27.10.2014

Läksyjä

Puolitoista viikkoa kun tuossa veteli menemään tuli hännän alla, niin vapaailta alkaa olla aikamoisen kovaa valuuttaa. Ekaks vähän leiriä pe-la, maanantaina duunin puolesta illallistamisesta, tiistai-ilta kouluttamista Porvoossa, keskiviikon aamulennolla Lontooseen, josta lauantain puolella takaisin kotiin, samantien la-aamusta klo 7 kisatöihin, iltapäivä kisaamaan ja sunnutaina vielä brunssille. Ei paljoa siis ole ehtinyt muuta kuin vaihtaa vaan vaatteita ja kammata naamaansa :D

Sunnuntai-iltana olinkin sitten ihan löydää spagettia koko nainen, mutta ylitin itseni ja raahauduin sateisesta kelistä huolimatta kisojen jälkeen nykäisemään aidot pikatreenit ennen nukkumaanmenoa. Ohjelmassa siis Juhan kaikille FitDogilaisille antamat pikku kotiläksärit teemalla takaatyönnöt/välistävedot. Olisihan se nyt ihan noloa myöntää, että ei ole tehnyt mitään ennen seuraavaa leiriä, joten pulma piti käydä paikkaamassa senkin uhalla.

Silvuplee, siinä Nalpero siis esittää takaatyönnöt ja välistävedot kahteen malliin. Ohjaajalle on iin kovin paljon luontevampaa mennä lenkkarit menosuuntaan (tiukat käännökset oli pakko ottaa puolivalsseina, ettei lähde Nalun mopedi lapasesta) ja vaikka kuinka yritän Juhan malliin jälkimmäisellä välistäveto -treenillä peruutella, niin ne vaan kengät meinaa väkisinkin kääntyä sojottamaan ihan väärään suuntaan tai siis oikeeseen, jos multa kysytään. 


Kun sitä oikein vauhtiin pääsee, niin aloittettiin myös maanantaiaamu aksalla. Viikonlopun tuomari Ton Van Der Laar oli rekrytoity kouluttamaan pari päivää kisojen päälle ja tokihan se mukaan piti päästä, joskos saisi vähän ajatuksia keskieuroopan menosta. Teemat oli selkeesti hyvin perusasioita: linjoja, sijoittautumista, estelinjan ymmärtämistä ohjaamisen ajoituksessa. Tehtiin kolme eri harjoitusta ja niihin testailtiin erilaisia ohjausvaihtoehtoja. Saksalainen ja vastakäännökset olivat yllättävänkin kovassa huudossa ja pääpaino oli ohjauksilla, jotka tehtiin esteen siltä puolelta, johon matka jatkuu höystettynä ajatuksella itsenäisestä koirasta. Oikein kiva koulutus siis ja jäi ajatuksia kokeiltavaksi jatkossakin!

Seuraavaksi sitten matematiikan läksyjä lukijoille. Minusta ainakin oli aikamoisen huvittavaa, että alla olevassa kuvassa vasen läjä ruokaa ja ruokapussi oikealla ovat samanhintaisia. Piti käydä pikatankkaamassa pakastinta työmatkan ajaksi ja alle 20 eurolla sinne sai ladattua 1,5kg broiskunkauloja, pari kiloa rintarustoa, 500g kanajauhelihaa, ja 1,5kg lihamixejä.


Sitä vastoin kahtakymmentä euroa en tuosta RC:stä ja maissijauhosta oikeesti maksaisi, mutta piti käydä käyttämässä Nalperon lahjakortteja pois, kun en ihan kaikkia viitsi poiskaan lahjoittaa ja niillä saa näpskästi nameiksi aina pari pussia noita höpönapuja. Ja tottakai mun piti ottaa tätä uutuustuottetta Sporting Life AGILITY, kun pussissa oli sheltin kuva :DD Kaveriksi siihen yhtä uskottava Mini Exigent, pienille nirsoille koirille jotain erityisen maistuvia napuja. Näille nälkäisille ny menis varmaan vaikka pienet kivet, mutta lähtökohtaisesti kivempi ehkä kuitennii jotain paremmin sulavaa valmistetta. Näillä eväillä on sitten intopiukeena kiva tokoilla tai heitellä nurmikolle murkinaa etsittäväksi.

