30.8.2013

Ja parit Niinut kanssa


[Seuraavassa tylsää treenilätinää, kiitosjaanteeks :D]


14.8.2013
Syksyn kausi päästiin aloittamaan vallan yksärihenkeen Niinulla, kun tunnilla oli viiden sijasta vaan kaksi koirakkoa paikalla. Niimpä aikaa oli yllinkyllin ja pystyi työstämään pieniäkin asioita vimpan päälle. Sehän sopii kyllä meille :)

Ennakoiva valssi neloselle oli ihan kohtuullisen hyvä, mutta siitä päästiin siihen alkuradan jännimpään paikkaan - kepeille. Hyppy oli niin tyrkyllä kepeille lähestyttäessä, että tiesinkin etukäteen, että Java ei malttaisi sitä olla hyppäämättä, mikäli mitään en tee. Luonnollisesti en ekalla sitten tehnytkään ja sinnehän se loikkasi. Daaaah. Eikä tuohonkaan kohtaan tarvinnut muuta kuin oikea-aikaisen kiihdytyksen ja rintamasuunnan lukituksen kepeille, niin johan tuli otus sukkana sisään.

Muurilla tuli sitten taas se perinteinen muistutus linjoista. En todellakaan älynnyt rataan tutustuessa, että sokkarilla keppien jälkeen sinne putkeen on ihan suora linja ja senhän se turkis lukitsi joutessaan, kun muita käskyjä ei tullut tarpeeksi ajoissa. Suunnitelmiin muutos; käännetään ajoissa valssilla, niin tadaaaah! Siitä saikin sitten pinkoa tekemään niistoa 11 hypylle ihan tosissaan. Siinä olikin sitten ajoituksen kanssa pientä viilausta, kun aikuisten oikeasti sinne oli kiire ja jotta siitä huolimatta niiston tekee kunnolla ja oikein.

14-18 pätkä oli sitten taas silkkaa rintamasuunnan hallintaa. Niistolla liikkeelle (jos ei olis juoksu-A:ta niin pakkovalssi olis myös ihan toimiva) ja 16-17 piti vaan ohjaa huolellisesti, kun esteet oli näpskästi laitettu niin, että käytännössä 16 syötti 17 hypyn väärälle puolelle, jos siinä alkoi jotain tempomaan. 22-23 väli oli ihan tasan yhtä ahdas mitä tuo kuvakin antaa ymmärtää, ei lähellekään neljää metriä, mutta kylähän tuo medieläin siihen taipuu. Ja koska Herra J on niin taitava esteiden lukija, vähän huolimaton veto vei sen suoraan muurin yli ja sieltä kepeille. Menee ehkä tovi ennenkuin sisäistän tämän uuden itsenäisen Kalmarin radalla :D

28.8.2013
Tuorein keskiviikon pläjäys Olarinluomasta oli meidän osalta varsin sujuvaa menoa ja kaikenkaikkiaan joutuu olemaan tosi tyytyväinen. Eläin oli vaan niin täpinöissään, että hanuri meinasi sheikkaa hyvinkin pontevasti siinä istuskellessa ja lähtölupaa odotellessa. Ja jos Javalta kysytään, ni hän ei tehnyt mitään, vaan joku vetää mattoa hänen perberinsä alta ja sen takia se näyttää siltä, että peba olisi 10 senttiä lähempänä kuin lähtötilanteessa.

Ekassa pätkässä kakkoselle pakkovalssi ja neloselle niistosokkari. Erityisesti toi niistosokkari oli meidän tekemäksi äärimmäisen hyvä, niissä kun kaksijalkainen meinaa joskus olla tiellä. Mutta paljonpa sitä näköjään saa aikaan, kun viitsii keskittyä tekemään asiat mieluiten oikein kuin sinnepäin. 6-7 väliin persjättö ja päällejuoksulla vastakäännökseen pituudelle. Jostai ihmeen syystä mun jalat teki tähän valssin kahdesti, vaikka ihan tasan olin kyllä vastakäännöksen suunnitellut. Tyhmät koivet, ko ei kuuntele mitä niille sanotaan :) Kyllähän se valssillakin kääntyy, mutta huikeasti paremmin vastakäännöksellä.

Seuraava pätkä oli sitten 11-12, johon testasin puolivalssia vetoon ja toisella kierroksella ihan vaan rytmin muutosta ja liikkeen suuntaa. Ja jälkimmäinen oli ihan huikea! Todella pienestä kulmasta Jalmarsson lähti 12 hyppyä hakemaan ihan ilman huolen häivää, josta pääsi hyvin renkaalle ja lähettämään takaakiertoon. 15 + 18 päällejuoksuna.

