29.4.2013

Reenikatsaus (vai treenittömyyskatsaus... :D)

Tässäpä vaihteeksi lyhyt katsaus huhtikuun hyvin, hyvin vähäisiin treeneihin. Läväytän siispä muutaman ratapiirrosta oman hataran muistin tueksi eetteriin. 

8.4. Jaanalla oli tällä erää tulilla vähän ratatreeniä edellisen viikonlopun kisojen pohjalta. Javalle nämä meni näköjään hyvänä nollatreeninä, kun päräytettiin sitten heti ekalla kierroksella baana nollalla läpi, vaikka kippari teki parhaansa, ettei näin tapahtuisi. Sattui tuolla 15-16-17 jonkinsortin aivopieru pesiytymään päähän ja olinkin sitten iiihan väärällä puolella ohjaamassa 16 hyppyä. Onneksi koiruudella oli korvat auki ja meni sitten sitä huolimatta putken sijasta puomille ihan vaan suullisella käskyllä hieman epäreilusta kulmasta.



Päästin onneekkasti samalla viikolla Teemu Linnan tehistreeneihin paikkaamaan, kun muutenhan työt ja lomat häiritsee omia tehistreenejä. Tällä kertaa Teemun agendalla oli perusohjaus, jonka tosiaan pitäisi olla tässä vaiheessa kautta erittäinkin kunnossa. Tätä rataa varioimalla neljään eri rataan saatiinkin äärimmäisen mielenkiintoisia harjoituksia, joista jo itsekin pystyi palautteen omasta tekemistä näkemään ja sen lisäksi vielä kuulemaan :D

Alkuun ihan normivalssiharjoite tuolla neljän hypyn suoralla viivajuoksutyyliin. Yhteensä siis 25 estettä ja 12 valssia.Yhden riman Java tiputti, kun hieman häiriköin sitä ja yhden kerran se komenti mua surkeasta ohjauksesta, mutta kirotessaan kyllä suoritti annetun tehtävän loppuun (se ei siis hauku ikinä muuten suorittaessa, mutta paskaa ohjaus se kyllä kommentoi ja siinä vaiheessa tiedän aina missä syy ;). Ihan lopussa meinasi omista koivista jerkku loppua, mutta hyvin koira tämänkin paikkasi. Teemun sanoin siinä oli päivän ensimmäinen suoritus, jonka hän hyväksyy nollaksi ja se oli ihan hyvin noin niinkuin toka vikana koirakkona. Pieniä kauneusvirheitä matkalla, mutta kaikenkaikkiaan koira paikkasi niitä hyvin ja ohjaaja yritti kuitenkin ihan pontevasti.

Sitten lähdettiin varioimaan kolmea erilaista rataa ja niistä kaksi oli sellaisia, että niihin ei saanut rataantutustua, vaan opiskelu ja ohjaussuunnitelma tehtiin paperin perusteella. Näissä vähän testattiin sitä miten homma toimii paineen alla ja miten hyvin tuntee koiransa ja itsensä ohjauksien suhteen. Sen lisäksi radalla oli yksi tai kaksi pientä jekkukohtaa, jotka piti tajuta tai sitten näyttävästi mogata. Lähinnä siis ajoitukselisia seikkoja, että edellinen este piti ohjata huolella ja silti lähteä ajoissa liikkeeseen, jotta ehtii seuraavalle. Ja jos oli myöhässä, niin kysyttiin henkistä kanttia ratkaista tilanne pragmaattisesti fokusoimalla seuraavaan esteeseen.

Ihan superhyvät treenit ja paljon hyvää palautetta! Etenkin se positiivinen palaute, joka saatiin jaksaa todellakin lämmittää. Teemukin on nähnyt mikä ero meidän rytmityksessä on jo parissa kuukaudessa tullut, kun sitä ei juuri aiemmin edes ollut ja nyt saadaan homma pyörimään jo radalla. Paljon jäi toki vielä treenattavaa, mutta toisaalta valmiiksihan tässä lajissa ei tule ikinä kuitenkaan. Ei käy aika pitkäksi treenikentillä :D


22.4. päästiin taas seuratreeneihin ja nyt aiheena oli estesumput ja pimeät putkikulmat. Ahtaista väleistä piti siis koiransa kipparoida oikeille esteille ja olipahan vaan rytmityksellisesti hankalaa, kun ylipäätään estevälitkin oli normaalia kaahotusta lyhyemmät. Sen lisäksi sitten vielä noita Kalmarin ällöämiä pimeitä putkikulmia, jotka on sen mielestä ihan persiistä ko äitee ei voi tulla mukaan. Tosin, sanottakoon koiran krediitiksi, että aika paljon on vuoden takaisesta kyllä menty eteenpäin ja se todellakin noita pimeitä putkia poimii kaukaakin lähettäen, jos vaan itse malttaa saattaa tarpeeksi pitkälle r-a-u-h-a-s-s-a. 

A oli tällä kertaa vaikea, kun en ole sille juoksu-A:n käännöksiä vielä opettanut ja tämä rataprofiili vaati sen, että koiran piti tulla A.lta tosi tiukasti käteen, ettei ajautunut 15 väärälle puolella. Nythän siis aikataulullisesti olen tehnyt ratkaisun, että tässä vaiheessa kautta ei lähdetä enää opiskelemaan mitään uutta, vaan hiotaan vanhaa ja ollaan siinä hyviä. Radallakin A:n jälkeen käännökset on siis sitä, että koira laskeutuu A:lta suoraan ja kääntyy sitten vasta maassa (aikaa palaa juu, mutta nou kän duu). Tärkeämpää kuitenkin on pitää se neljän laukan rytmi ja tarpeeksi ojennettu viimeinen kontaktialueelle tuleva laukka, jotta sille rakennetaan ensin varma suoritus ja sitten vasta aletaan vaatia, että viimeistä laukkaa ei tosiaan saa lyhentää, vaikka käännös on tulossa.


