8.11.2017

Maailmanmestaruusekskursio

Lokakuu onkin jo aikapäivää sitten paketoitu, mutta Tsekin turistiraportti se odottaa tekijäänsä! Tämä täytyy korjata pikimmiten.

Koska viime vuoden mm-kisat vietin streamin ääressä sairaalassa lääkehouruissa, tilanne tuli korjata ensi tilassa tämän vuoden suhteen. Niimpä Liberecin hotelli lähti varaukseen jo viime syksynä ja lennotkin tuli viimeisteltyä tammikuussa, jotta suurimmat muuttujat raivataan tieltä sitä odotellessa. Huvittavaa toki oli, että ehdin juuri aloittaa uudessa duunissa, kun ensi töikseen piti hollantilaispomolta pyydellä vapaita "koska agilityn MM-kisat".

Pepi ei tänä vuonna lähde mukaan ;)

Ampaisimme siispä Helin kanssa matkaan torstai-iltapäivänä kohti Prahaa ja sinne olin buukannut kyydin lentokentälle sujuvaa Liberecin siirtymää varten. Pääsimme varsin kivuttomasti torstai-illaksi vallan pelipaikoille, jotta perjantaina olimme sitten tuorein silmin aamuvarhaisella Suomen ekana starttaavaa medijoukkuetta kannustamassa. Tosin taksin saaminen ottikin yllättävän haastavaa ja saimme kuskiksi jonkun paikallisen Mäkisen, joka veti nilkka suorana hallille, vaikkei me sanottu yhtään mitään aikataulusta. Siinä meinasi matkalla kolarikin olla aika close call, mutta hengissä selvittiin kaikki!

Spektaakkelimainen kisakooste videona:


Ehdottomasti kannatti lähteä, otimme reissun aikalailla löysin lahkein rennosti huumorilla ja muistettiin pitää nesteytyksestä ja ruokailusta hyvä huoli. Kyllähän se katsomon tunnelmastakin huomasi, että saa "keittolounaat" sinä missä muutkin ruuat roudata omalla jakkaralle asti. Voi olla, että kisaturisteilla tulee aikamoisen kova paluu arkeen kahden seuraavan vuoden kanssa, kun kisat Ruotsissa ja Suomessa - ei ole enää puolen litran bisse 1,5e ja kaikki on ainakin aivan totaalisen kiellettyä, koska säännöt. Tosin myönnettäköön, että todennäköisesti suomalaisella stadikalla ei jää invavessan kahva käteen sisäpuolella, että puolensa ja puolensa! Voi olla, ettei välttämättä Ruotsin kisoja tule lähdettyä paikan päälle katsomaan, vaan ehkäpä suuntaa sen sijaan Norwegian Openiin tai ISAC:iin kisaamaan?

Perjantaiaaamusta sunnuntai-iltaan oltiinkin hyvin tiiviisti sitten Home Credit Arenalla huippuaksan parissa. Välillä kipaistiin päiväkävelyhengessä hakemaan vähän evästä Kaufmanista, mutta aikalailla muuten oli joko hanuri penkissä yleisön puolella tai yleistä haahuilua taukojen aikana. Aika hullua kyllä miten se aikakin lentää nopeaan ihan vaan aksaa kattoessa! Yllättävän vähän siellä oli shoppailtavaa, mutta Zero DC:t löytyi Javalle & Natille oikein kilpailukykyiseen hintaan, juoksuhihnaa ja vähän leluja. Jäipä rahaa enemmän virvokkeisiin? :D

Itse kisasuoritusten osalta hämmentävin havainto oli tason kirjavuus. Minusta on todella eriskummallista, että kaikista pikkumaista maailman ympäri lähetetään joukkue ilmeisesti sitä kuuluisaa "kokemusta hakemaan", kun koirien ja ohjaajien taidot on välistä vähän hasardikin yhdistelmä. Eipähän siinä mitään, jos jossain on siihen rahaa, kun ei nyt ihan edullisimmasta päästä Euroopassa kisaaminen. Olihan nuo Ukrainan beagletkin vallan suloinen esitys, vaikkei hekään nyt varmaan ihan voittamaan olleet lähteneet. Tai mistä sitä tietää :D Etelä-Amerikasta oli myös makseissa labbis, joka taisi tehdä useamman puhtaan radankin ja hänkin sai kyllä isot aplodit yleisöltä, vaikkei aikaan riittäisikäään. Iloisella fiiliksellä kisaavia oli mukava katsella, toisin kuin niitä pipo tiukalla pinkojia, joiden maailma kaatuu johonkin pikkumokaan - molempaa kastia kun näytti mahtuvan menestysspektrumin molempiin päihin.