Puomin jälkeinen elämä olikin mielenkiintoinen, kun ekalla vedolla se lähti 21:lta suoraan keinulle. En yhtään edes miettinyt tuota mahdollisuutta rataantutustuessa, joten hyvä muistutus taas - ne linjat! Se korjaantui pienellä vedolla jo ennen ponnistusta. Tehtiin myös pieni kellotustesti 23 hypylle sisäkaarteen ja ulkokaarteen mukaan ja yllättävää kyllä, Java oli taas sylkkärillä nopeampi kuin valssilla ulkokautta pyöräyttäen. Se vaan kääntyy pitkälaukkaiseksi ja -selkäiseksi mediksi ihan tosi hyvin, kun kropanhallinta silllä on aikamoisen taitava ja kyllähän sitä eroa tehtiin yli pari kymmenystä tuossakin kohtaa.

Hyvät treenit siis taas. Tärkeitä perusjuttuja ja ennenkaikkea turkis teki niin hyvin duunia, että kehunsa on kyllä ansainnut :)

29.8.2013

Tehiskauden korkkaus

Janne aloitti sitten tehiksenkin koutsailut pienellä testisessiolla. Siihen kuului siis kaikkien kontaktien kellotus, serpentiini/takaakierto/välistöveto -kombot viiden suoralla edestakaisin ja keppikulmien testaus erilaisilla leikkauksilla. Aloitettiin kontakteilla ja meille se tuntuu olevan aina hitusen haastavaa, kun piski vallan kiehuu jo pelkästä ajatuksesta, et kohta tehdään. A ja keinu ihan ok, mutta puomilla varianssia. Eka veto huikeat alle neljä sekunttia hypyltä hypylle (itse itsensä vapauttaen) ja sitten kolmas yli reilusti sekunnin hitaampi. Tosin vaadin ne etutassut maahan asti siitä huolimatta, että otetaan aikaa ja sitä sai vähän odotella.

Mutta tuo puomi ja keinu on ylipäätään nyt pakko ottaa syksyn projektiksi. Keskimääräinen pelkän puomin suoritusaika taitaa liikkua jossain 3,5s-4s ja kolmeen olisi mahdollisuudet. Paikkatreeniähän sille on nyt ylläpitona tehty, mutta pitäisi kyllä päästä asiaa vähän analysoimaan itseäni viisaampien kanssa. Ja sittenhän meillä on tämä toinenkin puoli asiassa, että kun se käy erityisen kuumana, niin se paukuttaa täydellisiä juoksukontakteja. Mulle kelpais vaatimattomasti täydelliset 2on2offit tai täydelliset juoksukontaktit :D En viitsisi olla noteeraamatta niitä läpijuoksuja, mutta kun on pakko pitää kriteeristä kiinni, enkä voi alkaa palkkaa juoksukontaktista, jos on 2on2off käskyllä lähdetty.

Viiden hypyn edestakaisin suoritettava pläjäys olikin mielenkiintoinen (2,5m estevälit). Serpentiini tosi hyvä, vaikka tuo vitoshypyn käännös meinasi aiheuttaa itselle pientä harmaata hiusta - ehdin kuin ehdinkin persjättö-valssiin. 8,2s taisi olla suoritusaika ilman feeluja. Takaakierroissakaan ei mitään ihmeellistä, kunhan vaan vitoskäännöltä lähdin itse tarpeeksi vauhdikkaasti liikenteeseen. Välistävetoja piti vähän jännää, kun koskaan en oo viittä estettä putkeen tehny (neljä kyllä) ja siihen päälle vielä käännös ja samalla takaisin. Muutaman kerran kosautin itse 7-8 hypyille, kun huono käännöksen liikkeelle lähtö kertautui kutakuinkin siinä kohdassa. Mutta voihan videofilmi mikä voittajafiilis, kun sen 8 välistävetoa teki puhtaasti putkeen! Eikä siihen suttaantunut kuin joku 11,6s. Jeh, en olis heti uskonut :)

Tylsää! T: Koirat Ps. Loppuu se näpyttely ja alkaa agility

22.8.2013

Symbioosieläin synttäröi

Kahdessa vuodessa olemme saaneet lisää tukkaa ja reittä

Onnea siis pieni karvalakkini, aasikakara Jalmari <3 Neljä vuotta tuli eilen täyteen, kun kokonaista 142g tomeraa koiranalkua tupsahti maailmaan. Vähänpä minäkään silloin tiesin pentua maailmaan kätilöidessä, että mihin kaikkiin seikkailuihin sen pilkullisen turkiksen kanssa päästään tai kuinka hän nyt on vaan päättänyt olla mun elämäni koira, isolla K:lla.