Pitkästä aikaa meillä oli myös Jannen aluevalmennustreenit. Onkohan se tammikuuta, kun viimeeksi itse ollut mukana ja helmikuun jälkeen ei ole sitten ollutkaan, joten olikin jo ehkä vähän aika tsekkailla missä mennään. Rata oli aikalailla hauska, vaikkakin muutamasta kohtaa hyvinkin kinkkinen. Siinä hyvin huomasi missä on menty eteenpäin ja mitä laitetaan taas sinne kuuluisalle treenilistalle. Tämän osalta treenilistalle: tyrkkäämällä keppien sisäänmenot oman rytmityksen kannalta, koira 30 senttiä edemmäs keinulla laskemaan sitä, A:n kontaktille saisi osua hitusen alempana. Nyt se kyllä osui joka ikinen kerta, mutta 15 senttiä alemmaksi olisi ideaali, kun kuitenkin tavoite on osua keskelle kontaktialuetta.


Kepeille vienti oli varsin haasteellinen, kun sen linja oli putkelta ulos tullessa enemmänkin toiseen putkeen kuin koko kepeille. Ja oman rytmityksen kanssa oli kanssa vähän katsomista, että jättää tilaa riittävästi. Kokeilinkin tähän eri vaihtoehtoja, joista valssi ajautui tunkemaan koiran kakkosväliin, liian paljon rynnitty takaaleikkaus teki saman, liian hätäinen tyrkkäys työnsi ekan kepin väärältä puolelta. Mutta oikein ajoitettu takaaleikkaus oli tosi hyvä ja samoin tyrkkäys. Ihastuttavaa huomata, et 2x2:lla vahvistetut sisäänmenot selkeesti toimii ja koiralla on itseluottamusta siihen ykköskeppivälin hakemiseen ihan itse.

Noin muuten ei mitään ihmeempää. Lopun kontaktiputki -erottelu meinasi olla haastava, jos yhtään kädet oli alhaalla jo A.lle käskytettäessä tai jos lähti rynnimään koiran mukana. Siinä liikkeellä vetäisi koiran putkeen suorastaan sulavasti ja tärkeintä olikin vaan tehdä siisti valssi ja käskyttää koira kontaktille ajoissa tekemättä mitään muuta. Koiran piti siis tehdä ratkaisu ennen kuin itse lähtee mihinkään liikkeelle. Kaikenkaikkiaan siis hyvät treenit ja paljon ilonaiheita. Javahan on tupannut aiemmin tietämään paremmin serpentiinit, välistävedot ja takaatyönnöt sen perusteella miten ne alkaa, mutta tällä kertaa ei ehtinyt ennakoimaan, kun annoinkin itse tarpeeksi ajoissa välistävetosignaalit. Putket se haki tosi kivasti vaan lähettämällä, kontaktien erottelu onnistui (joka kerta puomille 2on2off, vaikka A:lta juostaan).

Aluevalkut oli meidän osalta aika nopea rykäys, kun pitikin lähteä sitten puolessa välissä jo viemään koiraeläimiä Lahteen. Koikkulit lähtivät siispä Mikkeliin hoitoon reiluksi viikoksi, kuin kaksijalkaiset karkaavat lepuuttamaan töissä ylikuumenneita hermonystyröitään Kreikan aurinkoon hetkisesti heti huomenaamulla. Ja kylläpä oli vaan tyhjä talo eilisen illan ilman koiria! Etenkin kun minun pilkullinen varjoni ei ole jossain aina stalkkaamassa sinisellä kyttäyssilmällään...

Palaamme siispä viikonlopun PetExpoiluun ym. hässäköintiin siispä myöhemmin!

Sainkin jo uunituoreen kuvan perillesaapuneista otuksista. Java tuumaa, että "äiti, tuletko jo hakemaan pois", Snii sanoo "anna nakki" ja Luna hiihtää taustalla :D


24.4.2013

Järjestetäämpäs vaihteeksi yksi Shelttiviikonloppu


Nyt on kyllä aidosti vedetty tukka putkella pitkin Eurooppaa ja Suomea. Hitusen ovat koiratkin olleet hunningolla, mutta onneksi niilläkin pää kestää joskus vähän rauhallisempaa elämää ilman tuhansia aktiviteetteja. Luonnollisesti työt ovat omalta osaltaan häirinneet riittoisasti harrastuselämää ja hitusen teki mieli nikotella, kun viime viikon Wienin työmatka pakotti mut perumaan yhdet tehikset ja yhdet omat koulutukset. Snifff. Ei sillä, nättiähän sielläkin oli, kun kirsikkapuut kukassa ja kevät aikalailla paikallaan, kun lämpömittari näytti 22 astetta plussan puolella, mutta kiva se on sitäkin lähinnä ikkunan takaa katsella :D

Sieltä sitten kirmasin heti perjantaina työpäivän päätteeksi Kiljavalle pygäämään shelttierkkaria ja shelttiviikonloppua kasaan. Kaikkeen sitä lusikkansa saakin sekoitettua, kun jokainen hallituslainen varmaan muistaa mun kuuluisat viimeiset sanat ”tänä vuonna en tule erkkaritoimikuntaan, koska muut seuraduunit ja oma harrastaminen tarttee sen ajan”. Taisin myös sanoa, että "en tule ehdokkaaksi enää hallitukseen", mutta kun avautui kesken kauden lopettaneen paikka, nöyrryin sitten siihen lisävuoteen. Tässä sitä sitten taas oltiin, duunin jälkeen klo 17-22 rakentamassa erkkaria, klo 6-23 lauantaina erkkarissa töiskentelemässä ja tuomari-illallisella ja grande finale: sunnuntaina klo 8-18 vielä Shelttipäivässä. Voitte arvata miten onnellisia kotiväki oli näistä mun pikkuharrastuksista ;)

Mutta vaikka viikonloppu oli työntäyteinen, oli se myös superantoisa! Ainakin itselle oli äärimmäisen mielenkiintoista päästä juttelemaan tuomarien kanssa ihan näin epävirallisissa merkeissä näyttelyn jälkeen. Barbara Thornleyhän on ollut mukana tekemässä ESSC:n uutta rotumääritelmävideoita ja onkin helppo ymmärtää miksi niin paljon intohimoa heidän puoleltaan liittyy oikeaan rotutyyppiin. Ja sen verran on pakko itsekin allekirjoittaa, että omaa silmää viehättää myös enempi kaunisilmeinen brittinaama kuin pistäväkatseinen jenkkipää. Mikä omalla kohdalla oli ihan silmiä avaavaa oli se, että brittilinjaisen ei missään nimessä pidä olla mikään hentoluustoinen piikkinokka, vaan nimenomaan vahvaluustoinen hienostuneisuudesta huolimatta. Tällähän monet perustelee sitä miksi sitä jenkkiä pitää olla, että on luustoa. Mutta kun sitä pitää olla myös sillä oikealla brittityypin sheltillä.

