25.2.2015

Tuplasti jalmineja

Javan ja Kaarin jouludeittien lopputulos ratkesi tänään: Hipsu taiteili omatoimisesti maailmaan kaksi varsin tomeraa merlepoikaa (200g ja 250g) heti aamutuimaan <3 Hienoutta, isi tykkää! <3


 <3_____<3      Kuva: Outi Korhonen 

21.2.2015

Namimaatit testissä

Sen verran paljon tuli kysymyksiä tuosta Manners Minderista (nyk. markkinointinimi taitaa olla Treat & Train), että ajattelin pygästä kasaan pienen infopläjäyksen aiheesta. Ja lanseerasin samalla ihan uuden terminkin, namimaatti! Hauskaa oli tehdä tulliselvitystä puhelimitse, kun yritti selittää mitä masiina tekee ja toisessa päässä tullivirkailija yritti ymmärtää. Namimaatti that is!

Speksit



Manners Minder (Treat & Train) Ready Treat
Hinta (+ rahti, tulli) 170 USD  50 USD
Koko 34,5cm x 23cm x 19cm   11,5cm x 12cm x 5,5cm
Paino 1,5kg 200g
Patterit 4 x D, 2 x AAA 2 +3 AAA
Pakkauksessa mukana Laite + kaukosäädin, dvd, target alustalla Laite + kaukosäädin

Vaikka lopputulos on sama, niin kyseessä on kaksi aikamoisen erilaista aparaattia.

Manners Minder + / -


Aloitetaan vaikka sillä, että näin parin vuoden käytössäolon jälkeen tämä on vielä ehjä, vaikka kertaalleen olen pudottanut aparaatin käsistä parkkiksella. Pointsit siitä! Tosin en tiedä onko syy ehkä niinkään kova käyttö, kuin se, ettei tuollaista laatikkoa vaan viitsi kannella mukana. Suurin miinus on siis aparaatin hillitön koko. Ei siis ole sellainen kivasti treenikassissa kulkeva tuote ollenkaan, vaan kun se otetaan mukaan, niin treenit on kyllä suunniteltu myös hyvin etukäteen.

Toisaalta paino on myös laadun indikaattori. Laite tuntuu ja on ihan laadukasta tuotantoa (tuohon hintaan toki vähempää ei voi olettaakaan), joka on selkeä plussa myös masiinan paikallaanpysyvyyden puolesta. 1,5kg kestää tuollaisen 11kg sheltin äkkijarrutukset ilman, että laitetta kasailtaisiin takaseinästä.

Kivituhkalle en ole tätä myöskään vienyt. Osasyynä on aika mellevä hinta (en vältsyyn halua hiekkaa koneistoon) ja toinen on tuon otuksen vauhdikas tyyli mennä palkalle; se on täysiä ja nelijalkajarru ihan viime tipassa. Siinä on äkkiä namitarjotin niin täynnä soraa, että sieltä koira saakin namia etsiä ihan etsimällä. Keinonurmella siis bueno.

Laitteen mekanismista johtuen tämä syö vain kuivaruokaa. Ja sellaista säännöllisen muotoista. Vähänkään palleroisesta poikkeava raksu on ennen pitkää pyörivän reikälevyn ja koneen välissä jumissa. Voi sen kyllä jumittaa ihan paska tsägäkin, mutta todennäköisesti vähemmän mahdollisimman pyöreällä nappulalla. Onni on ahne koira, jolle nappulat menee palkasta ja toisaalta hyvä, että kisoista voitetuille lahjakorteille löytyy raakaruokaperheessä myös muuta käyttöä. Esim. RC poodle junior on oikein toimiva :D

Masiinan äänet ovat näköjään jonkinverran kirvoittaneet keskelua, kun kommentteja on jostain sattunut lukemaan. Piippausääntä voi siis säätää tai laittaa kokonaan pois, mutta toki reikälevyn pyöriminen aiheuttaa jonninverran rohinaa, joka kuulemma herkillä koirilla voi aiheuttaa sen, että menee ihan maku. Mulla ei ole tälläisestä kokemusta. Piippaus siis korvaa hyvin naksuäänen, kunhan koira on siihen ehdollistettu.