Viikonloppuna käytiin hakemassa se tarvittava nollavoitto Purinalta pikkukisoista (32,95, 4,61m/s, -13,05), joten Rovaniemen majoituskin on nyt buukattu ensi kesälle. Sen lisäksi Javalla oli täydet ainekset vaikka triplanollaan, mutta toiselta agiradalta jätin sen just selän taakse A:lta vedättäessä ja loikkasi sitten hitusen ennen kontaktialuetta (31,43, 4,61m/s, 5) ja hyppärillä otin ihan huikean riskin yrittämällä persjättöä paikkaan, johon en vaan ehtinyt (32,45, 4,31m/s, 5). Niimpä koira tulkitsi sen ohivedoksi ja rallatti yhdestä hypystä ohi. Sinäänsä minua ei kiinnosta se, että ilman noita pikkufeelu vitosia ajat olisi ollut voittoaikoja, vaan tärkeämpää minulle on tieto siitä, että tuo koira voi vetää kolme rataa putkeen kovaa ja keskittyneenä. Ja kotiinviemisinä joku pöytägrilli, maailman isoin lusikka ja muutama säkki Purinaa :P

Synttärilahjana Java pääsi sitten taasen keskiviikon Niinun treeneihin paahtamaan. Ja ilmeisesti tämä järjestely kävi pienelle turkikselle paremmin kuin hyvin :) 8 hypyn vastakäännöksen ajoitusta vähän treenattiin, jotta ohjaaja tajuaisi lähteä aikaisemmin liikkeelle, niin kaarroskin pienenee vallan merkittävästi. Sen lisäksi 13 vastakäännökseltä huomasin, etten todellakaan ehdi 14 niistoon, joten rytmitys + valssi olikin oikein toimiva putkiohjaus. 20 meinasin tehdä vedolla, mutta Niinun vinkistä mallasin siihen pakkovalssin ja sepäs olikin übertoimiva. Kaikenkaikkiaan hyvät treenit taas ja iso tassu Jalmarille!



15.8.2013

Leireilyä vol. 2

Tokoleirin jälkeen meillä siis palattiin hyvin rapeana töihin ja eipä siinä sitten juuri sitten muuta vapaa-ajallaan ehtinyt, kuin kovasti toipua. Lähes samoilla silmillä startattiin sitten Jalmarin kanssa maailman isoimmalla kiireellä perjantai-iltapäivänä kohti Järvenpäätä ja klo 18 alkavaa seuran aksaleiriä. Luonnollisesti osa kamoista jäi kotiin ja kauppaankaan en ehtinyt, mutta sivuseikka - Herra J:lle oli kovin tärkeää päästä leiriskabaan messiin :D

Leiriskaba vedettiin sekajoukkuein EO-henkeen, jossa startataan lentävillä lähdöillä. Joukkueille annettiin kuusi eri rataa valittavaksi ja läjä tehtäviä, jotka piti suorittaa siinä baanan aikana. Meille taisi tulla valssi, takaaleikkaus ja kolme kertaa radan aikana hypyn jälkeen namitus. Tarjolla olisi siis mm. kädetöntä ja äänetöntä ohjausta, pyllähdystä jne. Ja voitte vaan arvata Javan naaman, kun kesken kiihkeintä rataa jotain nameja aletaan tunkea :)) Mutta kuten leiriskaban henkeen sopii, niin tottakai voittamaan lähdetään tyylillä ja meidän ampiaisjoukkueen musiikin & koreografian siivittämä entrassi vei sitten tiimin näyttävään voittoon, jej hyvä me!