Eniten sanomista suomalaisesta erkkarijoukosta tuomarit löysivät etuosista (sama ongelma on vakava myös brittilässä). Koko joukosta löytyi vain muutamia, joilla oli oikeasti oikeanlainen etuosa, jossa hyvät kulmaukset, vahva, syvä rintakehä ja riittävästi eturintaa. Urosten puolella silmiinpistävää oli koirien koko. Vaikka niillä isommilla oli monesti paremmat rakenteet ja liikkeet, kuulemma hienostuneisuus kärsii koon kasvaessa ja tuomarista itsestään oli ikävää antaa esim. valioluokan koirille kakkospalkintoa vain sen koon takia. Sen lisäksi esille nostettiin vielä takakannukset, joita ei kuulemma kotimaan kehissä ole (ne poistetaan siellä, vaikkei saisi, yikes!). Kuulemma pilaavat takaliikkeet. Noh, tästä voinee olla montaa mieltä, että onko kyseessä nyt ihan oikeasti vaan kosmeettinen silmäroska, eikä koiran terveyttä uhkaava seikka…

Sen sijaan luonteet saivat paljon kehuja kaikilta tuomareilta. Sen huomaa, että perinteinen kenneljalostus on pienemmässä roolissa Suomessa ja täällä pennut ja aikuiset saa ihmishuomiota asuessaan ihan samoissa tiloissa kaksijalkaisten kanssa, eikä jossain pihan perällä. Ja kärkikoiristaan kyllä tykkäsivät koko poppoo, että löytyi sitä oikeanlaistakin shelttiä esille. Tästäkin kävin heidän kanssaan juttelemassa, että ovathan tietoisia siitä, että Suomessa näyttelyitä harrastaa myös ne ns. lemmikkilaatuiset. Kun jossain brittilässä kehissä on sitten vähemmän shelttejä, mutta ne on sitten sitä show –laatua. Ja että etenkin erkkari on sellainen vuoden The Tapahtuma, johon mielellään tuodaan sohvannurkastakin ne karvakaverit ja samalla moikataan tuttuja päivän aikana. Ja niin sen pitäisi ollakin, että jos joskus koira on jossain esillä, niin erkkarissa!

Siinä välissä kävin vähän lepuuttamassa silmiä kotona, kun taas sunnuntaina aamulla Audin nokka kääntyi kohti Kiljavaa ja Shelttipäivää. Puhujiksi oltiin saatu jalostustoimikunta, Hannes Lohi ja Juha Kares. Loppupeleissä näistä kaikesta tuli hypermielenkiintoinen synteesi aiheesta sheltti, rakenne ja terveys, kun soppaan saatiin näyttelyssä esillä olleet koirat, tuomarien näkemys niistä ja rotutyypistä, jalostustoimikunnan kuulumiset tämän hetkisestä terveystilanteesta, Hannes Lohen tietellinen näkökulma terveyden edistämisestä tutkimuksen keinoin ja loppuun vielä Juha Kareksen vuosien kokemus kasvatuksesta ja tuomaroinnista.

Jalostustoimikunta kävi läpi terveyskyselyn tuloksia tähän mennessä. Vastauksia oli vasta 353 koirasta ja jos Suomessa on n. 9000 shelttiä, niin aika moni puuttuu! Jos joku nyt siis tuntee piston sydämessään, että päässyt unohtumaan, niin nyt onkin hyvä aika käydä täyttämässä terveyskysely kaikista omista shelteistä. Tuloksia tullaan julkaisemaan kyllä, kuten sunnuntaina jo nähtiin, joten sekään ei kelpaa enää tekosyyksi jättää täyttämättä :) Vaikka sheltti on varsin terve rotu (87% vastanneista), siellä oli silti muutamia yllätyksiä. Yli joka kolmannella ylimääräisiä ripsiä, joka neljännellä hammaspuutoksia, joka neljännellä kivesvika… Vain 6%:lla oli raportoitu kinnervika, mutta tämä on todennäköisesti hyvin alakanttiin, kun noin paljon koiria puuttuu kyselystä.

Hannes Lohi piti hyvin innostavan puolitoistatuntisen geenitestaamisen mahdollisuuksista ja niistä ratkaisuista, joita on tähän mennessä jo koirapuolelle onnistuttu löytämään. Jotta omaa rotua saataisiin tutkimuksiin, näytteiden määrä pitäisi saada nykyisestä ihan toiselle tasolle (vain n. pari sataa shelttinäytettä kasassa). Nyt kaivataan siispä ympäri Suomen aktiivisia ihmisiä tarttumaan toimeen ja pygäämään joukkonäytteenottotilaisuuden kasaan. Etelä-Suomen Sheltitkin on jo tälläistä pähkimässä, joten jos asut jossain täällä päin ja olet näyttöönottotaitoinen (eläinhoitaja, sh jne. geenitestiin siis riittää, että osaa ottaa verinäytteen, ei tarvitse olla välttämättä eläinlääkäri), niin otappa yhteyttä – apuasi tarvitaan! Jos ESS:n alueelta kauempaa löytyy innokkaita joukkarinjärkkääjiä, niin varmasti saadaan teillekin sponssimahdollisuus kuluihin (esim. postikulut, mahd. tilakorvaus ) ja näytteenottoputkethan saa ilmaiseksi tutkimusryhmältä.