Ja kolmas osittain matemaattinen yhtälö on kesällä ostettu Asics, josta paistaa nyt päivä läpi. BUUUUU. Ei jatkoon!



20.10.2014

KuntoKoira kuulumisia

Ensimmäinen FitDog -viikonloppu paketissa ja voin kyllä ihan rehellisesti sanoa, että kaksijalkainen on ainakin ihan puhki. Erittäin intensiivisesti on lajin parissa vietetty perjantai-illasta sunnuntai-iltaan niin laji-, fysiikka- ja mentaalivalkkutreenien parissa - ja kaiken tämän jälkeen olen todellakin ansainnut jättimäiset läjät nougatjädeä ja sohvarötväämistä :D

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Tulossa on ainakin aikamoisen mielenkiintoinen matka lajiin huippukoutsien silmien alla ja mahtavassa porukassa. Rankkoja viikonloppuna, epämukavuusalueella oleskelua, lyhyitä yöunia, kumisaappaita, kipeitä lihaksia, ehtaa mäkkimättöä. Mutta samaan hengenvetoon myös fiilistreenejä, oivalluksia, onnistumisia, huonoja vitsejä, kahvia, paljon kahvia, mahtityyppejä. Selkeästi plussalla siis!

Perjantaina startattiin käytännön asioilla ja henkisen valmennuksen luennolla. Tuolla puolella en ehkä koe mitään massiivisia heikkouksia itsellä olevan, mutta tiesvaikka sieltä saisi sorvattua systemaattisella työskentelyllä ihan uusia vahvuuksia. Se mikä oli hauska huomata, niin pari vuotta sitten tilanne olisi ollut aikalailla erilaisempi ja näitä "sisäisiä kampittajia" olisi ollut enemmänkin. Mutta hauskahan näitäkin juttuja on työstää siltäkin varalta, että jossain vaiheessa keksin sen apinan selkään ;)

La-aamu
Lauantai olikin sitten kaikkien jännityksellä odottama testipäivä. Ja niiin upea sää! Ihan fiiliksissä tepasteltiin Olarinluomassa Nalperon kanssa aamupakkasessa auringonpaisteessa, kun ainut ääni oli pakkasen takia haapojen oksilta maahan rapisevat lehdet. Javaa ei paljoa tietty luonnonihmeet kiinnostaneet, kun se olisi vaan hihna suorana sinne halliin vaan halunnut :D Aloitettiin Niinun keppitestillä. Tehtiin kahdeksan eri keppiharkkaa, joissa oli erilaiset lähestymiskulmat, putkihäiriöt ja leikkaukset. Karvalakki oli tasaisen varma kepeillä ja Niinunkin kanssa keskusteltiin, että eipä näissä sen ihmeempää. Putkihäiriöitä pitäisi vaan päästä enemmän volyymillä treenaamaan, kun pitkä nenä sujahtaa putkeen niin kovin helposti.

Olarissa oli kanssa lihaskuntotestien vuoro seuraavaksi. Siellä sitä Steinerkoulun liikuntasalin lattialla vedettiin sekunttikelloa vastaan mm. olemattomilla rintalihaksilla jotain punnerruksia ja kyykkytestistä taisi omat polvet suuttua. Sellainen rutina kävi nivelistä, että vieressä seisseen Annenkin korvissa soi. Saiskohan jostain varaosia? Jerryn session jälkeen luontevin seuraava etappi olikin Niittarin mäkki, koska eihän urheilija tyhjällä pötsillä mitään jaksa ;)

Iltapäiväksi oli meidän ryhmällä sitten kirsikkana kakun päällä kolme treenipistettä Akatemialla. Juhalla oli rytmitys/perusohjausratatreeni, joka tehtiin kahdessa pätkässä. Tässäkään ei mitään ihmeempää, yhden saksalaisen kanssa meinasin vaan vähän hätäillä, mutta muuten Nalpero vipelti menemään tuttuun tyyliin. Koska Juhan osalta aikataulut oli vähän myöhässä ja oma suoritusvuoro tokavika, Teemun treeniin emme saaneet ollenkaan rataantutustumista, koska siinä vaiheessa oli jo eka koira radalla.

