15.8.2013

Leireilyä vol. 2

Tokoleirin jälkeen meillä siis palattiin hyvin rapeana töihin ja eipä siinä sitten juuri sitten muuta vapaa-ajallaan ehtinyt, kuin kovasti toipua. Lähes samoilla silmillä startattiin sitten Jalmarin kanssa maailman isoimmalla kiireellä perjantai-iltapäivänä kohti Järvenpäätä ja klo 18 alkavaa seuran aksaleiriä. Luonnollisesti osa kamoista jäi kotiin ja kauppaankaan en ehtinyt, mutta sivuseikka - Herra J:lle oli kovin tärkeää päästä leiriskabaan messiin :D

Leiriskaba vedettiin sekajoukkuein EO-henkeen, jossa startataan lentävillä lähdöillä. Joukkueille annettiin kuusi eri rataa valittavaksi ja läjä tehtäviä, jotka piti suorittaa siinä baanan aikana. Meille taisi tulla valssi, takaaleikkaus ja kolme kertaa radan aikana hypyn jälkeen namitus. Tarjolla olisi siis mm. kädetöntä ja äänetöntä ohjausta, pyllähdystä jne. Ja voitte vaan arvata Javan naaman, kun kesken kiihkeintä rataa jotain nameja aletaan tunkea :)) Mutta kuten leiriskaban henkeen sopii, niin tottakai voittamaan lähdetään tyylillä ja meidän ampiaisjoukkueen musiikin & koreografian siivittämä entrassi vei sitten tiimin näyttävään voittoon, jej hyvä me!

Illalla sitä jaksoi johonkin asti kukkua, mutta hitusen seuraavan päivän helteet ja juoksentelutreenit kutkutti takaraivossa, joten uni ei välttämättä lähtökohtaisesti huono asia ollenkaan. Kämppikseksi olimme saaneet Satun & koikkerineiti Nenan ja hyvin mahduttiin tällä kokoonpanolla pikkuiseen mökkiin. Mitä nyt normileirihenkeen tietty pitää vähän pulista muutama tunti aina ennen itse sitä nukahtamista ;)

Lauantai startattiin Janne Karstusen treeneillä. Jannella oli oikein kiva ja etenevä ratapläni, jossa päästiin vähän pohtimaan nopeimpia ohjauksia. Erityisen mieltäylentävää oli nähdä noi Javan putki-irtoamiset, kun esteväli oli siinä putki-rengas-putki pätkällä vallan ylipitkä. Hienoin putki-irtoaminen ei taida olla videolla ollenkaan, mutta saa noista aikamoisen voittajafiiliksen, kun se todellakin lähtee niitä putkia hakemaan sen sijaan, että huutaisi mulle, että MIHINNNNNN. Etenkin kun Jannekin oli todistamassa talven aivomatoa, kun Javan mielestä putkeen ei todellakaan voinut mennä oikealta takaaleikaten, niin voitiin molempien vaan nyökytellä jotain tarttuneen matkan varrella. Rata oli tehty EO-malliin myöskin ylipitkillä esteväleillä, joten siinä sai pinkoa omistaja ja koira. Voisi todeta, että soijaa pukkaa!

Vähän sinne päin tee-se-itse -versio Jannen radasta

Sitten vedettiin tovi henkeä ennen Ville Liukan iltatreenejä. Erehdyttiin siinä muiden treenejä katsellessa pohtimaan, et kiva juttu, helppoa hauskaa pikku pyörittelyä tiedossa. Siellä olikin ässä hihassa ja meidän medi3 -ryhmälle vaihdettiinkin sitten ihan varta vasten rata. Tähän voi kuvitella taustalle aitoa *muahahahahah* naurua, koska juuri tuo nurtsikaistale oli pitkä kapea ja voi arvata sitten mihin muottiin se ratakin taipui. Jotta ei ihan liian yksinkertaiseksi kävisi vieläkään, niin toinen 20m kentän puolikas oli hilpeällä kukkulalla. Kirmaaminen ylämäkeen aksaradalla olikin vielä tähän mennessä uusi tuttavuus :D

Samaan ratapohjaan oli tehty kaksi eri harjoitusta ja aika paljon keskityttiin nyt linjoihin. Koiraa piti ajoissa vekkailla oikeille raiteille, jotta jatko olisi ylipäätään mahdollinen. Etenkin keppikulma oli killeri ja vielä perään piti päästä irtoamaan itse kepeiltä niin, että kuitenkin koira tekee loppuun. Pari kertaa jäi vika väli otukselta kesken, kun meinasi sille kiirettä pukata, mutta ihan vaan itse keskittymällä ohjaamaan tokavikaan keppiin asti sekin saatiin hanskattua.




Sunnuntaina sai vallan kaapia ruhoaan sängystä aamun radanrakennukseen, kun tuli jotenkin nukuttua yö ehkä eniten huonosti. Lievä epäilys on siihen suuntaan, että ko. mökinrähjässä asustelee joku pienen pieni home-eliö, koska meitä molempia niiskutti ja ääni oli kuin Marketta 55v viskibasso viimeistään sunnuntaina. Mä en todellakaan ole herkkä millekään homeilijoille, mutta annostus taisi olla sen verran tuhti, että niin meidän kuin muidenkin mökeissä iski pikanuha. Toki sitä janojuomaakin tuli siinä sosialisoinnin lomassa muutama nappailtua ja sitä myöten ei nyt ihan eniten ajoissa nukkumassakaan, mutta siihen päälle aktivoi vielä yöhäiriköt nimeltä teinit.

