Ei menny niinku Strömsöössä

Vaikka miten toivottiin terveempää starttia tähän vuoteen, pyyntö ei ilmeisesti päässyt ihan perille saakka. Jälkitauti hyökkäsi sitten uudenvuoden tienoilla vallan iloisesti kylään sen ihmeempiä kyselemättä ja siinähän se onkin vuoden eka viikko mennyt jo hyvinkin omalla painollaan. Uskaltaako tässä nyt enää mitään toivoakaan, jos tulos on ihan päinvastainen...

Uusivuosi meni meillä vallan rennoissa merkeissä. Pässikkäät kun ei paikallisesta sotatilasta ole moksiskaan ja sukuhistorian oletuksella luotin myös siihen, että Piippikään ei asiaa noteraa. Siinä sentään olin oikeassa! Meillä siis paukkui aikalailla ympärillä, mutta koirat puuhaili omiaan sisällä tai vetelivät zetoria.

Käytin lauman Hakunilan pelloilla pitkällä lenkillä ja pikatreeneissä aattoiltapäivänä, ja heitin niille vielä possun sääriluut imeksittäväksi viihteeksi illan ratoksi. Piippi halusi ysin maissa pihapissille ja mietin siinä mennäänkö vai ei, mutta koska neiti niin pontevasti sinne vinkui, niin pakkohan se. Siinähän ne sitten kävi paukkeesta ja ryskeestä huolimatta kylmän viileästi pisulla koko jengi kiinnittämättä mitään huomiota ympäristöön ja töpsytteli sisälle kiltisti. Onni on kolme paukkeenkestävää karvakaveria <3

Siitä eteenpäin alkoikin sitten kipparin vedon hyytyminen, mutta lauantaille oli jo etukäteen järkätty hakutreenit, joihon mentiin kärsään asti topattuna. Minusta nämä kaikki itsenäisyyttä ja itseluottamusta vahvistavat lajit on pennulle (ja vähän vanhemmillekin) valtavan hyviä, joten olikin mahtista, että Jenni lähti ilomielin treenejä vetämään. Paikalla meitä oli Jennin lauman ja Novan pikkuveljen lisäksi Helin poppoosta Kiki ja Bea ja "jalmineista" mukaan uskaltautunut Katja Elmon kanssa ja minulta Java + Piippi.

"Tuolla se on, huomasitko?!" Tuumiksii Elmo

Ensin tehtiin vieraanihmisen hajunnostoa, kun maalimies oli ojassa ja koirien kanssa käveltiin ohi ihan niinkuin lenkkiasetelmissa. Java pysähtyi tuijottamaan ojassa olevaa maalimiestä, ajatteli sen olevan ihan ok ja jatkoi vaan merkkailuuaan päätehtävänä :D Palattiin takaisin ja se tuumasi, että no hitsi olisitte heti sanonut, että sille pitää jotain tehdä ja kävi hakemassa namit. Piipin nenä oli alkuun myös ihan muissa asioissa varattuna ja kun se hogasi piilossa kuusenkätkössä pötköttävän maalimiehen, toinen otti hirveen rygärihaukut, että mitä hitsiä ja seisoi siinä vieressä haukkumassa. Minua vähän nauratti, että ei ihmeisesti jää haukkuilmaisusta kiinni... Maalimiehen piti pientä pipanaa puhutella, niin kävi namit hakemassa pois. 

Herkkusia tiedossa, kannattaa olla skarppina!

Elmo kipaisee varsin reippaasti maalimiehen piilolle

Tämä laji nimenomaan on pukeutumiskysymys

Toinen treeni oli sitten maalimiehen näkölähtöjä, ja molemmat oli heti jo paremmin kartalla, että aajoo tätä. Javalle tuttua huttua, joten se ampaisi samantien piilon etsintään ja Piippi teki saman perässä. Ekassa se mietti pitääkö kuoppaan asti mennä, mut tokassa tepasteli häntä soirona kuoppaan asti namin hakuun. Hyvät treenit kyllä laumalle ja toivottavasti tällä poppoolla lähdetään uudemmankin kerran hakuhommiin! Katsotaan, jos kelien salliessa pääsisi raunioille tekemään samaa. Suurkiitos Jennille treenien vedosta ja kivalle treenipoppoolle iso peukku :)

Työt paketissa ja hupi voi alkaa, vai mitä Bea & Kick

Loppuvuoden suuria kohokohtia päästiin myös juhlistamaan valiokuvauksilla. Jalmarin ensimmäisestä pentueesta ihana Elmo poika urakoi kipparinsa kanssa upeasti hyppyvalion arvon nappaamalla viimeisen SERT-H:nsä isoissa JAU:n kisoissa kolmospallin kera ja luonnollisesti iskä tarjoaa kuvamuistot. Saatiinkin jotenkin tunnelmaltaan niin oivallinen talvikuva Elmosta hienon valioruusukkeensa kanssa, paljon onnea siis vielä kerran Katja & Elmo!

FI AVA-H Käpylaakson Elmo

Tässä välissä Iona on ehtinyt tosiaan juosta ekat juoksunsa, aloittaa Trkmanin onlinejuoksarikurssilla (josta myöhemmin lisempi), hölmöillä ja olla vallan nätti. Vai mitä tykkäät, 10,5kk koirantaimi: