Aaa-aaaaa-kilityä (ja muita juttuja)

Jebulisjee, niin se on kuulkaas meidänkin syksy alkanut aikamoisella tohinalla. Luonnollisesti ollaan myös ehditty jo reenikentille kastumaan ihan huolella. mutta nou hätä - mielestäni koiraurheilu on ihan satasella varustelulaji. Alkaa ottaa ohimoon tuo hauvojen lenkittäminen ja kelistä riippumaton treenaaminen, jos ei ole investoinut keliin sopiviin vaatteisiin. Niimpä ulkovaatekaappi ainakin meillä pursuilee vetimistä paisteeseen, sateeseen, tuuleen, tuiskuun, lumisateeseen yms. eikä toi puolisko aina ihan meinaa ymmärtää mihin niitä kaikkia tarttetaan.

Viime viikon pääaktiviteetteihin kuului mm. ohjatut aksat, kokeenomainen tokotreeni, koiramaisia yhdistyskokouksia, shelttien ulkoilupäivä ja vielä kirsikkana kakun päällä Elina Jänesniemen koulutus. Ohjatuissa päästiin tekemään viikonlopun seuran aksakisoista Martti Salosen vekkulin kakkosluokan hyppärin, joka perustui serpentiiniin ja koiran irtoamiseen. Hitaalla koiralla ei olisi ollut hätäpäivää, mutta vähänkin nopeammilla eläimillä suorat putket pistää töpinää kinttuihin. Lisämaustetta soppaan toi vielä lainehtiva aksakenttä, kun piti juosta itse lätäköstä muina naisina ja ainakin ekalla kerralla sitä koitti kovasti vältellä, ettei tartteis olla märissä kengissä koko iltaa. Javan kanssa nostettiin vähän vaikeustasoa katsomalla miten hyvin se kestää edeltä ohjatun serpentiinin vs. vieressä juostun ja sen lisäksi itselle taas hyvä muistutus, että kyllähän toi koira oikeesti irtoaa, kun sille siihen annetaan selkeä ohjeistus kropalla.

Kokeenomaiseen tokotreeniin jokainen sai valita ketjutettavaksi kaksi vapaavalintaista liikettä paikkamakuun lisäksi. Paikkamakuu oli ihan jees, vaikka viereisellä kentällä aksattiinkin. Liikkeiksi olin valinnut seuraamisen kytkettynä ja liikkeestä maahan. Seuraamisen se aloitti nenä ihan vääräänsuuntaan, joten otin siinä pienen pikakelauksen ja aloitin liikkeen uudestaan vaatimalla herran jakamattoman huomion. Ja vitsi miten hienosti se töpötteli seurata! Notetoself; mitään ei tehdä ennenkuin Jalmari on henkisesti ja fyysisesti läsnä. Liikkeestä maahan oli muy bueno. Jäävistä on meinannut tulla vähän nelijalkaisen feivoritteja, kun se tahtoo vähän ennakoida seuraamisissa jäävien jälkeen "joko? entä nyt? no nyt! ai ei". Siitä sitten vapautus megabileiden kera kentän laidalle odottavalle dummylle. Mulla on tokotreenikäytössä tee-se-itse karvalelu, jossa on tarratasku namille ja muuten käypäinen vetoleikkeihin: näytti toimivan!

Perjantai-ilta meni ESS:n asioissa kokoustaessa yömyöhään, josta sitten pikaisesti kodin ja silmien ummistuksen verran kautta Luukkiin viettämään shelttien perinteikästä ulkoilupäivää. Etukäteisilmoittautuneiden määrästä huolimatta paikalle kokoontui vaihtelevaa säätä uhmaten upea poppoo shelttejä omistajineen ja loppupeleissä paikan päällä oli varmaan kolmisenkymmentä koiraa ja yli 20 kaksijalkaista. Täytyy kyllä ihailla shelttejä rotuna, kun tuokin lössi pystyttiin pitämään irti ja juttuun tuli tutut ja toisilleen tuntemattomat urokset ihan tuosta noin vaan. Ihan superhienoa! Olin lupautunut vetämään vähän rallytokoa ja olikin hauskaa päästä palauttelemaan omaankin mieleen vähän rallytokon perusteita. Sade vähän vaikeutti kuvaamista, mutta tässä muutama vetinen otos:

Mikäs solet miehiäsi?

Kiva parfyymi!

Snii höpöilee <3

Sunnuntaina kirmattiin vielä aamutuimaan Elina Jänesniemen koulutukseen. Vaikka viikko olisi ollut tarpeeksi ruuhkainen jo ilmankin, meidän nyt vaan oli pakko päästä Elinan silmien alle kolmatta kertaa vuoden sisään. On nimittäin ollut kohtuu päheää huomata se oma kehitys puolen vuoden sykleillä, kun me ollaan ihan eri koirakko kuin vuosi sitten ja vieläpä keväästä ollaan menty harppauksin eteenpäin. Jej! Eikä vähiten sen takia, että Elina käski viimeeksi pitää suuta soukemmalla ohjatessa ja lopettamaan "tässätässättelyt".

Tällä kertaa rata oli oikein hauska ja leppoinen ansaputkierottelu irtoamisella höystettynä. Jalmarin kanssa keskityttiin tällä kertaa löytämään nopeimpia ohjausvalintoja. Elinan kanssa juteltiin Garretin kolmen pisteen systeemistä, jossa ohjaus valitaan pisteyttämällä tekijöitä: 1) luontainen hyppysuunta, 2) etäisyys seuraavalle 3) looginen radanjatko. Ja ihan yksinkertaisella kolmen esteen pätkällä tällä saatiin sekuntti (!) pois, joka on aika silmiäavaava kokemus :D Jatkossa siis rataantutustumisessa meidän fokus on enemmän niissä linjoissa ja sen miettimisessä miten vähennetään jarrutuksia koiralta. Äärimmäisen hyvät treenit siis meidän osalta ja päästiinkin tekemään kivalla flow'lla pitkää pätkää - hieno turkis!

Tällä viikolla on myöskin pidetty tasaista tulta pyrstön alla mitä koirailuihin tulee. Maanantai-ilta meni raikkaassa syyssateessa duunaillessa epiksissä ja eilen päästiinkin sitten itseasiaan: haastajaryhmän tehotreenit alkoivat todenteolla. Päästiin Taneli Ikäheimon kinkkistä juoksurataa vääntämään ja jälleen kerran takataskuun jäi erittäin hyviä vinkkejä. Erityisesti pakkovalssin käyttökelpoisuus oli tällä radalla todistettua, kun kolmeen kohtaan se oli ainut looginen ohjaus vetämään koiran pois ansaesteeltä, oikaisemaan linjan seuraavalle ja antamaan myös ohjaajalle tarpeeksi etumatkaa. Videota näistä ei nyt oo, kun ainakin alkukauden olen "lepakkovuorossa" 20-22 ja nyt alkaa olla jo sen verran pimeää, että sateeseen yhdistettynä jätin puhelimet ihan taskuun. Harmi, koska tehtiin taas aika hyvä veto loppuun :D Erityisesti mieleen jäi nuo onnistuneet pakkovalssit, joissa vaadittiin ohjaajaltakin kepeää juoksujalkaa, keppien leijeröinti 4-5 metrin päästä ja serpentiini sulavasti kolmella oikea-aikaisella persjätöllä. Taas muuten näissäkin treeneissä osoitettiin, että asenne ratkaiseeko ehtiikö sinne seuraavalle esteelle ohjaamaan vai ei :D