Ja toki selkeä plussa on se, että laite tarttee lataa vaan treenien aluksi. Vajaa litra taitaa napua upota automaattiin, joten saisi siinä varmaan aikalailla treenailla keskenloppumiseen. Laitteessa voi säätää pyörimisnopeutta, jolla voi vaikuttaa siihen, kuinka monta nappulaa sieltä tipahtaa tarjolle. Ja toki reikälevyt isolle ja pienille raksuille tulee mukana.

Ready Treat + / -

Kuva: Cleanrun.com, kun oma boksi on vallan kateissa 

Koko on sitten tämän boksin kirkkain etu. Kevyt ja pieni ja vallan yksinkertainen. Mutta ilmeisesti siitä syystä se on myös rikkisärki jo nyt. Koneistossa ei kestä ratas paikallaan, joten se kolisee nyt laitteen sisällä ja enemmän on tuolla käyttöä musiointivälineenä kuin treenivehkeenä. Kertaalleen tuo puolisko sen avasi ja korjasi, mutta ilmeisen turhaa, kun pitäisi kai jollain silkkihansikkain käsitellä. Mikä on kyllä aika iso buuuuu kuitenkin hintaan nähden. Javan käyttöön kuitenkin oli liian kevyt vauhdikkaasta tyylistä johtuen, joten laite sai vähän lentoa ja kyytipoikana kivituhkaa. Liekkö sitten ollut osasyynä rikkoontumiseen.

Boksiin voi myös tunkea mitä tahansa ruokaa, joka on iiiiso plussa. Käytännössä siis oikeesti megapalkkaa. Toki sitä pitää sitten olla lataamassa jokaisen vedon jälkeen, mutta tuleepa jumppaa myös ohjaajalle. Boksista ei myöskään lähde muuta ääntä, kuin raksahdus auki, joten tuplakapulat pitää olla käsissä: klikkeri ja kauko-ohjain.

Ulkona auringonvalossa vastaanotin selkeesti otti häiriötä. Käytännössä sai siis napsutella avaajaa ihan kaikessa rauhassa ja mitään ei tapahtunut, jos sattui aurinko ottamaan väärässä kulmassa. Toinen probleemi oli minu mielestäni kapea signaalisektori. Laitteen pitää olla miltei kohtisuorassa tai pienessä kulmassa kauko-ohjaimeen nähden tai muuten se ei vaan saanut signaalia laisinkaan. Sai siis olla varuillaan itsekin kipaisemaan palkkaamaan otuksensa, jos boksi auennut ollenkaan. 

Loppukaneetti

Olisin toki toivonut, että jompikumpi näistä olisi ollut vallan täydellinen niin käytettävyydeltään, laadultaan, kooltaan ja hinnaltaan, mutta kuten edeltä huomaa, se ei ihan ole näin. Ja ihan ensi kärkeen pakko todeta, että hinnat on kyllä aikalailla yläkanttiin. Huvittavaa, että tuosta Ready Treatistä pyydetään jopa 70 euroa täällä Suomen kamaralla, joka on minusta jo aika paljon liikaa. Jos laite olisi 30 USD, minusta se olisi ihan hintansa väärti, joten ehkäpä puutteistaan huolimatta, voiton vie nyt Manners Minder (jos sillä voisi käyttää kosteaa safkaa, niin olisi huippu). 

Tarvitseeko namimaattia? Nalperon ykköspalkka on toki aksassa ihan lelu ja sen yhdessä repiminen, mutta välillä tarvitsee tehdä treenejä, jossa ykkösjuttu on ohjaajafokuksen vähentäminen ja sanalliseen käskyyn keskittyminen. Ja se on kieltämättä helpompaa, kun ei tarvitse olla lelua heittelemässä ja koira tuijottamassa, että misä sitä lelua ja jokojoko. Duunin ja hallin/kentän varaustilanteen takia kun joutuu aikalailla vapaatreenailemaan itekseen, niin onhan se kiva, että on edes jotain ohjaajasta irrottavaa käskytreeneissä. Jos saisin valita, niin treenaisin kyllä enemmin kaverin kuin namimaatin kanssa, koska kaverit jumittaa harvoin yhtä paljon kuin nämä :D

Ja sitten pallo lukijaosastolle:

Kysymyksiä, kommentteja, kokemuksia?

