Lomaa pukkaa, osalle

Tämän blogin puolella onkin pidellyt varsin hiljaista viimeiset kolmisen viikkoa, koska talouden kaksijalkaiset olivat palmun alla ja koirat sitten hoidossa. Tai neidit oli lomalla ja Herra Jalmari oikein täyspainoista gigolon duunia tekemässä 2,5 viikkoa :D Niinkuin yleensä tapana on, tottakai nartut alottavat juoksunsa juuri silloin, kun se nyt ei vaan käy päinsä. Meidän tapauksessa ensimmäinen vajaa viikkoa ennen lähtöä ja sitten yllättäen ensimmäisenä lomapäivänä kohteessa tuli tieto, että se toinenkin - tietysti.

Jouduin kyllä miettimään tosi pitkään uskallanko tuon oman varjoni antaa vieraaseen talouteen ja vieläpä noin lyhyellä varoitusajalla. No, asiaa pohdittuani ja Katjan kanssa paljon asiaa pallotelleena päädyin sitten siihen ratkaisuun, että Java lähti työlomaa viettämään Helsinkiin. Ainakin näytti olevan "kohtalaisesti" tilanteen tasalla, kun narttu oli siinä jo lämpimikseen kertaallen astuttu jo silloin, kun tulin lähtöpäivänä Javaa sinne tuomaan. Ei siis näyttänyt pikkukoiraa mitenkään ahdistavan naisseura ja tuleva elämä lapsiperheessä. Oli kiva kuulla reissun päälle kuvien kera, miten hienosti Herra Jalmari sulahti siihenkin laumaan! Kuulemma lapsia oli ihan harmittanut päästää Java sitten seuraavaan paikkaan, kun olisivat mieluusti pitäneet hyväkäytöksisen Javan pidempäänkin.

Sani & Java, kuva: Katja Tammelin

Javan piti alkuperäisten suunnitelmien mukaan jatkaa matkaa Mikkeliin ihan aidolle lomalle, vaan niihin pläneihin tulikin Turun kokoinen mutka. Tällä kertaa herraskoira kotiutui usean dalmatialaisen ja sheltin seuraksi, ainut ensitapaamisella kierroksia nostattanut asia oli kissa. Meidän kulmilla kun kissat vaan smyygaa ja pälyilee jossain pusikoissa ja kipsuttaa karkuun, niin meinaa olla vähän vauhdikkaat ajatukset lähtökohtaisesti kissojen suhteen tällä laumalla. Vaan ensihauhaun jälkeen kissakin oli täysin ok. Turkkusesta Java kotiutui vasta tämän viikon keskiviikkoiltana ja olihan se ihan hilpeä jälleennäkeminen - mama, agility ja näytti käyneen mielessä onko täällä vielä lisää hurmattavia naisia?!

Wii & Java, kuva: Heidi Kohonen

Tiesin, että Java nyt vaan on koira, joka sopeutuu, eikä stressaa turhista. Silti oli hienoa kuulla tämä myös kahdelta muultakin henkilöltä miten mahtava koira se on. Seisoo omilla jaloillaan turhia hötkyilemättä. Se on ollut oma hönö hännänheiluttelija ja pusukone, ompa Turun suunnalla vähän venyttänyt talouden sääntöjä änkeämällä sänkyynkin nukkumaan. Vaan kukapa sitä hennoo pieneltä mitään kieltää.... :) Ei haitannut lapset, eikä vieraat koirat, vaihtuvat asumukset. Nalpe nyt vaan on timanttia ja niin ainutlaatuinen, näitä ei vaan tuu toista - kun samassa paketissa on ulkomuoto, rakenne, käyttöominaisuudet ja luonne <3

Toivomme siispä kesäpentusia Nekaros -kenneliin Helsinkiin ja Aboensis -kenneliin Turkuun!

Niin, sillä välin, kun Java paahtoi duunia, neitieläimet pyöritti show'ta Mikkelissä lepäillen, lenkkeillen ja palloa jahdaten. Ja me kaksijalkaiset käytiin selvittämässä miten jäätävän upea paikka voi Filippiinit olla.