No, kun matkaseuraksi poimittiin kyytiin Porvoosta Heli ja Bea ajatuksessa alkoi olla jo jotain järkeä. Ja jos Javalta kysytään, niin hän mielellään jakaa takakontin Pesäsen kanssa. Minulle tuo Kotkan halli olikin vallan uusi tuttavuus, kun aiemmin käynyt vaan Santalahdessa revittelemässä. Oikein hienon hallin ovatkin saaneet pystyyn ja noin hienoja vessoja ei ole kyllä kenelläkään muulla aksahallilla :D Kiva juttu, että talvellakin voi käydä vähän idemmässä kisaamassa, kun fasiliteetit on kohdallaan.
Muutenkin ollaan sen seuran toimesta saatu varsin hyvää palvelua, niin ihan mielellään sitä rahojaan kantaa välillä kehä kolmosen ulkopuolellekin. Edellisen kerran unohdin kisakirjan ja vaikka olisin postimaksutkin maksanut, niin ihan ilmaiseksi laitettiin kisakirja postiin. Sen lisäksi jouduin toukokuun kisoista ilmoittamaan Javan poissaolevaksi sen sairastumishässäkän takia ja siitä huolimatta lahjakortit sain pitää ja toisen startin osalta rahatkin palautettiin vain sähköposti-ilmoituksella. Nykyään kun tuntuu olevan trendinä, että raha se on se mikä ratkaisee kisojen järkkäämisessä ja tehdään rahojen takaisin saaminen sairastumistapauksessa mahdollisimman hankalaksi. On lomaketta, lippua, lappua, aikarajoja, käsittelykuluja jne. Kiitos siis KOTKA:lle, että kisaajat on muutakin kuin rahanlähde.
Lämmin siellä hallissa oli, mutta niin oli kyllä ulkonakin. Auton mittari taisi jotain 28-29 asteen välillä pyöriä, joten pitkähihaista ei tarvinnut päälle kiskoa. Helle ei myöskään hyydytä pilkullisen karvalakin menoa, vaan samalla raivolla sinne radalle ollaan menossa - satoi tai paistoi. Tosin jo pelkästään rataantutustumisessa meinasi soijaa pukata, ei niinkään vaikeiden ratojen takia, vaan ihan silkan kelin vuoksi.
Aloitettiin hyppärillä, joka oli ihan täysin meidän tehtävissä, mutta Los Kalmaaar kolautti kolmosriman alas ja varmuuden vuoksi ohjasin sitten itse keppien sijasta koiran väärälle hypylle. Saadaan ehkä molemmat tästä lisäpisteitä. Sen siitä saa, kun ei liiku tarpeeksi voimakkaasti ja sitten vielä pitää sopivasti rintamasuunnan auki. Muuten ei ollenkaan huono hyppäri. Nelosesteeltä meinasi lähteä hakemaan suoraan linjalla olevaa väärää hyppyä, kun persjättö oli hitusen myöhässä, mutta hienosti se haki sitten suoran putken n. 90 asteen kulmasta. Pitää katsoa saisikos tämänkin baanan internetsiin kauhisteltavaksi.
A-radalla päätin sitten keskittyä siihen, että valssit liikkuisi ja edes sinnepäin oikeaan suuntaan. Lopputuloksena siispä 34,35s, 4,40m/s, -8,65 ja sillä lohkesi sijoitus 2./35. Manageri sai sitten kotiinviemiseksi vinkupallon ja pussillisen hilpeyttä aiheuttavia light -nameja. Palkintojenjakojen aikaan olin kyllä tyylikkäästi tarpomassa jäähkälenkkiä Kiilatien metsissä, joten sijoitus tuli hitusen yllätyksenä kisakirjoja noukkiessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)