Nooooooh, tämänhän emme suinkaan anna päästä ihon alle, vaikka meinasikin ärsyttää. Tein sitten tehokasta mentaalitreeniä irrottamalla tunteen asiasta Teemun tarkoitusperät tuntien, koska selkeästi taasen koeteltiin stressinsietokykyä: neljä eri treeniä kahden putken, kahden hypyn, pituuden ja renkaan kombolla, joista pisin 15 estettä ja lyhyin 9 ja aikaa tasan kahdeksan minuuttia "kerrasta poikki" metodilla. Sehän meni olosuhteisiin nähden oikein hyvin, kun ilman rataantutustumistakin kaks ekaa treeniä nollalla läpi ja kahdessa vikassa tuli muutama putkikielto, mutta nekin sain menemään oikein ja taputin itseäni oikein runsaasti olkapäälle tämän päätteeksi.

Vikana sitten Jennan kontaktipisteellä, johon Java oli ilmeisesti säästellyt ässää hihassa. Kellotettiin kaikilta kontaktiesteiltä vedätysaika ja taaksejäämisaika niin, että omat räpylät eivät saaneet ylittää kolmannesta ko. kontaktiesteestä. Jalmarsson teki kolmen sekunnin puomin 2on2offilla ja 3,5s taaksejäännin, siis apua ihan huikeaa! Puolen sekunnin ero itsenäisessä loppuunmenemisessä on jo huikean hyvä pieneltä shelttispeltistä ja tähän päälle vielä täydelliset A:n kontaktit (1,2s) jätti kyllä meidät molemmat Jennan kanssa vähän hämmästyneeksi, että mistä tää oikein nyt tuli. Ilmeisesti Herra Huumorikoira osaakin yhtä sun toista :) Keinun ekalla vedolla se vähän haahuili, kun oli ilmeisesti menossa puomille sen sijaan, mutta vedättämällä hyvä keinu ja itsenäisestikin se sinne loppuun lompsutteli nätisti, kun muisti vaan käskyttää.

Su-aamu
Sunnuntaille meille oli sitten valittu Juhan ratatreeni ja Niinun keppiklinikka Jerryn fysiikkaponnistusten lisäksi. Voin kertoa kyllä lajin mietityttäneen sillä hetkellä, kun 5:50 sattuu heräämään vahingossa sunnuntaiaamuna 40min ennen kellon soittoa ja intopiukeat koiratkin jo sitä mieltä, että nyt voi jo herätä. Kasilta sitä oltiin vetisestä säästä huolimatta Akatemialla rataantutustumisessa ja täytyy myöntää, että Juhan valssi-päällejuoksu -henkisellä radalla unenrippeet aika nopeasti karisi. Radalta meille vaikeimmaksi kohdaksi arvelin rataantutustumisessa 18 hypyn jälkeisen elämän, koska taustalla on putki huutelemassa pienen koirani nimeä. Jaaaaaa kuten videolta näkyy, niin sinnehän sen kyllä survoin. En yhtä, enkä kahta kertaa vaan vähän useammin ennenkuin tajusin, että asiassa auttaa aika paljon jo se, että sitä koiraa ei ohjaa putkeen, vaan 19 takaakiertoon... Mutta hei, KOLME VALSSIA putkeen ja kukaan ei edes kuollut tai loukkaantunut! Siitä vatkauksesta olen kovin tyytyväinen :P