19.2.2015

Kovin uskottavat koirakakarat 5 pv

Tässä ne nyt ovat, pienet jalminitermiitit hyvin asiallisessa viiden päivän iässä. Kuvat:: Satu Airaksinen

Mv-u

Tri-u

Blm-n

Mv-n

15.2.2015

KuntoKoira nelonen paketissa

Perjantai alkoi paperiin piirretyllä ympyrällä, jonka sisään piti kirjoittaa "Mitä mielessä?". Tällä hetkellä ainakin seuraavaa:
  • Ihan huikea koiraeläin koko viikonlopun!
  • Lihakset huutaa hoosiannaa 
  • Jonninasteinen kokovartaloväsy
  • Huippuryhmä!
  • Mahtava tsemppi päällä
  • Onnistumisia
  • Haasteita ja niiden selättämistä
  • Kehuja
  • Hyvää fiilistä :)
Ei siis hassumpi viikonloppu. Nyt voi ehkä sanoa, että väsynyt, mutta onnellinen. Ja veikkaan tuon karvaotuksen tuumaavan samaa, mikäli se nyt nukkumiseltaan mitään ehtisi kommentoida :)

Mistä lienee saanut lempinimiosastoon myös kutsumakoodin Turkis....
Perjantaina hilpaistiin taas Sörnäisiin heti duunipäivän jälkeen ottamaan osastoon hieman henkistä valmentautumista sekä tietoutta urheilukoirien vammoista. Christinan osuudessa tällä kertaa tutustuttin MBB -metodiin, jossa tarkoitus on saada aivot stressialueelta ns. luonnollisen toiminnan alueelle niinkin yksinkertaisesti, kuin käymällä tietoisesti läpi aistit ja niiden tuottamat aistimukset. Ilmeisesti aivot ovat joskus hyvinkin yksinkertaista huijattavaa :)

Karoliina Nyyssönen luennoi oman settinsä sitten eläinlääkärinäkökulmasta. Muistuteltiin kisaolosuhteiden, koiran ominaisuuksien huomiointia, tarvittavaa huoltoa, oikeanlaista sapuskaa. Ainakin näiden valossa Nalperolla pitäisi olla ihan hyvät kotiolot, kun parhaani mukaan koitan tarjoilla monipuolista, laadukasta safkaa ja siihen kylkeen riittävästi purkeista kyytipoikaa. Sen lisäksi vammapuolelta käytiin läpi muutamien jenkkitutkimusten valossa harrastuskoirien yleisempiä vammoja lajin parissa ja lista aiheutti varsin vilkasta keskustelua. Olihan siellä toki kymppinä mukana shelttienkin ikioma koipiprobleemi, kinner, mutta sitäkin vähän ihmettelen, koska ei nuo Suomessa yleensä aksassa pauku, vaan ihan pihalla kirmatessa. Enivei, etuosa siellä on vammatilastojenkin valossa kovimmilla ja sitä seuraa sitten takaosan isot lihakset ja paukkuvat polvet (lumpiot ja ristarit). Selkäkin saa osansa osumista.

Lauantaina meidän ryhmällä olikin sitten aamuksi raahautuminen Masalaan. Reippaasti aloitettiin ysiltä Teemun treenikombolla ja ilokseni on kyllä todettava, et Java oli kyllä huikean hyvä! Takaaleikkaukset ei ikinä oo ollu sen vahvinta osaamista, kun kippari ei niitä aina ole oikein osannut ohjatakkaan, mutta ehkä tämä videokin todistaa, että jotain on aksan peruselementeistä jäänyt hattuun, kun liike toimii käännöksissä? Sen lisäksi se lähti niin mageesti irtoamaan lopun loivissa leikkauksissa putkeen, että meinasi itselle tulla ihan kiire ehtiä mukaan.



Aikalailla pikaisen jäähkän jälkeen olikin sitten Niinun ratakummajainen, 40 estettä! Voi yikes. No, onneksi ajatus olikin tehdä se neljässä osassa ja käytännössä edetä sinne asti, kun nyt pätkiä sitten loppukädessä ehtii. Jalmari jatkoi vallan päteviä otteita myös tässä treenissä ja erityisesti mieltä lämmitti keppiosaaminen. Sen lisäksi aidon wau -fiiliksen sai tuo sen nykyinen estehakuisuus, kun sen pystyy lähettämään ja itse pitäisi ihan oikeasti mennä ajoissa niitä valsseja tekemään, jotta pieni otus ei lurahtele kaikenmaailman putkiin matkan varrella. Sen verran jäi vielä aikaa ylikin, että ehdittiin Niinun kanssa vähän kellotella esim. lopun kuviota, että meneekö sukkelammin sylkkärillä vai valsseilla. Jälkimmäinen voitti, mutta tulipa testattua tuo hätävaraohjauskin.


Siitä sitten taasen pikapikaa koiran kanssa tekemään reilu lenkki ja itse ahertamaan fysiikkatreeniin. Voi sissos nuo nopeuskestävyystreenit on rankkoja! Silkkaa intervallia ja spurttia ja voin kertoa, että tunnin ahertamisen jälkeen tiesi jotain tehneensä. Ilmeisesti mun pääkopalle se oli liikaa, kun sain sitten vaivoikseni fysiikkatreenien jälkeen iloisen migreenin. Voi ruutananruutana. Aika liukkaasti sai lähteä kotia kohti ajelemaan ja toivoa parasta, ettei ihan mahdottomaksi ylly tuo ihanainen silmien takainen jomotus. Riittävän doupattuna sukelsin sitten nukkumaan päikkäreitä ja jos jotain, niin mukana oli toki uskollinen ystäväni, Herra Migreeninparantaja <3 Tai ainakin kova yrittäjä :)



Sunnuntaiaamuna en ehkäpä herännyt mitenkään erityisen virkeänä, mutta kyllähän tuo raikas -10 herättää, kun tietää viettävän päivän varsin viileissä Akatemian olosuhteissa. Heti ysiltä olikin ohjelmassa Juhan tiukkaa pyöritystä ja kirmailua sisältävä 33 esteen pikkulämpimät. Tässä treenissä hain ihan tarkoituksella vähän rajoja, että miten paljon pitää lähettää, mistä lukitsee hypyn, mitkä vaihtoehdot mahdollisia vs. omat kisavaihtoehdot.

Early morning agility

Ready for the day!
Jostain kumman syystä Javalle tuli vähän keppistipluja, kun meinasi jäädä tuijottamaan mua. Menee siis ihan oikein sisään ja sitten alkaa kommentoida ohjaajalle päivän polttavia asioita. Hmmh, no palkkailtiin sitten näitä muutamat, niin otukselle tulee hyvä mieli. Sen lisäksi meinasi olla vähän liian hanakka menemään takaakiertoihin ilman käskemättäkin, joten piti hyvin tarkkaan katsoa oma linja riman puolenvälin paremmalle puolen ja sivuttaisliikkeessa antaa enemmän tilaa. Mutta muutenhan se teki kyllä hienosti duunia, hieno karvalakki!


Kuvaus olikin näköjään mennyt iLuurin "Hidastuksella", joten tottakai sitä piti sitten vähän matskua hyödyntää tuossakin videossa. Kultakylkinen Nalpero hyppelehtii oikein slowmotion! Pitääkin kontaktitreeneihin muistaa toi, että noi tuplaframet tekeekin aika nättiä jälkeä vs. normimenon hidastaminen.

Aurikoisessa pikkupakkasessa olikin oikein mukava verkata koiraa ja jutella niitä näitä, joten meinasikin olla lopun kädessä yllättävän kiire sitten seuraaviin treeneihin. Viikonlopun viimeisenä meillä oli Jennan viritelmä, jossa aiheena oli irtoaminen/leijeröinti ja kontaktit. Ja radalla oli myös Nalun arkkivihollinen, kepittelijälle huuteleva suora putki! Näitä siis lisää ja lisää treeniin, putket on pahoja vihulaisia, kun ne niin pontevasti nuorta miestä houkuttelee sisuksiinsa. Noooooh, eipä hätää, muutaman kerran kun palkkailtiin oikeat, niin johan lähti ja saatiin jopa se nollakin tiristettyä tältä baanalta. Tosin ohjaaja oli jo aikamoisen finaalissa ja käytti kyllä hyödykseen nuo tilanteet, jossa sai laiskotella - esim. yks keinu :D No taisteltiin silti ja hienoja pätkiä!



Sunnuntain iltapäivän täytteeksi oli vielä yhdet fysiikkatreenit, jossa itseasiassa kellotettiin taas meitä ohjaajia. Pääjumin takia mun oli pakko vetää drillit vaan juosten ilman hyppyjä ja kuperkeikkoja, mutta ihan riittävän pahalta se lähestulkoon pari sataa metriä kiihdyttämistä, 180 asteen kääntymistä, peruuttamista, tötsien koskettelua tuntui. Kiva, mutta rankka viikonloppu siis taasen aksan parissa takana. Paljon treenattavaa, mutta paljon onneksi myöskin tehty duuni alkaa näkyä. Kohti uusia seikkailuja!

Jalmineja, vol. 5!


Käpylaakso sai perjantaina toisen erän iki-ihania Jalmineja, kun Lady pungersi maailmaan upean kattauksen pieniä sheltinalkuja <3 Tällä kertaa lopputuloksena oli blm-narttu, mv-narttu, tri-uros ja mv-uros. Huikea jakauma vieläpä!

Synnytys meni ensikertalaiselta erittäin hienosti ja tuloksena ponteva rivi tirriäisiä (syntymäpainot 160-205g). Kaikki ovat jo aloittaneet painonsa nostamisen, joten kaikki hyvin siellä osastolla. isukkikin on niin kovin ylpeä!

8.2.2015

Herra Huumorikoira treenaamassa

Ojangon hallin ruuhkaisesta varaustilanteesta johtuen jouduin laittamaan ihan herätyskellon sunnuntaiaamuksi, jotta ehditään ysiksi vapaareenailemaan. Aika traumaattista :D No, koirat on kyllä aina valmiina kuin partiopoijjaat, joten aikamoisen nopeasti siinä omatkin unihiekat karisee näköelimistä. 

Joka kuukausi pitäis vahvistaa noita lajin teknisiä seikkoja, joten omistettiin tämä keikka keinulle ja kepeille. Viimeaikaisen treenaamattomuuden vuoksi olen ihan ehtinyt taas unohtaa miten vallan huvittava eläin tuo pilkkuturkis oikeasti on lajin parissa. Sen kanssa ei vaan VOI treenata mitenkään ryppyotsaisesti tai vakavasti, koska mitään virkamiesmäisyyttä tai tosikkoutta ei ole kyllä tuossa koirassa lainkaan. 



Että semmoista, jonninverran sai repeillä taas treenien puitteissa :)

Ps. Perjantain uutimet oli vallan loistokkaita, joten Tampereelle on Jalmini -lähetys rantautumassa maaliskuun puolessa välissä <3

5.2.2015

Täällä taas!

Noniin, lomat on lusittu ja arki on alkanut ihan kaksin käsin :) Täytyy kyllä myöntää, että tuollainen parin viikon totaalibreikki ihan kaikesta palmun alla saa kummasti asiat aina oikeisiin mittasuhteisiin ja akut ladattua. Tällä kertaa kun lomakin oli suunniteltu täysin siitä perspektiivistä, että mitäpäs jos ei tehtäisiin "yhtään-mitäänniä" ja se onnistui kyllä Mauritiuksella aikamoisen mainiosti all-inclusiven äärellä.