Yllättävän palljon huonosti liikkuvia koiria, joiden ohjaajien mielestä siinä ei ollut ilmeisesti mitään outoa. Teki ihan pahaa katsoa joitakin koirakoita lähinnä mielessä vaan kysymys "miksi", kun selkeästi koiralle liikkuminen tai hyppääminen vaikeaa ja ohjaaja senkun vaan jatkaa, kun niin ollaan mm-kisoissa. Myös rakenteellisesti huonoa ja tehotonta liikettä + hyppytekniikkaa näkyi. Luultavasti näiden teemojen käytäntö ko. maissa vielä täysin lastenkengissä, eikä välttämättä koiran huoltokaan ihan yhtä massiivisissa mittaluokissa kuin täällä.

Mutta vaikka monet koirat on hyvin huollettuja ja treenattuja, niin kylläpä vaan oli kylmää kyytiä kärjen osalta! Suorastaan silmiä avaava kokemus nähdä taitavia koiria, jotka uskaltaa liikkua ja tehdä ratkaisuja ilman tarvetta tuijottaa kipparia. Ja nämä saksalaisten "hand" pelastukset siivekkeen takaa, wau! Siinä on kyllä huikea määrä taitoa takana, kun koira luopuu estefokuksesta, kun rima on suurinpiirtein nenän edessä. Facebookissa tuli muuten vastaan muistaakseni Carlo Magnolin tekemä pikatilastointi viimeisten neljän MM-kisojen mitalisaaliista ja eipä tuo kärki lienee kenellekään yllätys.


1. Germany 8-1-2
2. Czech Republic 5-2-0
3. France 2-2-4
4. Slovenia 2-2-3
5. Italy 2-0-1
6. Austria 1-2-0
7. U.K. And Slovakia 1-1-0
9. USA and Russia 1-0-1
11. Poland 1-0-0
12. Switzerland 0-3-2
13. Sweden 0-3-1
14. Finland 0-1-2
15. Belgium and Estonia 0-1-1
17. Spain, Argentina and Hungary 0-1-0
20. Lithuania and Brasil 0-0-2
22. Norway 0-0-1

Muutamia hajatelmia: Puolalaiset nosti profiiliaan kyllä isosti näissä kisoissa, UK:ssa näyttää olevan tulossa todella makeita minicockereita, saksalaiset juoksee käsittämättömän lujaa taitavien koiriensa kanssa. Slovenian show on yhä Silvian varassa, ranskalaisten oma shelttituotanto on varsin näpsäkkää brittimallia. Terezan ylivoima on kyllä upeaa katsottavaa, kun tekemisessä ei ole mitään erikoista - se on vaan hemmetin tehokasta ja taitavaa. Niin ja ne kontaktit. Olipa erinomaiset rataprofiilit, joissa hyvät pysärit oli aikalailla yhtä hyvät kuin hyvät juoksarit. Toki muutamissa profiileissa juoksarit antoi mukavasti etumatkaa, mutta niillä tuurijuoksareilla ei kuitenkaan ratkottu mitaleja.

Kuvailin omaksi riemukseni vähän referenssimatskua maailmalta, joten kisakoosteita tulossa myöhemmin :)

6.11.2017

Kasvattajakurssi, check

Rasti seinään: kasvattajakurssi paketissa. Mietteissä se on ollut jo pidemmän aikaa, mutta joko ei ole mahtunut mukaan enää silloin kun itselle sopisi tai sitten ei vaan ole käynyt. Vihdoin sattui molemmat osatekijät kohdalleen, joten viikonloppu on istuttu hyvinkin tiukkaan Rantapuiston auditoriossa. Etukäteen lueskelemani kommentit oli aika mollisävytteisiä, jossa jengi piti koko kurssia ajan- ja rahanhukkana, kun "tietävät jo kaiken" ja huvittavinta ehkäpä se, että kun joku erehtyi kyselemään minkälainen on kurssin lopputentti, niin isona rintamana vastaukset oli luokkaa "Jos tuollaista pitää kysyä, niin parempi jättää kasvattamatta" ja "No ei se yksi kurssi kasvattajaksi tee!" unohtaen täysin vastata itse kysymykseen.