Aksaleirille on pakko lähteä peräkärryllä ens kerralla... Tässä siis demonstraatio pelkästään sunnuntain iltapäivältä mitä ei ollut päällä, kun oli juoksukamat niskassa: Treenihousut, treenihuppari, treenipaita, juoksutakki, sadetakki, toppatakki, juoksupipa, treenikengät ja kumpparit :D
Akatemialta huristelin sitten kiesilläni lämppärit täysillä kohti Espoota ja Jerryn 2x300m testiä. Puolituntinen lämpimässä autossa vaatteita kuivatellen oli sen verran luksusta, että tarvittiin mielen lujuutta juoksenteluhaasteeseen motivoitumiseen. Vettähän tuli siis ihan vaakatasossa, oli kylmää ja tuuli. Ihanata. Tälläinen antisyksyihminen ahdistuu noin persesäästä ja vieläkun sinne pitää mennä trikoissa hillumaan, niin avot! Taktisesti olin ottanut mukaan täysin erillisen vaatekerran juoksenteluun, jotka voin kastella täysin ilman huolta loppupäivän paleltumisesta. No, alkuasetelmista huolimatta juoksu meni ihan kivasti, vaikka pahaltahan se tuntui: kun käsketään vetää täysillä urku auki, ni minähän vedän. Eka taisi mennä 58-59s ja viiden minuutin palauttelun jälkeen tokasta rykäisystä ei itseasiassa aikaa ole edes tiedossa. Kyllä siinä olisi vaan perkelettä mieli tehnyt tirvoa tokan vedon viimeisellä puolikkaalla ;)

Tästä toivuttua oli vikana vielä Niinun keppiklinikka, jossa Javan kanssa pohdittiin tuota putkihakuisuutta ja pieni eläin pääsikin demonstroimaan miten upeasti se putki löytyy, vaikka joutuisi vähän etsimään sisäänpääsyä. Kisoissa tai treeneissä keppistipluja sille ei tuu juurikaan, koska se on niin liikeorientoitunut koira (ellei liike osoita suoraan putkeen, niin kuuluu vaan slurps kun pieni koira sinne katoaa :D), mutta nyt sitten treenattiin vaan käskyllä esteen valintaa. Muutaman kerran meinasi alkaa naurattaa, kun siitä niin näki kuuhun asti, että se kyllä kuuntelee ja miettii mennessään, et kepeille joo... muttakun.... muttakun... putki!!!!!!!!!!!!!!! ja sitten se tempaisee itsensä putkeen ensin ja sieltä tullaan sitten ihmettelemään, että noni nyt niitä keppejä. Putkihäiriötä siis ilman liikettä ohjelmistossa.

Nalpero sanoi, että olipa kiva viikonloppu, aksaa ja shelttityttöjä! Ja kippari sanoo, notta maailman pähein Jalmari <3

Ja tämä näky oli kotona, kun itse just ja just jaksoi raahautua sisään.
Lammaskoiraa olisi leikittänyt vielä viikonlopun päätteeksi!
Viikonloppu oli siis huikean antoisa ja rankka lajin parissa ja mikä parasta, näitä on vielä seitsemän jäljellä ennen arvokisoja!

Kaikeksi hienoudeksi viikonlopun kruunasi Javan Elmo pojan eka SERT-A. Se on nimittäin sellain juttu, että Nalperolla on vuoden päästä eka valiojälkeläinen ja isukki on erittäin tyytyväinen jälkikasvunsa otteisiin tälläkin saralla ;)

16.10.2014

Reeniä pukkaa

Nalpero on ollut viime aikoina reeneissä niin tulessa, että mun tekis vaan mieli hihittää mennessäni, kun on vaan niin siistiä. Naamikseenkin olis huikea tarve tunkea kokoajan <3 <3 <3 -viestejä, kun kerrankin koira toimii kuin ajatus ja vieläpä useasti. Olen pidättäytynyt kuitenkin vuodattamasta siellä, mutta sen sijaan laitankin tänne täyslaidallinen, koska käsittääkseni ja uskoakseni lukijat ovat täällä vapaaehtoisesti :D

Ajoittain omat suoritukset tuntuu olevan sarjaa tikku paskaan -imitaatioita, joten niistä lähtökohdista onnistuminen niin nelijalkaisen KUIN kaksijalkaisen tontilla on aikamoinen rykäys. Huijaisin toki, jos sanoisin, että pelkkää nollarataa paukutellaan menemään, mutta naurattaa kyllä molempien mogailut. Syyskauden kouluttaa siis tehiksessä Janne Karstunen, joka passaa meille hyvin. Etenkin kun ollaan oltu liiton Training to Compete tms. aluevalmennuksessa Nalperon uran alkualkoina ja en olisi kamalan hämmästynyt, jos jatkuva mogailu olisi aiheuttanut tarvetta koutsille mennä välillä paukuttamaan päätä hallin seinään. Ja nyt se toimii kuin automaagi!

