25.7.2015

Agility ei ole urheilua

Vai onko?

Tämänpäiväisten aksakisojen jälkeen tuli taas pohdittua varsin ajankohtaista kysymystä onko agility urheilua vai ei ja sattui kerrankin olemaan tuo lahjalaite Polar Loop ranteessa myös kisapäivänä . Sieltähän saa mukavasti pikkuinformaatiota päivän aktiivisuudesta nukkumisen, istumisen, kävelyn ja juoksun osalta, plus arviota kalorinkulutuksesta sekä tepastelluista askelista. Muutahan tähän päivään ei ole mahtunut, kuin kolme starttia ja niiden lämpät + jäähkät ja kisapaikalle autoilu molempiin suuntiin.



Kyllä miltei väittäisin ihan näin tuoreeltaan, että tänään on urheilua harrastettu.

Mikkelin aksakisat alkoivat medien osalta jo kasilta, joka ainakin allekirjoittaneelle todellakin liian aikaisin, vaikka kuinka mökiltä Mikkelin laidalta oli herätys. Valmistautuminen omalta osalta oli pikainen äkkilähtönä hommattu tee-se-itse Barcelonan loma, jonka lennot laskeutuivat Suomen kamaralle to-pe yönä. Siitä enemmän matkablogin puolella, mutta olipahan vaan mahtava ja vauhdikas reissu :) Ja kun kelit oli kauttarantain +30-32, niin kyllähän siinä alkoi olla jo lomantuntua kautta linjan.

Koirat ovat sillä välin vetäneet mökkisaaressa lonkkaa hyvinkin täysipäiväisesti tekemättä yhtään-mitäänniä. Aitoa lomailua siis! Vähän kävyn ja kepin heitto ja rannassa lutrausta, ruoka-ajan päivystämistä ja nukkumista. Meillä on siis ollut ihan totaalibreikki lajista, kun kumpikaan ei ole asian suhteen antanut ajatustakaan. Muutenkin minusta on valtavan tärkeää tuo riittävä totaalilepo niin lajista kuin säännöllisesti kaikesta muustakin urheilusta koiran kanssa. Aksa on kuitenkin rankka laji ja lihasten mikrovauriot tarvitsee vaan yksinkertaisesti sitä pitkää lepoa parantuakseen. 

Arvokisojen jälkeen Nalpe on käynyt kerran kentällä ja kaksi kertaa kisoissa, kun tuli pyyntö tulla Javaa näyttämään mökkikaupungin kisoihin. Siinä on ladattu kroppaa ja päätä. Uuteen kauteen pitäisi lähteä siis pikkuhiljaa elokuussa peruskuntokausi ykkösen merkeissä, joten fokus on yhä lajillisesti nyt niissä pilareissa ensin jokatapauksessa. Nyt kun nollaa huolella, niin uuden kauden suunnitelukin on paljon selkeämpää ja inspiroivampaa.

Rantakylän kisoista 12.7. kotiintuomisina Javalle tuplanollavoitto ja Ionalle ihanaisia pentupainikamuja shelttikakaroiden Yoshin ja Rienan toimesta. Viitasella oli tarjolla kolmosille kaksi agirataa, josta eka meni ihan kivasti ja tokalla mietin, että ny lähdemme kokeilemaan tuplaa. Radalla oli hyvinkin strategisiin käännöspaikkoihin laitettu 45 rimat, joten oma lähestymiseni oli ottaa nämä pitkäksi varman kautta ja kääntää vasta sitten. Myös kontaktit otettiin oikein huolitellen. Yllättäen jälkimmäinenkin räpeksintä riitti voittoon, joten uudenlainen pulma oli saada autoon mahtumaan koirakamojen, golfbägin ja mökkikamojen lisäksi 30kg nappulaa :D