Tämähän on siispä nähtävä ihan itse, joten paikan päälle siispä reppu täynnä eväitä ja termarimukissa kahvia! Etukäteen olin tulostanut materiaalin nipuksi, johon oli hyvä tehdä muistiinpanoja samalla. Monella näytti olevan läppärit yms. mukana, mutta printtaaminen saa täältä ainakin tuplapeukun. Minähän en ehtinyt matskuja lukea läpi ollenkaan ennen kurssia, kun elämässä meinasi olla aikamoisen hoppu aamusta iltaan, joten siinäkin suhteessa suuri apu oli printatusta matskusta, jota pystyi käymään läpi luentojen kanssa samaan tahtiin. Järjestys oli erilainen ja kaikkea ei toki luennoilla käyty, mutta hyvin ehti lueskella loputkin breikeillä, kun muistiinpanoista näki mitä on vielä jäljellä.

Asiassa ei sinäänsä mitään kamalasti uutta, kun ihan pystymetsästä en kuitenkaan kurssille lähtenyt. Kuitenkin tässä on koiranjalostus ollut agendalla jo useamman vuoden, kun näitä Jalmarin pentukuvioita pyöritellyt ja sitä myöten asioista on tullut otettua selvää aikamoisen kautta rantain ja kursseja & koulutuksia käytynä vino pino. Kertaus on kuitenkin ihan oikeasti kaikille hyödyllistä ja jo se, että asiat tulee järjesteltyinä kokonaisuuksina. Vaikka enimmäkseen tuttua huttua, paljon myös uutta huomioitavaa pienemmissä asioissa ja yksityiskohdissa. Kouluttajat veti materiaalia varsin viihdyttävästi esimerkein höystettynä, sekä tässä isossa yli 100 hengen ryhmässä oli aika paljon kommentointia ja kyselyä, joten pelkkää monologia ei viikonloppu ollut.



Parasta antia ehkäpä luennoitsijat. Täällä pk-seudulla lienee helpoin saada isompiakin nimiä vetämään kokonaisuuksia, joka tekee jo 60e ihan perustelluksi kustannukseksi. Kirsi Sainio oli lauantaina puhumassa luonteesta, rakenteesta ja niiden merkityksestä jalostuksesta. FCI:n tieteellisen toimikunnan pj, SKL:n hallituksen jäsen & JTT:n pj pystynee jotain pientä asiasta sanomaan. Mielenkiintoista oli kuulla, että 2019 on ilmeisesti tarkoitus FCI tasolla kokoontua pohtimaan lonkkalausuntojen yhdenmukaistamista ja toivottavasti kuvaustuloksen määritys tulee tapahtumaan tietokonevoimin jatkossa, jotta maiden väliset tulkitaerot saadaan poistumaan (vaikka ohjeet onkin nyt jo samat). Muutenkin hänen tyylinsä on aikamoisen suora, viihdyttävä ja se on aina mielenkiintoista kuunnella, kun ihmisellä on perusteltuja mielipiteitä.





Lyttykuonojen hengitysongelmiin tai aivojen mahtumisasiaan mielipiteet etenkin oli todella jyrkkiä, vieläkun näytelmäpuolikin alkaisi arvostaa koiria jotka voi ylellisesti esim. hengittää. Rakenteesta Kirsi tiivisti "paska periyttää paskaa", siitäpä sitä pohdittavaksi :D Jalostuksessa pitäisi kunnioittaa koiran käyttötarkoitusta ja tyyppiä, eikä lähteä sooloilemaan omien tai vallallaan olevien trendien mukana. Tämähän on shelteissäkin jokseenkin ongelma, kun lähdetään överiksi suuntaan jos toiseen. Jenkkivillitys on Suomessa aika isollaan ja sinäänsä minulla ei jenkkejä vastaan ole mitään, omanikin ovat Natia lukuunottamatta miksereitä, mutta kyllä minua se megamuhkun ihailu ihmetyttää. Sheltin ei kuitenkaan pidä olla mikään nallekarhu, vaan kettumaisen viehkeä. Esimerkkinä tästä oli paikan päällä mastiffimainen tanskandoggi, joka on ilmeisen kuumaa kamaa nyt Euroopassa - tyyppi kun häviää, niin sen palauttaminen onkin jäätävn iso urakka vs. rotukohtaiset piirteet.