Illalla sitä jaksoi johonkin asti kukkua, mutta hitusen seuraavan päivän helteet ja juoksentelutreenit kutkutti takaraivossa, joten uni ei välttämättä lähtökohtaisesti huono asia ollenkaan. Kämppikseksi olimme saaneet Satun & koikkerineiti Nenan ja hyvin mahduttiin tällä kokoonpanolla pikkuiseen mökkiin. Mitä nyt normileirihenkeen tietty pitää vähän pulista muutama tunti aina ennen itse sitä nukahtamista ;)

Lauantai startattiin Janne Karstusen treeneillä. Jannella oli oikein kiva ja etenevä ratapläni, jossa päästiin vähän pohtimaan nopeimpia ohjauksia. Erityisen mieltäylentävää oli nähdä noi Javan putki-irtoamiset, kun esteväli oli siinä putki-rengas-putki pätkällä vallan ylipitkä. Hienoin putki-irtoaminen ei taida olla videolla ollenkaan, mutta saa noista aikamoisen voittajafiiliksen, kun se todellakin lähtee niitä putkia hakemaan sen sijaan, että huutaisi mulle, että MIHINNNNNN. Etenkin kun Jannekin oli todistamassa talven aivomatoa, kun Javan mielestä putkeen ei todellakaan voinut mennä oikealta takaaleikaten, niin voitiin molempien vaan nyökytellä jotain tarttuneen matkan varrella. Rata oli tehty EO-malliin myöskin ylipitkillä esteväleillä, joten siinä sai pinkoa omistaja ja koira. Voisi todeta, että soijaa pukkaa!

Vähän sinne päin tee-se-itse -versio Jannen radasta

Sitten vedettiin tovi henkeä ennen Ville Liukan iltatreenejä. Erehdyttiin siinä muiden treenejä katsellessa pohtimaan, et kiva juttu, helppoa hauskaa pikku pyörittelyä tiedossa. Siellä olikin ässä hihassa ja meidän medi3 -ryhmälle vaihdettiinkin sitten ihan varta vasten rata. Tähän voi kuvitella taustalle aitoa *muahahahahah* naurua, koska juuri tuo nurtsikaistale oli pitkä kapea ja voi arvata sitten mihin muottiin se ratakin taipui. Jotta ei ihan liian yksinkertaiseksi kävisi vieläkään, niin toinen 20m kentän puolikas oli hilpeällä kukkulalla. Kirmaaminen ylämäkeen aksaradalla olikin vielä tähän mennessä uusi tuttavuus :D

Samaan ratapohjaan oli tehty kaksi eri harjoitusta ja aika paljon keskityttiin nyt linjoihin. Koiraa piti ajoissa vekkailla oikeille raiteille, jotta jatko olisi ylipäätään mahdollinen. Etenkin keppikulma oli killeri ja vielä perään piti päästä irtoamaan itse kepeiltä niin, että kuitenkin koira tekee loppuun. Pari kertaa jäi vika väli otukselta kesken, kun meinasi sille kiirettä pukata, mutta ihan vaan itse keskittymällä ohjaamaan tokavikaan keppiin asti sekin saatiin hanskattua.




Sunnuntaina sai vallan kaapia ruhoaan sängystä aamun radanrakennukseen, kun tuli jotenkin nukuttua yö ehkä eniten huonosti. Lievä epäilys on siihen suuntaan, että ko. mökinrähjässä asustelee joku pienen pieni home-eliö, koska meitä molempia niiskutti ja ääni oli kuin Marketta 55v viskibasso viimeistään sunnuntaina. Mä en todellakaan ole herkkä millekään homeilijoille, mutta annostus taisi olla sen verran tuhti, että niin meidän kuin muidenkin mökeissä iski pikanuha. Toki sitä janojuomaakin tuli siinä sosialisoinnin lomassa muutama nappailtua ja sitä myöten ei nyt ihan eniten ajoissa nukkumassakaan, mutta siihen päälle aktivoi vielä yöhäiriköt nimeltä teinit.

Kahden-kolmen välillä heräsin horroksesta kolinaan ja paukkeeseen ja tovi sitä kuullosteltuani kohteeksi valikoitui aksakenttien suunta. Niimpä nohevoin itseni sitten erittäin edustavana campingin poikki hupparissa ja yöshortseissa vain löytääkseni alamittaiset sieltä telmimässä aksaesteiden joukosta. Leikkipuistoikä ilmeisesti jäänyt vähän lyhyeksi, kun keinun näkeminen triggeroi välittömästi tarpeen heiluttaa horisonttia. Yön pirteydessä sitten sanelin poikasille muutamat asiat aksaesteiden oikeasta käytöstä ja hissunkissun he sitten siirtyivät bissekassiensa kanssa tien päälle. Argh, erittäin not happy siitä herätyksestä, joten aamukoomat oli ehkä vähän ansaittujakin >:I

