Maajoukkuekarsinnat: Kohti parempaa aksaa

Tänä vuonna päätin tulosten ihmettelyn sijaan keskittyä oikeiden asioiden tekemiseen, jotta omassa agilityssä pääsee sille seuraavalle tasolle. Fiilis näin isojen kisojen jälkeen on aivan loistava ja toivonkin, että varsinaiset tulokset näkyvät sitten tämän myötä myöhemmin. Tulosorientoitumisen poistuminen ei tietenkään tarkoita sitä, että lähdetään vaan takki auki piknikille, vaan päinvastoin: mennään tekemään sitä omaa & koiran maksimia, otetaan riskejä ja tehdään tietoisia valintoja ratasuunnitelmassa ennen sinne menoa.

Kuva: Henri Luomala

Mulla on ollut suuri onni saada harrastaa noin huikeiden koirien kanssa kuin Java ja Iona. Ne on kiihkeitä, nopeita ja rakastaa tehdä töitä. Sen myötä niiden potentiaali ja mahdollisuudet on jossain ihan muussa, kuin "ihan kivassa". Minua ei motivoi enää tässä vaiheessa nollien tekeminen (paitsi silloin, kuin tarvitaan karsintanollia kisoihin tai isoissa finaaleissa), vaan kehittyminen. Pikkukivoilla varmistelunollilla käsijarru päällä kun se kärki karkaa ja esim. maajoukkukarsinnoissa voipi jäädä ihan ilman pisteitä kokonaan. Ja sekös se harmittaisi, että tekee omasta mielestään hyvän vedon ja se on valovuoden päässä sieltä, missä sen pitäisi olla.

Kuva: Henri Luomala

Tänä vuonna minulla ei ollut minkäänlaisia ambitioita pm-joukkuueseen, koska yhäkin meidän kaudesta puuttuu puolet ja kumpikaan ei ole mitenkään tikissä. Viime vuosi oli aivan upea kokemus, mutta se vahvisti minun käsitystäni siitä, että puolikuntoisena (tai yksijalkaisena) sinne en halua lähteä, koska reissu vaatii paljon aikaa ja rahaa ja panostusta ja tänä vuonna elokuussa tulossa niin paljon muuta, että mieluusti paikan suomme sitä enemmän haluaville. Toki, jos olisi napakymppi räpsähtänyt, niin olisihan me innolla lähdetty - silloin oltaisiin jo oltu askelta pidemmällä, mitä kuvittelin :)

Kuva: Henri Luomala

Agendallamme oli siis testata koiran taitoja, minun taitoja ja kykyä tehdä strategisia ratkaisuja ohjausvalinnoissa: nopeus vs. riski. Koska lauantain agirata oli aikamoisen kinkkinen, päätin hyppäriltä lähteä tekemään varmistelunollaa, jotta saisi kipittää kaikki viisi rataa. Normaalisti en todellakaan ohjaisi koiraa noin paljon edestä ja loppuradasta tulikin aikamoinen räpellys, kun olin aivan totaalisen myöhässä ohjaussuunnitelmasta, mutta tästäkin huolimatta nollalla maaliin ja se riitti jatkopaikkaan. Niimpä päästiin agiradalle aivan all-in, suunnitelmana ottaa ne riskit ja katsoa mitkä kannatti. Me ei ole ehkä tehty koskaan noin mageeta rataa ja vaikka se kosahti viimeiseen riskiin ja putkeen, kun valssi ajautui väärään paikkaan, oon niin tyytyväinen meidän menoon! Tälläsillä radoilla mä haluan siellä joukkueessa olla ja tälläistä aksaa tehdä. Jos olisin tarvinnut nollaa, niin olisin pyörittänyt pidemmän kautta. Treenaamme enemmän siispä haltuunottoja, jotta niihin voi luottaa jatkossakin! Mikään kun ei oo parempi treenimotivaattori, kun pikkumogat.

 Video tallennettu Koirakuvien & Sagin livestreamin tallenteesta

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen peruutin hotellin ja köröttelin takaisin kotiin yöksi nukkumaan. Sunnuntaiaamuna ampaisimme takaisin täynnä tarmoa Turkuun, jossa päivän kaksi ekaa rataa lipesi hyllyksi ennen puoltaväliä: ensin Javalle yksi ylimääräinen hyppy ja sitten yksi liian vähän. No eipä huolta, treenilistalle vaan muistaa ne kunnon haltuunotot ja reippaammat liikkellelähdöt. Finaaliin oli helppo lähteä hyvällä fiiliksellä ja kipitettiinkin varsin kelpo finaalirata, joka olisi ajan puolesta ollut viiden sakissa siitäkin huolimatta, että viimeisen putken sain käydä saattelemassa. Ihan ei tassu osunut kontaktille, vaikka yritystä oli, mutta sekään ei harmita tippaakaan. Tehtiin hyvää, keskittynyttä aksaa täysillä ja meillä oli vaan niin parasta!

Video tallennettu Koirakuvien livestreamin talleenteesta

Nämä oli meille neljännet karsinnat ja ehkä parhaat kaikista. Oma fiilis ennen rataa oli vaan hirveä hinku päästä tekemään ja kokeilemaan ja ennen kaikkea tekemään säästelemättä tai jarruttelematta. Mua hymyilytti ennen starttia ja hyllyjenkin jälkeen. Javaa naurattaa aina ja toki liitosturkis sai jokaisen startin jälkeen paljon nameja. Tällä samalla mielentilalla haluan jatkossakin näitä isojakin kisoja kisata. Tehdään tosissaan, muttei liian vakavasti. Mitkään tulokset tai tuloksettomuus eivät määrittele meitä. Minulle tuo harmaa räkäposkitukkaeläin on vaan niin parasta, enkä tiedä pääseekö se enää karsintojen lähtöviivalle - tehtiin ainakin näistä niin hyvät geimit, että hampaankoloon jäi vain treenimotivaatiota ja kiitollisuus siitä, että päästiin ainakin tämän kerran vielä mukaan.

Javan kisabiisi jo vuodesta 2013:

"mun todellisuus on erilainen kun sulla
mun kanssa samaan kuplaan on perin vaikee sun tulla
tätä saunaseuraa sä voit kaukaa seuraa
näihin leikkeihin pidetään tarkkaa seulaa
mä kävelin sisään esittämättä mitään
en selittämällä vaan kehittämällä lisää"

Nalpe <3