Nelijalkaiset viettivät sillä välin oikein leppoisaa lomaa Mikkelin huudeilla lenkkeillen, syöden ja nukkuen. Ja Natille pitää tietty palloa heittää, niin pieni koira on maailman onnellisin pieni koira. Ja Nalun pitää päästä välillä sylkkyyn tai lähituntumaan, koska noin julmasti hyljätyn karvalakin on tärkeää ladata läheisyysmittarit. Jännintä lomaohjelmaa turkiksille taisi olla saukon kohtaaminen jäällä (Nalun piti hipsutella salaa ihan katsomaan lähempää, että mikäs hiippari se tälläinen läpsyttelijä on) ja perjantaipäivää läsnäolollaan ilahduttanut nuohooja. Pitihän se toki pihalla haukkua huolellisesti ensin, koska katolla kävely on vähintäänkin epäilyttävää ja siitä pitää tiedottaa, mutta sieltä alastullessa voikin sitten kohteen vaikkapa esim. suuteloida. Nati luonnollisesti näki täsä hyvän uuden uhrin myös lelun heittelijäksi.


Mutta olipahan vaan talo tyhjä ja hengetön kotiinpalatessa, kun turkikset tulivat kotiin vasta viime viikonloppuna! Missä on tassujen teputus, kosteat kuonotökkäisyt, tiukat tuijotukset, jalan päällä nukkujat. Sinäänsä toki parempi näin, kun työ otti kyllä omansa ihan sulavasti niiltä lämpimiltä ja sain tehdä 12-14h päiviä loppuviikosta, mutta silti. Kyllä talossa koira pitää olla, nih! Ja olihan se aikamoisen iloisa hetki koikkuleille saapua kotiin <3

Loman aikana sain myös tuplaten loistavia uutisia, kun ultra vahvisti Jalmineita olevan tulossa niin Outin Hipsulle (yhdistelmä) kuin Käpylaaksoonkin Satulle (yhdistelmä) . Aivan mahtavaa, niinkuin eräs k-kauppias sanoisi sinne maitokaappiin :D Molemmat erittäinkin mielenkiintoisia, ensimmäinen ei vähiten siksi, että Hipsun sisko sattuu olemaan hienoimpia shelttejä tällä hetkellä Suomen aksabaanoilla ja jälkimmäinen siksi, että Javan ensimmäinen pentuehan on ko. nartun äiteen kanssa ja siitä saatiin todella hieno, harrastuspotentiaalinen kattaus kakaroita (kaksi oon nähny aksassa ja Elmollahan on jo valiokellot käymässä). Eikä tässä vielä kaikki, yhtä uutista jännätään vielä huomenna ultrassa!

Pikkuhiljaa päästy palailemaan siispä ihan koiralliseen arkeen ja jopa ehditty käydä aksa(treeni)ton tammikuukin jättämässä taakse. Niinulle sain maanantaiksi tuurausvuoron, joten karvanaattoi pääsi päästelemään höyryjäå rytmitys/irtoamisbaanalle oikein lahjakkaasti. Harvemmin siinä vartissa ehtii oikeesti käydä koko 37 esteen baanan koukeroineen läpi ja kokeilla eri vaihtoehtojakin jopa. Menohalujahan turkiksella oli siitäkin huolimatta, että olin käynyt maanantaiaamuna vähän höntsäämässä Ojangossa ja hakemassa tatsia.

Sen lisäksi tiistaina päästiin 1,5kk tauon jälkeen vihdoin myös tehistreeneihin, jossa aloitellaankin kevätkautta Jennan tarkan silmän alla. Tällä kertaa katottiin vähän tekniikan tilannetta: erottelut, takaatyönnöt, keppien itsenäinen avokulma, kontaktit, välistävedot, serpentiini. Java oli ihan törkeän taitava! Näissä harkoissa sen kyllä näkee miten paljon se on kehittynyt taidollisesti viimeisen vuoden aikana. Ykkösellä oikein sisään esim. tuohon putken jälkeiseen avokulmaan. Sen lisäksi kotitreeniin saatiinkin liikehäiriön ja leikkauksen vahvistaminen kepeillä estehäiriöin, jotta saan rynniä päälle vähän voimakkaammin, kun vähän modattiin treeniä.