Reippaana siispä kohti sunnuntain haasteita! Sen verran kohmeessa oli muuten minun sisäinen tietsikkani, että meinasin jättää koirani puuhun kiinni kentän laidalle ja lähteä ihan keskenäni takaisin mökeille radanrakennuksesta. Hupsiii. Nooo, onneksi sitä sitten viimeistään heräsi sunnuntain aloittaviin Villen treeneihin, jossa vaihteeksi taas luvassa sitä juoksentelua. Ja koiraa ei näemmä väsyttänyt laisinkaan - reilu peli. No, kaikenkaikkiaan pärjättiin näissäkin linjaamistreeneissä oikein kivasti siihen nähden, että oma vastaanottokyky oli aika vähäinen. Tai siis kovasti yritin, mutta jotenkin hitusen teflonia oli muistikapasiteetti ja asioita ei saanut ihan salamannopeasti aivoista raajoihin :D

Rataantutustuminen oli ehkä se kaikkein tuskaisin vaihe, kun aikaa oli tosi vähän puolen ryhmän jo omatoimisesti tutustuttua aamulla. Mikään ei meinannut tarttua ja vaikea siinä sitten miettiä mitään ohjauskuvioita, kun ei osaa itsekään piirtää viivaa kolmen pisteen välille. Myöhemmin käteen saatu piirrustuskin oli vielä peilikuva, niin siinä kyllä kysyttiin venymiskykyä pään sisäiseltä herneeltä aikalailla. Kaikkeen tähän nähden täytyy olla kyllä tyytyväinen siihen, että toi koko pätkä meni sitten loppujen lopuksi vaan "pienellä hyllyllä", kun itse ohjasin väärälle esteelle. Sitähän mä en toki koiralle kertonut, vaan matkaa jatkettiin ihan muina ankkoina! Pätevä J!

Lounaan päälle sai onneksi muutaman tunnin kasailla itseänsä, jotta mono nousisi myös Jannen vikoissa treeneissä. Kelihän oli koko viikonlopun äärimmäisen paahtava, joten erityistä huolta piti pitää niin koiran kuin itsensä nesteytyksestä. Onneksi auto pysyi tosi viileänä, kun blokkasi ikkunat auringonpuolelta ja piti ne + kontin auki. Siellä oli koirankin hyvä latailla akkuja. Sen lisäksi vallan mainio pelastus oli myös viereinen Tuusulanjärvi, jossa Java kävi polskimassa jokaisessa mahdollisessa rakosessa.

Vikaan treeniin oli sitten kasattu taas kunnon rataa. Keppikulma oli hyvinkin mielenkiintoinen, koska käytännössä edellinen hyppy syötti ihan suoraan vieressä olevaan putkeen. Vaihtoehtoina meillä oli oikeastaan antaa hakea itse ja takaaleikkaa tai sitten vaihtaa puoli kolmoselta persjätöllä ja mennä niistämään. Jälkimmäinen toki varmempi, mutta hitaampi ja toisaalta taas hyvä paikka treenata ajoitusta kondikseen vaan tekemällä itse oikea-aikaisen rytmityksen jarrutukselle ja antamalla koiran tehdä loput. Kyllä se pari kertaa sinne putkeen lipesi, kun tultiin liian lujaa kepeille, mutta heti kun itse sai ajatuksesta kiinni, ni voi video mikä keppien sisäänmeno. Wau.

Takaisinpäin tultaessa sama putki oli oikein imullaan puomia leijeröitäessä, joten piti sitten ehtiä vaan se sokkari runttaamaan ennen keppejä. Minulla ei ole nyt videota siitä ihan koko viikonlopun vikasta radasta, jolla tehtiin siis nolla (tuon radan jälkeen) ja vieläpä otettiin sekuntteja pois edellisestä vedosta. Se kertoo jo aika paljon tuosta koirasta ja sen palosta koko lajiin. Jaksaa jaksaa, vaikka treenejä on takana ja kelikin helteinen. Eikä tuossakaan pätkässä kyllä muuta, kun toi maailman surkein puomin kontakti. Parempiakin kun osataan :D

Tässä siis koosteena viikonlopun treenejä meidän osalta:



Kaikenkaikkiaan siis hauska, mutta hikinen viikonloppu. Kiitos supermediryhmälle, jonka kanssa oli hauska paahtaa noita treenikisoja ja kiitos, kun jaksoitte kuvata noita pätkiä, vaikka olisi varmasti ollut lepuuttelemista ihan ilman kamera-aparaattia käsissä :) Paljon niistä vaan oppii tälleen jälkikäteen, kun hyvin nukkuneena oikeesti katsoo mitä siellä on sunnuntaipöhnässä oikein tehnyt. Ja etenkin voin ihailla kuinka törkeän hieno koira mulla on! Joitain kuviakin räiskin ja sieltä saa kyllä omansa nappaa ja käyttää, jos sellaisen sattuu löytämään. Tack och adjöö!


