 |
| Portinvartijat Java ja Koru |
 |
| Superihanat! |
 |
| Lenkkipoppoo vahvistettuna ihanalla pienellä lisänumerolla:) Tässä muuten Ruskovaaran näkemys shelteistä vasemmalta oikeelle: T-H-EH-ERI (SERT) :D |
Varmasti lisää otoksia tulossa pian jakoon, niin laitan sitten eteenpäin. Lähdettiin siis perjantaina iltapäivä paatilla lahden toiselle puolen ja käytiin Loomaklinikillä hakemassa madotusleimat hauvojen passeihin. Voin suositella erittäin lämpimästi madotusruljanssin hoitamista tuolla Tallinnan laitamilla, kun leima oli jotain 2,5e ja sieltä olisi matolääkkeetkin saanut ostaa n. 1,6e/tabu. Nyt oli omat mukana, mutta ensi kerralla jätän Drontalit kotiin.
Päästiin aitoon tallinnalaiseen perjantairuuhkaan heti laivasta tultua, joten se olikin erinomaista alkusoittoa tulevalle hanurin kulutukselle auton ratissa. Ruuhkien lisäksi kun siellä oli joku megalomaaninen tietyö itään johtavilla väylillä ja informatsiooni aika heikkoa asiasta, joten siinähän me sitten vissiin tunti jonoteltiin Narvaan päin lähtevälle tielle. Ja kun vihdoin päästiin askelta lähemmäksi, ramppi olikin sitten suljettu. Tästäkään ei voinut olla mitään mainintaa, joten otettiin sitten navigointi omiin kätösiin ja lähdettiin reippaasti kokeilemaan sitten seuraavasta liittymästä. Pienen sompailun jälkeen päästiin kuin päästiinkin oikeille teille ja kohti Rakvereä. Loppupeleissä matkaa oli autossa tehty laivasta tulemisen jälkeen vissiin 3,5h, joten ihan hyvä, että mentiin paikalle jo perjantaina.
Ei siinä sitten juuri muuta jaksanut kuin lenkittää hauvat illalla ja roudaa väsynyt ruho sängyn pohjalle. Oli muuten tosi kiva hostelli toi Katariina vierasmaja, eikä pahanhintainenkaan. 2h huone kahdella koiralla kahdeksi yöksi oli 45e/naamari, joten siihen ei kenenkään budjetti kaatunut, kun hyvä aamupalakin sisältyi hintaan. Aamulla sitten kohti näytelmäpaikkaa varsin kepein mielin, kun tiesi tuomarin mieltymykset ja tiukat mielipiteet. Meillähän siis olisi pitänyt olla mukana reissussa Javan kasvattaja, joka näyttäisi olevan universumin ainut ihminen kuka saa Javan hännän kuosiin kehässä, mutta kun tuli viime hetken peruutuksia, Saija ystävällisesti handlasi pienen pilkullisen. Ja hienostihan heillä meni, vaikka liputellen kaveri taittoikin kehässä matkaa jokaikinen kerta, kun liikkeet kurvasi katsomon suuntaan :D
Oli se silti pienoinen ylläri, kun keltainen nauha ja T sieltä tupsahti käteen ja arvostelussa mainittiin tuo mittaustuloskin 39cm. Niimpä kävin sitten kehän jälkeen ystävällisesti vaan tuomarilta tiedustelemassa hänen näkemystään asiasta, kun minun oma tulkintani rotumääritelmästä on vähän erilainen (ihanne 37cm ja yli 2,5cm poikkeama vakava virhe - ei siis mikä tahansa poikkeama on vakava virhe). Ruskovaara sitten selittikin, että hänen mielestään tuo koko asia on niin tärkeä, että hän antaa suoraan 40cm mitatuille hylätyn. Tämän takia hän joutui alentamaan laatuarvostelua ja yksi pykälä sitten tippui hännän takia. Loppuun halusi vielä erityisesti kehua Javan luonnetta silminnähden vapautuneeksi kehässä, joka luonnollisesti lämmittää enemmän ainakin minun mieltäni kuin muutamat sentit sinne tänne. Totesi, että on ikävää nähdä arkoja shelttejä kehässä, jotka pelkäävät varmaan lampaitakin. Parempi se häntä tötteröllä kuin koipien välissä minunkin mielestäni :)
"Masculine, oversize, big bone, needs better stop, excellent size of ears, light, long enough neck, tail is high, he needs to be smaller, narrow rear, nicely handled, very nice character, size 39 cm, very well presented" Elena Ruskovaara 20.11.2012
Muuten arvostelu siis kyllä Javan näköinen, mutta rotumääritelmän tulkinnasta koon suhteen en ole yhä ihan vakuuttunut. Reissuporukkaan sitten sattui tulemaan junnusertiä, sertiä ja sen sellaista - Onnittelut siis vielä kerran Hannalle ja Sirkulle :) Näytelmien jälkeen sitten suitsaitsukkelaan hotellin kautta koirien ulkoilutus ja pieni shoppailukierros siihen päälle, ennen eksoottista illallista. Ja voi elämä, että voikin pistää väsyttämään tuollainen touhuaminen, kun mulla oli varmaan jo yhdeltätoista taju kankaalla. Sain uniseuraakin oikein tuplasti, kun Jalmari käpertyi kainaloon ja innokas vaihto-oppilas Koru oikaisi raajansa jalkopäähän.
Sunnuntaina startattiin ajoissa liikenteeseen, vaikka kehät oli vasta iltapäivällä. Ehdittiin sitten Saijan ja Korun kanssa tehdä reipas lenkki tasaisessa tihkusateessa kameran kanssa. Ja täytyy kyllä ihmetellä, että vaikka toi meidänkin majapaikka oli täynnä koirallisia ihmisiä, ei niitä kyllä näkynyt mihinkään kellon aikaan siellä kaduilla. Saattoi olla noi meidän porukan koirat parhaiten lenkitettyjä näytelmistä huolimatta, kun ei tosiaan tarvinnu koiraa kantaa ovelta autoon, vaan ihan sai vapaasti mahanalus ja tassut rapaantua ruohikossa juoksennellessa, koska juokseva vesi on keksitty. Siispä suihkun kautta näytelmiin ja sunnuntaina Beata Petkevican kehään. Häntä oli aika vallaton tällä erää ja se seistä lönkötti huonosti takajalat lysyssä, joten en ihmettele tuota selkälinjakommenttia. Ja häntä häntä... se nimittäin näkyy noissa liikkeissäkin, kun ei voi mennä niin reippaasti kuin tuon vetävä ravi oikeasti on. Mutta hienosti Saija jälleen Javan handlasi kehässä, kun tuloksena EH2 hännän lepatuksesta huolimatta.
"3 yrs old, quite big boy, very strong head, too light in ears, chest should be deeper, neck should be longer, good spring of ribs, a bit soft topline, carriage of tail in movement should be better, would like to see more balance in movement, very rich coat, nice color" Beata Petkevica 21.10.2012
Kehien jälkeen sitten karavaani kasaan ja nokat kohti Tallinnaa. Siellä palloiltiin tovi ennenkuin lähdettiin iltalaivalla takaisin kotia kohti. Olipas taas kiva reissu ja vaikken nyt niin näytelmäihminen olekaan (kun en jaksa tuolle hännälle tehdä mitään, se nyt vaan on tuollainen pullistelija aksakentillä ja toisten koirien lähellä :D), hyvinkin voin taas lähteä viikonloppulomailemaan sillä verukkeella. Kiitos siis vielä koko reissuseurueelle sadoista nauruista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)