30.9. treenattiin vastakäännöksiä erikoisesteille. Nalperolle tuotti tuskaa jättää hyvät esteet suorittamatta, jos niitä näkökenttään sopivasti sattui. Esimerkiksi pituuden suorittaminen muurin vastakäännöksen jälkeen mitä erilaisista kulmista alkoi saada jo snadisti koomisia piirteitä. Jouduin tekemään ihan törkeänä töitä, että koira lähti samantien mukaan, eikä jäänyt sooloilemaan vaihtoehtoista baanaa. Kirsikkana kakun päälle päästiin sitten vielä tempomaan tuota ratatreeniä ja kyllähän siinä soijjaa pukkasi jo ennen pitkää, mutta loppuun se taisteltiin.


Samalla viikolla käytiin Juhalla tuuraamassa. Kenttä olikin pienentynyt sitten edellisestä visiitistä, josta johtuen ratapohja olikin ylllättävän tiivis. Ei sillä, että tuolla olisi ehtinyt vaan seisoskelemaan ja ohjeita huutelemaan koiralle, vaan tossua joutui kyllä toisen eteen. 6-7 oli aikamoisen hauska paikka. Leijeröinti + rytmitys, jolla putken ohitus. Thih. Aikamoisen tiiviiseen tahtiin sai itse tehdä töitä, jotta kaikki tarvittava tuli oikea-aikaisesti suoritettua ja informaatiota riittävästi koiralle, joka mielellään menisi kyllä sinne putkeen, jos mahdollisuus vaan tulee. Kepit oli kanssa sarjaa haastava, kun 11 piti ottaa haltuun, heittää kepeille ja leikkaa takaa. Pussin suoritusta jouduttiin kanssa pohtimaan, kun koiraeläin olisi halunnut suorittaa ihan yhden hypyn vaan ennen putkea ja kippari joutuikin yllättävän kantavalla äänellä ja paikallaan seisomalla kertomaan, että tännepäin pliis. 20-21 leijeröinti meni yllättävän kivuttomasti, kunhan vaan itse malttoi olla rynnimättä. Kaiken kaikkeaan siis hyvä ja hikinen treeni, taas :)

Eka veto

Toka veto

Maanantaina tuli tarjolle kaverin treenit Niinulle, joten enempiä asiaa pohtimatta tai Nalulta kysymättä nappasin meille nekin. Siellähän odotti taasen rata teemalla "täbääääääh!" ja sehän nelijalkaiselle sopi oikein hyvin. Muutenkin oli just Nalperon tyyppinen harjoite, kun sai kipittää menemään sen minkä tassuista lähti. Mä oon niin tulessa, että siitä on tullut niin itsenäinen ja rataalukeva olento, ettei irtoaminen tuota päänvaivaa. Ekalla rundilla treenattiin parin kerran kakkosputken lukitusta ja 11 riman pysymistä, kun meinasi oma persjättö olla snadisti myöhässä. Tokassa harjoitteessa oikeastaan ainut haastava paikka oli saada se kääntymään suorasta putkesta 17 putkeen 18. Se kun niin mielellään olis hypänny taas 15 hypyn ohimennen ja jos sen sai olemaan hyppäämättä, niin ei se mitenkään luotisuoraan kääntynyt uuteen suuntaan. Noooh, sellainen tuwkis se on :) Mutta oman liikkeen ja rintamasuunnan salaisuuksiahan tämäkin taas oli.


Ja jottei viikko nyt ihan keskenloppuisi, niin tiistaina oli taas vakio-Jannet. Saatesanoilla "No täähän on nyt tälläinen helppo rata ja leijeröitte vaan, niin pääsee helpolla" ja lisämausteella "Virheestä alkuun" voin kertoa, että lämmin tuli, eikä siellä nyt lopun kädessä niin paljoa leijeröity. Mutta yksikin rima tarkoitti siis sitä, että peli seis ja takaisin lähtöruutuun kulkematta vankilan kautta. Muutenhan Javalle ei rata ollut vaikea, mutta muutamat rimat meinasi lennellä.

