14.9.2012

Terveyttä ja epäterveyttä

Näköjään jonkunlainen balanssi pitää elämässä säilyä ja vähän saada sitten hyvien uutisten vastapainoksi kevyesti lunta tupaan. Tällä erää siis on juostu terveystarkeissa ja ensimmäistä kertaa myös muissa asioissa eläinlääkärin pakeilla.

Ensin hyvät uutimet. Java kävi 5.9. silmätarkissa Jerker Mårtensonilla ja räpsyttimet on edelleen terveet. Pikkuriikkinen PPM verisuonirihma siellä on, mutta se nyt vähän nauratti jo tohtoriakin. Erityisen mukavaa on, että ripset pysyvät poissa näistä silmistä. Kelpaa siis taas pari vuotta porskuttaa hyvillä mielin.

Kipaistiin elokuun lopulla myös fyssarilla. Tamara Merenvalta on aiemminkin Javaa pallutellut, joten suunnattiin tälläkin erää sinne. Edellisestä fyssarikäynnistä olikin jo ehtinyt kulua jonkinaikaa ja sillä välin treenaaminen muuttunut taas astetta rankemmaksi, kun tulee noita ratatreenejä nyt useampia johtuen näistä tulevan vuoden treenikuvioista. Ja ihan priimaa oli muskelit! Superia. Lantiossa vähän tiukkaa, mutta se nyt kuulemma vaan johtuu vahvoista selkälihaksista, jotka tekee kokoajan töitä koiran liikkuessa ja etuosasta voisi halutessaan vähän venytellä rintalihaksia, jos niistä tahtoo vähän irtoavammat.

Vaikka muuten liikkuvuudet ja lihaksisto on kunnossa, ne voi saada myös särki puutteellisella lämmittelyllä. Se lauantain episodi johti sitten siihen, että maanantai-iltana treenien jälkeen Jalmari alkoi köpöttää epäpuhtaasti. Uskalsin lähteä treeneihin, koska koipi oli ollut ihan täysin kunnossa sunnuntaina, eikä myöskään lämppäämisessä tullut mitään edes sinnepäin viittaavaa. Ei sillä, että Java viitsisi aksassa kertoakaan, että joku tilanne päällä, vaan mielummin vasta sitten reippaasti jälkikäteen. Musta vähän tuntuu, että se ei tohtisi kesken radan edes huomauttaa, jos pää tippuisi matkalle. Huoh.

Tiistain vielä kattelin meneekö levolla ohi, mutta keskiviikoksi buukkasin lääkärin. Kun kyseessä on urheilukoira, niin en halunnut venyttää "katsotaan, jos menee levolla ohi" hoitoa yhtään sen pidempään, jos jotain muuta on vialla, niin hoidon voi aloittaa mahdollisimman aikaisin ja sitä myöten sitten paraneminenkin nopeampaa. Lääkärikin totesi heti kärkeen väänneltyään ja käänneltyään raajoja ja niskaa, että aika selkeältä lihasrevähdykseltä näyttää, joten vaihtoehtoja on kaksi: lykätään tästä tulehduskipulääkkeet kouraan ja katsot meneekö niillä ohi tai sitten voidaan vielä ottaa rtg-kuvat, niin nähdään onko jotain muuta.

Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, koska vihaan jossittelua. Mikään ei ole turhempaa, kun pohtia kahden viikon päästä, että olisipas pitänyt ottaa samalla ne kuvat. Niimpä Jalmari pyöritettiin sitten vielä huolella röntgenissäkin koko etupäästään, vaikka diagnoosi pysyi senkin jälkeen samana. Niimpä kotiin lähdettiin rauhoituksesta pölllyisen koiran kanssa Rimadylit kourassa parantelemaan revähdystä. Vielä ensi viikko remmilenkkeilyä ja sitten on lupa palata harrastuksiin.

Ja voin kertoa, että kotona on aika energinen koira tällä hetkellä :o Kiva siinä koittaa sitten hyssytellä, että pitää jalan lepää ny, ku koirat vetää rallia talon päästä päähän sohvan kautta sängylle. Ei siis ainakaan mitään merkkejä enää minkäänlaisesta sairastelusta ja lähinnä koitetaankin kierrokset piää mahdollisimman matalana (helpommin sanottu, kuin tehty :D).

Eilen oli sitten tokotreenit, joihin päätin otuksen kanssa lähteä, jotta se saa vähän höyryjä tasattua nupista. Ja kylläpä oli taas tekemisen riemua kasaantunut pieneen eläimeen. Otettiin vähän noutotreeniä vierailla kapuloilla, seuraamista ja palauteltiin mieleen liikkeestä seisomista. On nimittäin koiruli alkanut ottaa lempiliikkeeksi liikkeestä maahan ja sen mielestä sitä voi käyttää niin seuramisessa kuin liikkeestä seisomisessa. Saatiin onneksi muutama hyvä toisto tehtyä, joten kyllä se siitä. Pitää vaan alkaa ottamaan sekaisin seuraamisissa jääviä, jottei menisi ennalta-arvattavaksi touhu. Ainiin, ja tehtiin täysi kahden minuutin paikkamakuu täydellä matkalla, vaikka viereisillä kentillä oli aksaa, rivissä haukahteli yksi koira ja yksi nousi. Ja silti otus malttoi mielensä, jej!

Semmottiis. Vietämme siis matalaa profiilia tämän ja ensi viikon ja kassellaan sitten taas mitä metkuja tässä keksitään :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)