1) Ollaan oikeasti kokeiltu niitä uusia ja riskialttiimpia juttuja, joilla koirasta tehdään enemmän itsenäinen. Tavoitteena meillä siis "less is more", jossa kontakti-lukitus-ennakointi -mantra saataisiin näkymään kaikessa mitä tehdään. Ohjaaja ei siis kipitä jokapaikkaan, vaikka ehtisi, vaan opetetaan koiraa lähtemään rohkeasti esteelle itsenäisesti. Jotkut ovat toimineet ihan käsittämättömän upeasti ja toiset, no, koira irronnut vähän väärille esteille. Rataantutustumisessa mietin molemmat vaihtoehdot: toinen, jolla tehtäisiin ns. varma nolla ja toinen, jossa tehtäisiin nopeampi ja sujuvampi rata. Jotenkin nuo varmat nollat ei enää kiinnosta, kun on arvokisatulokset kasassa ja kesään asti aikaa treenata niitä parempia vaihtoehtoja varmemmiksi.
2) Treenin puute. En edes muista milloin olen viimeiseksi ehtinyt vapaatreenaamaan :( Ja se on kyllä kovin, kovin nihkeää, koska juttuja olisi. Valitettavasti tuolla Ojangon vapaatreenikortilla ei paljoa tälläinen normipäiväduunissa kävijä tee, kun vaihtoehdot on kukonlaulun aikaan, töistä hyperajoissa lähtö tai yötreenit ja voin kertoa, ettei tällä työtahdilla noista juuri mikään inspiroi. Siihen päälle vielä työmatkat, jotta ei aina pääse edes ohjattuihin ja lähes joka viikonloppu kisavarattu halli. Tästä voisi stressaantua, jos olisi oikein tulosten päälle, mutta oikeastaan en vaan viitsi ottaa asiasta paineita :) Laatu korvannee määrän ja jotenkin sitä on vaan niin järjettömän onnellinen siitä, että on terve koira, jonka kanssa puuhata ja joka fiilistelee lajia ihan yhtä paljon kuin kaksijalkainenkin.
Vastineeksi jotkut hyllyistä ovat olleet superhyviä hyllyjä, joiden jälkeen on itse ollut ihan täpinöissään. Jotkut varmaan jo kelaa, että luulikohan tuo dille tehneensä ihan tuloksen radalla, kun noin koiralleen kiljuu ;) Lähinnä olen vaan ollut onnellinen siitä, että joissain asioissa on tullut edistystä. Ja sitä paitsi meillä on Jalmarin kanssa diili, johon kuuluu namipalkka jokaisen baanan jälkeen. Niimpä pieni pilkullinen nakottaa istumassa maalin jälkeen, että "olinko hyvä, olinko?". Tottakai oli, paras <3
Tässä BAT:n geimeistä hyppäri (5vp.) ja agirata (HYL). Ei kovin kaukana kuitenkaan :) Kiitos taas Ellalle kuvamatskusta! Hyppärillä mun käsi kolahti siivekkeeseen ja sen nykäyksen takia Jalmari jäi ilmeisesti tuijottamaan mun räpylää ja meni putkesta ohi. Agiradalla halusin tietoisesti testata kauempaa lähettämistä muurin jälkeiselle pätkälle, vaikka hyvin olisi ehtinyt sinne väliinkin mennä operoimaan. Harmillisesti mun kääntävä ohjaus jäi kokonaan pois, niin Kalmari kiisi sitten liikkeen mukaan ihan oikein seuraavalle. Ohops! Tästäkin siis opittiin jotain. Ohjausvalinta toimii, mutta vähän loivempaan käännökseen.
Tiistaina päästään onneksi Kaarinaan treenaamaan, jej! Sikälimikäli tämä orastava flunssa ei ota kaksijalkaisesta yliotetta, mutta sen verran hullu tietty pitää olla, että saa olla aikamoinen tauti notta jäisi menemättä. Ja hei, koska Runebergilla on torttu ja muutenkin suurmiehet brassailee leivonnaisillaan, niin pitäähän Javallakin olla omansa. Tässä siispä on "Blue Moons" aka macarons suklaaganachetäytteellä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)