Iltapäivällä olikin sitten Juha Kareksen vuoro avata sanainen arkkunsa luonteista ja rakenteesta. Luonteen osa-alueista tärkeimmiksi nostettiin elinvoima, toimintakyky ja hermorakenne, joista erityisesti tuo viimeisin korostui. Sen suhteen ei pitäisi tehdä siis kompromisseja nartun kanssa, koska sen lisäksi, että perityy hyvin, kasvuympäristöllä on suuri vaikutus. Ilmeisesti jossain vaiheessa asiasta on tehty makiapinatutkimus, jossa ”huonon” ja ”hyvän” emän poikasista vaihdettiin puolet päittäin, jotta nähdään mikä ero on perintötekijöillä ja kasvuympäristöllä. Tässäkin yhteydessä hyvä, huolehtiva emä onnistui kasvattamaan näistä perintötekijöiltään heikkohermoisista parempia apinalapsia, kuin huono emä. Tasapainoinen äitikoira on siis kohtuullisen tärkeä palikka sen suhteen, mitä siitä koirasta loppupeleissä tulee.

Rakenneluennolla käytiin läpi mistä se koira itseasiassa koostuu. Eikä parissa tunnissa ehtinyt juuri muuta kuin käsitellä etu- ja takaosan! Näistä se etuosa osoittautui jälleen kerran haastavammaksi ja varmasti asiaksi, johon monen shelttikasvattajankin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota (vrt. tuomarikommentit lauantaina). Juhankin totesi, että kaikki luustoon liittyvät muutokset linjassa vaatii niin monta sukupolvea, että meinaa usko loppua. Ilmeisesti hänen omalla kohdallaan työ alkaa kuitenkin pikkuhiljaa tuottaa tulosta, kun tuntui olevan hyvin tyytyväinen muutamaan kasvattiinsa. Tämän päälle saatiin vielä konkreettista tuntumaa luiden pituuteen, mittasuhteisiin ja asentoon, kun saatiin pari mallishelttiä kopeloitavaksi.

Ja olipas taas todella hyödyllistä! Etenkin kun kopeloitavana oli kaksi hyvin eri tyyppistä koiraa, jolla toisella oli parempi etuosa kuin toisella ja toisella pidempää lanneosaa jne. Siinä pystyi sitten kirjaimellisesti käsinkosketeltavasti itselleen erot selvittämään. Ja karkkina kakussa sitten lopuksi saatiin pöydälle vielä terveet kintereet ja operoidut kintereet vierekkäin näperrettäväksi! Tämä on aikalailla harvinaislaatuinen tilaisuus päästä omin kätösin hipelöimään näitä "akilleenkantapäitä". Koska sää oli hieno, niin käytiin vielä ulkona katsomassa näiden esimerkkikoirien liikkeitä ja sitä miten se tietynlainen rakenne näkyy minkäkinlaisissa liikkeissä.

Omaa nenää ei ole siis treenikentillä paljoa näytelty, mutta onneksi sekin aika on kyllä kaikesta huolimatta tehokkaasti käytetty :)

13.4.2013

K-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-ö-n-t-ä

Huh, mikä kisapäivä! Silloin tällöin kannattanee herätä viikonloppuna 6:30 aksakisojen takia, kun puoleen päivään mennessä meidän tuloslista koostui triplanollasta, SERT-H, SERT-A ja vieläpä sijoituksin 1., 3. ja 4. (viitisenkymmentä koiraa joka kisassa) Ihan huikea fiilis!


Java <3 Kuinka käsittämättömän hieno voi pieni eläin olla?

Tämä on se hetki, kun meidän yli puolen vuoden työ palkitaan. Todellakin kannatti pistää paletti sekaisin (ja tätä on tullut mietittyä kyllä, että olisiko kannattanut sittenkin jatkaa viime kevään nollakonelinjalla) niiden kaikkien hyllyjenkin kustannuksella ja lähteä uudestaan perusasioista liikkeelle rakentamaan itsenäisempää, etenevää agilityä. Työ ei ole mitenkään vielä valmis, vaan se jatkuu, mutta mikä käsittämätön palkinto on tehdä töitä tuollaisen koiran kanssa ja onnistua nyt, kun pelkästään edellisestä kisanollasta alkaa olla jo aikaa sitten syyskuun. Aamulla meillä oli vasta yksi sm-nolla, iltapäivällä saldo oli 4/7, joista tupla (ja voitto) kasassa.

Videoita ei nyt ole, koska halusin keskittyä ihan vaan omaan suoritukseen, enkä säätää kameran kanssa ympärinsä hallia metsästämässä vapaata kuvaajaa. Olisi tietty pitänyt juuri nyt olla, mutta nou kän duuu :) Kaikilla radoila siis tuomaroimassa Martti Salonen ja aamu alkoi hyppärillä. Radan loppupuolella olin sen verran putken jälkeisellä persjätöllä myöhässä, että jouduin ottamaan käyttöön suunitelma B:n ja käytännössä koiralta vauhdit ihan seis hätävalssilla. Tästä tasoituksesta huolimatta 3/43 ja SERT-H (4,39m/s). Marakin kommentoi sertiä ojentaessaan, että taisi alkaa jännittämään :D



Tokalla agiradalla asiat meni suunnitelmien mukaan taas ihan radan loppupuolelle asti, jossa tuli vallan hämmennys, kun ohjaajan piti olla n. 5 metriä eri paikassa, kuin missä se seisoi suoran putken ulostulossa. Pääasiallinen syypää oli radan takaosassa ollut putki-vino hyppy-pituus-muuri -kombo, jossa pituus syötti ihan suoraan muurin taakse, mikäli ei tehnyt mitään ennen pituutta. Keskityin siis ihan satasella saamaan tämän kuntoon, joten keskittyminen vähän pääsi herpaantumaan sen jälkeisestä elämästä. Kiltti koiraeläin lähti kuitenkin hätäsylkkäriin messiin ja pelasteli sillä nollan, jolla kisan 4. sija (4/49, 3,94 m/s). Aikaa siihen kyllä paloi himmailuun, mutta se nyt on ihan sama tässä vaiheessa, kun nolla tuli.