Sainio oli aivan onnessaan tästä Dogs In Motion kirjasta

Sunnuntaina lauteilla oli sitten Riitta Liimatainen, joka sattui olemaan luonnekuvaajana 2013 järkkäämässämme shelttien mh-kuvauksessa. Riitallahan on monta hattua, päätyönään kuitenkin vetää tuota Opaskoirakoulua. Aiheena oli genetiikka ja perinnöllisyys jalostuksen näkökulmasta ja paljon riitti taas hyviä esimerkkejä lihaksi luiden päälle. Sitä on kuitenkin aitiopaikalla kertomaan toisenlaista näkökulmaa näyttelyjalostuksen toiselta laidalta, kun jalostusvalinnat tehdään luonne ja käyttöominaisuudet (sis. rakenne ja toiminnallisuus) edellä ulkomuodon sijaan. Aika paljon alleviivattiin geneettisen monimuotoisuuden tärkeyttä (matadorjalostuksen vaaroja), pelon & aggressiivisuuden periytymistä (tulisi jättää pois jalostuksesta) ja pentujen sosialistamisen tärkeyttä syntymästä alkaen, kun loppuun jäi vielä aikaa käydä läpi pennun kehitystä.

Niin ja lopuksi se testi. Se näytti jengiä tosiaan jännittävän, mutta ihan suotta. Näköjään riitti, että oli kuunnellut ja samalla käynyt materiaalin läpi, kysymykset olivat hyvin yleisluontoisia monivalintoja. Minä käytin 20 kysymykseen vastaamiseen alle 10min ja poistuin ensimmäisten joukossa, joku huolimattomuushassi mahtui näköjään vastausten joukkoon, mutta ei tehnyt vaikeaa ykköslukemalta heittää rastit ruutuun ja heittämällä läpi. Kysymykset olivat siis luokkaa miten pennut valitaan mihinkin koteihin, milloin pentueilmoitus viimestään toimitettava, milloin pennut & emä madotetaan ekan kerran, milloin pentue voidaan poistaa SKL rekisteristä ja jokaisessa neljä vastausvaihtoehtoa. Lopussa oli myös koiran rakenteen tunnistamista kuvasta neljän vastauksen verran. Helppoja, mutta joukossa myös sellaisia, joihin materiaalin lukeminen auttaa virkistämään muistia. En olisi ihan lonkalta osannut heittää pentueilmoituksen takarajaa, jos en olisi matskua silmäillyt, kun en ole yhtään pentuetta kasvattanutkaan.

Vaikka kurssi ei ketään kasvattajaksi teekään, on se ihan hyvä tietopaketti asioiden kertaamisesta. Paikalla näytti olevan tosi nuoria vanhempien kennelnimeen lisättäväksi hakevista ihan eläkeläisiin ja kasvattamisesta vähemmän tietävistä jo konkareihin, jotka olivat tulleet vaan kertailemaan asioita. Besserwisserin tai muuten vaan kaikesta kaiken tietävän asenne kannattaa jättää kotiin ja mennä sinne avoimin mielin höristelemään korvia niille asioille, joita ei jo tiennyt tai johon esitetään vaihtoehtoisia näkökulmia. Asiantuntijoilta kannattaa poimia mitä he pitävät tärkeinä tai olennaisena. Ylipäätään jos itse asia on helppoa, ajan voi käyttää siihen, että pohtii omaa suhtautumistaan niihin. Minusta ainakin viikonloppu vierähti tosi nopeasti ja kaikkea uutta infoa on taas lapioitu hattuun!

3.10.2017

Syksyjä

Tänä vuonna lokakuu pääsi vähän yllättämään takavasemmalta: nyt jo! FB muistuttelee vuoden takaisesta ahkeraan, kun koipi oli juuri leikattu ja puolivihanneksena rötvääminen meinasi alkaa puristaa pipoa jo alusta alkaen. Ei mee ehkä päivääkään, etten mieti miten upeeta on pystyä kävelemään ilman, että sattuu! Koska viime syksy jäi vähän välistä, olemme ottaneet vahingon takaisin isolla kädellä ja suunnanneet lauman kanssa vapaahetkinä ennemmin vaikkapa sieniä jahtaamaan metsään, kuin aksakentälle. Noin muuten elämä on pitänyt aikalailla kiireisenä, joten ei ole oikein edes ehditty miettiä treenaamista, saati sitten kisaamista. 



Ryhmäkuva, kyllä, kaikki kolme paikalla :D

Koira-aiheen ympärillä on toki puuhattu sitten sitäkin enemmän: koulutettu, suunniteltu tulevan kauden koulutuksia, kuvattu ja markkinointijututkin sattuneet siihen kenttään. Ja mikä parasta, syksyn ainoat lomapäivätkin - mitenkäs muutenkaan, kuin Libereciin katsomaan MM-kisoja ihan paikan päälle :D Nyt ei haittaa, vaikka stream pätkisi, kun saa läpsyttää räpylät kipeäksi ihan asianytimessä. Niin siistiä ja eiköhän ne suomalaisten palkinnot ole jollain rekalla rahdattava sitten kotimaahan takaisin! 

26.9.2017

Nyt se on virallista: Tmi Javanas

Tänä syksynä olen aloittanut kysynnän kasvun takia toiminimellä Javanas puuhaamisen. Agilityn ja muiden koirajuttujen lisäksi toimialoihin on tupsahtanut vähän ammatillisempaakin puolta ja olenkin päässyt samantien tekemään huippukivoja projekteja. Päätoimisesti jatkan yhä lääkealan markkinointitehtävissä, joten ihan tässä ei nyt aleta heittämään elämää uusiksi kertaheitolla. Mutta huippua päästä tarjoamaan osaamistaan myös harrastuspuolella!



Yrityksen palvelut tällä hetkellä: 
  • Agility: Viikkokoulutukset, pienryhmät, valmennus, yksityistunnit, luennot, etäkoulutus
  • Koirankoulutus:  Valmistavat taidot, perustottelevaisuus, luennot
  • Valokuvaus: Miljöökuvaus
  • Konsultointi: Markkinointistrategia, markkinointiviestintä, digimarkkinointi

Tälle vuodelle löytyy vielä joitain vapaita ajankohtia ja ensi vuotta alettu pikkuhiljaa tässä buukkailemaan. Mikäli esim. aksakoulutus kiinnostaa, niin voi ottaa yhteyttä satu.tuomela@gmail.com . 

24.9.2017

Pentukuvavaroitus

Noniin, nyt ei kukaan voi sanoa, etteikö olisi varoitettu supersuloisista 6,5vk shelttipennuista :)

















Omaa kotiaan etsii muuten vielä mun suosikkipentu, ihana Cupid. Luonteeltaan aivan huikea tapaus jo noin nuorena. Se osasi viihdyttää itseään leluilla ja muilla irtaimistolla, mutta haki aktiivisesti kontaktia myös ihmisistä. En ole noin huikeaa taistelutahtoa vielä tuon ikäisellä pennulla nähnyt - se repi ihan täysiä raatolelua, vaikka painoin kädellä vastaan. Luultavimmin mitä loistavin peli harrastuksiin, joten etsii ihmistä tarjoamaan puuhaa. Ei kuitenkaan kotiin, jossa harrastuksiin suhtaudutaan liian vakavasti tai agilityn maajoukkue on ykköstavoite, kun vielä on vaikea sanoa jääkö mediksi vai meneekö yli (tämä olisikin sitten ensimmäinen Javan pennuista). Näistä pennuista tällä kirkkaasti paras rakenne, joten siitä ei varmasti jää suoritukset kiinni. Tässä Marjon postaus vielä:


"Meillä yksi ihana poika etsii vielä sitä omaa (mieluiten aktiivista ja harrastavaa) kotia! Cupid (L. Charmikas Sininen) on sosiaalinen ja avoin tyyppi. Kiipeilee syliin, mutta omaa myös itsenäisen puuhastelijan tittelin. Taistelutahtoa löytyy, joten varsin tomera pakkaus! Kokoa on jo seitsemän viikon ikään mennessä kertynyt varsin ruhtinaallisesti (24cm ja 2993g). Siksi vähän ennustelemme reilun kokoista kaveria, eli enemmän rakastettavaa  Cupid on käynyt pentutarkissa, kaikki ok."
Muoks: Tämä aarre on löysikin jo oman kodin <3



18.9.2017

Pentuvillejä

Ensinnäkin vallan villiinnyttäviä terveystuloksia Jalmini -sektorilta. Ionan siskolisko kuvatetttu vallankin päteväksi jatkamaan hyvin alkanutta agilitykoiran uraa, onnea ja kiitos Janni & perhe! Jade siis B/B, 0/0, LTV0, SP0. Myös alkukesästä kokovartaloskannaukseen marssin Javan Varjo-poika upein tuloksin: silmät terveet, 0/0, 0/0, A/A, LTV1, VA0 ja SP0. Siitä vois olla tosiaan ihan mainio peli jalostukseenkin, jos joku mustavalkoista poikaa vailla. Kokonsa puolesta ihannemitoissa, toinen korva vähän kevyt ja varsin vauhdikas tapaus.

Varjo (Java x Minni)

Jade (Java x Lady)
Viikonloppuna Ionan Lady -mami oli vielä täräyttänyt luonnetestissä +159p, jotka on kyllä oikein koiran näköiset pisteet. Sheltiksi varsin itsenäinen tapaus! Minusta on kyllä ihan mahtavaa, että Javallakin nyt kaksi pentuetta (Java x Lady Käpylaakson2 -pentue ja tuorein pentue Java x Adelle Lellukan kennelissä), jossa molemmat vanhemmat ovat joko luonnetestattu tai -kuvattu, ne ku on shelteissä vielä aikamoinen harvainaisuus. Ensi vuodesta ehkäpä saadaan jatkoa!

Varsinaisia pentuvillejä pääsimme sitten todistamaan ihan paikan päällä, kun kipaisimme Katjan kanssa viikonlopun minilomalle Ouluun aiheena koiranpentujen palluttelu. Ja kylläpä siellä olikin vauhdikas Lellukan viisikko odottamassa! Ihastuttavaa huomata miten tasaisen avoin poppoo siellä oli vastassa. Kaikki otti omatoimisesti kontaktia, könysi syliin, viihtyi ihmisen kanssa, leikki leluilla repien, temusi toisten pentujen kanssa yms. Vietiin ne ekaa kertaa sisäpihalle ja uudesta paikasta huolimatta siellä aloitettiin heti maailman valloitus ja riehuminen. Myös ohikulkevat talon asukkaat aikuisista lapsiin käytiin iloisesti tervehtimässä. Vaikea on omaa suosikkia kyllä tästä poppoosta poimia - minä olisin voinut laittaa omaan taskuun vaikka kaikki! Onneksi meillä ei ole koiran paikkaa juuri nyt auki :D

Tässä pipanoiden kuusiviikkoispotretit tännekin esille hienojen virallisten nimiensä kanssa. Nämä kuvat siis Meiju Kuhan ottamia:

L. Charmikas Sininen "Cupid"
Tämä rakenne on vaan jotain niin timanttia!


 L. Coolein Kaikista "Cordelia"
Asennepimu, pikkutermiitti


L. Chilli Meininki "Caliban"
Mr.. Niceguy (tosin puree varpaita:D)


L. Cyberhyökkäys Tulossa "Calypso"
Tehotyttö. Osaa kiivetä sohvalle jo 6,5vk iässä :D 


L. Caramellii Ehdottomasti "Cressida"
Kaunoliini <3


Lisää pentukuvia tulossa myöhemmin <3

8.9.2017

Talossa kaksi veteraania

Niin kummallinen ajatus kun se onkin, talossamme asuu tätä nykyä kaksi virallisesti veteraani-ikäistä Javankin siirryttyä pappakerhoon elokuussa. Onneksi hän ei itse osaa tulkita kalenteria sillä tarkkuudella, että tietäisi veteraanistatuksista tai 8-vee synttäreistä: ei se päällepäin näy, että ikää on enemmän kuin monesti järkeä :D