Henkilökohtaisesti suurin sulka hattuun oli puomilta kepeille 17 joka kerta oikein! Ja viimein kun se nolla taiottiin tittelillä "Se oli muuten päivän nopein nolla ja kova aika muutenkin" oli hyvä lähteä jäähkälenkille. On tolla otuksella kyllä ihan käsittämätön agilitymoottori. Tässä harjoituksessa koirakin vietiin tarkoituksella vähän äärirajoille peruskuntokauden nimissä, jotta väsyneenäkin ne pystyy keskittymään ja suoriutumaan ja sillä on kyllä niin mahtava yritys päällä ihan loppuun asti.

Heitetäämpä loppuun vielä irtoamistaidonnäyte reippaan shewtin edesottamuksista. Nohevana aksaajana oon käyny siis todistetusti jopa kerran ulkona vapaatreenaa hallikauden alkamisen jälkeen, wuhuu! Ulkokentät taitaa meillä olla jotain reilu 20m leveitä ja niin se vaan irtoaa putkeen vallan ihan itse. Mahtista! Ja älkää välittökö tuosta ohjaajasta, ei sillä ole mitään hätää, vaikka vinkuukin noin karmivasti. Äänet vaan pois niin ei iske niin pahasti korvaan :D



Viikonloppuna onkin sitten ensimmäinen FitDog -leirirutistus ja tiedossa on lähtötasotestejä monellakin osa-alueella niin koiralle kuin ohjaajalle ja muutama 2,5h klinikka edellispäivän suoritteiden pohjalta sunnuntaina. Aikamoisen fantastillista, tästä se lähtee :)

6.10.2014

No osaahan se mennä sinne kepeille vaikka ihan itse

Koska viikonloppu oli valloittavan tyhjä kalendaarion osalta, ehdin jopa treenaamaan. Ohhoh. Päätin sitten muistutella otukselle vähän noita vaikeampia keppikulmia matalamman viretilan treeneissä ja sissolis, sehän oikeesti osaa yhtä sun toista. Kaksi asiaa: sheltti, joka ei putken jälkeen kysele niska mutkalla, että mitenkä ja sheltti, joka ihan itse tekee loppuun asti, vaikka kippari huiskii menemään vähän omiaan. Hyvä Nalu!


5.10.2014

Spektaakkeli ilmassa

Viime viikonloppu oli kyllä vallan erikoinen kisapäivä. Sattuipa nimittäin niin näinä päivinä, että varsin kuumottavan työrupeaman päätteeksi tottakai se syksyinen flunssa saapui myös meidän osoitteeseen. Siinä vaiheessa, kun kepo aloitti alkuviikosta täyspäivänuhailun, miltei osasin jo veikata mistä ko. taudin löytää loppuviikosta. Ja niinhän se sitten juurikin teki. Keskiviikon iltatilaisuudessa alkoi oireet sen verran ottaa jo otetta, katsoin parhaimmaksi julistaa torstain etäpäiväksi ja peruuttaa kaikki paltsut siltä osin. Välillä sitä tehtiin kuolemaa ja välillä töitä.

Niimpä näistä asetelmista koittavaa piirimestisviikonloppua voinee ihan hyvällä omallatunnolla kuvata sanalla 'kutkuttava'. Etenkin kun koiralle ei ollut näytetty minkäänlaista akilitiä n. puoleentoista viikkoon, duunin ja muiden kiireiden takia. Raahasin sitten puoliväkisin ruhoni hallille perjantai-iltana ajatuksena palkata muutama kontakti ja täytyy myöntää, että ikinä ei oo sekään homma ollut noin raskasta. Pari kontaktipalkkausta, lämpät ja jäähkät. Ja kaksijalkainen puuskuttaa niinkuin ei olis ikinä räpylä liikkunut toisen eteen edes tasamaalla verkkaiseen tahtiin. Siinä sitä sitten olikin mukava pohtia perjantai-iltana, että pystyykö sitä starttaamaan ollenkaan seuraavana päivänä. Onneksi lääkkeet on keksitty.