Tänään Jalmarille voitto ja kakkossija sadasosan voittajalle hävinneenä, joten vallan mukavasti meni kisapäivä aamuhaasteista huolimatta. Kisapaikka oikein kivaa vaihtelua keskellä kv-näyttelyhulinaa, keli aivan täydellinen, jälleen uusia tuttavuuksia, kavereiden näkemistä, loistavien aksasuoritusten ihailua, tuttujen menestymistä ja onnistumisia. Toki niitä omiakin! Ja jälleen kerran pitää kyllä ihastella tätä maakunnissa kisaamisen filistä, kun tuntemattomat tulee radan jälkeen onnittelemaan hienosta vedosta ja tulihan siellä näyttelyalueellakin läpikävellessä kyselyitä, että onko tämä Java.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin jatkamme lomailua. Näistä näkymistä nimittäin bloggaillaan just nyt :)


14.7.2015

Veteraaniko?

Natiainen täyttää tänään kokonaista kahdeksan <3 Veteraania siinä ei ole tippaakaan, vaikka iän puolesta voisikin. Sehän on vaan keski-ikäinen sheltti vasta.  Toki synttäreitä piti viettää asiankuuluvin menoin ja aamupalaksi tuunasin maksalaatikkoa juhlavampaan kuosiin. Kyllä, maistui niin sankarille kuin juhlaväellekin! Lahjaksi pieni koira sai uuden narupallon, jota onkin tämä päivä kannettu heiteltäväksi silmät loistaen, joten uskallan väittää senkin olleen nappivalinta.





4.7.2015

L-o-m-a


Niin koitti sekin perjantai, kun työläppärin sai sulkea vähän pidemmäksikin toviksi. Hienojen säiden kunniaksi ampaistiin mökille ja niin oli mukana myös kolme innosta soikeaa mökkeilijää. 

Pienin vieläpä sen verran täpinöissään, että joutui pitämään kiinni viimeiset 200m, ettei menisi uinniksi...




2.7.2015

MUSHia pushi

Saimme MUSHilta testattavaksi muutaman pussillisen Vaisto -pullia ja mielelläni näitä lähdinkin testaamaan tuon erityisesti pentusen näkökulmasta. Meillähän raakaruoka on muutenkin pääasiallinen kupin täyte aikuisilla ja kyljessä sitten mitälie palkintonapuja aktivointitarkoituksessa + reissuja silmällä pitäen. Pentu on ollut pääosin nappulalla yksinomaan siitä syystä, että suuri osa ruuasta menee palkkana, kun tavoitteena on ainakin yksi tai kaksi ruokaa sheippailla tai antaa aktivointina. Ei pääse ipana pulskistumaan sitten ainakaan vahingossa ekstranamien takia.

Testiin lähti siis Puppy Formula: nauta-poro-lohi ja All Breed Formula: Sika-kana-lammas. Riista tuntuu olevan monelle koiralle vähän vieras maku ja jotkut kieltäytyy täysin tai sitten pyörittelee sitä vähän ympäriinsä, joten nämä pallerot varsin helppo tapa toki totuttaa voimakkaaseen poron makuun pentunenkin. Meillä ainakin Javan ensireaktio poroon on hinkata päätä ruokaan ja Nati nyt söisi vaikka niitä pieniä kiviä, ni hää ei kyllä huomaa porossa tai missään muussakaan lihassa eroa ennekuin ne on jo mahassa. Pentunen on varustettu aikamoisen vahvalla ruokahalulla, joten maistuvuuden kanssa ei ole kyllä ollut minkäänlaisia ongelmia - päinvastoin, enemmän menisi, mitä keittiö tarjoaa :)


Ensitöikseni vilkaisen aina ainesosaluettelot ihan mistä tahansa koirille syöttämästäni. Uskon nimittäin varsin vahvasti, että laadukas ja mahdollisimman vähän prosessoitu ruoka on parasta polttoainetta + ennaltaehkäisenää terveyshuoltoa niin neli- kuin kaksijalkaisillekin, joten myönnän olevani aika kriittinen mitä tulee koiran eväisiin. Pieninä määrinä nameina toki voivat nyt syödä mitä tahansa, mutta perusruuan pitää olla kondiksessa. Esimerkiksi pentupalleroisten osalta lista oli mielestäni varsin selkokielistä luettavaa:

"Suomalainen nauta 35 % (liha, sydän, maha, rusto, maksa), lappilainen poro 35 % (luu, liha, keuhko, rusto, maksa), norjalainen lohi 24 % (lohi ruotoineen), kasvis 6 % (parsakaali, lehtisalaatti, omena, porkkana, kylmäpuristettu auringonkukkaöljy, camelinaöljy)."

