukavuusalueellani ollut tämän radan kanssa. Siihen kuului siis vaatimattomat 5 takaakiertoa, 4 persjättöä ja yksi flippi ja kaikki tämä neljääntoista esteeseen. Video on sitten aika karmeaa puhelinlaatua Youtuben omalla editorilla, kun yhäkään mun läppärissä ei ole henkeä, silvuplee ja kiitokset Helille kuvauksesta:



Ja Jalmari oli kyllä kovin hieno! Toinen on niin kamalan kiltti, että vaikka ohjaus olisi erittäin rumasti myöhässä, se tekee parhaansa korjatakseen. Ja sittenkun sain oman ajoituksen kuntoon, niin sehän meni tosi kivalla sykkeellä koko rata! Ja jopa se flippi-persjättökombo saatiin toimimaan, vaikka siinä piti jokaisella askeleella vaihtaa ohjausta: lähetys, haltuunottovastaisella, flip valmiiksi, esteen merkkaus ja persjättö valmiiksi ennen ponnistusta. Siinä oli ihan huikea ero millä vaudilla rataa mentiin, kun mulla oli ohjaus päällä ajoissa ja kokoajan kontrolli koiraan. Muistetaan siis jatkossakin, että persjättö lähtee koko yläkropasta, ei mistään raajoista pelkästään.

Loppuun vielä vedettin halukkaille pieni kontaktiworkshop. Anu selvensi lyhyesti omaa kontaktimetodia, johon kuuluu siis naksuttelu ja apuohjaajat palkkaamassa kahdella palkalla; 2on2off ja irrotuskäsky. Java oli ainakin alkuun ihan whuuuut, kun oli kaksi tyyppiä ensinnäkin palkkaamassa ja sitten vielä nosteltiin alasmenolle, jota en oo siis sillä tosiaan tehnyt (hyppyytetty sivusta). Oikein raksutus kuului pienestä päästä, kun se mietti, että hitsiku tossa on kaksi palkkaa ja miten mä oikein saan ne molemmat. Voisikin kyllä alkaa miettiä, jos saisi hallille pari vapaatreenikorttilaista kontaktirinkiin, niin saisi monta kärpästä yhdellä iskulla :)

Äärettömän hyvä treeni, josta siis suuret kiitokset Anulle. Itse ainakin tykkään tehdä näitä fokusoituja treenejä, jossa halutaan nimenomaan fiksata yhtä tai kahta asiaa, eikä paahdeta 35 estettä niin ja näin kommentein "sitä ja tätä ja tota pitäis treenata". Mielummin siis treenataan sitä yhtä asiaa juuri silloin, kun on joku asiantuntija siinä vieressä kattomassa. Onhan se hieno fiilis, kun saa homman sitten vihdoin rullaamaan duunia tekemällä :)

Oman treenivuoron jälkeen oli muutama tunti hengenvetoa, joten suuntasin sitten pikapikaa kotiin pesemään yhtä mustanaamiota. Hyvin ehtii siis pestä yhden sheltin, tehdä safkaa, syödä ja vielä vartin pikkunokoset sain tempastua ennen takaisinmenoa. Tosin tässä vaihtoehdossa kahvi piti ottaa takeawaymallina mukaan autoon. Ja kotiin jätettiin rouvakoira tukkaansa kuivattelemaan, koska ei paljoa nappaisi kahteen kertaa sitä puunata yhden päivän aikana. Jalmari oli kyllä into piukkana näköjään halliin menossa vaikka tuplasti samana päivänä,  joten näyttää aksa maistuvan.

Janne oli aikalailla myöhässä työesteen vuoksi, joten päätetiin sitten alkaa sen verran omatoimiseksi, että vaikkei tosiaan tiedetty päivän epistolaa ennalta eikä radastakaan ollut mitään hajua, pistettiin kisarata pystyyn. Se oli ilmeisesti Anders Virtasen käsialaa jostain HSKH:n omista kisoista ja maxi3-luokasta. Voisin jossain vaiheessa jopa askarrella ratapiirrustuksen, niin saisi ehkä enemmän selkoa. Alkuun juteltiin aika paljon juurikin noista treenisuunnitelmista, niiden kasaamisesta ja seuraamisesta. Etenkin toi tulevan vuoden jaksottaminen pitäisi tehdä viimeistään nyt, joten ehkä se on excelit otettava esiin ja alettava pohtimaan treenejä, kisoja ja kehittymistä, niin koiran kuin itsensä kannalta.

Rankasta päivästä huolimatta Javalla riitti reisissä potkua. Tänään selkeästi plussalla erittäin nättejä peräkkäisiä valsseja, putket meni hienosti lähettämällä ja muutenkin oikein kivaa irtoamista. Töitä pitää tehdä vielä niistojen kanssa, kun pitäisi vaan lähteä aiemmin liikkeelle ja toisaalta taas koiran skillsejä lisättävä, jotta se lukitsee merkkauksen. Nooh, pääasia, ettei pääse duuni loppumaan tämän harrastuksen parissa :)

Jalmari viettää siis huomenna hyvin ansaittua vapaapäivää ja tiistaina jatketaan sitten haastajatehiksen treenejä Nina Frantsin näpeissä. Tiedossa siis varmaankin ennakoivaan ohjaukseen keskittyvää treeniä, jossa tullaan töitä tekemään vimpan päälle. Sitä odotellessa!

24.11.2012

Kuula kuntoon

Torstai-illaksi tehiksen toimesta oli järkätty Vappu Alatalon henkisen valmentautumisen luento ja pitihän sinne tietty itsekin mennä. Kerran aiemmin oon ollukkin Lotta Vuorelan samaa teemaa liippaavalla luennolla ja oli ilo huomata, että sisällöltään nämä setit oli aika erilaisia. Hieman eri kulmasta siis lähestyttiin tuota kuulan kestävyyttä kisatilanteissa. Tässä siis muutamia pointteja:


  • Oman vireystilan hallinta olennaista. Jotta päästään sinne suoritukseen otolliseen vireystilaan (joka siis sekin yksilöllinen - joku matalammassa, joku korkeammassa), sitä pitää osata tarvittaessa nostaa (suoritukseen) ja toisaalta taas laskea (suoritusten välille)
  • Itsetuntemus + työ = hallinta. Tää on mun mielestä äärimmäisen tärkeä juttu jännittäjille. Mä oon itsekin huomannut sen, että kun tietää itse ja koiran osaavan tietyt asiat, niitä ei tartte jännittää. Mut jos sinne koekentille pitää ryysätä hirveellä kiireellä sillä ajatuksella, että "eihän se nyt vielä tätä ja tätä osaa, mutta mennään kokeilemaan!", niin saattaahan se olla, et puntti alkaa tutista. Tästä samasta syystä me ei esim. tokokokeisiin olla menossa ennen ensi vuotta, koska mulla ei ole vielä luottoa siihen, että koira tai minä hanskaa kaikissa mahdollisissa häiriöissä kaikki ALO-liikkeet.
  • Jännitys vaikuttaa etenkin tarkkaavaisuuteen monella tapaa. Itse en oo onneks mikään kisajännittäjä, mutta sellainen pieni kiva kutkutus adrenaliini on aina oikein tervetullutta ja sen kanavointi tärkeää.
  • Jännityksen voi saada hallintaan. Keskeistä on varhaisten merkkien tulkinta; mielikuvaharjoittelua, fyysistä tekemistä, tapahtumaketjujen hyödyntäminen, kisa-analyysit rutiiniksi jne.
  • Oikeat tavoitteet on sellaisia, jotka on mahdollista saavuttaa ja riippuvaisia vain omasta tekemisestä. Ei siis pitäisi tähyillä sinne kilometrien päähän vuoren huipulle, vaan keskittyä aina siihen pieneen steppiin kerrallaan. Esim. voittaminen ei ole tässä mielessä oikea tavoite, koska ei voi vaikuttaa siihen miten lujaa muut juoksee.
  • Itseluottamus rakennetaan systemaattisesti kisa ja treenianalyysilla. Listataan siis vähintään yhtä paljon hyviä ja huonoja asioita, josta saadaan buustia ja tehtävälista tulevaisuuteen.
  • Epäonnistuminen = mahdollisuus kehittyä. Tästä juteltiin paljon ja Vapun mielestä koko sana pitäis poistaa aakkosista. Virhe saa harmittaa, mutta siihen pitäisi suhtautua analyyttisesti. Omaa tekemistä pitää ennakoida onnistumista ja virheitä ei saa pelätä.
  • Itseluottamus on realistinen käsitys omista taidoista. Korostuu siis myös siinä, että tavoitteet pitäisi tehdä tähän peilaten, koska itseluottamus auttaa hyväksymään myös ne virheet. Myöskään ei pitäisi ajatella "omaa tasoa" vaan keskittyä tekemiseen kisoissa. Kokemus on valtavan iso osa itseluottamusta, joten ihmsiten ei pitäis aina kiirehtiä niin paljoa.
Suosittelen kyllä kaikille tuollaisella luennnolla pistäytymistä. Vaikka en oo kisajännittäjä tai muutenkaan koe omaa kuuppaa hirveän ongelmalliseksi (osa tästä työstä on varmaan tehty hevosteluaikoina herkkiä raketteja ratsastellessa, kun pollen selässä ei paljon parane jännittää tai koni on äkkiä lapasesta), nämä on kuitenkin aikalailla hyviä tilanteita miettiä omaa tekemistä. Tehiksen tiimoilta on tulossa vielä kolme pienryhmäkeskustelua aiheesta, joihin pitää kyllä ilmoittautua messiin.

Onhan se ihan hyvä fiilis huomata olevansa oikeilla raiteilla. Peilaan näitä juttuja esim. mun Tehis -hakemukseen, jossa mm. tavoitteita, taitoja, haasteita piti ruotia paperille. Sinne rustasin lyhyen aikavälin tavoitteeksi teknisen osaamisen lisäämisen ohjaajalla, röyhkeyttä koiralle tekemiseen ja sitä myöten nostaa etenemät nelosen paremmalle puolelle. Nyt asiaa katsoen, niin se on ollutkin oikein hyvä tavoite työskennellä tänä vuonna ja siitä nyt on jopa napsahtanut se eka hyppysertikin (meidän piti olla järjestään totaalisen paskoja hyppäreillä, kun ohjaaja hitailee ;). 

Parannettavaa on tuossa analyyttisessa suhtautumisessa treeneihin. Koska blogia oon nyt käyttänyt tähän, mutta tänne ei näköjään aina ehdi kirjoittaman joka treeneistä. Ja aluevalmennukseen pitäisi myös nyt palauttaa vuoden treenisuunnitelma pilkottuna eri kokonaisuuksiin ja seurata miten siinä pysytään. Ehkäpä treenikassiin pitää myös pakata perinteinen ruutuvihko tästä etiäpäin.

Intensiivisen koiran kanssa on mahtava tehdä töitä. Mä oon sitäkin jo tuossa pohtinut, että se on jännä miten multa häviää kaikki muu ympäristöstä, kun päästään lähtöpaikalle. En tosiaan ehdi miettimään tai näkemään mitään muuta kuin tuon koiran ja meidän tekemisen, koska siihen ei vaan oo varaa. Jos ajatus harhailee, niin koira meni jo. Sen kanssa vuoron venaaminen kun ei ole mitenkään erityisen seesteistä, kun se huutaa räkäposkella edelliselle koiralle "POISSIELTÄ!!!!11" ilman, että siihen saa mitään kontaktia, mutta kun mennään lähtöpaikalle, sekään ei nää mitään muuta ku mut ja esteet. J <3


Itseluottamus on kyl tärkeä juttu koiralajeissa, koska koirat kuitenkin imee meistä tasan sitä energiaa mitä meistä irtoaa. Ja mun mielestä se nimenomaan tulee siitä, että on treenattu ja tarvittaessa uskalletaan ottaa riskejä. Rataantutustumisessa harvemmin jään miettimään hyllynpaikkoja, vaan enemmänkin sitä miten siitä selviäis mahdollismman varmalla ohjauksella tai vaihtoehtoisesti joutuuko tekemään harkitun riskin vähän haastavammalla ohjauksella. Ja radalla sen kyllä tajuaa jo yleensä paria estettä ennen missä se napsahtaa, jos on vaan lähtenyt liian hitaasti liikkeelle edellisestä paikasta, mutta sekään ei ole ehkä maansurun paikka. Sitten taas treenataan ajoituksia ja rytmitystä ens kerralla!

Semmottiis :)

22.11.2012

Superpikapäivitys

Duo ja lisänumero 

Juu ei oo vieläkään läppärin akussa henkeä, niin vietämme hyvin ansaittua radiohiljaisuutta siis tästä eteenpäinkin. Voisin kyllä tietty toimivan akun siihen saada, mutta missä lienee sekin maailmalla seikkailee. Tai jos joku keksii mistä niitä kirjoitusinspiraatioita saa, kun on työkone käsissä, niin kertokoon ihmeessä.

Seuratreenit oli maanantaina ja meidän osalta se oli ihan d-i-s-a-s-t-e-r. Voi hyvää päivää ja elämän kevät :D Ratana siis viikonlopun Purinalta taasen Salosen graafisia teoksia ajalta, jolloin ei ilmeisesti agilityradalla näkynyt yhdistelmää nopeasta koirasta ja hitaasta ohjaajasta. Vaikka minkä yritin lenkkareista repiä kipinää, käytännössä seisoin kuin tikku pjaskassa ja koira meni jo. Sitten meidän oli vielä pakko tehdä niistot esteille 3, 9 ja 18 ja eihän niistäkään tuu yhtään mitään, jos on niin paljon jäljessä. Rataantutustuessa olisin itse tehnyt kolmosen valssilla heittämällä ja 9 + 18 viskileikkauksella, mutta kun kiellettiin, niin yäääbyyyyy! Koikkuli käytännössä siis heitti liinat kiinni, kun ohjaajan raaja sojottaa niistossa esteen takana siihen malliin, että stooooooop. 

Upea digitointi ulkomuistista :D

Tässä kun elellään kisataukoa muutenkin, niin kävi jo mielessä, että en taida haluta kisaradoille palata enää ollenkaan, jos tuollaisia ratoja on enemmänkin lailla (onneksi on vain yksi suoraputki-Salonen ;). En oo kattonu viikonlopun kisojen tulospuolta, mutta veikkaisin tuloslistan olevan aika kirjainpainotteista tämän radan osalta, jos nopeita koiria katsoo. Sinäänsä ihan hauska rata, kun koira saa lasettaa täysiä, mutta sitten on tuota tylsää nyhräystä, jossa jokainen este on hyllynpaikka. Ja jos ei muuta, niin opetti taas aika paljon ohjaamaan kaksi estetttä eteenpäin. Kolmosella piti tietää miten suorittaa 5+kepit, ysillä piti olla selkeä ajatus miten ykstoista ohjataan, 17-18 väli erittäin kriittinen sen kannalta ehtiikö suoralla indikoimaan oikean putken pään. Kun ei taidot ja nopeus riitä, on hyvä nillittää :D

Eilen kävin jopa pitkästä aikaa vapaatreenaamassa yövuorossa. 22:15 on erittäin hyvä aika aloittaa treenaus, kun halli on käytännössä joka arkipäivä klo 17-22 (monilla on vuoro 23 asti) varattu. Kun niinku oli vaan pakko mennä välillä vapaatreenaamaan, koska muuten treenilista vaan kasvaa, eikä ikinä lyhene. No, siitä nyt ei muutenkaan varmaan pelkoa, koska aina kun joku toimii, joku hajoaa, jotta asiat on tasapainossa. Tällä kertaa siis hitusen keppien pimeää kulmaa, pimeitä putkikulmia, jenkkikäännöksiä ja pelkkää alastulokontaktitreeniä, kun häivytän omaa paikkaa ja liikettä sillä. Mun pitää siis saada koiran fokus eteen omasta paikasta riippumatta ja nyt se tekee ihan järjestään toistoja oikein etupalkalla ja kontaktikäskyllä. 

Tokopuolella oon ollu vähän laiska, mutta eilen ajattelin ihan kokeilla oliko Korrien tokokoulutuksen tunnarionnistumiset pelkkää tuuria vai oikeeta osaamista. Ei ees ollu tsägää, jihuu! Piilotin siis ensin omaa palikkaa lehtien alle ja palkka palikan nostosta ja sitten otin vielä häiriöpalikkakasan viereen oman etsintään. Toinen oli ihan fiilareissa, ihana koira. Yksi toisto tehtiin myös maahan levitetyllä hämykasalla ja Java kävi nuuskimassa tarkkaan kaikki palikat ja silti nosti oman. Joutuu ehkä Messarista ostamaan ruutunauhat, kulmatötteröt ja ohjatun noudon kapulat treeni-inspiraatioksi myös ;)

Loppuun vielä muutama foto pimeästä ja märästä metsästä. Mä jo epäilin, että mun obiska on rikki tai joku bipofiltteri jäänyt nokkaan, kun valotusmitttari tuotti äärimmäisen surkeita suljinajanarvoja. Mutta ei, kiittäkäämme siitä ihan vaan Suomen marraskuuta, kun valo ei riitä edes keskellä päivää. Ugh, olen puhunut! 






13.11.2012

Saattoi tulla tänään lämmin reenatessa

Sari Vähäniitty pisti tänään taas sellaisen keitoksen naamarin eteen päivän tehistreeneissä, että ei ainakaan tarvinnut hallissa palella. Etenkin kun nämä treenit on sen 20minsaa tehointervallia putkeen, niin olo on koiralla ja ohjaajalla aika urheilullinen suorituksen jälkeen. Ja siihen päälle vielä tietty puolen tunnin hölkkäsävytteiset lämpät ja jäähkät.