Jeeeeeee! Ja kyllä, klassikko räkäkuplakin taas mukana menossa :D (Kuva: Paula Häkkinen)
Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta sain revittyä itseni ja koirani lauantaiaamuna Purinalle.  Oli flowagilityt todella kaukana tekemisestä, kun joko jalat ei toimi tai vaihtoehtoisesti yksinkertaisesti happi loppuu, mutta siitä huolimatta Nalperolle varsin kelpo tulossarja (meille, montaa muuta saattaisi jo ahdistaa). A-kisasta ohjaisin sen ite esteen ohi, piirimestisagiradalta varmistelu-nolla, piirimestisjoukkuekisasta kyseenalainen vitonen (sattui voittajajoukkueen edustaja olemaan A:n kontaktin vieressä ja kuulemma todellakin osui, vaikka Saviojan käsi nousi - vaikkakin kriteerin mukainen suoritus se ei toki ollut) ja piirimestishyppäriltä sitten vielä toinen varmistelunolla. Joutui ihan analysoimaan eri vinkkelistä ohjausvaihtoehtoja, kun yleensä ottaa sen sujuvimman, mutta nyt piti a) pitää rimat olemalla alta pois b) ottaa huomioon, ettei jalat vaan toimi ja c) selvitä hengissä. Jos radan jälkeen oma ensimmäinen kommentti (kun henki saatu pihisemään ja syke normaalien ihmisten skaalan sisään) on "se oli ihan kamalaa", sen on kans pakko sitä myös olla.

Otetaas yks keinu täs eka, ni tuun sit (Kuva: Paula Häkkinen)
Putkijarruahan se ei kyllä _todellakaan_ osannut ja flaikkasi noin Espoon kautta, mutta tulos sitä myöten mieluisa, että kohdat a-c toteutui myös hyppärillä. Näillä eväillä tosiaan Nalperolle HSKP:n piirM-2 2014. Piirimestisratoja ei kameralta löydy, kun kaikki oma efortti meni ihan vaan siihen, että pystyy starttaamaan. Onneksi kuitenkin joukkuebaana oli ystävällisesti tuttavallisesti päätynyt filmille ihan pyytämäti, tattis Markolle!


Päivä oli vähän liian pitkä tuohon omaan kuntoon nähden, kun Purinalla tuli vietettyä aamuysistä iltakasiin. Onneksi kentänlaidat olivat tuttuja täynnä, niin se sentään edesauttoi tuntien kulumista niin, ettei asiaa edes huomioinut. Vasta himaan päästessä ymmärsi oikeesti miten puhki ja loppu sitä voikaan yhdestä puolikuntoisena vedetystä kisapäivästä olla. Sunnuntai menikin sitten kokonaan nukkuessa. Mut hei, täskin suosta on noustu ja tiistaina uskalsi jopa Jannen treeneihin itsensä taikoa.

Takuuvarma listahitti tiistain tehistelyihin oli ainakin mukana viety uunilämmin omppupiirakka piirimestisrykäisyn kunniaksi. Sen kyytipojaksi Janne olikin sitten taikonut juoksenteluhenkisen (paitsi, jos oli ovela ja ohjasi kylmän viileästi rytmityksellä ja takaaleikkauksilla, thih) harjoitteen, joten olihan se vähintäänkin tärkeää jotenkin treeneissä kadonneet kalorit korvata. Teemana oli siis tiukat käännökset erikoisesteillä niitä hajoittamatta. Nalpero oli aavistuksen vallaton ja sen oli todella vaikea ymmärtää miksi pituutta ei esim. saisi suorittaa sivusta, jos se sattuu näkökenttään. Hän kun on nykyään niin omatoiminen, että esteet löydetään ihan pyytämättäkin ja monesti ne on jopa niitä oikeitakin. Sitten on näitä päiviä, kun Liitävä Karvalakki vaan päättää miten se rata voisi mennä. Selkeästi siis loputtomalle treenilistalle tämäkin - vastakäännökset erikoisesteille niin, että sieltä jopa käännytään.