17.1.2017

Ei ihan niinko let's go, mut sinnepäin

Ensi viikon maanantaina on mun iso päivä ja 4kk välikuvat. Sen jälkeen tiedetään miltä kevät näyttää ja mitä keväällä tehdään. Peukut pystyyn, minulla on jo varpaatkin. Meno ei siis vielä ole täysin let's go, mutta siitä huolimatta ollaan jo vähän päästy aksan makuun. Koska se nyt vaan on niin siistiä näiden harmaiden kanssa!

Minulla oli viime viikolla ihan superluksustilanne, kun olin ostanut tuurauspaikkoja molemmille piskeille. Ehtii siis kerrankin jutella, miettiä ja toisaalta taas tämä oma tekeminenkin on vähän hidasta kaikin puolin, niin ehtii jopa tehdäkin riittävän pitkeillä breikeillä. Mä vaan niin hämmästyn tuosta pikkukoirasta ja sen taidoista joka kerta sen treenimäärillä. Olispa kiva, jos itsellekin aksa olis noin helppoa ja luonnollista :D




Videoissa on mukana luonnollisesti mun ja koiran mokailuja, kun ei me jakseta mitään kiillotetuja versioita julkaista. Ja juurikin moka-analyysin takia noita videoita itselleni jemmaankin, niin voi jälkikäteen sitten miettiä mitäpä voisi tehdä paremmin seuraavalla kerralla. Puomit ei olleet ihan pikkukoiran parasta, vaan annoin asian olla - eihän sillä koskaan tuollaisia hc sivuirtoamisia oo koskaan edes tehty, niin olin vaan aika tyytyväinen sen eteenfokukseen.

Muutenkin tämä kausi on käynnistetty ennenkaikkea "hyvin suunniteltu, puoliksi tehty" strategialla ja ylläolevan videon perusteella alan kääntyä sille kannalle, että se näyttää toimivan. On tavoitteita, suunnitelmia, taitolistoja, koirakkoanalyysiä, treenipäiväkirjaa... Pipanttisen kanssa ollaan menty laatu määrän edellä koko lajin taitojen rakentamisessa ja siihen tuo vihko + kynä -kombo on aika pakollinen. Ainakin vapaatreeneihin on helppo mennä, kun "vikalista" valmiina ja treenin aihe yleensä aikamoisen suppeat pari-kolme asiaa.



Ja ettei nyt ihan menis pikkuharmaan ihasteluksi, niin isiharmaa on myös back on track! Sen kanssa tekeminen on vaan niin terapia-aksaa, kun ei sitä aina muistakaan miten taitava ja osaava se oikeasti on. Minäkin saan mogailla ilman seurauksia ;) Sille minun huono liikkuminen on selkeästi vaikeampi asia (Iona kun ei paremmasta tiedä), vaan se aika nopeasti alkaa tehdä ratkaisuja itse muun avun puuttuessa, joka on aivan huippua. Ties miten hyvää Javalle tekee virheidensietoon tälläinen rytmivammailu! Ja miten onnellinen se onkaan treenin jälkeen, pieni maailmanmestari ainakin <3


2 kommenttia:

  1. Peukkuja pidetään että sun toipuminen on hyvällä mallilla.

    Se on jännä että vasta kun itse pystyy johonkin epätäydellisesti niin tulee treenattua enemmänkin siellä epämukavuusalueella. Uskon että myös Javalle tekee tosi hyvää treenailla sun kanssa nyt vähän poikkeavalla tavalla. Näitä erilaisia treenejä tulee aiva välillä itsekin ideoitua mutta toteutukseen asti ne eivät ole vielä edenneet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tietoinen ja jatkuva epämukavuusalueelle poistuminen on kuitenkin aikamoisen olennainen osa kehittymistä. Toki näin väkisin sinne tungettuna vaihtoehdot on vähissä, mutta varmasti tänkin jälkeen Nalpe jatkaa itsenäisyystreenejä. Se selkeesti alkaa nyt jo sietää epäloogista liikettä ja "meeennytyhtäätiijämitähaluut" huutelun sijasta se tekee ratkaisuja loogisemmin. Jos miettii noita isompiakin tekijöitä lajin parissa, niin niistä heikkouksista on tehty vahvuuksia ihan vaan tietoisella treenaamisella; esim. Martinan Kiki on superherkkä -> opetettu iso valikoima suuntakäskyjä, jolloin koko ajan tehtävä selvillä ja koiran ei tartte miettii ympäristöä.

      Poista

Kiitos kommentistasi :)