Kolmosesteen suorituksella ratkaistiin miten meinaa pimeän putkikulman syöttää. Kisatilanteessa mun valinta olis ehdottomasti pakkovalssi kolmoselle ja pakkovalssi vitoselle, vaikka törkeä kiire sinne tuleekin. Mutta treenin vuoksi kokeiltiin siis myös takaakierto-päällejuoksu tyyliin kolmonen ja siitä sitten sylkkäri/poispäinkäännös putkeen. Jalmari oli vähän sitä mieltä, että en taida kyllä yksin mennä, kun kuitennii huijjaat ja lähdet aksailemaan ihan itse sillä välin! Pakkovalssilla ei mitään ongelmaa, mutta tuolla intensiteetillä näköjään pimeät putkikulmat on vielä haastavia ja sain Javaltakin siitä kommenttia, että jumalauta, en mene :D

Siitä sitten kasilla tehtiin taas ratkaisuja sen suhteen mitä tapahtuu pituudella kymppi. Kokeilin molemmat puolet seiskasta ja paremmin siitä kyllä vaan sai etumatkaa spurttiin, kun tuuppasi piskin putkeen ja pinkoi minkä koivista pääsi. Ja hiiiiitusen kiire tuli, voin myöntää. Vaihtoehtoja kepeille siis käytännössä joko takaaleikkaus kybälle, jossa kaarros kyllä joko valahtaa tai tärähtää liian tiukaksi, jolloin koira tulee kepeistä ohi. Tai sitten ehtiä jarruttamaan ennen pituutta ja tekemään valssin pituuden jälkeen. Tai olisihan sitä voinut vastakäännöksen tehdä pituudelle, mutta siinä taas vähän häiriköi sitten koira leikkauksella. Päädyimme siis jarrutus-valssaus -komboon ja oikein kivoja onnistumisia kyllä saatiin, vaikka ei mikään helpoin keppikulma kyllä tällä erää.

Sitten pääsi eläin rallattamaan ihan huolella putkelle 21 asti ja osasinkin jo rataantutustumisessa tämän kohdan bongata haastavaksi eläimelle, vaikka hypyltä 20 on varsin hyvä ja looginen linja vaikeeksi. Se kun olisi helpommin valinnut väärän putken pään ja piti törkätä suorittamaan putkea sillä välin, kun lenkkareista taas sinkosi kipinöitä, jotta ehtii saksalaista vääntämään 23:lle. Olisi voinut pakkovalssillakin tehdä, mutta se pitäisi osata aloittaa jo liikkeessä ja siitä vaan kevyt heitto esteen yli ilman oman liikkeen loppumista. Sen jälkeen ei sitten mitään muuta kuin urku auki ja hallelujaa. Hiki otsalle ja sillä tavalla.

Vaikkei nyt ihan meidän päivä tänään, vaan pieniä kauneusvirheitä etenkin putkella, mutta silti erittäin hyvä reeni. Pääsi juoksemaan ja tekemään ihan tosissaan. Tietääpähän mitä mennä sitten keskenään taas harjoittelemaan hallin kätköihin ;)

12.11.2012

Rakentavaa keskustelua


Vaivauduin avaamaan silmäluomet isänpäivänä jo kukon laulun aikaan, koska agendalla oli sunnuntain osalta isänpäivän juhlallisuudet aamutuimaan ja siitä sitten samalla ysin maissa starttasin Mikkelistä kohti Helsinkiä. Tuomarinkylässä oli sheltin rakenneiltapäivä ja sehän minua tietty kiinnostaa ihan mahdottomasti, vaikken näytelmäihminen olekaan.

Näin harrastajan kannalta kun koen, että luonne ja rakenne (sitä myöten terveys) on ne minulle kaikista tärkeimmät asiat. Ja pelkästään aksakoira ilman hyvää etuosaa on aikalailla riskinen sijoitus, kun lähtökohtaisesti kaksikolmannesta painosta on etuosan varassa ja siihen jos pistetään hypyt ja muu ylimääräinen rasite, niin siellä on luusto aika kovilla ilman oikeanlaista iskunvaimennusta. Vaikka itse fanitankin enempi rakennetta, sheltti on päärotu ja näytelmissäkin nättipäinen otus saa herkästi  muusta rakennefeelusta huolimatta sertiä kouraan. Onhan se oikeanlainen pää vaan niiin esteettisesti silmää hivelevä, että kiinnostaa mistä osista se oikein tehdään.

Paikalla oli Marita Axia kuuntelemassa viitisentoista ihmistä koirineen, kun jokaisen piti tuoda myös oma koira demoeläimeksi. Jalmari kieltämättä pikkuisen erottui rumana ankanpoikasena kaikkien muiden multinäytelmävalioiden rinnalla, mutta toimpahan ainakin vähän erilaista otusta näytille :D (Ja toivottavasti kukaan ei kauhistellut, että ei kai me rahojamme mihinkään näytelmiin tuhlata ;). Alkuun täytettiin paperile koiran ruumiinosat, jotta kaikki on kärryillä mistä puhutaan ja sitten käytiin eri osia ja niiden mittasuhteita läpi Maritan oman koiran avulla.

Hanna suorittamassa kopelointitehtävää

Sen jälkeen otettiin sitten opit käyttöön ja jokainen pistettiin sitten vierasta koiraa arvioimaan & kopeloimaan luentotilan eteen. Sehän se vasta opettaakin rakenteesta yhtä sun toista, kun noi omat karvanaamarit tuppaa olemaan vähän tuttua tavaraa ja saakin ihan uutta materiaalia näppeihin. Heti perään oli sitten Jalmarin vuoro päästä podiumille ja Era sai kunnian karvakaveria kopeloida. Hyvin sieltä löytyi kyllä otuksen hyvät ja huonot puolet! Ja muutenkin Herra J sai aikaiseksi mukavasti keskustelua, kun välillä saadaan ei-valioita pyödälle, josta uskaltaa niitä huonoja puoliakin nostaa esille. Tässä tiivistelmä: väriltään upea, karvanlaatu oikea,  mittasuhteiltaan hitusen lyhyt, saisi olla hitusen enemmän täytettä kuonossa ennen poskia, hyvä alaleuka,  silmät saisi olla hieman enemmän vinoasentoiset, muuten hyvät, korvat oikeinsijoittuneet ja oikean kokoiset, kaula riittävän pitkä, rintakehä hyvin pyöristynyt ja syvä, raajat suorat, hyvät etukulmaukset, lyhyt ja jyrkkä lantio, saisi olla enemmän takakulmauksia. Javan valtti siis on vastakin mahtava harrastuskoiran luonne ja rakennepuolella hyvä ja vahva etuosa jalostusta ajatellen.

Äärimmäisen mielenkiintoinen ja hyödyllinen päivä siis takana ja ennen kaikkea sormet syyhyävät päästä hipelöimään mitä siellä karvan alla oikein löytyy. Sekin nähtiin aikalailla omin silmin miten monessa kohtaa sillä karvanmäärällä ja sen oikeassa trimmauksessa voidaan itseasiassa huijata tuomarin silmää. Sen lisäksi minulle oli yllättävää, että itseasiassa jo parin päivän ikäisestä pennusta voi nähdä mittasuhteet ja rakenteelliset ominaisuudet, jotka ei tule muuttumaan. Niin pieniä marsuja en ole aiemmin osannutkaan edes katsoa ”silläsilmällä”. Myös oikean polvikaaren syvyys tuli nyt ihan uutena; en tosiaan aiemmin tiennyt, että sitä oikeasti pitää olla niin paljon ja oikeat takakulmaukset rakentuu siitä ja riittävän matalasta kintereestä. Maritan mielestä etuosat ovat suuri ongelma ja sellaisen hävittäminen omasta linjasta on erittäin vaikea korjata. Etuosien puutteellisuus ja rintakehän kapeus on siis asioita, joihin tulisi kiinnittää huomiota.

Semmottiis. Ollaan joo yhäkin tässä erittäin kevyellä treenillä harrastusten suhteen ja käydään lähinnä vaan ohjatuissa. Niistä olis pajlon kirjoitettavaa, muttakun oman läppärin akku on yhäkin rikki, niin ei tule inspis tilauksesta :D

4.11.2012

Tokoeläin Herra J

Tänään oltiin sitten Etelä-Suomen Shelteille järkkäämässäni Korrien tokokoulutuksessa Herra Jalmarin kanssa. Ja voi vitsit, että jäikin mahtifiilis tälläkin kertaa kotimatkalle :) Oli muutenkin erittäin hienoa, että paikalle saatiin kymmenen tokoshelttiä ja vieläpä muutama innokas kuunteluoppilaskin, joten toivotaan ensi keväänä eteläisen Suomen tokokokeissa näkyvän monia shelttejä - mukaanlukien yksi pilkullinen karvanaamio.