Kolmas baana oli jälleen agirata, jossa oma ajatus oli fokustaa nimenomaan perusohjaamiseen. Mahdollisimman yksinkertaista ohjausta ilman turhia kikkailuja ja teinkin yhden muutoksen rataantutustumisen jälkeen omaan suunnitelmaan (jota ei ikinä pitäisi tehdä ;), jossa turha saksalainen vaihdettiin vaan liikkuvaan pakkovalssiin. Sillä muutoksella täräytettiin sitten pohjille 36,70s, joka siis voittonolla (1/47, 4,41 m/s) ja ensimmäinen SERT-A. Tähän Maran kommentti oli, että eihän se ollut ollenkaan niin vaikeaa! I agree - se oli hauskaa. Nyt siis myös agivaliokello on käynnistetty ensi kevääseen! Vertailukohdaksi saatiin sitten esim. saman radan vääntäneistä makseista voittotuloksen tehnyt Juha & Gaia, jolle hävittiin vain kolme sekkaa ;)


Mun päivä olis ollu jo lähes täydellinen sillä, että näinkin yllättäen skaboissa Javan 1. pentueesta Elmon -pojan! Elmossa oli kyllä niiiiin paljon isukkiansa, kun se tohotti menemään ja siinä välissä piti sitten käydä mammaa halimassa ja pusimassa. Vallan ihana harrastuseläin siitäkin kasvamassa ja erityisen mahtavaa oli kuulla omistajansa Katjan tyytyväisyys kaverin luonteeseen. Syy miksi Jalmari on jalostukseen käytettävissä on juurikin se, että toivon sen jättävän tervettä ja luonteeltaan reipasta shelttilasta.

Sitä paitsi vikalla radalla saatiin shelttien kolmoisvoitto, joten jejjjjj hyvä sheltit! Vielä lopuksi kiitos kaikista tsempauksista ja onnistteluista, joita olemme tänään saaneet :)


8.4.2013

Päästäiskisaaja kuvin

Olipas kiva ylläri löytää pääsiäisen kisakuvista itse Herra J tosi toimissa! Kisakuvat on jotenkin niin positiivista katseltavaa, kun näkee tuon otuksen naamasta millä fiiliksellä se vetää ja kuinka kivaa sillä on. Ja aina paljon rispektiä meidän taholta heille, jotka jaksavat kuvia napsia. Muutenhan minullakaan ei olisi yhtään aksakuvaa ko. otuksesta :) Kuvista siis kiitokset kuvauksellista.com.

Teh Akiliti-ilme

Kärppänä kohti seuraavaa

Ei tässä mitään äitiä tarvita, ku osataan ihan itse

Pitää oikein keskittyä, että varmasti menee kontakti maaliin

Häntä tötteröllä se vaan :D

6.4.2013

Luonnetesti paketissa

Sain Javalle luonnetestipaikan rottweilereiden luonnetestiin Orimattilaan, joten sinneppä siis lähdettiin tänä aurinkoisena lauantaina katsomaan miten pieni sheltti tonttiansa puollustaa. Sen enempää ennakkoajatuksia ei koko testistä ollut, kun ikinä en ole sellaista livenä nähnyt enkä juuri mitään juutuubifilmejäkään, joten luonnollisesti tämäkin piti koekappale-Jalmarilla testata :D

Tuloksena siis 80p (105-25) ja laukauskokematon. Tuomareina Sami Heikkilä ja Mikael Laine.

Toimintakyky -1
Terävyys +1
Puolustushalu +1
Taisteluhalu -1
Hermorakenne +1
Temperamentti +2
Kovuus +1
Luoksepäästävyys +2b
Laukauspelottomuus ++ (laukauskokematon)

Taisteluhalun mogasin ihan vallan itse, kun olin ihan totaalisen jäässä leikityksessä. Mukana ollut kaverikin sanoi, että ethän sä ny noin leiki ikinä :D Java siis otti narupalloa suuhun, mutta ei lähtenyt vetoleikkiin, koska tämä daiju ei voinut sitä leikittää kaikessa kohmeessä kuten vetoleikissä aina teen. Siihen koiralle on käsky "kii" ja luonnollisesti en mitään sellaista suustani saanut alkuhässäkässä.

Tuomaria Javaa ei juuri kiinnostanut moikata, vaan se vaan seisoskeli mun jaloissa ja oli sitä mieltä, että tuomarisetä saa pitää tunkkinsa. Lähti kyllä hihnassa sitten sen mukaan ja antoi itseään silitellä kiltisti. Seinähyökkäyksessä se itseasiassa myös päästi tuomarin itseään silittämään ilman mitään ihmeempää.

Kelkalle se otus tomerasti haukkui häntä tötteröllä aika pitkäänkin ja kohti tullessa väisti haukkumaan muutaman metrin päähän. Sitä ei kiinnostanut mennä kuitenkaan itekseen kelkkaoliota mennä tutkimaan, vaan tuli sitten vasta mun kanssa farkkutakkia ja pipoa kyllä reippaasti nuuhkimaan.

Hyökkäyksessä se seisoi aika pitkään mun ja hyökkäävän tuomarin välissä haukkumassa, mutta muutaman metrin päässä tuli sitten mun rinnalle, et sano mamma tolle ny jotain. Tälläisessä tilanteessa sitä kanttia sitten löytyy, kun äiti on liikenteessä mukana. Seinähyökkäyksessä sitä kun ei itseasiassa kiinnostanut yhtään mikään muu, kuin että äiti on nurkan takana ja minäkin haluaisin sinne mennä. Siinä se nakotti sitten seinänvieressä istua kulman taakse tuijotellen, että heilu vaan äijä keskenäsi siellä.

Tää on se kohta, jonka takia olen miettinyt luonnetestin sopivuutta sheltille, että testataan ihmisuhkaa. Mut kun näin miten tuomari hoiteli tämän, en näe oikeesti mitään syytä minkä takia shelttejä ei pitäisi lt-testata enemmän. Kun tuomari näki, että Java ei millään lailla reagoi tuomarin mekastukseen ja kepin heilutukseen, se lopetti hyökkäyksen samantien ja meni vaan rapsuttelemaan koiraa.

Haalarille ja tynnyrille se reagoi nopeasti hihnan verran, mutta takaisin palatessa tuli reippaasti katsastamaan tynnyrin ja nätisti tuli molemmista ohi. Vähän se katsoi, mutta tassutteli löysällä hihnalla näiden ohi.