HSKH leiri 2013

9.8.2013

Turkis liitelee

Tällä erää Kotkan iltakisoissa. Kaikkea hullua sitä pitääkin aina kalenteriinsa tunkea.... :D

No, kun matkaseuraksi poimittiin kyytiin Porvoosta Heli ja Bea ajatuksessa alkoi olla jo jotain järkeä. Ja jos Javalta kysytään, niin hän mielellään jakaa takakontin Pesäsen kanssa. Minulle tuo Kotkan halli olikin vallan uusi tuttavuus, kun aiemmin käynyt vaan Santalahdessa revittelemässä. Oikein hienon hallin ovatkin saaneet pystyyn ja noin hienoja vessoja ei ole kyllä kenelläkään muulla aksahallilla :D Kiva juttu, että talvellakin voi käydä vähän idemmässä kisaamassa, kun fasiliteetit on kohdallaan.

Muutenkin ollaan sen seuran toimesta saatu varsin hyvää palvelua, niin ihan mielellään sitä rahojaan kantaa välillä kehä kolmosen ulkopuolellekin. Edellisen kerran unohdin kisakirjan ja vaikka olisin postimaksutkin maksanut, niin ihan ilmaiseksi laitettiin kisakirja postiin. Sen lisäksi jouduin toukokuun kisoista ilmoittamaan Javan poissaolevaksi sen sairastumishässäkän takia ja siitä huolimatta lahjakortit sain pitää ja toisen startin osalta rahatkin palautettiin vain sähköposti-ilmoituksella. Nykyään kun tuntuu olevan trendinä, että raha se on se mikä ratkaisee kisojen järkkäämisessä ja tehdään rahojen takaisin saaminen sairastumistapauksessa mahdollisimman hankalaksi. On lomaketta, lippua, lappua, aikarajoja, käsittelykuluja jne. Kiitos siis KOTKA:lle, että kisaajat on muutakin kuin rahanlähde.

Lämmin siellä hallissa oli, mutta niin oli kyllä ulkonakin. Auton mittari taisi jotain 28-29 asteen välillä pyöriä, joten pitkähihaista ei tarvinnut päälle kiskoa. Helle ei myöskään hyydytä pilkullisen karvalakin menoa, vaan samalla raivolla sinne radalle ollaan menossa - satoi tai paistoi. Tosin jo pelkästään rataantutustumisessa meinasi soijaa pukata, ei niinkään vaikeiden ratojen takia, vaan ihan silkan kelin vuoksi.

Aloitettiin hyppärillä, joka oli ihan täysin meidän tehtävissä, mutta Los Kalmaaar kolautti kolmosriman alas ja varmuuden vuoksi ohjasin sitten itse keppien sijasta koiran väärälle hypylle. Saadaan ehkä molemmat tästä lisäpisteitä. Sen siitä saa, kun ei liiku tarpeeksi voimakkaasti ja sitten vielä pitää sopivasti rintamasuunnan auki. Muuten ei ollenkaan huono hyppäri. Nelosesteeltä meinasi lähteä hakemaan suoraan linjalla olevaa väärää hyppyä, kun persjättö oli hitusen myöhässä, mutta hienosti se haki sitten suoran putken n. 90 asteen kulmasta. Pitää katsoa saisikos tämänkin baanan internetsiin kauhisteltavaksi.

A-radalla päätin sitten keskittyä siihen, että valssit liikkuisi ja edes sinnepäin oikeaan suuntaan. Lopputuloksena siispä 34,35s, 4,40m/s, -8,65 ja sillä lohkesi sijoitus 2./35. Manageri sai sitten kotiinviemiseksi vinkupallon ja pussillisen hilpeyttä aiheuttavia light -nameja. Palkintojenjakojen aikaan olin kyllä tyylikkäästi tarpomassa jäähkälenkkiä Kiilatien metsissä, joten sijoitus tuli hitusen yllätyksenä kisakirjoja noukkiessa :)