Kahden-kolmen välillä heräsin horroksesta kolinaan ja paukkeeseen ja tovi sitä kuullosteltuani kohteeksi valikoitui aksakenttien suunta. Niimpä nohevoin itseni sitten erittäin edustavana campingin poikki hupparissa ja yöshortseissa vain löytääkseni alamittaiset sieltä telmimässä aksaesteiden joukosta. Leikkipuistoikä ilmeisesti jäänyt vähän lyhyeksi, kun keinun näkeminen triggeroi välittömästi tarpeen heiluttaa horisonttia. Yön pirteydessä sitten sanelin poikasille muutamat asiat aksaesteiden oikeasta käytöstä ja hissunkissun he sitten siirtyivät bissekassiensa kanssa tien päälle. Argh, erittäin not happy siitä herätyksestä, joten aamukoomat oli ehkä vähän ansaittujakin >:I

Reippaana siispä kohti sunnuntain haasteita! Sen verran kohmeessa oli muuten minun sisäinen tietsikkani, että meinasin jättää koirani puuhun kiinni kentän laidalle ja lähteä ihan keskenäni takaisin mökeille radanrakennuksesta. Hupsiii. Nooo, onneksi sitä sitten viimeistään heräsi sunnuntain aloittaviin Villen treeneihin, jossa vaihteeksi taas luvassa sitä juoksentelua. Ja koiraa ei näemmä väsyttänyt laisinkaan - reilu peli. No, kaikenkaikkiaan pärjättiin näissäkin linjaamistreeneissä oikein kivasti siihen nähden, että oma vastaanottokyky oli aika vähäinen. Tai siis kovasti yritin, mutta jotenkin hitusen teflonia oli muistikapasiteetti ja asioita ei saanut ihan salamannopeasti aivoista raajoihin :D

Rataantutustuminen oli ehkä se kaikkein tuskaisin vaihe, kun aikaa oli tosi vähän puolen ryhmän jo omatoimisesti tutustuttua aamulla. Mikään ei meinannut tarttua ja vaikea siinä sitten miettiä mitään ohjauskuvioita, kun ei osaa itsekään piirtää viivaa kolmen pisteen välille. Myöhemmin käteen saatu piirrustuskin oli vielä peilikuva, niin siinä kyllä kysyttiin venymiskykyä pään sisäiseltä herneeltä aikalailla. Kaikkeen tähän nähden täytyy olla kyllä tyytyväinen siihen, että toi koko pätkä meni sitten loppujen lopuksi vaan "pienellä hyllyllä", kun itse ohjasin väärälle esteelle. Sitähän mä en toki koiralle kertonut, vaan matkaa jatkettiin ihan muina ankkoina! Pätevä J!

Lounaan päälle sai onneksi muutaman tunnin kasailla itseänsä, jotta mono nousisi myös Jannen vikoissa treeneissä. Kelihän oli koko viikonlopun äärimmäisen paahtava, joten erityistä huolta piti pitää niin koiran kuin itsensä nesteytyksestä. Onneksi auto pysyi tosi viileänä, kun blokkasi ikkunat auringonpuolelta ja piti ne + kontin auki. Siellä oli koirankin hyvä latailla akkuja. Sen lisäksi vallan mainio pelastus oli myös viereinen Tuusulanjärvi, jossa Java kävi polskimassa jokaisessa mahdollisessa rakosessa.

Vikaan treeniin oli sitten kasattu taas kunnon rataa. Keppikulma oli hyvinkin mielenkiintoinen, koska käytännössä edellinen hyppy syötti ihan suoraan vieressä olevaan putkeen. Vaihtoehtoina meillä oli oikeastaan antaa hakea itse ja takaaleikkaa tai sitten vaihtaa puoli kolmoselta persjätöllä ja mennä niistämään. Jälkimmäinen toki varmempi, mutta hitaampi ja toisaalta taas hyvä paikka treenata ajoitusta kondikseen vaan tekemällä itse oikea-aikaisen rytmityksen jarrutukselle ja antamalla koiran tehdä loput. Kyllä se pari kertaa sinne putkeen lipesi, kun tultiin liian lujaa kepeille, mutta heti kun itse sai ajatuksesta kiinni, ni voi video mikä keppien sisäänmeno. Wau.

Takaisinpäin tultaessa sama putki oli oikein imullaan puomia leijeröitäessä, joten piti sitten ehtiä vaan se sokkari runttaamaan ennen keppejä. Minulla ei ole nyt videota siitä ihan koko viikonlopun vikasta radasta, jolla tehtiin siis nolla (tuon radan jälkeen) ja vieläpä otettiin sekuntteja pois edellisestä vedosta. Se kertoo jo aika paljon tuosta koirasta ja sen palosta koko lajiin. Jaksaa jaksaa, vaikka treenejä on takana ja kelikin helteinen. Eikä tuossakaan pätkässä kyllä muuta, kun toi maailman surkein puomin kontakti. Parempiakin kun osataan :D

Tässä siis koosteena viikonlopun treenejä meidän osalta:



Kaikenkaikkiaan siis hauska, mutta hikinen viikonloppu. Kiitos supermediryhmälle, jonka kanssa oli hauska paahtaa noita treenikisoja ja kiitos, kun jaksoitte kuvata noita pätkiä, vaikka olisi varmasti ollut lepuuttelemista ihan ilman kamera-aparaattia käsissä :) Paljon niistä vaan oppii tälleen jälkikäteen, kun hyvin nukkuneena oikeesti katsoo mitä siellä on sunnuntaipöhnässä oikein tehnyt. Ja etenkin voin ihailla kuinka törkeän hieno koira mulla on! Joitain kuviakin räiskin ja sieltä saa kyllä omansa nappaa ja käyttää, jos sellaisen sattuu löytämään. Tack och adjöö!


HSKH leiri 2013

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)