3.4.2013

Hupieläimen kanssa kisabaanalla

Päästäisen laiskottelu lopetettiin sunnuntain pääsiäisskaboihin Purinalla. Herra J oli saanut suklaamunien sijasta pääsiäislahjaksi kolme starttia ja sehän pienen koirapojalle kävi oikein hyvin. Olipa muuten kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen aamu, kun edellisenä iltana tultiin myöhään Mikkelistä ja sitten piti arpoa, että kääntääkö kello itsensä vai nou. Tein hallitun riskin ja laitoin herätyksen niin, että just olisi kiireellä ehtinyt lähteä mikäli kello ei herätä (koska uni on kuitenkin keskimääräistä kivempi asia) tai vaihtoehtoisesti aamun voi ottaa aika iisisti.

Ihmispää on lähes yhtä mystinen asia kuin tuo koiran korvien väli, koska sisäinen herätyskelloni oli asiasta erittäin huolissaan ja osasi kertoa jo puoli kuusi, et hopihopi tarkastamaan uunin kellosta, koska aiföyneihin ei ole luottaminen. Niimpä onnellisena raahauduin sitten luvan kanssa takaisin unille, kun kello oli kääntynyt ja herättämässä ihan oikein reilun tunnin päästä. Lähes yhtä onnellisena luonnollisesti heräsin sitten tovia myöhemmin, että sunnuntai ja tälläiseen aikaan herätys, krääääh :D

Unihiekasta huolimatta ja näpit aavistuksen verran kohmeessa tehtiin kuitenkin lähtönumerolla kaksi sarjaan sopivasti erittäin pätevät kaksi ekaa starttia ja sitten sellaisen hieman räpellyshenkisen vedon loppuun. Kyllä oli nollat tuplan verran niiiiiiiiin lähellä, mutta ei ne nollat, vaan hyvä meininki. Ekalla radalla ainut feelu oli mun blokkaama putki, josta se otti kiellon ja tokalla radalla hupieläin Herra J kirmaili näytösluontoisesti esittämään irtoamista itse valitsemaansa suuntaan. Hän lukitsi jo keppien puolivälissä edessä olevan pituuden (väärinpäin) ja kipaisi sitten suorittamassa sen ennen kurssille palaamista :D

Itsenäisyys ja irtomistreeni näköjään tuottaa tulosta! Vielä kun saadaan se suitsittua sellaiseen formaattiin, että kyseiset asiat on esillä vaan niitä pyydettäessä, ni avot. Mutta kaikenkaikkiaan olen äärimmäisen tyytyväinen tuohon Jalmari 2.0:aan, joka tekee ratkaisuja ihan itse, jos ajoissa ei ole kerrottu mihin mennään. Kuhan mennään jonnekki, nih. Vikalla radalla oli sitten mutkaputken umpikulma puomin alla ja luulin odottaneeni kaikessa rauhassa, sen katomista putken uumeniin, mutta sieltä se sitten pyörähti väärästä päästä pois. Ja loppuun vielä hyllytettiin putki-A -erottelussa.

Hauskaa oli tuloslistasta huolimatta, joten ei voi valittaa :) Jalmarilla oli kovin kivaa ja eipä siinä itsekkään voinut olla eläimelle nauramatta, kun hää niin tohkeissaan lähti aksabaanalle taas jälleen kerran. Maanantaiaamulla tosin kävin sitten Ojangossa tekemässä pikatreenit ja olipa ah-niin-terapeuttista päästä tuoreeltaan fiksaamaan noi kisan pikkufeelut! Putken umpikulma lähetyksiä poispäinkäännöksillä ja vaan heittämällä ja tiukkaan tungetun putki-A -kombon erottelua pelkästään käskyllä yli kahdeksasta metristä.

Jottei nyt ihan kävisi arki tylsäksi tiistaina oli sitten pitkästä aikaa tehikset, jossa aiheena Sari Vähäniityn valmistelema superspurtti-ajoitus-rytmitys-lähetys-irtoamis -henkinen ratapjäläys. Jottei kaikki menisi ihan liian putkeen, olin sitten itse unohtanut vaihtaneeni oman vuoron päittäin lepakkovuorosta illan ekaan vuoroon ja luonnollisesti saavuin paikalle sitten vasta jälkimmäisen vuoron aikaan. Jotta koirani Jalmari ei aloita vuosisadan mökötyskuuria siitä hyvästä, että tullaan hallille ja ei päästä aksaamaan (0____0), kelasin sitten jäädä odottamaan kello kymmentä ja vapaatreenata sitten tehisrataa. Väliviihdykkeenä käytiin Eerikan kanssa semieksymässä Hakunilan tuhansille valaistujen latujen kilometreille, mutta selvittiin hengissä hallille takaisin ja vielä kymmeneksi.

Sari jäi sitten kuitennii ylitöihin ja meitä koutsaamaan, joka oli kyllä ihan huikean kiva juttu. Omasta mogasta huolimatta päästiin siispä Jalmarin kanssa vielä osaavien silmien alle. Sen verran päästiin juoksemaan radalla, et Javallakin oli kuolaa päässä ja ohjaaja istui hanuri kumirouheessa vetämässä välillä henkeä :D Pitää kysäistä Sarilta saako ratapiirroksen julkaista, niin pääsette tekin ihmettelemään millä kombolla lähdettiin liikenteeseen. Käytännössä vedettiin kenttää päästä päähän ja aina päädyissä olevat esteet piti ohjata huolella ja itsenäisesti, jotta ehti sen jälkeen tehdä yhtään mitään. Nollana ei tätä rataa saatu väännettyä, mutta saatiin kaikki pätkät toimimaan tosi mageesti. Yayyyyyy!

Tänään piskit sai sitten treeneistä vapaapäivän, kun suuntasin pariksi tunniksi illalla kouluttamaan iiiihania pentukurssilaisia ja rallytokon taitajia. Pentukurssilla on vielä sellainen twist, että se piti vielä vetää kaksikielisesti. Hyvin se näköjään menee englanniksikin :D Huikean kiva, että ulkona voi jo treenaa ja valoakin riittä just ysiin asti. Ja ens viikolla taas megana enemmän! Ja tilattu on myös kaksikymmentä plusastetta, eihän oo paha, eihän?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)