6.8.2013

Leireilyä vol. 1

Kaksi viikonloppua on nyt hyvinkin tiiviisti vietetty koiraharrasteissa ja siitä johtuen sitten kaikki muu elämä ollut vähän holdissa, kun ottaa huomioon vielä viikko sitten alkaneet duunit. Puuuuuuuh! Note to self, ei enää ikinä kahta leiriviikonloppua putkeen ;)

Etenkin, kun satuin tulemaan kotiin mökiltä vasta pe-iltana suorittamaan pikapakkauksen lauantain aamulähtöä varten. Sellain pieni hässäkkä aina edesauttaa monia asioita, mutta nähtävästi ainakin suurin osa vaadituista tavaroista oli messissä. Sellaisen kardinaalimokan tein kyllä jo tässä vaiheessa, että en ruvennut yötä myöten keittelemään mitään broiskun sydämiä palkkaherkuksi, vaan ajattelin mennä sieltä missä aita on matalin ja hakea edukkaimman nakkipaketin lähimarketista. Fail! Note to self vol. 2, ei paskoja nakkeja tokoon.

Lauantaiaamuna pihaan kurvasi siis Satu shelttityttöineen ja tehtiin luova auton vaihto-operaatio. Toi mun pikku-Audi ei ole kyllä koira-autoa nähnytkään ja meinasi olla rajoilla, että sai mahtumaan neljä shelttiä, kaksi ihmistä, yhden kevyt häkin ja kaikki kamat. Noi omat turilaat kun vievät koko takakontin ja häkkiä siihen ei ole kannattanut ostaa, kun luiskaperämallin takia se ei sitten kävisi mihinkään muuhun. Mutta maximum load siis saavutettiin ja matkaan päästiin ajoissa kohti Tuorlaa.

Tuorlassa siis meitä odotti 2 x 3,5h tokosessiot viikonlopun aikana Leena Välimäen silmien alla. Tokoahan me ei olla ehditty tekemään juuri ollenkaan kroonisen ajanpuutteen takia. Muutaman kerran käyty shelttipoppoolla vapaavuorolla tokoilemassa, mutta muuten on pakko myöntää oma saamattomuus sen suhteen. Niimpä suuria odotuksia ei ollut lähtökohtaisestikaan, mutta siihen päälle sitten vielä Neiti Nakki aloitti just viikonloppuna juoksunsa! Jippii, olipa mukavata kun koko viikonloppu samassa takakontissa ja huoneessa juoksunartun kanssa naisten päälle ymmärtävän shelttipojun kanssa ja sitten pitäisi vielä tokoilla. Note to self vol. 3, jos juoksuvaara leijailee kahden kuukauden vaara-alueella, Nipi jää kotiin. (Olisin nyttenkin jättänyt, muttakun puolisko oli myös viikonlopun poissa).

Niimpä nenä meinasi vähän viedä nuorta sälliä ja sen tekemisestä puuttui todellakin se into ja terä, jolla se muuten työntekoon suhtautuu.  Tekihän se kyllä, mutta on se vaan itsellekin aika fiilistä nakertavaa, kun joutuu laittamaan niin paljon energiaa sen mielenkiinnon pitämiseen ja motivointiin, jota normaalisti ei todellakaan tarvitse. Jos olisin ollut yksin liikenteessä, olisin saattanut jättää sunnuntain treenit kokonaan pois. Nakit ei paljoa kiinnostanut, mutta onneksi on tennispallot keksitty. Mutta, kaikesta huolimatta töitä tehtiin :)

Treeniin olin viikonlopuksi valinnut meillä seuraamisen ja jäävien erottelun, ruudun, hypyn ja noudon. Siihen päälle sitten vielä yhteistreeninä paikkamakuut, luoksetulot ja häiriötreeniä.  Aloitettiin siis tuolla jäävien ennakoinnilla, kun seuraamiset hajoaa ennakointiin heti jäävien jälkeen.  Tähän vinkkiviitonen oli varsin yksinkertainen, eli vaihdetaan koko seuraamisen käsky jääviin. Aiemmin sillä on kyllä ollut eri virittelysanat, mutta koska ne ei riitä, niin vaihdetaan koko seuraamisen sana sitten. Ja sen lisäksi jäävien erotteluun saatiin oikein hyvä leikkivinkki, jolla saa kaikkien kolmen jäävän erottelut samalla kertaa ja toistoja riittäväksi. Koira siis pyöräytetään liikkeelle, annetaan käsky ja palkataan, jos meni oikein. Jos ei, leikki jatkuu.  Kuinka yksinkertaista ja hauskaa koiralle, kun saa palkkaa ja on paljion enemmän touhua, kun jossain kokonaisen jäävien liikkeiden treenauksessa. Sen lisäksi palkkana hyvästä seuraamisesta Java lähetettiin kiertämään ihmisiä, tuoleja jne. kun hän on vauhdille lämpeävää mallia joka tapauksessa.