Ei esimerkiksi hernepohjaista proteiiniä, luujauhoja, viljaa tai riisiä. Verrokiksi tähän vaikkapa eräs markkinoiden näkyvimpiä penturuokia:

"Kuivattu naudan- ja sianlihavalkuainen*, eläinrasvat, maissi, kuivattu siipikarjanvalkuainen, vehnäjauho, vehnä, juurikaskuitu, riisi, maissijauho, hydrolysoidut eläinvalkuaiset, kasvivalkuaisuute*, kivennäisaineet, maissigluteeni, kalaöljy, soijaöljy, hiivat, frukto-oligosakkaridit, hydrolysoitu hiiva (mannaanioligosakkaridien lähde), isosamettikukkauute (luteiinin lähde). "

Kumpaa itse söisit? Huvittavaa tässä vertailussa on myös se, että ovat vielä itseasiassa samanhintaisia €/kg, kun verrataan vaikkapa noita pienempiä myynnissä olevia pakkauskokoja, vaikka ainakin minulla on ollut sellainen mielikuva, että ensiksi mainittu olisi kalliimpaa.

Sitten käytännön testiin.

Alla Natin ensireaktio: parempi istua kylmäkassin päälle, koska managerin tulee ottaa iso siivu urheilijan ruokaa testiin ihan ensitöikseen testiin! Kylmäkassista muuten erityisbonari, sellainen on näillä lämpimillä ihan kiva ilman mitään määrällistä ostorajoitusta, niin saa eväkset jäisenä kotiin asti.


Pentukin jo tietää kumpi on vauvojen ruokaa
25 gramman säntillinen pallerokoko tekee ruokinnan mitoittamisen helpoksi. Ainut vaan, että ohjeellinen kulutus jo meidän taloudessa olisi reilusti yli parikymmentä pulleroa päivässä, joten yhdellä pussilla ei pärjäisi kahta päivää. Helppoa se kyllä on, joten näillä raakaruokintaan siirtyminen on rakettitieteestä aika kaukana. Hoitoon koiria viedessä olisi kyllä vallan helppo ratkaisu myös pötköjen sijaan.

Ongelmaksi meillä meinaa käytössä muodostua omistajan harvahko muisti. Nämä nökeröt pitäisi sulattaa mielellään jääkaapissa hyvissä ajoin, kun mikrolämmitys on kielletty (luuaines lämmetessään muuttuu kovaksi), mutta minä en toki muista ikinä hyvissä ajoin mitään ottaa. Muutenkin mieluusti syötän pallerot ennemmin jäisinä, jotta saavat vähän hampaille hommia ja hieman aktivointia, kun pelkkä kuppiruokailu on lähtökohtaisesti aavistuksen tylsää.

Halukkaat riviin mars!
Aktivointiin nämä olisivatkin erinomaisia, joten heitänkin tästä pallon Mushille: kehitelkääpäs sellainen kongiversio, johon voi tunkea jäisiä Vaisto -pullia tarvitun määrän. Tämä hataramuistinen omistaja kun ei niitä kongejakaan muista pakastaa maksalaatikkoineen tai muine mössöineen, joten tässä olisi ratkaistu kaksi ongelmaa yhdellä iskulla: koirat saisivat aamuruokansa kongista, jonka kanssa näpräämällä menisi vieläpä mukavasti aikaa. Iona lupaa betatestausta vastaan vielä sen verran liisata nimeään (managerin ja isukkinsa avustuksella), että tuote olisi selkeästi Ioni - ioninmuotoinen kongi siis :D