Kirjoittelin muistiinpanoja kynä sauhuten ja korvat höröllään kuuntelin Pekan & Riitan vinkkejä. Javan kanssa ollaan aiemmin oltu kahdesti Pekan koulutuksessa (josta tärkeimpänä vinkkinä on jäänyt mieleen tuo liikkeisiin koiran virittely), joten tälläkertaa hyppäsimme sitten Riitan ohjeistukseen. Etukäteen olin miettinyt agendalle ainakin tunnarin aloittamisen ja seuraamisen joka suunnan tsekkaamisen. Aloitettiin siispä normiseuraamisella, jossa kaveri hitusen verran edistää. Niimpä pitäisi alkaa tarkemmin fiksaa perusasentojen paikkoja, joka sitten heijastuu myös itse seuraamiseen. Sivuaskeleista yllättäen helpommat oli oikealle siirtyvät, joissa ei muuta skarpattavaa kuin katsoa perusasennon oikeat paikat. Sivuaskeleethan tuomaroidaan perusasennosta perusasentoon, joten se mikä tapahtuu siinä välissä ei ole niin merkityksellistä.

Ja sitten siihen jännittävään tunnariin, jota ei olla tehty kertaakaan ikinä mitenkään. Ajattelin siis aloittaa harkat mielummin osaavien silmien alla, joten siirryttiin ulos kapuloinemme. Hallin ympäristö on aikalailla haastava lähteä hajuerotteluun perustuvaa tunnaria tekemään, kun jokaikinen puska on täynnä triljoonia käyntikortteja jo valmiiksi. Mutta nou hätä! Riitan stepit tunnarin aloittamiseen tässä:


  1. Hetsataan kapulalla ja koira saa jopa vähän leikkiä sillä, jotta fokustetaan jee -fiilistä asiaa kohtaan
  2. Tehdään näkyvällä nopea noutoharjoitus, jossa koira käy vaan ottamassa palikan suuhun
  3. Koira istumaan ja piilotetaan oma lehtien alle samalla käyttäen virittelysanaa, josta sitten vaan etsimiskäsky
  4. Kun  sujuu niinku vettä vaan, otetaan hämykapulat mukaan. Tehdään läjä sivuun ja kävelytetään koira muutaman kerran ohi ja palkkaa siitä, kun ei kiinnitä huomiota tai kääntää huomion pois
  5. Tehdään piilotus hämykasasta sivuun
  6. Piilotus hämykasan taakse, jolloin koiran pitää tietoisesti ohittaa "tyhjät" kapulat
  7. Tuodaan sitten pikkuhiljaa lähemmäksi omaa kapulaa, jonka jälkeen oma voi alkaa olla miltei kiinni kasassa
  8. Ja sitten voidaan alkaa keskittyä kasan sijasta asettelemaan palikoita eri tavoin näkyville kohti kokonaista tunnaria, kunhan ensin on kärsä saatu tajuuksille näköelimien sijaan
Mä sain kyllä ihan suu auki katella tuon koiran työskentelyä, ihan mahtavaa! Mä en todellakaan uskonu, että ekalla kerralla me kokeillaan jo kohtaa numero kuusi ja silti se nostaa oman. Toki kotitreenissä fokustetaan tuohon kolmoskohtaan, mutta nyt mä alan ihan oikeesti uskoa, et tunnari on helppo liike koiralle, jos ne vaan tietää mitä niiltä haetaan. Ja koiralle hajut on yhtä yksinkertainen asia, kuin meille kaksilahkeisille värit. Kaveri kävi jopa yhdessä välissä merkkaamassa puskan, kun mailia pukkasi, mutta jatkoi samantien sen jälkeen nenäduunia kohti omaa palikkaa. Nuorimies, huoh! Taisi toimia aikamoisena tunnari-inspiraationa myös muutamalle muulle tämän näkeminen :)

Toisessa erässä otin sitten ruutua nähdäkseni mihin se muutama viikko jäi, kun silloin aloitettiin kahdella leluruudulla ja yhdellä näyttöruudulla. Tänään lisättiin yks pykälä vaikeusastetta samantien ja tein kaksi onnistunutta näyttöruutua ja yhden tyhjän pelkällä käskyllä. Ja hyvänen aika, sinne se meni :o Ruutua tehty öööö, alle kymmenen kertaa? Riittakin kommentoi, että koska koira näyttää noin paljon diggaavan juoksemisesta, kannattaisi treeni alottaa muutamalla ruutuvedolla, niin saa hyvän fiiliksen hauvalle vähän niinkuin ilmatteiks.

Loppuun sitten hitusen paikkamakuuta, kun se vähän tuppaa joskus pällistelemään ympäristöä. Nytten oli kivasti häiriötä tarjolla, kun vieressä tehtiin noutoa ja muutenkin tila täynnä ihmisiä ja shelttejä. Jatketaan siis jo valittua linjaa (merkkaamalla väärät ja kehumalla oikeat) ja välipalkkaamalla oikeasta mielentilasta. Siinähän se kolmituntinen sitten taas vierähti ihan vahingossa tokon parissa touhuillessa ja taas on uusia treenivinkkejä yllinkyllin pimeisiin syksyn iltoihin, kun muuta ei jaksa tehdä. Edes sitten hitusen tokoa :)

2.11.2012

Yhdentoista verran

Heidi Cardiwe's blogista tuuppasi haastaen. Tässä siis sitä itseään:

1. Miksi päädyit hankkimaan koirasi sieltä mistä sen hankit?

Snii tuli meille vähän vahingossa. Olin laitellut tiedusteluja tulevista shelttipentueista ympäriinsä ja yhdestä sitten vastattiin sen lisäksi, että hänellä ollisi mahdollisesti yksi reilun vuoden ikäinen kotia etsivä. Alkuun ajateltiin, että eikäkö ihan vaan pentua, mutta lähdettiin kuitenkin "rotuun (ja tietty kasvattajaan) tutustuman", kun Kaiukselle ei sheltti sanonut yhtään mitään. Niinhän siinä sitten kävi, että koira kainalossa lähdettiin kotia kohti, kun Snipperton hurmasi meidät molemmat ja piti selvittää sopeutuuko se kerrostaloelämään omakotitalosta. Tässä kävi siis ihan klassiset, että "katsomaan vaan" :D

Herra J ei välttämättä ollut ihan niin yksioikoinen tarina, kun voisi kuvitella. Vaikka se oli Nipin kakara ja upeanvärinen, tiesin jo tässä vaiheessa etsiväni järkisyillä oikeanluonteista pentua. Niimpä rampattiin Sarin luona viikottain "Enska-Penskaa" ja Nipiä paijjaamassa ja lopulta me ei voitu muutakun hakea Jalmarikin kotiin. Se nyt vaan oli juuri oikeanlainen kakara; aktiivinen, reipas, omatoiminen. 

2. Oletko katunut hankkimaasi koiraa/rotua? Miksi?

Ei ole kyllä tullut moisia ajatuksia mieleen :) Molemmat koirat on ihan mahtavia persoonia ja niiden kautta olen myöskin tutustunut kymmeniin ja kymmeniin uusiin mahtaviin ihmisiin. 

3. Mikä on turhin kouluttamasi asia koirallesi? Entä hyödyllisin/tärkein?

Nati osaa tehdä aaltoja. Aika turhaa ;) Hyödyllisin on ehkä yleiset käytöstavat, että jos komentokeskuksestä käskyjä tulee, niin olisi suotavaa niiden mukaan toimia. Mikään natsikuri meillä ei tosiaan ole ja saavatkin elellä vähän "pellossa", mutta tarpeen mukaan pitää osata käyttäytyä.

4. Millaisena näet elämäsi koiranomistajana 5 vuoden päästä?

Tuskin mitään kovin mullistavia uutuuksia. Muonavahvuuteen on silloin toivottavasti liittynyt kolmas koira ja itse olen taas hurjasti viisaampi koiran koulutuksessa ja sielunelämässä.

5. Turhin koiriin liittyvä ostoksesi? Entä hyödyllisin?

Turhaa meillä taitaa olla nurkat pullollaan. Pitäähän BusterCube löytyä myös limen värisenä ;) Ja hyödyllisin on ehkä toi Furminator, joka pelastaa karvanlähtöaikaan aika monta imurointikeikkaa.

6. Koirasi tekemä tuhotyö, jota et ikinä unohda?

Meillä on kovin vähän tehty mitään tuhmaa. Mutta ehkä kirkkaimpana muistona on Jalmarin tuunaamat aurinkolasit, jotka oli ihan pitänyt kassista kaivaa ja linssit pureskella. Mitäs läksitte niin.

7. Mikä on ollut paras hetkesi koiranomistajana?

Vaikka näinkin lyhyessä ajassa ollaan saavutettu aika paljon ja on ruusuketta ties minkälaista kannettu kotiin, en koe, että nämä hetket palkintopallilla olisi parhaimpia. Olihan se hieno fiilis pokata voittonollalla ensimmäinen hyppyserti, mutta vielä upeampi fiilis on silloin, kun koira toimii kuin ajatus. Ne on niitä hetkiä, kun koira ei tarvitsisi edes mitään palkkaa, koska se palkkaantuu jo pelkästä minun kanssa tekemisen ilosta. Näitä hetkiä onneksi koiranomistajan elämässä tuppaa tulemaan treenikentillä ja niiden ulkopuolella ja jokaikinen kerta mun sydän sulaa. 