Ruudussa ollaan päästy siihen vaiheeseen, että yksi leluruutu ja sen jälkeen pari näyttöruutua menee jo ilman lelua.  Treeninurtsilla oli ilmeisesti joku juoksuntuoksu treenaillut aiemmin, koska hyvin moni koira kulki nenä maassa siellä ja jokunen kävi jopa ihan muina koirina merkkailemassakin. Siinä siis vähän lisähaastetta vielä, jottei tuo oma juoksuntuoksu takakontissa riitä. Ihan hyvällä mallilla kuitenkin. Kosketusalustan voi ottaa mukaan, jos näyttää, että paikka ei muuten pysy (meinaa ajautua takareunaan) ja täyspitkältä matkalta vaan vauhtiliikkeenä ottamaan. Ruudusta poiskutsut sitten vielä erikseen.

Pallo ruudussa


 Sunnuntaina aloittelin hypyllä. Siinä kun se kiepsahtaa tosi lähelle hyppyä seisomaan , joten halusin siitä paikasta jutella. Lentsun mielestä se ei korjaannu paluuhyppyliikkeen mukaantulolla, vaan paikka pitäisi saada jo nyt kauemmaksi. Tuota kun olen aiemmin paljon kuullut, että kun koira tietää paluuhypyn tulevan, se itse korjaisi ekan hypyn jälkeen paremman paikan. Aaasia selvä. Treenattiin siispä kauemmaksi jäämistä. Hyppynoudon harjoittelu on Lentsun mielestä erittäin hyvä treeni jo alo-luokan hyppyä tehdessä (kun nouto on valmis), kun siinä saa sitten vähän niin kuin kaksi kärpästä samalla iskulla.

Ai mitennii lähellä






Viimeisesti katsottiin noutoa. Noutohan on tuolla tehty naksuttelmalla ja sehän alkaa kyllä imuroida kapulaa suuhun heti kuin sellaisen näkee. Sillä on siis tehty erikseen nostoja, pitoa, hakua ja kuljetusta. Enää viilausta kaipaa tuo palautus perusasentoon, kun nätisti se pitää kyllä kapulan suussa, mutta jää herkästi vinoon palauttamaan. Sen lisäksi noutoon lähdön odottaminen pitää vielä rakentaa, kun poju ponteva haluaa ampaista kapulan perään just nyt heti.

Ego kestää myös pinkit kapulat!




Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli täynnä superupeita tokoshelttejä, joita oli kyllä ilo katsoa. Jokainen, joka jaksaa natista, että ei ole sheltistä tavoitteelliseen tokotreenaukseen olisi kannattanut olla paikalla todistamassa noita suorituksia. Toivon mukaan siis pian näitäkin nähdään sankoin joukoin EVL:n puolella näyttämässä mihin sheltistä oikeesti on, kun on jaksettu tehdä töitä pitkäjänteisesti ja oikein.  Todella paljon myös hyviä vinkkejä moneen asiaan tuli laitettua korvantaakse (pitää muistiinpanot käydä joskus ajatuksen kanssa läpi) .

Selkeää hyötyä meille on sellaisilla kouluttajila kenellä on kokemusta muistakin kuin bc:stä niin saa vinkkejä vähän laaja-alaisemmin. Suosittelen äärimmäisen lämpimästi jokaiselle yhtään tokosta kiinnostunutta tuota shelttitokoleirillä (vink, järkätään ensi vuonna juuri samoihin aikoihin uudelleen), kun nyttenkin paikalla oli ihan täysin vasta-alkajasta EVL:n koirakkoihin ja silti jokainen sai varmasti hyviä vinkkejä ja paljon motivaatiota treenaamiseen.

Ennenkaikkea itsekin voisi sen pitää mielessä, että viisi minuuttia joka päivä riittää aivan loistavasti :)

Vajukki ja sen äiti ;)
  
Lauantai-illalla käytiin kahvilla Sirpalla koko lauman voimin ja sen päätteeksi sitten vielä pieni metsälenkki:

Tipi, Java, Nati, Sani, Leya, Maya ja Miro


Kiitos vaan seurasta kaikille ja Satulle & Sirpalle hienoista kuvista!