8.1.2013

Kai se on joskus treenattavakin

Tällä viikolla olemme siis virallisesti julistaneet treenitauon päättyneeksi. Viikko sitten kävin hallilla kerran vähän naksuttelemassa, mutta varsinaisesti eilen siis päästin vähän aksan makuun. Ja näyttihän tuo turkikselle maistuvan :)

Vaikka kyllähän mä nyt taas vähän urputin keskenäni tuon hallin varaustilanteesta, ku näin päivätyötä tekevänä sinne pääseminen on aika haastavaa. Käytännössä siis joka arkipäivä halli on varattu 16/17-22 ja jos tälleen pitkällä matikalla tekee laskelmia 8-16 töissä käyvästä, niin ei siinä paljoa ylimääräistä jää. Etenkin kun koira ei ole töissä mukana ja työpaikkakin on hitusen kauempana kuin naapurissa. Niimpä hirveellä hädällä pääsin puoli neljä duunista lähtemään (se on aina tää vakio "lähden kolmelta"), pikapikaa kotoa koirat mukaan, siitä hallille, lämppäämään ja sit jännittämään onko siellä edes vapaita kenttiä. Ehdittiin me sitten vajaa puoli tuntia treenata sillä varauksella, että lämppäämistä jatkoin sitten esteitä siirrellessä.

Ihan kevyttä matskua agendalla, vauhtiympyrää kahdella hypyllä ja putkella, siihen väliin sit ennakoivaa kääntymistä ja keppien itsenäistä hakua. Aiemminhan toi koira on opetettu kysymään neuvoa kipparilta (se seuraa rintamasuuntaa), että mihin, mutta tämän olen nyt pistänyt palasiksi sillä periaatteella, että koiralle mennään joko näyttämään ihan nenästä pitäen mihin väliin keppejä mennään tai se lähetetään suorittamaan ne itsenäisesti. Ei siis mitään välimuotoroiskaisuhäirintähäsellyksiä, vaan jomminkummin. Ja se on sitten rataantutustumisesta kiinni kumpi on parempi. Jos päättää ehtiä näyttämään, niin se on sitten ehdittävä ja muussa tapauksessa pitää luottaa koiraan. Hyvin vähänhän sillä on keppivirheitä ylipäätään kisoista, mutta jäänyt selkeesti hampaankoloon kesäkisojen 15 metrin täysispurttisuora avokulmaan takaaleikaten.

Ollaankin sitten tehty eri etäisyyksiltä ja eri positioista aloitusvälin hakemisia 2-6 kepillä. Ja otus oli tosi noheva! Itse seisoin siis ihan hievahtamatta ja annoin vaan keppikäskyn aika pitkältä matkalta umpikulmasta avokulmaan ja sinne se vaan hiihteli. Selkeesti siellä pieni karvainen pää ihan mietti niitä keppejä ja niiden suoritusta, kun edes kädellä ei lähetetty. Ihan mahtavaa! Seuraava steppi on sitten häiriön lisääminen. Oma liike ei enää olekaan keppien suuntainen ja silti sen pitää itse hakea oikea aloitusväli.

Siellä oli näköjään 17-18 tokon vapaavuoro ja sopivasti Jenni pyyhälti paikalle laumansa kanssa. Niimpä kävin tekemässä ensin pitkät jäähkät, sitten tulin häröliikkuroimaan seuraamistreeniä ja lopuksi vielä Jalmari pääsi tekemään pienet tehokkaat tokotreenit. Ehkä maailman pahin paikka ikinä Jalmarille olla paikkamakuussa aksahallissa tuttu koira vieressä ja sen päälle vielä vieressä neljä kenttää aksaa täysiä. Viereisellä vielä jotain äärimmäisen kovaäänisiä kentän lisäksi laidalla. Mut ei noussut eikä ees jäänyt tuijottelemaan häiriöitä, jejjjj! Muutamalla välipalkalla kävin merkkaamassa erittäin hyvän rauhallisen tunnetilan. Sen päälle sitten vielä perussettiä; seuraamisia suunnan- ja tempon muutoksilla, liikkeestä maahan & seis, luoksetulo. Toinen teki ihan mielettömällä draivilla. Tuon kun oppisi siirtämään joka tokotreeneihin, koska tekeminen on äärimmäisen iloista, vahvaa, innokasta ja silti se oli superhyvin kuulolla. Damn, tokokärpänenkö se taas siellä! Kiitos Jenni pikatreeneistä :)

Tässä siis tylsä treenipäivitys ja more to come, tänään Anu Niemen tekniikka-aiheisiin treeneihin siis lompsis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)