8. Onko mahdollisesti seuraava koirasi samaa rotua kuin nykyinen? Miksi/miksi ei?

Sheltti tulee varmaan aina olemaan talossa. Sen löytyminen voi vaan olla aika haastavaa, kun omat kriteerit on tässä vuosien varrella tiukentuneet aikalailla ja vain pieni osa tehdyistä pentueista lähtökohtaisesti miellyttä, joten voikin olla, että pieni harha-askel on mahdollinen seuraavan koiran kohdalla. 

9. Milloin sait ensimmäisen koirasi? 

Vuonna '93 taloon tepsutteli japsineiti Minni ja sillä tiellä ollaan :)

10. Omistaako koirasi jonkin mittatilauksena tehdyn / käsintehdyn tarvikkeen?

Molemmilla on käsityönä tehdyt nahkapannat, jotka vaan on niin päheet.

11. Koiraharrastuslaji, jota et ole kokeillut, mutta haluaisit?

PK-puolen lajit on korkkaamatta, joten pitäisi päåästä tutustumaan :)

Mäpäs en haasta ketään, vaan kaikki! Hah! 

1.11.2012

Ihan pimeetä touhua


Jokaikinen vuosi tuo tehokkaiden tuntien riistäminen mun kalenterista on shokki. Tämä vuosi ei tee poikkeusta. Sitä on jotenkin ihan totaalisen raato, kun ensin käy päivän duunissa katselemassa ikkunan takaa päivänvaloa ja sillä hetkellä, kun itse astuu taas ulkoilmaan, valot onkin jo sammutettu ja alkaa virallisesti ilta. Siinä kun sitten ruokkii itsensä, puoliskonsa ja koiransa ja käyttää karvanaamarit vielä lenkkeilyllä, niin aikalailla mun päivä on jo lusittu. Mielelläni luopuisin duunivelvoitteesta, niin johan olisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta ilmeisesti asuntolaina ei maksa itse itseään :D

Sen lisäksi, että ulkona keli on persiistä, pimeänä on myös läppärin akku. Niimpä päivityksiä tai kuvia ei tuu oikein blogiinkaan tehtyä ennen kuin mun hongkongilainen vara-akku joskus saapuu. Tai voi se olla, että laturikin on taas rikki. Ja tässä syyttävä sormi osoittaa yhden pilkullisen nelijalkaisen suuntaan. Maceissa on toi magneettiplugi laturissa ja se aina venyy ja paukkuu ja vääntyy, kun eräs nimeltämainitsematon eläin tulee änkeemään syliin siitä huolimatta mitä siinä oli ennen sitä. Vaikka itse presidentti istuis mun sylissä, niin Javaa ei juuri koskettelis. Se siis oikein puskee läppärit sylistä ja rojahtaa itse siihen tilalle ”tadaaah!”. Tosin voishan sitä läppärinsä siirtää joskus pöydällekin, mutta nääääh…

Pimeää porukkaakin tuolla on. Sen lisäksi, että osalta puuttuu yhä heijastimet (grrrr!), osalla ei pysy koirat lapasessa. Eilen lenkillä sattui livahtamaan labradori kätösistä vastaantulijalta ja ihan oli joo vaan leikkimään tulossa, mutta kun se nyt ei käy päinsä. Meillähän ei vastaantulijoita jäädä lenkeillä nuuskuttelemaan koska 1) en halua mitään isoa sesseä omien niskaan ja 2) en halua yhtään kennelyskää meille kylään. Sillonku Java on hihnassa, se saattaa ajatella tarpeelliseksi puolustaa mammaa toisilta hurtilta ja en taas halua jäädä katselemaan miten siinä käy, jos toinen ei haluakaan ”vaan leikkiä”.

Javahan suhtautuu toisiin koiriin tosi kivasti, eikä ongelmaa tuota koko tai toiset urokset, vaikkakin se machoilee menemään hännällään. Mutta jos joku käy päälle, niin ei se kyllä kipitä äiskän helmoihin, et yyyyyy toi sano pahasti :D Niimpä lasken sen aina mielummin irti tutustumaan koiriin, jolloin se vastaa vain yhden koiran joukkueesta. Nippe ei taas oikein isoista mustista koirista välitä, vaan alkaa käsilaukku herkästi heilua. Mutta tällaiset lenkkiepisodit päättyy siihen, että nappaan koirat mun taakse ja joudun sitten hätistelemään kovaäänisesti tunkeilijat omalle tontilleen. En siis huuda omistajille, vaan ihan vaan koiralle ;)

Niimpä meillä horrostetaan nyt. Sillai kevyesti. Jalmari on kisatauolla ja muutenkin aika kevyellä treenillä, joten ongelmia ei juuri korjailla, vaan kunhan kasvatetaan vikalistaa. Snii manageroi ahkerasti, mutta vähemmän silläkin nyt manageroitavaa, kun poika ei ole ruokapalkinnoista kisaamassa. Tästä sitten jatketaan peruskuntokaudelle ja ensi vuoden puolella sitten vahvemmin taas lajitreenin kimppuun. Meillä aluevalmennuksessa on nyt ollu vahvasti teemana kauden jaksottaminen, joten senkin kannalta hyvään saumaan sattui tämä meidän löysäily. Pitäisi seuraavalle kerralle rustata ihan paperille asti vuosisuunnitelmaa kuukausi- ja viikkotasolla. Siinähän sitä onkin taas pohdittavaa.

27.10.2012

Karvalakki reenaa

Sen lisäksi, että häntää on esitelty näytelmäkehissä, on sitä päästy liputtamaan luvan kanssa myös aksatreeneissä. Kyllä oli pienen pilkullisen naama näkkärillä, kun maanantaina pääsi seurareeneihin, tiistaina tehistreeneihin ja perjantaina vielä tuuraamaan ESS:n kursseille.

Palataan kuitenkin kalenterissa vähän enemmän taaksepäin aikaan 16.10. Silloin päästiin reenaroimaan haastajatehiksen riveissä Sari Vähäniityn opeissa ja Sari olikin miettinyt oikein kivan radan, jossa koira pääsee välillä tykittämäänkin eikä vaan kokoajan jotain nyhrätä kääntäävääntää. Mielenkiintoisin pätkä oli ehdottomasti 15-21. Siinä saatiin kasattua koiralle ihan järjetön vauhti keppien avokulmaan ja etenkin oma sijoittautuminen ja liike oli supertärkeää nopean eläimen kanssa. Ja hirveästi ei etumatkaa pystynyt ottamaan, kun otus piti kuitenkin heittää 16 yli ja sit pistää töppöstä toisen eteen. Juju tapahtui esteillä 19-20 ja niiden välissä ja siinä jo tiesi onnistuuko kepit vai nou.



Kokeilen Javalla kahdella vaihtoehdolla: joko valssi 19-20 väliin ja takaaleikkaus kepeille tai liikkuva pakkovalssi 20:lle, josta sitten liike ohjaa oikein kepeille (me ei ees harkittu mitään niistoa kepeille sattuneesta syystä :D). Molemmat koira klaarasi tosi mageesti, vaikka välillä oltiin niin hävettävän myöhässä puskemassa kakkosväliin, josta pari kertaa Java itseasiassa kääntyi 90 astetta oikeeseen väliin. Sori koira ;) Sain kyllä sössittyä vääriäkin aloituksia, kun haettiin oikeita ajoituksia, mutta kaikenkaikkiaan yllättävän jees. Etenkin jos sain pakkovalssin liikkumaan oikein 20 päällä, otuksen oli helppo kiitää kepeille oikeesta rakosesta. Tätä ohjausvaihtoehtoa en ollut edes miettinyt rataantutustumisessa, joten voisi ollakkin ihan reenaamisen arvoinen asia.

Maanantaina  sattui olemaan sitten piiiiitkästä aikaa noi oman reeniryhmäntreenit ja siellä päästiin tekemään hitusen modattua medien MM-baanaa. Koska hallikenttämme ei"ihan" ole mm-mittoja täyttävä, siitä luonnollisesti tulee oma haasteensa lyhyistä esteväleistä. Ja erityisen haastavaksi tuli toi keppikulma, kun käytännössä koira paahtoi täyttä häkää kentän toisestä päästä putkesta pituudelle ja sieltä sitten nurkasta olisi pitänyt hakea itsenäisesti pimeä kulma. Huh. Se oli vielä niin ahdas, että oma juoksulinja olisi ollut parempi oikealta ja olisi voinut sitten jonkun poispäinkäännösviritelmän tehdä, mutta käytännössä oli pakko mennä pituuden vasemmalta (ja juosta KOVAA) ja sieltä vaan törkätä otus hyvässä lykyssä niistämällä sisään. Mä olisin tarvinnut vähän hitaamman koiran tähän harjoitukseen :D Toinen kivatsu paikka oli kanssa puomin jälkeinen elämä miten koira viedään ansaesteen 16 ohi. Siihen vaihtoehtoja oli useampia (mm. pyöräytys, leijeröinti) ja piti vaan omat askeleensa katsoa, ettei lähde monot osoittamaan vahingossakaan ko. esteen suuntaan. Javan taisin vaan vetää vastaisella ja valssi valmiiksi 16 taakse.