Pimeässä huoneessa oli laitettu aidat huoneen halki ja sieltä toisesta reunasta oli aukko, josta pääse kulkemaan sitten huoneen toiseen laitaan, jossa olin komerossa piilossa. Jalmari käytti ilmeisesti eniten energiaa siihen, että se pohti miten tästä aidasta pääsee yli sen sijaan, että se olisi lähtenyt etsimään kiertoreittiä. Jotain miesten logiikkaa, että lyhyin reitti sen olla pitää? Sen verran piti siis jeesaa, että kutsumalla ei lähtenyt, joten piti nousta oviaukkoon ja sitten se otus kipitteli tulla iloisena luokse.

Lopuksi oli sitten vielä laukaukset, joissa se käänsi päätä äänilähdettä kohti, mutta jatkoi matkaa. Näistä siis arvio laukauskokematon.

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus ja koiran näköiset pisteet taisteluhalua lukuunottamatta (siitä kiitos omistajalle ;). Se mikä oli mulle tärkeintä tässä testissä, niin koiruus reagoi ärsykkeisiin varsin näkyvästi, mutta palautuu niistä nopeasti. Ei mene itse tutkimaan kohdetta, mutta tulee sinne kyllä ohjaajan kanssa. Myöskin osioiden välissä osoitti nopeaa palautumista, eikä paineistunut testin etenemisestä progressiivisesti. Tästä sai tuomariltakin erityismaininnan, että ei tarvinnut mitään lisälenkkejä eikä palautteluaikaa, vaan suoraan osiosta toiseen pystyttiin liikkumaan. Varsin täysjärkinen perussheltti siis, jonka kanssa on kiva ja ongelmaton touhuta :)

Suurkiitos Sarille seurasta, kun lähdit meidän kanssa roadtripille <3 Muokataan postausta vielä sen verran, että lisätään fotoa matkaseurueesta. Mukana siis myös Nefer -neiti viihdyttämässä takakontissa ja lenkillä urheaa luonnetestattavaa.


5.4.2013

Üksitoista

Jennalta saapui yhdentoista mittainen haaste, joten otetaampa asiasta koppi ja samalla blogiin taas fyllinkiä :D

– Kerro 11 asiaa itsestäsi
– Vastaa haastajan 11 kysymykseen
– Keksi uudet 11 kysymystä
– Haasta 11 bloggaajaa
– Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät


11 asiaa

  1. Oikea ja vasen on mulle jostain syystä yhä huikean vaikea hahmottaa ja mun pitää ihan miettiä jokaikinen kerta noita termejä käytettäessä, että mitenkä se nyt menikään
  2. Musta ei tullut eläinlääkäriä, koska vastuuttomat ihmiset olisi saanut niin savut korvista, että saumattoman asiakaspalvelun tuottaminen sellaisena hetkenä olisi varsin haastavaa
  3. Nautin enemmän agilityssä siitä matkasta kuin päämäärästä. Jotenkin ne pienet oivallukset ja onnistuminen kouluttajana antaa enemmän kuin huikeat menestykset. Toki ne tietyt tavoitteet ohjaa harjoittelun suuntaa, mutta ei ole itsetarkoitus.
  4. Minun elämääni kuvaa hyvin hallittu kaaos kaikessa tekemisessä ja sata asiaa luonnollisesti aina samaan aikaan tulilla. Jos pääsee jotain unohtumaan, niin en sitten tee sitä tahalteen :D
  5. Voisin vaihtaa veden skumppaan. Vaikea kuvitella hetkeä, johon se ei sopisi.
  6. Siihen kyytipojaksi vielä sushia, niin voisin lähestulkoon kehrätä.
  7. Mua riepoo aivan suunnattomasti "minäminä" ihmiset. Sellaisille suosittelen jotain ihmisen mentävää vakuumipalloa pysyväksi sijoituspaikaksi.
  8. Rinkkareissaaminen on ihan huikeaa! Ne rahat mitä koirat ei käytä tai ei lainaa lyhennetä menee sulavasti matkakassaan odottamaan tuhlausta rajojen ulkopuolella. 
  9. Se harmittaa, että ei nähdä kavereita niin paljon kuin oikeasti haluaisi ja pitäisi
  10. Aamulenkkivastuu koirista on puoliskolla 
  11. Aivolepona nyherrän noita omia geelikynsiä kuosiinsa. Ah sitä dimagien ja glitterin määrää!

11 vastausta


1. Koska viimeksi olet saanut hävetä?

Tämähän sattui. Juuri tällä viikolla viimeeksi tuossa töiden jälkeen koiria lenkille lähtiessä näppärästi kasasin laumani tien reunaan auton tullessa vastaan ja luonnollisesti siihen varjoisaan puoleen vain löytääkseni hanurini tutkimasta maan vetovoimaa. Se oli jotenkin niin tyylikäs liukastuminen lauman kanssa, kun Snipin mielestä just siihen reunaan ei jaksaisi tulla. Autokin veti siinä liinat kiinni ja oikein ryömi ohitse,  kun ei uskonut, että kertalipat riittää jopa minulle. Sen lisäksi kyseisellä viikolla autopesulalinjasto on mennyt jumiin juuri omalla vuorolla (ja takana oleva jono on varmaan hajoillut ihan satasella, että saamarin naiskuski, ku ei osaa ees pesulaa käyttää ;) ja tähän päälle vielä treenivuorosekoilu tehtyjen vaihtarien kanssa. En tiedä hävettääkö minua nyt tämä sohlaaminen varsinaisesti, mutta vähän sellain *facepalm* -meininki kuitenkin :D

2. Miten olet eksynyt koiraharrastuksen pariin?


Mikä nyt sitten on koiraharrastusta, mutta varmaan kotona osaavat kyllä kertoa mistä lähtien kirjasto on tyhjennetty koiraopuksista ja jaksettu ränkyttää koiran hankintaa siihen pisteeseen, että '93 taloon tassutteli ensimmäinen karvanaamari ;) Siitä lähtien on sitten koiran koulutusta ja pääkopan sisältöä opiskeltu suurella mielenkiinnolla. Muut koiraharrasteet on sitten ihan Jalmarin vika, ku se on niin kovin menevän sorttinen työnarkomaani :)


Nakkiakin naurattaa
3. Jännittävintä, mitä olet kokenut?

