30.12.2013

2013 paketoituna

Taas on se aika vuodesta, kun luvan kanssa saa katsoa taakseen, notta mitä sitä on tullutkaan tehtyä. Päällimmäisenä tästä vuodesta jää mieleen parempi ymmärrys siitä, miten järjettömän timanttinen harrastuskoira minulla tuossa onkaan. Sen työmotivaatio ja aito halu yrittää 110% taulussa on jotain kohtuullisen aitoa ja uniikkia. Ja siitä huolimatta otuksen kanssa on helppo tehdä duunia. Lopputulos ei ole mitään pikkunättiä, vaan se on ASENNETTA jokaikinen kerta. Ja tällä teemalla jatketaan absolutely ensi vuonnakin, vaikka varmoja nollia se ei tuo!

Tässä pari kuvatodistetta siitä Jukan kamerasta Porskin joulukuun kisoista (julkaistu Koirakuvat.fi luvalla):

All the way up to toes!

Rotumääritelmässä korvien kolmanneksen pitäisi olla eteen- ei taaksepäin :D
No mihin tämä sitten riitti? Ehkä hämmentävimpänä asiana FI AVA-H, joka napsahti heti ekalla hyppärinollalla ja vielä nollavoitolla. Sen kuitenkin kuvittelin olevan se vaikeampi haaste enivei, koska aginollien tekeminen ja siellä sertien pokkaaminen näyttää noin yleisestikin olevan helpompaa. Ja ylipäätään hyppäreillä tuloksen, saati nollan tekeminen ton rakettispagetin kanssa jo itsessään silkkaa juhlaa :D Sen lisäksi mukaan tarttui kaiken kaikkiaan 2 x SERT-A ja 2 x SERT-H.

FI AVA-H Yokotai Blue Moon
Numeroiden valossa nollaprosentti taisi olla 25% ja vastineeksi hyllyprosentti jotain 38% muistaakseni. Startteja saatiin kasaan 57. Siihen nähden oli aikamoinen yllätys, että Herra Kalmarilla olikin sitten jo vaatimattomasti syyskuussa kasassa kaikki ensi kesän arvokisoihin vaadittavat tulokset. Selkeästi olemme siis oikeilla jäljillä monessakin asioissa, mutta töitä riittää ja paljon. Varmuutta saatiin lisää menettämättä vauhtia ja draivia, mutta valmista ei ihan vielä olla.

Helsingin piirinmestaruuskisojen 5./45. yhteistulos oli varsin kova. Etenkin, jos Java olisi jättänyt hyppärin ekan riman pudottamatta, oltais oltu vaatimattomasti hopealla (meillä siis nopein vitostulos). Kuinka hienoa, että sekin on ihan mahdollista. Ensi vuonna siis taas! Sen lisäksi joukkuekisaan oli mahtava osallistua Etelä-Suomen Shelttien "oikeanrotuisten" joukkueessa. Harmillisesti tällä erää Java oli ainut joukkueen nollan tehnyt, mutta oltiimpa hienosti kuudensia kaikkein nopeimmalla yhteisajalla. Nih, varokaa vaan muut tiimit ;)



Arvokisoja ei päästy korkkaamaan vielä tänä vuonna vähän epäonnisesti. Toukokuussa sillä oli ilmeisesti suolistossa jotain epäsopivaa ja koira todella kipeä, joten samantien tuikattiin kipulääkkeet niskaan eläinlääkärissä. Niimpä oltiin sitten dopingkarenssissa ns. turhaan, kun koira muuttuikin parin tunnin päästä ihan normaaliksi. Kirkkonummella ei meitä siis vielä nähty, mutta Tampere, täältä tullaan ;) Noin muuten täytyy olla kyllä erittäin iloinen siitä, että olen saanut viettää hienon vuoden terveiden koirien kanssa. Treenitahti on ollut välillä rankkaa, treenit tiukkoja, mutta koira on pysynyt todella hyvässä kunnossa. Meille sopivat huoltorutiinit on siis nyt ilmeisesti löytyneet.

Koulutuksellisesti vuosi toi myös tullessaan mahtavia koulutettavia koirakoita. Siinä sivussa tuli myös tuo koulutusohjaajapätevyys suoritettua, kun sattui olemaan vihdoin Helsingissä kurssi, johon mahtui mukaan. Ihan huippua kyllä olla todistamassa niitä oivalluksia ja edistymisiä koirakoiden tekemisessä, joten sitä lisää siis ensi vuonnakin. Kiitos siis kaikesta mahtavasta palautteesta, jota olen kouluttajana saanut :)

Kaikenkaikkiaan mennyt vuosi oli meille hauska ja hieno. Keskityttiin olennaiseen, treenattiin, levättiin ja siinä sivussa sitten näköjään saavutettiinkin jotain konkreettista - Luonnollisesti vastapainoksi vähän rämmittiin epätoivon suossa, mogailtiin jne. mutta sehän kuuluu tähän harrastukseen :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)