Tämän rajapyykin myötä myös koen, että minulle tulee suurempi vastuu herraskoiran terveistä eläkevuosista. Niin hupaisaa kuin agility tuon kanssa onkin, laji on kuluttava ja fyysisesti vaativa. Toki moniin turvallisuusaspekteihin vaikuttaa esteopetus ja turvallisten linjojen valinta, mutta vaikea on pilkkutukalle opettaa, että ei aina tarvii mennä niin täysiä ja voitaisko vaikka ottaa iisisti. Tästä esimerkkinä etujalkojen parit varpaat sillä on ottaneet ajat sitten sen verran osumaa, että ovat vähän jäykät, muttei onneksi vaivaa koiraa itsessään mitenkään.

Se on nykyään agilityn osa-aikaeläkeläinen. Jätin hallikaudelta sen treenipaikan pois ja tulemme harvakseltaan kisaamaan. Mitään tavoitteita ei sillä enää ole, vaan pidämme pelkästään kivaa yhdessä - ihan niinkuin aiemminkin. Minulle tässäkin lajissa tulee koira ensin ja vaikka kuinka se vetää yhä kärkiaikoja ja on terve kuin pukki, mikään saavutus ei ole tervettä kotikoiran arkea tärkeämpää. Niin paljon kuin agilitystä tykkäänkin, rakastan koiriani enemmän perheenjäseninä. Koitetaan siispä pitää Herra Jalmari terveiden kirjossa jatkossakin :)

Milliäkään ei anneta tasoitusta! 

Alkusyksy on ollut muutenkin varsin kiireistä, kun kalenterista on lohkaistu aikaa mm. ruuvien poistolle jalasta, reissuille, juhlille, kavereille, koulutuksille, työmatkoille. Sen päälle vielä vaihdoin duunipaikkaa elokuun lopulla uusiin haasteisiin, joten kalenteri on ollut ihan riittävän täynnä (puhumattakaan pidemmästä työmatkasta). Ruuvioperaation jälkeen jalka on ollut vähän hassu, sellain voimaton ja väsyy aika nopeasti. Juoksen tosi hassusti taas, mutta ehkä se tarvitsee vielä aikaa.

Tässäpä setäkoiran treenit tältä viikolta, on se vaan niin muru <3


5.8.2017

Uusi Jalmini -erä saapunut

He ovat siispä saapuneet 3.8., paljon ja hartaasti odotettu viisikko Lellukan -kenneliin Pohjois-Suomeen. Tämä yhdistelmä on ollut suunnitteilla jo yli vuoden päivät, joten tälläinen lopputulos on vallan parhautta. Läjässä on siis 3n + 2u: kirjava mv-narttu, merlenarttu, merleuros, merlenarttu ja trikkiuros. 








Isin terveiset mahtui tähänkin pentueeseen <3

Koko prosessi on ollut varsin oppikirjamainen ja peukut pystyssä, että niin menee jatkossakin. Pitkän matkan takia astutusreissulle tuli vähän äkkilähtö, kun proget olikin yllättävän aikaisin oikeissa lukemissa ja tällä pariskunnalla olikin hommat hoidossa aikamoisen sukkelaan molemmilla kerroilla. 62vrk sheltintaimia kypsyteltiin ja sieltä ne syntyi kuulemma varsin omatoimisesti ja helposti, vaikka painotkin olivat 180-280g. Alusta alkaen tirriäiset ovat menneet syömään itse ja nostaneet painoja jo ekasta vuorokaudesta lähtien. Marjo on voinut ihan vaan keskittyä pentujen ihasteluun ensikertalaisen äitikoiran huoltaessa tyytyväisiä lapsukaisia varmoin ottein. Syyskuulle pitää varmaan alkaa tässä itsekin suunnitella pientä Ranuan reissua <3

Lisää pennuista Lellukan blogissa http://lellukankennel.blogspot.fi ja kuvista kiitos Marjo Kuha.

14.7.2017

Lomalla viimeinkin


Blogi ja sen asukit jäävät nyt kovin ansaitulle kesälomalle, kivaa kesää kaikille :) Blogi löytyy myös FB:stä, jonne tulee muutenkin herkemmin jotain päiviteltyä:

https://www.facebook.com/TeamJavanas/