Track in trees Vilnassa (parhaimmillaan köysissä roikkumista 15 metrissä pitkin puiden latvoja vain omilla varmistusköysillä), torakanmetsästys ennen nukkumaanmenoa Thaimaassa, täpötäyden bussin ovettomassa oviaukossa roikkumista Meksikossa... onhan näitä.

4. Mikä saa sinut ylittämään itsesi?


Aito palo ja halu kohti päämäärää. Kaiuskin totesi mun koiraharrastuksesta jossain vaiheessa, et jos joku junnu pelais lätkää tolla palolla lajia kohtaan, ni se olis niin änärissä.

5. Mikä tekee sinut onnelliseksi?


Näin kun ikää tulee, niin kummasti sitä huomaa yhä pienempiä asioita, joista tulee kovin onnelliseksi. Koiramaisia esimerkkejä vaikkapa Javan tapa kiepsahtaa kainaloon joka ikinen ilta samalla tavalla, Snipin hassu oravanbongausilme, Jalmarin katse agiradalla starttilupaa odottaessa. Tällä hetkellä pelkästään tuo lisääntyvä valon määrä tekee onnelliseksi ja etenkin lähestyvä kesä! 

6. Isoin saavutuksesi?


Tykkään aika paljon mun elämästä tällä hetkellä, että on fasiliteetit kunnossa. On ihana rakas perhe kaksine karvanaamoineen (ja se kolmaski vähän karvanaama ;), kiva kämppä, KTM -paperit, vakkariduuni, ihania kavereita, kiva harrastus jne.
7. Onko sinulla pentukuumetta?


Pentukurssia ei pitäisi kouluttaa, jos ei ole immuuni shelttivauvoille, mutta sen mogan taas tein ;) Pentukuume on pysynyt hyvin taka-alalla tuon pilkullisen ikipennun takia, mutta realiteetti on, että sekin täyttää jo neljä syksyllä. Järki pitää vielä tovin pentukuumeen loitolla, jos muu ei auta :)


Nyt jokainen toistaa perässä "HYI EN HALUA"


8. Mitä aiot tänään tehdä?


Koska kävin jo aamulla hallilla ennen töihin tuloa, tänään meinasin aika paljon laiskotella perjantain kunniaksi. Käydään pitkällä lenkillä otusten kanssa, siivoillaan, pari lasia viiniä... 

9. Kuinka iloinen olet asteikolla 1-10?


Ainakin ysi!

10. Miten päädyit koiraan / koiriisi? Miten ne päätyivät sinulle?


Voi Snipi! Pentua etsin ja monelta kasvattajalta tulikin tosi kiinnostuneet vastaukset tulevista pentueista. Yksi sitten kertoi, että hänellä olisi myös kaksi vähän vanhempaa etsimässä sijoituskotia. Vaikka sanoinkin, että ihan vaan pentua kyllä ollaan ottamassa, mutta pitäähän Kaiuksen päästä tutustumaan rotuun, joten voidaanko tulla kylään? Ja siellä oli sitten Snipi reilu 1vee juoksentelemassa tukkaputkella pallon perässä ja se piti ihan napata sylkkyyn, että näki minkälainen naama sillä on, ku meno oli niin kova <3


Natiainen ekaa päivää meillä

Kävi siis klassiset, kun lähdettiin "ihan vaan kattomaan" ja kotiin tultiinkin kahden sijaan kolmestaan, kun Nati lähti siltä istumalta sitten meille koeajoon. Oltiin siis lähdössä kuukauden reilille silloin, niin ehdittiin vaan viikko koiraa siinä pitää muutenkin ennen sitä. Reilin jälkeen käytiin hakemassa sitten pikkumusta uudelleen ja tällä kertaa pysyvästi kotiin. 

Koska Snii oli sijoitusmallia, tilaukseen laitettiin sininen tyttö. No, Snipi sanoi, että tälläisen tein ja maailmaan putkahti hassu merirosvosilmälappuinen bimerle poika. Kovasti sitä alkuun sanottiin, että harmi kun ei kotiin nyt tule Nati junioria, ku väärää sukupuolta, mutta Jalmari pieni karvatassu päätti toisin. Tomerasti se hivuttautui sydämiin mahtavalla menevällä luonteellaan ja niin se päättäväisyys narttuduosta mureni pienen pilkullisen muuttaessa äitin tykö. Ja kertaakaan ei ole tarvinnut katua kumpaakaan "impulssiostosta" <3 


Miten tälläiselle sanotaan ei, kun hän oli päättänyt, että sininen on poikien väri!? 

11. Äkkipikainen vai pitkään asioita harkitseva?


Ei täällä mitään mietitä, ko kuluu aivosolut sellasesta ;)

11 kysymystä

  1. Jos koirasi olisi ihminen, minkä ammatin edustaja se olisi?
  2. Paras asia koirassasi(/issasi)?
  3. Jos saisit sanoa vaan yhden vinkin aloittelevalle koiraharrastajalle, mikä se olisi?
  4. Mitä ikkunasta näkyy?
  5. Turhin koiralle opettamasi temppu?
  6. Kaivahan esiin parhaiten onnistunein ottamasi valokuva
  7. Minimivaatimuksesi pentueelle, jotta alkaa kiinnostamaan?
  8. Mikä on viimeeksi kaduttanut?
  9. Suosittele yksi leffa
  10. Mikä nauratti viimeeksi?
  11. Jos saat kolme toivomusta vihreältä kääpiöleprikonilta, niin mitäpä toivot?