Tiistaina herra J pääsi taas tulille, kun päästiin tuuraamaan varsinaisen tehisryhmäntreeneihin ja toistamisen tänä syksynä Jennan silmien alle. Vaikka alun puheissa kovasti alleviivasin, että katotaan noita kontakteja, niin jotenkin se 20 minsaa vaan vierähti taas tekemisen tuoksinassa, että ei ehditty edes kissaa sanoa kontakteja kohti :D No, ensi kerralla sitten! Tämän reenin hauskin osio oli siellä keskivaiheilla, kun koira tulee A:n alta putkesta. Täbällä ja ihan väärään linjaan :D Niimpä se eläin pitää olla törkkäämässä hypylle 13, joten kymmenen metrin etumatkaa ei pysty ottamaan muutenkaan. Sitten piski vetää vastaisella 14 oikealle puolelle, flipin tapainen liikkuva vastakäännös 14, jotta on ajoissa tuuppaamassa saksalaiseen esteelle 15 ja itse alta pois linjaamassa jo 16 putken. HUH!

Siinä oli aika paljon liikkuvia osia mun makuun ja etenkin, kun Java kääntyi ihan supertiukasti viiksikarvat siivekettä nuollen neljältätoista ja askeleenkin myöhästymällä eläimen sai hirmuisen kivasti tekemään 15 väärinpäin. Tosin "minätiedänminätiedän!" oman elämänsä ratamestari Herra J olisi mielellään tehnyt myös 14 väärästä suunnasta (oikeesti se 13 oli lähempänä ja sivumpana putkea, jolloin luonnollinen linja oli takaa), koska sillä nyt vaan oli oma ajatus radan jatkumisesta :D Kun oli tästä selvitty ja iloisesti tuupattu 15 taakse suorittamaan, sieltä piti itse päästä altapois, ettei saksalaisesta tule natsisaksalaista eberlausta ;) Mutta, me tehtiin se, wuhuuuu! Ei ekalla eikä tokalla koko soppaa, mutta saatiimpa valmiiksi. Sen lisäksi tehtiin superhyödyllistä persjättötreeniä radanaikana ja kun vähän kelloteltiin, niin päästiin aika mukaviin aikoihin sylkkäri-persjättö komboilla. Mahtista, Java oli kyllä hieno!


Ettei tässä olisi vielä kaikki, niin perjantaina saatiin sitten äkkilähtötuurauspaikka Etelä-Suomen Shelttien aksakursseille, kun kesärenkaallinen katsoi fiksummaksi jättää päivän reenit välistä ja Heli sitten soitteli nappaiskos pieni reeni. Ni mehän sitten lähdettin suitsaitsukkelaan tuuraamaan koirakkoa, kun Jalmari sanoi, että JOOOOO. Niimpä perjantai-iltanan päästiin tyypittämään putki-irtoamisia ja käännösten ennakointia ohjauksessa. 10-14 oli hauska sauma, jossa päästiin työstämään sekuntin osasia mahdollisimman vähillä askeleilla. Meidän osalta persjättö kybälle, "jenkkikäännöstely" (englanniksi tää olis -ish päätteellä) 11:sta, sylkkäri 12:sta ja sitten kolmetoista onkin helppo tuuppaa takaa ja hifistellä vaikka valssaten ennen 14:sta. Olipas kivaa :)


Sunnuntaina vielä aluevalmennus, puuuuuuh! Ja viikon päästä Korrien tokot, johon pitäisi vähä nyt reenailla taas, että saatais asioita eteenpäin. Ei siis yhtään kiirettä pitele :D

22.10.2012

Näytelmäeläin

Rakveren viikonloppu on siis tälläerää paketissa. Tulokset olivat odotetun kaltaisia, mutta onneksi sinne ei näyttelemään lähdettykään muutakuin sivujuonteena :D Superkauniita kuvauspaikkoja löytyi roppakaupalla siitä huolimatta, että sää oli tasaisen sateinen. Mulla oli kamera-aparaatti jätetty kotiin, mutta toimin sitten koiranasettelijana ja taiteellisena assistenttina senkin edestä. Tässä siis muutama upea kuvanäyte a' la Saija:


Portinvartijat Java ja Koru

Superihanat!

Lenkkipoppoo vahvistettuna ihanalla pienellä lisänumerolla:)
Tässä muuten Ruskovaaran näkemys shelteistä vasemmalta oikeelle: T-H-EH-ERI (SERT) :D
Varmasti lisää otoksia tulossa pian jakoon, niin laitan sitten eteenpäin. Lähdettiin siis perjantaina iltapäivä paatilla lahden toiselle puolen ja käytiin Loomaklinikillä hakemassa madotusleimat hauvojen passeihin. Voin suositella erittäin lämpimästi madotusruljanssin hoitamista tuolla Tallinnan laitamilla, kun leima oli jotain 2,5e ja sieltä olisi matolääkkeetkin saanut ostaa n. 1,6e/tabu. Nyt oli omat mukana, mutta ensi kerralla jätän Drontalit kotiin.

Päästiin aitoon tallinnalaiseen perjantairuuhkaan heti laivasta tultua, joten se olikin erinomaista alkusoittoa tulevalle hanurin kulutukselle auton ratissa. Ruuhkien lisäksi kun siellä oli joku megalomaaninen tietyö itään johtavilla väylillä ja informatsiooni aika heikkoa asiasta, joten siinähän me sitten vissiin tunti jonoteltiin Narvaan päin lähtevälle tielle. Ja kun vihdoin päästiin askelta lähemmäksi, ramppi olikin sitten suljettu. Tästäkään ei voinut olla mitään mainintaa, joten otettiin sitten navigointi omiin kätösiin ja lähdettiin reippaasti kokeilemaan sitten seuraavasta liittymästä. Pienen sompailun jälkeen päästiin kuin päästiinkin oikeille teille ja kohti Rakvereä. Loppupeleissä matkaa oli autossa tehty  laivasta tulemisen jälkeen vissiin 3,5h, joten ihan hyvä, että mentiin paikalle jo perjantaina.

Ei siinä sitten juuri muuta jaksanut kuin lenkittää hauvat illalla ja roudaa väsynyt ruho sängyn pohjalle. Oli muuten tosi kiva hostelli toi Katariina vierasmaja, eikä pahanhintainenkaan. 2h huone kahdella koiralla kahdeksi yöksi oli 45e/naamari, joten siihen ei kenenkään budjetti kaatunut, kun hyvä aamupalakin sisältyi hintaan. Aamulla sitten kohti näytelmäpaikkaa varsin kepein mielin, kun tiesi tuomarin mieltymykset ja tiukat mielipiteet. Meillähän siis olisi pitänyt olla mukana reissussa Javan kasvattaja, joka näyttäisi olevan universumin ainut ihminen kuka saa Javan hännän kuosiin kehässä, mutta kun tuli viime hetken peruutuksia, Saija ystävällisesti handlasi pienen pilkullisen. Ja hienostihan heillä meni, vaikka liputellen kaveri taittoikin kehässä matkaa jokaikinen kerta, kun liikkeet kurvasi katsomon suuntaan :D

Oli se silti pienoinen ylläri, kun keltainen nauha ja T sieltä tupsahti käteen ja arvostelussa mainittiin tuo mittaustuloskin 39cm. Niimpä kävin sitten kehän jälkeen ystävällisesti vaan tuomarilta tiedustelemassa hänen näkemystään asiasta, kun minun oma tulkintani rotumääritelmästä on vähän erilainen (ihanne 37cm ja yli 2,5cm poikkeama vakava virhe - ei siis mikä tahansa poikkeama on vakava virhe). Ruskovaara sitten selittikin, että hänen mielestään tuo koko asia on niin tärkeä, että hän antaa suoraan 40cm mitatuille hylätyn. Tämän takia hän joutui alentamaan laatuarvostelua ja yksi pykälä sitten tippui hännän takia. Loppuun halusi vielä erityisesti kehua Javan luonnetta silminnähden vapautuneeksi kehässä, joka luonnollisesti lämmittää enemmän ainakin minun mieltäni kuin muutamat sentit sinne tänne. Totesi, että on ikävää nähdä arkoja shelttejä kehässä, jotka pelkäävät varmaan lampaitakin.  Parempi se häntä tötteröllä kuin koipien välissä minunkin mielestäni :)

"Masculine, oversize, big bone, needs better stop, excellent size of ears, light, long enough neck, tail is high, he needs to be smaller, narrow rear, nicely handled, very nice character, size 39 cm, very well presented" Elena Ruskovaara 20.11.2012



Muuten arvostelu siis kyllä Javan näköinen, mutta rotumääritelmän tulkinnasta koon suhteen en ole yhä ihan vakuuttunut. Reissuporukkaan sitten sattui tulemaan junnusertiä, sertiä ja sen sellaista - Onnittelut siis vielä kerran Hannalle ja Sirkulle :) Näytelmien jälkeen sitten suitsaitsukkelaan hotellin kautta koirien ulkoilutus ja pieni shoppailukierros siihen päälle, ennen eksoottista illallista. Ja voi elämä, että voikin pistää väsyttämään tuollainen touhuaminen, kun mulla oli varmaan jo yhdeltätoista taju kankaalla. Sain uniseuraakin oikein tuplasti, kun Jalmari käpertyi kainaloon ja innokas vaihto-oppilas Koru oikaisi raajansa jalkopäähän.

Sunnuntaina startattiin ajoissa liikenteeseen, vaikka kehät oli vasta iltapäivällä. Ehdittiin sitten Saijan ja Korun kanssa tehdä reipas lenkki tasaisessa tihkusateessa kameran kanssa. Ja täytyy kyllä ihmetellä, että vaikka toi meidänkin majapaikka oli täynnä koirallisia ihmisiä, ei niitä kyllä näkynyt mihinkään kellon aikaan siellä kaduilla. Saattoi olla noi meidän porukan koirat parhaiten lenkitettyjä näytelmistä huolimatta, kun ei tosiaan tarvinnu koiraa kantaa ovelta autoon, vaan ihan sai vapaasti mahanalus ja tassut rapaantua ruohikossa juoksennellessa, koska juokseva vesi on keksitty. Siispä suihkun kautta näytelmiin ja sunnuntaina Beata Petkevican kehään. Häntä oli aika vallaton tällä erää ja se seistä lönkötti huonosti takajalat lysyssä, joten en ihmettele tuota selkälinjakommenttia. Ja häntä häntä... se nimittäin näkyy noissa liikkeissäkin, kun ei voi mennä niin reippaasti kuin tuon vetävä ravi oikeasti on. Mutta hienosti Saija jälleen Javan handlasi kehässä, kun tuloksena EH2 hännän lepatuksesta huolimatta.

"3 yrs old, quite big boy, very strong head, too light in ears, chest should be deeper, neck should be longer, good spring of ribs, a bit soft topline, carriage of tail in movement should be better, would like to see more balance in movement, very rich coat, nice color" Beata Petkevica 21.10.2012

Kehien jälkeen sitten karavaani kasaan ja nokat kohti Tallinnaa. Siellä palloiltiin tovi ennenkuin lähdettiin iltalaivalla takaisin kotia kohti. Olipas taas kiva reissu ja vaikken nyt niin näytelmäihminen olekaan (kun en jaksa tuolle hännälle tehdä mitään, se nyt vaan on tuollainen pullistelija aksakentillä ja toisten koirien lähellä :D), hyvinkin voin taas lähteä viikonloppulomailemaan sillä verukkeella. Kiitos siis vielä koko reissuseurueelle sadoista nauruista!

On siinä sateessa jotain hyvääkin


Tässä ihan vaan puhelinräpsy sateisesta Rakveresta ja ei olis aurinkoisella kelillä toi taustalla oleva linna ollut yhtään näin päheä :)

18.10.2012

Vähän erilaiseen kehään tälläkertaa

*tirsk*! Täällä tehdään lähtöä kohti näytelmäviikonloppua. Aikamoista. En ole löytänyt itsestäni vielä sitä näytelmäharrastajaa, mutta kun kerran kysyttiin messiin taasen Viron maalle pyörähtämään, niin pitäähän sinne reissun takia lähteä. Tuloksilla ei siis minkään maailman väliä, koska päätavoite on ehkä enemmänkin siellä kehän ulkopuolisissa asioissa ;)

Sheikkaa pebaaaa!

Tälläinen eläinpolo sieltä löytyi

Ja tälläinen siitä tuli pyykin jälkeen :)
Javalla on ainakin ykkösluokan viikonloppu tulossa, kun saa matkaseuraksi hurmaavan Koru -shelttineitokaisen ja vieläpä kämppikseksi. Voitte siis kuvitella sitä hännällä tuulettelun määrää myös kehässä - etenkin näiden kahden tuomarin kehässä, jotka eivät sellaista touhua katsele ollenkaan :D Jos me siis saadaan sieltä jotain muuta kuin T hännän takia, niin hiphei!

14.10.2012

Koiramainen viikonloppu

Mulla piti olla vallan vähäkoirainen viikonloppu tiedossa, kun ollaan  nyt jokatapauksessa aksastakin kisatauolla jonninaikaa. Mut mihinkäs se mursu viiksistään pääsisi, jotain kivatsua sitä piti kehitellä kuitenkin. Eilen oli kennelpiirin organisoima luento aksakoiran fyysistä ominaisuuksista ja lajiin liittyvästä lihashuollosta. Ja samaan hengenvetoon sattui tulemaan sunnuntaiaamupäivälle viime hetken peruutus Korrien tokokoulutukseen, niin lähdettiin sitten sinnekin vähän kylmiltään.

Johan oli taas Patricia Hirnin 6h luento varsin ajatuksia herättävää. Ja yllättävää oli, että paikalla taisi olla vaan kolmisenkymmentä koiraharrastajaa, vaikka asiaa olis kyllä varmasti ollut isommallekin poppoolle. Muistiinpanoja tuli tehtyä kynä sauhuten ja voisinkin tähän heittää muutamat pääpointit samalla omaksi muistiksi kans.

Rakenteesta


  • Koiria on kolmea tyyppiä: ravaaja-, voima- ja laukkatyyppi
  • Aksakoiralle on etua selän pituudesta kääntymisessä
  • Niska on herkin alue ja niimpä esim. ohjaajan katsominen kesken ratasuorituksen on huono juttu
  • Etupäällä 65% painosta lihasten varassa 
  • Suorat etukulmaukset ja suhteessa lyhyt olkavarsi aiheuttaa saman efektin
    • Suoralla etuosalla iskunvaimennus on huono, kun ei ole tilaa lihaksille kehittyä ja tarvitsisi erityisesti treenia lapoja liikuttaviin lihaksiin
    • Hyvillä etukulmauksilla liikkeen ja niskan hallinta voi olla haastava ilman riittävää tukea
    • Näille lapoja tukevat lihakset tärkeitä ja hyvä treenialusta on ei liian pehmeä
  • Selkäranka liikuttaa koiraa ylös/alas/sivuun/kiertoon
  • Tehtävä välittää liike-energiaa takaaeteen ja päinvastoin
  • Takaosa kantaa seistessä 35% painosta
  • Tuottaa eteen- ja ylösliikettä ja häntä ohjaa
  • SI-nivel (risti- ja lantioluun välissä) yhdistää rungon takajalkoihin
  • Voimakkaat takakulmaukset tuottavat liikettä eteen ja lantion & lonkkien hallinta voi olla haasteellista
    • Askeleen pidentäminen helppoa
    • Liikettä tuottavat lihakset hyvät, tukevia lihaksia tulee kehittää
  • Suorat takakulmaukset
    • Lantiossa ja lonkissa rajoittunut liike, ylöspäin suuntautuva, askeleen pidennys haastavaa
    • Kehitettävä liikuttvia lihaksia
    • Alusta ei liian kova

Lihakset

  • Kaksi lihastyyppiä
    • Liikettä tuottavat
      • Isoja, näkyviä
      • Lisää joustavuutta
      • Nopealle, vilkkaalle koiralle kehittyvät helposti
    • Niveliä tukevat
      • Pieniä, syviä, ei näy
      • Aktivoituu ennen liikettä 
      • Tasapaino, nivelten tuki
      • Nopealla, vilkkaalla koiralla helposti alikehittyneet
  • Etuosa
    • Etujalka kiinnittyy selkärankaan lavan kautta
    • Lapaa tukevat: Vaimentaa alastulossa -> jos ei oo lihasta, rasitus menee suoraan niveliin
    • Lapaa liikuttavat: Ojentaa etujalat
    • Kyynärvarren lihakset: Ranne joustaa alastulossa, auttaa koiraa kääntymään laukassa
    • Syvät selkälihakset: Kulkee nikamasta toiseen, suojaavat selkärankaa, tasapainottaa
    • Syvät vatsalihakset: Vastapari selkälihaksille, tasapaino, nostaa selkälinjaa
    • Syvä lihas surkastuu 48h:ssa, jos ei saa liikettä, palautumiseen menee kolme viikkoa
  • Takaosa
    • Lonkka eniten liikkuva osa
    • Paljon syviä lihaksia korvaamassa "puuttuvia nivelsiteitä"
    • Erityisen tärkeää kehittää huono lonkkaiselle, ravaajatyypille, pihtikinttuiselle
    • Polvi-kinner toimii yhdessä: vika toisessa johtaa usein myös vikaan toisessa
    • Suorilla takakulmauksilla iso reisilihas tärkeä
    • Häntä vähentää selän rasitusta tasapainottamalla liikettä