11 haastetta

Randomointisaattori valitsi blogilistalta seuraavat onnelliset voittajat:
  1. Heli + sheltit incl. soopeli mustin merkein
  2. Satu + typsyt
  3. Sari + Ram&Nef
  4. Hanna + trio Madezen
  5. Tiina + N-tytskät
  6. Jenni + paimenpojat
  7. Hanna + poijjaat
  8. Satu + Savuiset Sumut
  9. Nadja + lauma
  10. Saija + Villahyrrät
  11. Ja tämä slotti on varattu kaikile niille, jotka haluavat ihan vapaaehtoisesti jobiin tarttua :D

3.4.2013

Hupieläimen kanssa kisabaanalla

Päästäisen laiskottelu lopetettiin sunnuntain pääsiäisskaboihin Purinalla. Herra J oli saanut suklaamunien sijasta pääsiäislahjaksi kolme starttia ja sehän pienen koirapojalle kävi oikein hyvin. Olipa muuten kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen aamu, kun edellisenä iltana tultiin myöhään Mikkelistä ja sitten piti arpoa, että kääntääkö kello itsensä vai nou. Tein hallitun riskin ja laitoin herätyksen niin, että just olisi kiireellä ehtinyt lähteä mikäli kello ei herätä (koska uni on kuitenkin keskimääräistä kivempi asia) tai vaihtoehtoisesti aamun voi ottaa aika iisisti.

Ihmispää on lähes yhtä mystinen asia kuin tuo koiran korvien väli, koska sisäinen herätyskelloni oli asiasta erittäin huolissaan ja osasi kertoa jo puoli kuusi, et hopihopi tarkastamaan uunin kellosta, koska aiföyneihin ei ole luottaminen. Niimpä onnellisena raahauduin sitten luvan kanssa takaisin unille, kun kello oli kääntynyt ja herättämässä ihan oikein reilun tunnin päästä. Lähes yhtä onnellisena luonnollisesti heräsin sitten tovia myöhemmin, että sunnuntai ja tälläiseen aikaan herätys, krääääh :D

Unihiekasta huolimatta ja näpit aavistuksen verran kohmeessa tehtiin kuitenkin lähtönumerolla kaksi sarjaan sopivasti erittäin pätevät kaksi ekaa starttia ja sitten sellaisen hieman räpellyshenkisen vedon loppuun. Kyllä oli nollat tuplan verran niiiiiiiiin lähellä, mutta ei ne nollat, vaan hyvä meininki. Ekalla radalla ainut feelu oli mun blokkaama putki, josta se otti kiellon ja tokalla radalla hupieläin Herra J kirmaili näytösluontoisesti esittämään irtoamista itse valitsemaansa suuntaan. Hän lukitsi jo keppien puolivälissä edessä olevan pituuden (väärinpäin) ja kipaisi sitten suorittamassa sen ennen kurssille palaamista :D

Itsenäisyys ja irtomistreeni näköjään tuottaa tulosta! Vielä kun saadaan se suitsittua sellaiseen formaattiin, että kyseiset asiat on esillä vaan niitä pyydettäessä, ni avot. Mutta kaikenkaikkiaan olen äärimmäisen tyytyväinen tuohon Jalmari 2.0:aan, joka tekee ratkaisuja ihan itse, jos ajoissa ei ole kerrottu mihin mennään. Kuhan mennään jonnekki, nih. Vikalla radalla oli sitten mutkaputken umpikulma puomin alla ja luulin odottaneeni kaikessa rauhassa, sen katomista putken uumeniin, mutta sieltä se sitten pyörähti väärästä päästä pois. Ja loppuun vielä hyllytettiin putki-A -erottelussa.

Hauskaa oli tuloslistasta huolimatta, joten ei voi valittaa :) Jalmarilla oli kovin kivaa ja eipä siinä itsekkään voinut olla eläimelle nauramatta, kun hää niin tohkeissaan lähti aksabaanalle taas jälleen kerran. Maanantaiaamulla tosin kävin sitten Ojangossa tekemässä pikatreenit ja olipa ah-niin-terapeuttista päästä tuoreeltaan fiksaamaan noi kisan pikkufeelut! Putken umpikulma lähetyksiä poispäinkäännöksillä ja vaan heittämällä ja tiukkaan tungetun putki-A -kombon erottelua pelkästään käskyllä yli kahdeksasta metristä.

Jottei nyt ihan kävisi arki tylsäksi tiistaina oli sitten pitkästä aikaa tehikset, jossa aiheena Sari Vähäniityn valmistelema superspurtti-ajoitus-rytmitys-lähetys-irtoamis -henkinen ratapjäläys. Jottei kaikki menisi ihan liian putkeen, olin sitten itse unohtanut vaihtaneeni oman vuoron päittäin lepakkovuorosta illan ekaan vuoroon ja luonnollisesti saavuin paikalle sitten vasta jälkimmäisen vuoron aikaan. Jotta koirani Jalmari ei aloita vuosisadan mökötyskuuria siitä hyvästä, että tullaan hallille ja ei päästä aksaamaan (0____0), kelasin sitten jäädä odottamaan kello kymmentä ja vapaatreenata sitten tehisrataa. Väliviihdykkeenä käytiin Eerikan kanssa semieksymässä Hakunilan tuhansille valaistujen latujen kilometreille, mutta selvittiin hengissä hallille takaisin ja vielä kymmeneksi.

Sari jäi sitten kuitennii ylitöihin ja meitä koutsaamaan, joka oli kyllä ihan huikean kiva juttu. Omasta mogasta huolimatta päästiin siispä Jalmarin kanssa vielä osaavien silmien alle. Sen verran päästiin juoksemaan radalla, et Javallakin oli kuolaa päässä ja ohjaaja istui hanuri kumirouheessa vetämässä välillä henkeä :D Pitää kysäistä Sarilta saako ratapiirroksen julkaista, niin pääsette tekin ihmettelemään millä kombolla lähdettiin liikenteeseen. Käytännössä vedettiin kenttää päästä päähän ja aina päädyissä olevat esteet piti ohjata huolella ja itsenäisesti, jotta ehti sen jälkeen tehdä yhtään mitään. Nollana ei tätä rataa saatu väännettyä, mutta saatiin kaikki pätkät toimimaan tosi mageesti. Yayyyyyy!

Tänään piskit sai sitten treeneistä vapaapäivän, kun suuntasin pariksi tunniksi illalla kouluttamaan iiiihania pentukurssilaisia ja rallytokon taitajia. Pentukurssilla on vielä sellainen twist, että se piti vielä vetää kaksikielisesti. Hyvin se näköjään menee englanniksikin :D Huikean kiva, että ulkona voi jo treenaa ja valoakin riittä just ysiin asti. Ja ens viikolla taas megana enemmän! Ja tilattu on myös kaksikymmentä plusastetta, eihän oo paha, eihän?