Hermosto

  • Niska tärkeä
  • Olkahermopunos, iskiashermo, 
  • Kun lihas jumissa pitkään, hermokin jumittuu > pitää hoitaa erikseen
  • Lyhytkestoisilla venytyksillä
  • Lihasmuistia ei ole, kovalevy aivoissa

Tavoittellinen harjoittelu

  • Määrittele realistiset tavoitteet
  • Selvitä jokaisen harjoitteen anti ja riski
  • Pidä harjoittelupäiväkirjaa
  • Rasitus/lepo
    • käynnistää fysiologisen stressireaktion
    • vaikkei fyysisesti rasitu, rasittuu fysiologisesti
    • levossa lihakset kasvaa ja opitut asiat jää muistiin
  • 70% verestä vatsaontelossa levossa
  • Jännitys valmiustilassa myös rasitus (kisapäivän aikana totaalirasitus eri kuin starttiaika)

Kestävyyskunto ja palautumiskyky

  • Päivässä vähintään 2h remmilenkkeilyä tai 1h irti
  • Vyötärön pitää erottua selkeästi
  • Kahden kuukauden lajitauko peruskuntokaudelle  ja sen lisäksi kuukauden totaalilepo harrasteista

Tasapaino

  • Tasapaino kehittyy hitaissa, tarkkuutta vaativissa liikkeissä
  • Koiran pitää tietää missä kaikki kehonosat ovat
  • Syvät lihakset kehittyy hitaassa käynnissä ja seisten
  • Harjoitteet voi aloittaa jo pennun kanssa
  • Esimerkkejä: hitaasti kävely, tasapainoilu eri alustoilla, etu/takajalkojen nosto tasolle

Lihasvoima

  • Aktivoidaan liikettä tuottavia ja tukevia lihaksia
  • Joustavalla koiralla on kaikissa nivelissä täysi liikelaajuus ja lihakset palautuneet
  • Treenataan painonsiirroilla
  • Laukka voimistava askellaji
  • Esimerkkejä: peruuttaminen, peruutuksesta istuminen

Nopeuskestävyys

  • Moottori koiran takapäässä
  • Nopeuskestävyys: eteenpäin vievä voima vakio reitistä huolimatta
  • Esimerkkejä: kaarrejuoksu, kaarrejuoksu alamäessä

Agilitykoiran päivittäinen lihashuolto

  • Yksinkertainen kaunista
  • Fyysisen kunnon pitää vastata vaatimustasoa
  • Lajinomainen alku- & loppuverkka
  • 3 startin kisa vastaa 3 tunnin lenkkiä 
  • Fyssarikäynnit 5-8vk välein
  • Miten liikkuu, mikä on normaalia? 
  • Hieronta lähinnä sivelyä, venyttelyt parempi jättää tekemättä (aika paljon riskejä)

Alkulämmittely 30 min

  1. Hidasta käyntiä 
  2. Ravi 
  3. Laukka
  4. Spurtit
  5. Pyöritykset
  6. Pään taivutukset namilla
  7. Syvien lihasten aktivointi
Loppuverkka 30 min
  1. Laukka 
  2. Ravi
  3. Hidas käynti
  • Puolen tunnin jälkeen ei pitäisi enää läähättää (tai rasitus ollut liian kova)
  • Kisoissa voi esim. kävelyttää kokoajan, niin ei tartte aloittaa lämmittelyjä nollasta
  • Ulkona takkia päälle pakkasella
  • Kesällä viilennystakki päälle vasta jäähkän päätyttyä

Agilityuraa aloittelemassa

  • 8vk-6kk
    • Syvien lihasten harjoitteet
    • Paljon omaehtoista leikkiä (ei siis tarkoita repimisleikkejä)
    • Pääpaino vaihtelevassa maastossa ulkoilussa, samankokoisessa leikkiseurassa
    • Ei iskuharjoitus
    • Vain hyppytekniikkaa ranteen korkeudella (kerran kuussa muutama tekniikkaharjoite)
  • 6kk-12kk
    • Lihasvoimaharjoitteet
    • Ei törmäilyjä/kontaktilajeja
    • Vain hyppytekniikkaa kyynärän korkeudella
  • 12k->
    • Ei keppejä tai muutakaan luustoa rasittavaa ennen kasvulevyjen sulkeutumista
    • Pikkuhiljaa aletaan rakennetaan taitoja vasta tässä vaiheessa

Muita pointteja

  • "Sen minkä säästää alussa, saa lopussa takaisin" -> ottaako mielummin sen järkevän aikuisen koiran kanssa uraa usemman vuoden loppupäästä kuin muutaman kuukauden pentuna
  • Juoksuisen koiran kanssa ei treenata
  • Vanhan koiran kanssa tulisi lopetella ura pikkuhiljaa ja jatkaa vähentämällä kuormittavia esteitä
  • Lihaskunto erittäin tärkeää seniorikoirille
Notta sellaista. Aika paljon siis asiaa :)

Tokopuolellakin on omaa tietotaitoa taas kartutettu yllinkyllin. Vaikka treenipaikka oli vaan aamupäivänryhmään, jäin sitten vielä iltapäivälläkin seurailemaan muiden suorituksia ja kuuntelemaan Riitan ja Pekan vinkkejä. Jo siltäkin kannalta oli ihan kiva päästä aiheeseen käsiksi, että saa asiat nyt jo treenin alle muhimaan ja voi sitten 4.11. taas jatkaa siihen mihin tänään jäi.

Ilmeisesti kentällä oli nyt käyny treenamassa joku erittäin juoksuinen, kun Java kulki leuka väpättäen sorassa kiinni. Samalla kentällä ollaan siis kokonainen tokokurssi ihan just oltu ilman mitään nuuskutteluja, joten vieno pyyntö: voitteko oikeesti pitää niitä juoksukalsareita, jos on pakko ulkona tai hallissa treenata ko. sesongin aikana. No, se oli onneksi vaan sellainen pieni sivuttaishäiriö, joka ilmeni lievänä haahuiluna, kun ei ollut käskyä päällä tai keskustelin ohjaajan kanssa. Ja vauhtinoudossa sillä meinas vähän unohtua minkä takia se olikaan juoksemassa tuhatta ja sataa kapulalle sillä hetkellä, kun nenä koski maata kapulaa maasta poimiessa :D

Käytin oman treeniajan jäävien erotteluun, ruututreeniin ja noutoon. Jäävissä siis jostain syystä tuo otus on kovin rakastunut liikkeestä maahanmenoon ja tykkää sitä tarjota hyvinkin innokkaasti joskus vääriinkin paikkoihin. Pekan ohjeistukset: virittelysanojen käyttö oli hyvä ja sen lisäksi väärän toiminnon suorittamisen kuittaamiinen vain palkkaamattomuudella. Näitä kun jatkaa, niin koira alkaa itse haluta kuunnella sen verran aikaa, että tietää palkan tulevan.  Takapalkka on myös toimiva, koska selkeästi haluaa mennä sinne lujaa.

Ruudussa pitäisi vahvasti preferoida palkattomia ruutuja. Jos siis tekee esim. kaksi vetoa targetilla tai lelulla ruudussa, kolmas pitäisi olla ilman. Ja hienostippa kaveri teki, vaikka sillä on ruutua treenattu ehkä yhden käden sormien verran! Toimi oikein hyvin, että jätti koiran, kävi näyttämässä paikan ja palasi käskyttämään, niin sinnehän se meni. Sit vaan palloa perään ja iso jeee! Kriteeriksi riittää siis etunauhan ylittäminen. Sen lisäksi otettiin vielä ruudusta liikkuroituna kolmio ja seuraamiskutsu.

Noudossa pitotreeni ja edestä perusasentoon palautus on hyvällä mallilla. Nyt vaan pitäisi lisätä kapulan arvoa ikäänkuin rahana, joka vaihdetaan siis leluun mun toimesta, niin saisi paremmin vauhtia ja näyttävyyttä liikkeeseen. Vauhtinoutovetoja ohjelmistoon, jossa naksu heti, kun kapulalle on menty lujaa ja se on napattu suuhun. Ei siis vaadita palautusta, vaan treenataan sitä erikseen takaaperinketjuttamalla.

Yllättävän vähän sitä kuitenkaan siinä vajaassa puolessa tunnissa ehtii. Onneks voi sitten toisten suorituksia katsella ja ottaa niista oppia ohimoon. Olipa superhienoa katsella yhtä 10kk aussikakaraa, joka oli ihan järjettömän taitava, keskittynyt ja mahtavalla asenteella töitä tekemässä. Siellä on tehty kyllä upeasti töitä kotona ja varmasti koirakin lahjakas. Noista varmasti kuullaan vielä, kun siellä reenattiin jo ohjattuja noutoja ja tunnaria kasaan :D